Oikeastaan minulla ei ole laisinkaan meikkipussia, vaan meikit säilytän alakerran vessassa isossa korissa. Mukana kulkee laukussa irtonaisina välttämättömimmät; puuteri, kulmakarvaväri ja huulirasva. En kuulu niihin, jotka kerrostavat meikkiä päivän aikana lisää, eri asia toki, jos töistä lähtee jatkamaan menoja, jolloin pieni korjaus on paikallaan.

Olen todella huono kokeilemaan uutta kosmetiikkaa, en juurikaan edes halua tehdä sitä, sillä jos olen löytänyt hyvän tuotteen, pysyn siinä. En näin ollen omista järisyttävää määrää purkkeja ja purtiloita, enkä myöskään keräile kosmetiikkaa.

Varustuksesta löytyy kaikki tarvittava ja riippuu ihan tilanteesta mitä meikeistäni käytän; tavallinen arki-, eli työmeikki vai iltamenoihin sopivampi. Viikonloppuisin tykkään tuulettaa naamaani ihan ilmankin, mutta kotoa lähtiessäni olen aina huoliteltu, en koskaan lähde minnekään suoraan sängystä tai sen näköisenä.

Vaikka juuri kerroin, etten tykkää ostaa kosmetiikkaa, sillä minua ärsyttää hutiostokset tai uusien kokeilu ja mahdollinen pettyminen, olen hiljattain tehnyt uuden hankinnan, nimittäin Joe Blascon Dermaceal -peitevoiteen.

Tämä siksi, että viime vuosina kasvoihini on ilmestynyt auringonvalon seurauksena maksaläiskiä. Yh. Thaimaan matka toi ne taas esiin, mutta ei hätää, pienellä sipaisulla Joe Blascoa on kasvot taas pigmenttiläiskistä vapaat! Blascon sutaisen meikkisienellä tarvittaviin kohtiin meikkivoiteen alle. Meikkivoiteena käytän Lumenen CC-voidetta kahdessa eri sävyssä – riippuen omien kasvojen sävystä (rusketuksesta), eli Tan tai Medium. Nyt reissurusketuksen jäljiltä on käytössä Tan. Meikkivoidetta laitan kevyesti siveltimellä, paksumpaa kuin CC-voide en halua edes käyttää, sillä kasvojeni väri on tasainen, enkä kärsi myöskään näppylöistä tai muista epäpuhtauksista, joita pitäisi peitellä paremmin. Jos sellaisia kuitenkin ilmestyy, Lumenen peitepuikko toimii itselläni hyvin.

Meikkivoiteen päälle sipaisen Lumenen meikkipuuteria. Tämä on luottotuotteeni. Olen käyttänyt samaa puuteria 15-vuotiaasta lähtien. Enkä vaihda. Auringon hehkua kasvoille sudin Rimmelin Bronzerista ja punaista poskiin Rimmelin Live Pink -poskipunasta. Nämä kaksi varmaan edullisinta tuotetta koko meikkimaailmasta ovat ehdottomia suosikkejani! Kympin aurinkopuuteri ja vitosen poskipuna ovat todella hyviä ja pigmenttiä riittää. En näe mitään syytä vaihtaa näitä kolme-neljä kertaa kalliimpiin.

Suteja muuten on joka lähtöön, kuitenkin jokaiselle tarpeelle omansa, ei ylenmäärin. Olen jo vuosia käyttänyt Ecotoolsin synteettisiä suteja. Ne ovat mielestäni parhaimpia.

Jokapäiväiseen laittautumiseen kuuluu kulmat ja silmät, joista jälkimmäiset eri astein. Minulla on ollut erittäin tuuheat ja tummat kulmakarvat, mutta 90-luvun muoti sai minutkin nyppimään kulmani piloille. Olen saanut kasvatettua niitä jotenkin takaisin, mutta vahvistan ja levennän niitä kulmavärillä. Lórealin Brow Kit on ollut käytössäni vuosia ja se on parhain kaikista kokeilemistani kynistä, tusseista ja muista.

