Ihan kohta on se aika, kun veronpalautukset kilahtaa tilille ja viimeistään silloin ihmiset lähtevät suorittamaan jokavuotisia joululahjaostoksia. Painajaismaisinta ikinä, kun ihmiset ovat kaupassa hiki niskassa, pahantuulisena työntyen ryysiksessä eteenpäin ja kahmoen vuoden suurimman kulutusjuhlan edestä kamaa kärryihin, visat vinkuen ja stressikäppyrät nousten. Ei kiitos!
kuva täältä |
Jouluostosten suorittaminen voi myös olla mukavaa, stressitöntä ja kiireetöntä. Listaan joka vuosi näihin aikoihin (ellen jo aikaisemmin) paperille ylös, keitä tänä vuonna muistetaan. Listalle päätyy joka vuosi kuitenkin ne samat, tärkeät ihmiset; vanhemmat, iso-vanhemmat, veljeni lapset ja kummilapset. Ja tietysti myös oma tyttäremme. Suuren osan lahjoista valmistan itse. Ne ovat useimmiten joko leivonnaisia suklaaherkuista kakkuihin tai kekseihin tai jotain muuta herkkua. Olenpa valmistanut myös likööriä, saippuaa tai askarrellut kransseja ja joulukoristeita. Tänä vuonna listalla on taas jotain ruokapitoista.
kuva täältä |
Kaupasta pukinkonttiin päätyy yleensä kirjoja, kosmetiikkaa tai vaatetta, eli ihan käyttötavaraa. Mitään ylimääräistä krääsää emme osta kenellekään ja myös lahjoihin käyttämämme summa on aina hyvin kohtuullinen. Siltikin tuntuu jouluaattona, että kuusenalus täyttyy kymmenistä paketeista! 🙂 Me etenemme kaupassa osastolta osastolle keräten samalla syliin listan mukaiset tuotteet ja sitten kassan kautta kotiin lahjoja paketoimaan. Ei tuskan hikeä otsalla, ei ryysiksessä tunkemista, eikä tosiaan stressikäppyröitä kasvatellessa! Hyvät kaakaot vielä päälle jossain kahvilassa ja olen tyytyväinen 🙂
Joulu on itselleni niin paljon muutakin kuin ne lahjat, vaikka suuressa roolissa ne ovatkin, kun yleensä askartelen niiden parissa jo viikkoja ennen itse aattoa. Parasta joulussa on se tunnelma. Minulla on aattoaamuisin vieläkin se lapsenomainen jännitys vatsanpohjassa, kun aamulla silmät avaan! Hihkun yleensä riemusta; tänään se on – jouluaatto! Saunassa käydään aamulla ja syödään riisipuuroa runsaan sokerin, kanelin ja voisilmän kera! Telkkarista vilkuilen sivusilmällä Lumiukkoa, kun viimeistelen aaton kattausta tai laittelen ruokapuolta kuntoon. Joululaulut soivat heti aamusta. Rakastan kuusen tuoksua ja sen koristeita valoineen, kynttilöitä ja lyhdyissä lepattavia liekkejä, kiireetöntä fiilistä, hyvää ruokaa ja ovesta sisään astuvia läheisiä ihmisiä. Sydän ihan pakahtuu onnesta.<3
kuva täältä |
Me suoritamme siis jouluostokset ihan rauhassa ja aina yhden ja saman katon alta. Ei tarvitse silloin ryysätä kaupasta toiseen tai juosta kieli vyön alla, että kerkeekö kaikki käydä läpi.
Jouluostokset – ihanaa vai inhaa? Kumpaan teillä kallistutaan?
Blondi
Teidän jouluostosten teko kuulostaa oikein järkevältä ja ihmisystävälliseltä:) Ja se, että teet paljon itse, on ihailtavaa♥ Mä nautin jouluostoksilla olosta (en tosin suurimman ryysiksen aikaa) ja sen avulla osittain virittäydyn joulutunnelmaan; on ihana kierrellä ostoksilla kun joululaulut soivat taustalla, kaupat on koristeltu jouluasuun ja hyllyt notkuvat kauniista tuotteista♥ Ymmärrän hyvin, että kaikki eivät tuosta nauti, mutta minä tykkään:)! Joululahojen tekeminen itse on tosin myös mieluisaa!
Ymmärrän kyllä joo, ettei kaikki tosiaan nauti tuosta lahjaostoshommelista, mutta en ole koskaan itse kokenut sitä inhottavana, päinvastoin! 🙂 Toisaalta mä rakastan kaikkea jouluun liittyvääkin, joten kaikki käy! 🙂 Itsetehtyjä lahjoja on kiva antaa, vielä kivempi saada, silloin tietää, että on ollut jonkun mielessä ♥
Meillä ollaan sovittu, että ei osteta lahjoja. Ennen ostimme koko suvulle. Ja siitä se stressi vasta syntyikin.<br />
Nykyään jos nyt sattuu ostamaan jotain, niin lähinnä ostan jonkun mikä tulee vastaan ja muistuttaa lahjan saajaa. En siis etsimällä etsi, vaan intuitiolla mennään. Ja samaa teen ympäri vuoden. 😀
No ei tuokaan huono vaihtoehto. Nykyajan ihmisellä on kaikkea, on jo vaikeaa ostaa mitään kenellekään. Siksi suosinkin ihan käyttötavaraa ja niitä itsetehtyjä herkkulahjoja muun muassa. Parasta on just toi, että jos löytää jonkun joka sopii jollekin läheiselle kuin nenä päähän! 🙂