Checklist -blogissa sisustetaan helsinkiläisen Heidin vaaleaa rivitalokotia avarasti ja hillitysti erilaisilla materiaaleilla ja kontrasteilla. Kodin jatkeena on pieni tanskalaishenkinen takapiha kesäkeittiöineen, kakkoskotina toimii kesämökki vehreällä tontilla. Perheessä rakastetaan matkustamista, juhlien järjestelyä, remontoimista, illanistujaisia ja leipomista. Blogiin päivittyykin laajasti sisustus -ja remonttijuttuja niin kotoa kuin mökiltä, herkullisia reseptejä ja kattauksia arkeen ja juhlaan, matkakertomuksia sekä terveyspainotteisia aiheita polveilevan tarinalliseen tyyliin.
Pieni tunnustus näin Loppiaisen kunniaksi.
Minulla on usein ollut uutta alkavaa vuotta kohtaan läjä odotuksia. Syy siihen on ollut tunne, että on aina pakko olla jotain mitä tavoitella ja suorittaa tai muuten tuntuu tyhjältä. En halunnut tehdä tälle vuodelle mitään lupauksia. Ne tulee aina rikottua. Sen sijaan olen miettinyt miten voisin itse muuttua tehdäkseni omasta arjestani kaikin puolin mukavampaa. Olen aina ollut suorittaja, tuhat rautaa tulessa yhtä aikaa, ”Ei” on vaikea sana sanoa ääneen. Olen kova täydellisyyden tavoittelija ja joka asia pitää olla just, eikä melkein, mitään puolivillaisesti vasurilla hutaistua en kelpuuta – itseltäni, enkä muilta. Olen vasta viime aikoina huomannut, että on ihan ok, jos löysään nutturaa välillä. Oppia ikä kaikki.
Tätä tekemääni oivallusta on kaivannut varmasti myös perheeni. Perfektionistin kanssa eläminen on ilmeisesti joskus kuluttavaa ja siinä yksi erittäin hyvä syy pysähtyä miettimään omaa käytöstä, omia tapoja ja miten ne vaikuttavat muihin. En ollut aiemmin tajunnut, että saatan omalla käytökselläni ja omilla tavoillani tukahduttaa jonkun toisen luovuutta tai näkemystä ja siitä vasta kurja olo tulikin.
Syksy oli uuvuttava ja voimat vähän ehtyivät. Annoin periksi itselleni asioissa, joita normaalisti en olisi jättänyt sikseen. Huomasin mm. joulun tullen monia pieniä asioita, jotka tein oman standardini mukaisesti vasurilla ja kuinka siitä ei aiheutunut mitään muuta, kuin helpotusta ja huojennusta itselleni. Kyse oli tavattoman pienistä asioista ja osa niistä kuulostaisi varmaan ihan totaalisen typeriltä ja mitättömiltä jonkun korvaan, mutta minulle ne olivat melko oivaltavia hetkiä. Pystyin kohauttamaan olkia ja todeta Oh, well…
Lukuisten odotusten sijaan aion tänä vuonna olla odottamatta tältä vuodelta yhtään mitään. En tee yhden yhtää lupausta, en suunnittele etukäteen enää kuukausitolkulla elämää, enkä aio haluta olla enää niin sen täydellisyyden perään. En ole aiemmin huomannut, kuinka väsyttävää on elää erilaisten to do -listojen kanssa, keretä tekemään jokaista suunniteltua asiaa viikonlopun tai juhlapyhän aikana tai tehdä jotain asioita ylipäätään siksi, että olen suunnitellut tekeväni ne, koska niin kuuluu, eikä siksi, että minua välttämättä huvittaisi se asia.
Tai no, nyt kun tarkemmin ajattelen asiaa, niin odotanhan tältä vuodelta sittenkin jotain; sitä, että osaan olla rennompi. Että lakkaan pingottamasta asioista, joiden epäonnistumisella tai onnistumisella ei ole oikeastaan mitään väliä. Sitä, että osaisin paremmin tarttua käsillä oleviin hetkiin, enkä kuluttaa sitä aikaa tulevaa suunnitellen. Jos jotain opin viime syksystä, niin elämä ei tosiaankaan aina mene niin kuin on suunnitellut…
Niinpä olen startannut tähän uuteen vuoteen ihan uudella tavalla ja tuloksena on huojentuneempi ja vapautuneempi olo. Sellainen kivan kevyt, jonka saa, kun on juuri vapauttanut itsensä itseltänsä. Kuulostaa hullulta ja hyvältä yhtä aikaa! 🙂 Pöllin siekailematta Kaisan blogista upean hajatelman, jota aion pitää johtotähtenäni tämän vuoden:
Let go and let life happen.
Aion viljellä tuota joka paikkaan, että muistan myös toimia sen mukaan.
Huippu kirjoitus ja kolahti kyllä tännekin. Voin hyvin allekirjoittaa tämän ja itsekin olen siihen lopputulokseen tullut, että nyt alkaa olla oma jaksaminen lopussa kaiken suorittamisen keskellä. Että pitäisi vissiin alkaa elää ja kokeilla josko se toimisi paremmin. 🙂 Hirmuisesti tsemppiä, tiedän kokemuksesta, että se löysääminen ei tule itsestään, eikä helpolla, mutta eiköhän se ole mahdollista. ♥
Hyvä, että tällaisia ahaa -elämyksiä tulee. Ainakin tämän asian kohdalla olen itse enemmän kuin tyytyväinen, että sain silmäni auki ja kuulostaa siltä, että koet samoin. Helppoa se ei ole ja olen jo pari kertaa näiden tammikuisten päivien aikana konkreettisesti sortunut kynään ja paperiin laatiakseni taas listan, kunnes olen laskenut ne käsistäni. Old habits die hard…<br />
<br />
Tsemppiä siis meille molemmille! ♥
Hyvä,erittäin hyvä kirjoitus. Mä koin saman oivalluksen pari vuotta sitten ja Heidi voin sanoa , että elämä sen jäleen on ollut huomattavasti 'helpompaa'! Good for you ♥
Luulen, että tämä muuttuu tosi hyväksi, kunhan alusta selvitään ja totutellaan tähän uuteen asennoitumiseen:) Olen päättänyt ottaa rennommin itseni ja läheisteni vuoksi ja siihen pyrin nyt ihan täysillä! 🙂