Ripsarina käytän Cliniquen High Impactia ja rajauksena nestemäistä sivellin eyelineriä. Kicksiltä löytyy hyvä sivellin-versio, mutta tämän suhteen en ole niin tarkka, kunhan on sivellin ja musta väri. Rajausta en laita läheskään aina, joskus käytän luomiväriä pehmeämmän rajauksen tekoon, joskus jätän kokonaan väliin. Joskus laitan ohuen rajauksen ripsen tyveen, joskus vedän kunnon kissansilmät!

Luomivärit tuli jo mainittua ja Grimaksen vaaleaa nudea olen käyttänyt varmaan jo 15 vuotta. Se kuuluu jokaiseen meikkiini, sillä saa niin paljon kirkkautta katseeseen. Kaveriksi olen viime aikoina käyttänyt toista uutta hankintaani, valkoista rajausta alaluomen sisäpuolelle. Se vasta tuokin skarpin katseen. Tätä laittaessa täytyy kuitenkin olla varovainen, ettei ilmeestä tule luonnoton paksulla vitivalkoisella rajauksella. Tämä sävy sopii juuri minun iholleni. Jos laitan valkoisen luomivärin kaveriksi jotain, se on NYXin (kolmas uusi hankintani) luumun/ruskean värinen luomiväri.

Erivärisiä luomivärejä minulla on lukuisia, käytän usein iltameikissä mustaa tai tummanharmaata, joskus esim. salsabileisiin lähdettäessä turkoosia tai 80-luvun vihreää. Niitä en kuitenkaan tässä nyt lähtenyt sen enempiä esittelemään. Yleensä viimeisenä harjaan kulmiin geelin ja tottakai ennen ripsarin laittoa taivutan ripset. Minulla on onneksi luonnostaan erittäin taipuisat ripset ja saan ne pelkällä ripsarillakin kaartumaan. Jos jätän ripsarin laittamatta kokonaan, taivutan yleensä silti ripset. Ripseni ovat sen verran tummat, että näkyvää jälkeä saa pelkällä taivutuksellakin.

Pidän päivettyneestä ihosta. Mielestäni ihminen näyttää jotenkin terveemmältä ja elinvoimaisemmalta päivettyneenä. Siksi vaalin tälläkin hetkellä Thaimaasta saatua ihanaa rusketusta purkeista saatavilla voiteilla. Käytin pitkään Lumenen kasvoille tarkoitettua itseruskettavaa päivävoidetta, mutta se on pentele menty lopettamaan! Lukuisten arvioiden lukemisten jälkeen päädyin apteekista saataviin Acon Self Tanning -tuotteisiin ja lyhyen käyttökokemuksen jälkeen olen tyytyväinen. Kasvoille ja kropalle omansa.

Jos joku jäi ihmettelemään huulipunien puutetta, niin sellaista en käytä koskaan. Huuleni kuivuvat ihan superhelposti. En ole vielä koskaan löytänyt huulipunaa tai huulikiillettä, joka ei päivän käytön jälkeen saisi huuliani halkeamaan kuivuudesta, viis kaikista mainospuheista! Koska pidän myös silmämeikkiin panostamisesta, ei tällöin voi meikata huulia voimakkaasti – tai päinvastoin. Vähän sama kuin pukeutumisessa, jos paljastat säärtä, pidä yläosa säädyllisenä tai päinvastoin. 🙂 Kokeilin viimeksi Cliniquen huulipunaa ja sitä käytin kaksi päivää, kunnes huuleni olivat taas aivan rapisevan kuivat. Käytän huulirasvana apteekista saatavaa Bevita R:ää, joka on pelastukseni.

Sellaisia siis meikäläisen meikkipussissa – erityisen halpaa markettikamaa, kallista merkkiä, suurimmalta osin kotimaista keskivertohintaista Lumenea, josta pidän todella paljon – onhan se ihan oikeasti pohjoismaiselle iholle suunniteltua hyvälaatuista kosmetiikkaa. Merkillä tai hinnalla ei ole oikeastaan väliä, sillä jos homma toimii, niin se toimii.

Mukavaa viikonloppua – meikäläisellä se menee edelleen sairasvuoteella. Vieläkin näyttää kuumemittari lämpöä ja yskä on palannut. Tukkoisuus alkaa onneksi pikkuhiljaa helpottamaan, mutta toinen korva on edelleen lukossa. Pirun sitkeässä on tämä tauti…!