Checklist -blogissa sisustetaan helsinkiläisen Heidin vaaleaa rivitalokotia avarasti ja hillitysti erilaisilla materiaaleilla ja kontrasteilla. Kodin jatkeena on pieni tanskalaishenkinen takapiha kesäkeittiöineen, kakkoskotina toimii kesämökki vehreällä tontilla. Perheessä rakastetaan matkustamista, juhlien järjestelyä, remontoimista, illanistujaisia ja leipomista. Blogiin päivittyykin laajasti sisustus -ja remonttijuttuja niin kotoa kuin mökiltä, herkullisia reseptejä ja kattauksia arkeen ja juhlaan, matkakertomuksia sekä terveyspainotteisia aiheita polveilevan tarinalliseen tyyliin.
Istuin eilen aamulla autossa. Ruuhkassa. Kaatosateessa. Oli vielä pimeää, katuvalot eivät palaneet. Edessäni avautuvan tien peitti autojen jono punaisine jarruvaloineen. Pyyhkijöineen, jotka eivät pystyneet sateen voimalle. Mietin, kuinka syksy ja sen pimeys ei haittaa minua.
Nautin sateesta. Nukahdan parhaiten kuunnellessani sateen piiskaavan ikkunoita, sen ropistessa kattopeltiä vasten. Tykkään pimeydestä. Kotona sytytän kynttilät, laitan takan päälle, sukellan sohvan pehmeyteen ja katson ikkunasta, kun tuuli riepottelee puita, saa ne kaartumaan tien päälle,
tanssimaan latvoistaan levottomasti.
Aamuisin ajatukseni on kirkkaimmillaan, herään hyväntuulisena. Mieli täyttyy helposti levollisista ja mukavista ajatuksista. En pidä kiireisistä aamuista, silti jokainen arkipäiväni alkaa kelloa katsoen, kiirehtien, huolehtien mukaanlähtevistä tavaroista. Turhista asioista. Arvostan viikonloppuja korkealle. Pyrin pitämään aamut ja aamupäivät vapaina. Silloin nukutaan pitkään, herätään hitaasti. Lojutaan sohvalla yökkärit päällä, katsotaan roskaa eri kanavilta. Syödään aamupalaa ajan kanssa.
Parasta on tekemättömyys. Aikatauluttomuus.
Ihmisen ei ole hyvä herätä kiireeseen ja levottomuuteen. On vaikea saada päivää kääntymään hyväksi ja rauhalliseksi, jos aamu on alkanut kaaoksella. En pidä metelistä aamuisin. Autossa ei saa olla radio päällä, bussissa mekastavat lapset, puhelimeen kailottavat ihmiset saavat minut huokaisemaan hartaasti, kaivautumaan syvemmälle kaulaliinaani. Tarvitsen hetken hiljaisuuden, sitten päivä saa alkaa kunnolla.
Parhaita aamuja elämässäni on myöhään kesällä valvotut yöt, jotka kääntyvät aamuksi järven rannalla, viileässä sumussa, auringon venytellessä ensisäteitään. Tai kun vielä on tosi pimeää, myrsky vaikeroi ikkunan takana, sytytän kynttilät ja puen villasukat jalkaan. Tai kun valkoinen vaippa on peittänyt maan,
puut notkuvat painavasta lumesta ja taivaalta tulee lisää.
Jouluaatto. Kaikkien aamujen äiti.
Rauhallista viikonlopun alkua <3
Ihana lehti! Me just eilen otettiin kotiin yks ihana punainen lehti 🙂
Poimin tuon työmatkalla kiireisellä kadulla. Ihmiset katsoivat hassusti… 🙂 Vaahteran lehdissä on niin kaunis muoto, samoin tammen lehdissä. Jos pihamaa vaan antaisi myöten, istuttaisin jomman kumman pihalleni. <br />
<br />
Onneksi ruskan värejä saan pihalleni punertuvan villiviinin muodossa.
♡ ihanaa ja nautinnollista viikonloppua ♡
Kiitos samoin! ♥
Ihana postaus ja kauniit kuvat ♥. <br />
<br />
Herään aamulla mieluummin liian aikaisin, kuin että joutuisin kilpailemaan kellon kanssa. Yleensä varaan omiin aamutoimiini kolme tuntia, silloin ehdin hoitamaan kaikki asiat rauhassa ja aikaa jää vielä hiukan ylikin. Työmatkaan minulla menee 7 minuuttia kävellen, minun ei siis onneksi tarvitse välittää mahdollisista aamuruuhkista tai muista hidasteista, jotka aiheuttaisivat lisäpaineita ehtimiseen : ).
Jaiks! Kolme tuntia?!? 🙂 Ha ha, meikäläinen herää 45 minuuttia ennen lähtöä:). Siinä välissä meikkaan, laitan hiukset ja puen. Sitten onkin jo kiire! Aamupalan syön töissä vasta, aiemmin en saisi sitä syötyäkään. Kuljen pääsääntöisesti töihin julkisilla, mutta joskus menen autolla puolimatkaa, jos täytyy heti töistä päästä sujuvasti siirtymään muualle kuin kotiin. Yritän säästää niin paljon aikaa nukkumiseen kuin mahdollista, siksi aamun aikataulu on aika tiukka. Onneksi minulla on liukuva työaika, joten en varsinaisesti myöhästy mistään, haluan kuitenkin mennä aikaisin töihin, jotta sieltä pääsee myös lähtemään aikaisin.
Olen vuorotyössä, joten työni alkavat vaihtelevasti klo 7-15 välillä. Jos menen aamulla seiskaksi töihin, niin ihan niin hullu en ole, että silloin varaisin aamutoimiin tuon mainitsemani kolme tuntia : ). Kaksi tuntia riittää tuolloin ; ). Eräs ystäväni herää 20 min ennen töiden alkua, ja tuo matka sisältää reilun kymmenen minuutin ajomatkan töihin. En vain jaksa uskoa (tai ymmärtää) kuinka hän ehtii hoitamaan valmistautumisensa niin nopeasti!! Mutta ihmiset ovat erilaisia, onneksi jokainen voi tehdä aamutoimet(kin) omalla tyylillään : ).