Puriko sokerilakko?

Lyhyesti vastaan KYLLÄ! Kuukauden verran sokeritonta elämää takana ja sokeria ei ole tehnyt mieli lainkaan koko lakon aikana. Ei tässä mitään vippaskonsteja ole lakkoon antaa, paitsi ruoka ja sen laatu. Sokerinhimoni on taltuttanut n. 4 tunnin välein syömäni ruoka, josta olen saanut riittävästi proteiinia ja hyvää rasvaa ja joka on pitänyt tuon sokerihimon poissa.

En halua ajatella olevani millään laihdutuskuurilla, vaan halusin muuttaa syömisiäni taas terveellisempään suuntaan ja treenausta tehostamaan. Silti muutaman kilon pois saaminen ei haittaisi, aina sitä rasvaa löytyy kropasta. Ensisijaisesti takana on ajatus kiinteytymisestä ja rasvan muuttamisesta lihakseksi. Ylimääräisiä kiloja ei 170-senttisestä varrestani löydy muutamaa enempää, tuntisin oloni parhaimmaksi n. 3-4 kiloa kevyempänä. Jos ei ole paljoa pudotettavana, kilot istuvat sitäkin tiukemmassa ja vaa’assa se on tosiaan näkynyt. Kuukauden jälkeen vaaka näytti vain 1,5 kg vähemmän, mutta mittanauha sitten puhuikin jo ihan toista kieltä.

Neljän viikon aikana kropasta on karissut yhteensä 16 senttiä eri kohdista ja tämä onkin sitten se, millä on väliä! Vaakaluvulla ei ole oikeastaan mitään merkitystä, sillä karisseet sentit tarkoittavat sitä, että kropasta on alkanut rasva sulamaan ja tiivistymistä on tapahtunut. Treenatessa vaakaa on turha tuijottaa. Moni unohtaa, että lihas painaa enemmän kuin läski. Joskus myös treenauksen aloittaessa paino saattaa nousta useammalla kilolla joksikin aikaa. Se johtuu siitä, kun nesteet pakkautuu lihaksiin. Olenkin aina painanut vähemmän, kun treeneissä on ollut taukoa, kuin treenikauden ollessa päällä.

Terveellisten elämäntapojen ylläpitäminen ei oikeastaan ole mitenkään kovin vaikeaa. Se on kuitenkin kumma juttu, miten paljon helpommalta se tuntuu kevättä kohden, kuin syksyn pimeinä päivinä, jolloin sohva ja suklaa tuntuu täysin vastustamattomalta yhdistelmältä. Ryhtiliikkeen tekeminen vuoden alusta toimii ainakin itselläni paremmin ja treenit kulkee nyt kuin höyryjuna. Tammikuussa salin ovea tulikin kolkuteltua kaikkiaan 19 kertaa!

Meiltä löytyy kotoa vaaka, joka mittaa mm. nesteen, lihaksen ja rasvan määrän kehossa. Ihan koko totuuttahan tuokaan masiina ei kerro, mutta osviittaa kehityksestä antaa sekin. Mittanauha ja peilikuva ovat oikeammat mittarit. Mitään ihmeitä ei tässä odoteta kuitenkaan hetkessä tapahtuvan – ei sitä Roomaakaan päivässä rakennettu, eikä ihan varmasti rantakuntoakaan kuukaudessa! Kesään on hurjan pitkä aika vielä, kropan saa kyllä kuosiin helposti siihen mennessä ja tärkeintä onkin se, että tekee sitä pikkuhiljaa hyvällä mielellä ja motivaation säilyttäen.

Eilen söin leipomaani mutakakkua 2 palaa päivän aikana. Tuli huono olo samantien! Elimistö sai sokeria kuukauden tauon jälkeen, eikä selvästikään tykännyt siitä. Toisaalta tällainen sokerishokki voi vaikuttaa myönteisesti mm. aineenvaihduntaan piristäen sitä. Vaikka kakku olikin suussa sulavaa, jäin miettimään, että oliko sokeriton elämä kuitenkin vieläkin makeampaa…? No, miten tästä sitten eteenpäin?

-Treenit jatkuu 5-6 treenikerran viikkotahtia. Ruokana syön edelleen terveellistä kotiruokaa rasvan, proteiinin ja hiilareiden määrää tarkkaillen, joskaan en punniten, enkä laskeskellen. Herkkuja nautin viikonloppuna, jos siltä tuntuu, (nyt ei tunnu!) mutta arkena niihin ei ainakaan kosketa. Aion ihan tosissani olla ensi kesään mennessä siinä kunnossa, että bikineissä viihtyy tyytyväisenä. Tiedän, että ruokavaliossa on vielä paljon varaa viilauksiin – kaloreiden ja rasvan määrää voisi vähentää, hiilareita syödä tarkemmin ja proteiinia vieläkin enemmän. Myös vedenjuonnissa on edelleen petrattavaa. Jos maaliskuun lopussa ei ala kroppa näyttämään siltä kuin haluan, otan järeämmät keinot käyttöön, jotta rasva saadaan tirisemään entistä tehokkaammin. Palaan jälleen kuukauden kuluttua raportin kera tähän aiheeseen uudelleen. Katsotaan, mikä on tilanne silloin.

Oliko kuulolla muita tammikuun ajan sokeria vältelleitä? Olisi mukava kuulla teistä jotain! 🙂