Checklist -blogissa sisustetaan helsinkiläisen Heidin vaaleaa rivitalokotia avarasti ja hillitysti erilaisilla materiaaleilla ja kontrasteilla. Kodin jatkeena on pieni tanskalaishenkinen takapiha kesäkeittiöineen, kakkoskotina toimii kesämökki vehreällä tontilla. Perheessä rakastetaan matkustamista, juhlien järjestelyä, remontoimista, illanistujaisia ja leipomista. Blogiin päivittyykin laajasti sisustus -ja remonttijuttuja niin kotoa kuin mökiltä, herkullisia reseptejä ja kattauksia arkeen ja juhlaan, matkakertomuksia sekä terveyspainotteisia aiheita polveilevan tarinalliseen tyyliin.
Haluaisin ajatella, että olen melko vahva ihminen. Sellainen, joka taipuu tuulessa, muttei katkea. Pidän itseäni sellaisena. Oikeastaan lähinnä sisuunnun epäonnistumisista ja vastoinkäymisistä.
Kuitenkin raja se tulee vahvallakin vastaan jossain kohtaa.
Paineiden kerääntyminen aiheuttaa itselläni lamaannuksen sijaan yltiöpäisen vimman alkaa järjestelemään asioita, haalimaan niitä jopa lisää, jottei vaan voisi pysähtyä ajattelemaan käsillä olevia asioita. Vaikeita asioita. Asioita, joista tulee todella paha mieli. Olen ollut lähiviikkoina melko lahjakas välttelemään sellaisten asioiden ajattelua. Ne kuitenkin ottaa kiinni jossain kohtaa, tarttuu kurkusta kiinni, puristaa. Istuu rintalastan päälle, saa pienen pakokauhun aikaan. On pakko komentaa itseään kääntämään ajatukset muualle. Huudattamaan auton radiota kovempaa, jotta siitä kantautuva musiikki tunkeutuu korviin, jyrää alleen jokaisen ikävän ajatuksen.
Sitten tulee se hetki, kun lusikka putoaa kädestä. Väsymys vie voiton, alakulo valtaa mielen. Tulee hetki, kun kyyneleiden tuloa ei voi estää, kun ne kirveltävät silmäkulmassa. Se voi tapahtua keskellä katua. Se voi tapahtua merkkilaukkuliikkeen ikkunan edessä keskellä Esplanadia. Onnea on peittävät aurinkolasit.
Itkussa tapahtuu jotain suurta. Saa konkreettisesti ulos tavaraa, jossa jokaisessa huulia kirveltävässä suolaisessa pisarassa on huolta, murhetta, epätoivoa ja pelkoa. Melko isoja asioita yhteen pisaraan. Samalla sydän kevenee hiukan, on hiukan parempi olo. Jotenkin kunnon itkun jälkeen näkee asiat vähän helpompina, vaikkei ne sitä todellisuudessa olisikaan. Pahimmat paineet on välillä purettava ulos. Itku on puhdistavaa ja vapauttavaa. Itku on terveellistä. Itku on jotain, joka kertoo, että olet, elät, tunnet.
Muistan vieläkin rippileiriajoiltani värssyn, jonka isoseni kirjoitti virsikirjaani.
Se on jäänyt mieleeni kaikkien näiden vuosien ajan.
”Elä elämäsi hymyillen, hymyile läpi kyynelten”.
Niin ajattelin tehdä, kaikesta huolimatta.
Byää, mul tuli kyyneleet kun luin tämän ♥ ♥
Tätä oli myös vaikea kirjoittaa. ♥
♥ ♥
♥
Koskettava kirjoitus! ♥
♥
Itke, jos itkettää. Naura, jos naurattaa. Voimia sinulle ♥.
No sitähän se elämä on – yhtä vuoristorataa, mutta kyydissä pysytään! ♥
Kirjoituksesi herätti monenlaisia ajatuksia enkä taida osata niitä tähän edes kirjoittaa vaikka kuinka yritin. Mutta tosiaan, itku puhdistaa ja kaikkien ajatusten on annettava tulla. Tsemppiä sinne! ♥♥♥
Kiitos Jaana ♥ Kiva kuulla, jos ajatuksia heräsi. Itsellä niitä on surrannut päässä liiankin kanssa…
Kauniisti kirjoitettu ♥♥
Kiitos Minna. ♥ Tuntuu hyvältä saada joskus tunteille sanat.
Kaunis kirjoitus Heidi. ♥ ♥
♥
Haleja ♥ kauniisti kirjoitettu! Mulla on viimeaikoina näitä myös ollut. Viimeksi töissä kesken aamunavauksen – viimeviikolla.. Niiden jälkeen on kuitenkin aina edes vähän parempi olo. Tuota hymyilyä kyynelten läpi yritän minäkin opetella soveltamaan omassa elämässäni. Iloa iltaasi ♥
♥
♥ Itku todellakin auttaa, se vie pois ainakin pikkuisen ahdistusta.<br />
Itselleni tahtoo olla hieman sama olotila täällä 🙁
Kyllä se kummasti vähän helpottaa. Itku on itkettävä ulos.<br />
Tsemppiä sinne! ♥