Checklist -blogissa sisustetaan helsinkiläisen Heidin vaaleaa rivitalokotia avarasti ja hillitysti erilaisilla materiaaleilla ja kontrasteilla. Kodin jatkeena on pieni tanskalaishenkinen takapiha kesäkeittiöineen, kakkoskotina toimii kesämökki vehreällä tontilla. Perheessä rakastetaan matkustamista, juhlien järjestelyä, remontoimista, illanistujaisia ja leipomista. Blogiin päivittyykin laajasti sisustus -ja remonttijuttuja niin kotoa kuin mökiltä, herkullisia reseptejä ja kattauksia arkeen ja juhlaan, matkakertomuksia sekä terveyspainotteisia aiheita polveilevan tarinalliseen tyyliin.
Kyllä ne on nyt taas nähty. Värit.
Niitä hetkellisiä värinkaipuutiloja tulee aina välillä ja useimmiten ne kestää lyhyen aikaa. HM:stä tilaamani vaaleanpunaiset tyynynpäälliset olivat kyllä niin surkeaa laatua, että nyppääntyivät kuukauden käytön jälkeen ihan täysin. Suorastaan ärsytti, enkä muista, että olisi minkään muiden tyynynpäällisten kanssa käynyt noin. Niinpä päälliset sai lähtöpassit ja heti kun tilalle tuli harmoninen musta-valko-harmaa ilme, tuntui kuin olisi jotenkin helpompi hengittää. Tuli sellainen rauhallinen ja kotoinen olo.
En yleensä harrasta symmetriaa, vaan tykkään rikkonaisemmista ja parittomista jutuista. Nyt kuitenkin sohvalla on pitkästä aikaa samanalaiset tyynyt samalla lailla. Pikku juttu, mutta antaa heti vaihtelua. Nuo valkoiset tyynyt mustalla kanttauksella ovat mielestäni super tyylikkäät. Tuollaiset petivaatteet voisi hankkia sänkyyn.
Olen vähän jo sillä kannalla, että paksu ryijymatto saisi lähteä kellariin odottamaan ensi talvea/joulua. Kevyempi matto voisi olla paikallaan ja oikeastaan on jo ikävä meidän raitamattoa.
Olen myös miettinyt vaalean puun, siis jonkun koivun tai vaahteransävyn yhdistämistä sisustukseen pienin ripauksin. Se toisi vähän lämpöä mukanaan, mutta koska vanhat kirsikanväriset lattiat ovat vahingoittaneet pysyvästi verkkokalvojani, en siedä yhtään, että puu taittaa punertavaan sävyyn. Myöskin kellertävä sävy on iso nou nou. Oli muuten aika työ löytää viime kesänä keittiöön tasot, jotka olivat vaaleaa puuta ilman punertavaa tai kellertävää sävyä. Ne ovatkin aikalailla sitä puunsävyä, jota voisin olkkariinkin tuoda.
Nuo äidiltäni saamat tulppaanit ovat jännät – nupussa ollessaan ihan vihreitä varsien tapaan, auetessaan kellertävän valkoisen ja minunvihreän sekoitusta. Tosi upeita. Olen miettinyt ison viherkasvin ostamista, kun oliivipuuni otti ja kuoli talven aikana. En kuitenkaan pidä monenkaan viherkasvin lehtien muodoista, joten taidan ottaa riskin ja ostaa sen oliivipuun uudelleen. Ja todennäköisesti tappaa sen uudelleen.
Odotankin innolla jo pääsiäistä. Voi tuoda kotiin risuja ja odottaa niihin puhkeavia vihreitä hiirenkorvia. Silloin koti täyttyy myös helmililjoista, narsisseista ja tietty tulppaaneista. (Pitääkö Kinder-munat muuten mainita myös…?)
Taisin muuten välttää tuon kotona velloneen kuumeflunssan. Luulisi sen jo tarttuneen, jos olis ollut tarttuakseen, sillä molemmat, mies ja tytär ovat jo päässeet töihin/kouluun takaisin.
Mukavaa päivää teille!
Ihana tuo teidän olkkari, ihan mun värit ♥
Kiitos ♥ Eikö valkoinen ja harmaa vaan olekin niin täydellinen pari?! Siihen vaan ripaus mustaa ja avot! 🙂
Toi teidän olkkari on vaan niin ihana ♥ Voisin asua siinä 😉 Ja toi teidän sohva on justiin semmoinen, josta itsekin haaveilen! Mies vaan hannaa vastaa, ei kuulemma tarvita uusia sohvia… No ei nii, mut jos mä HALUUN, se on eri asia 😀
Voi kiitos ♥ Tuo sohva on kyllä omakin lemppari! Etsin hyvin pitkään sohvaa, jossa yhdistyisi kaikki mitä halusin ja tuo kyllä täytti jokaisen toiveen! Uskomatonta, että se löytyi Kodin 1:sestä! Miehet sitten osaa joskus asettua ihan liian poikkiteloin…! Joskus ne ei tajua, että kyse ei aina ole siitä, että tarvitaanko – varsinkin kun kyseessä on sisustusasiat. 😀