Checklist -blogissa sisustetaan helsinkiläisen Heidin vaaleaa rivitalokotia avarasti ja hillitysti erilaisilla materiaaleilla ja kontrasteilla. Kodin jatkeena on pieni tanskalaishenkinen takapiha kesäkeittiöineen, kakkoskotina toimii kesämökki vehreällä tontilla. Perheessä rakastetaan matkustamista, juhlien järjestelyä, remontoimista, illanistujaisia ja leipomista. Blogiin päivittyykin laajasti sisustus -ja remonttijuttuja niin kotoa kuin mökiltä, herkullisia reseptejä ja kattauksia arkeen ja juhlaan, matkakertomuksia sekä terveyspainotteisia aiheita polveilevan tarinalliseen tyyliin.
Kaksijalkaisten lisäksi kotiamme asuttaa myös kaksi nelijalkaista kaveria. Täysivertaisia perheenjäseniä hekin. Toisella heistä on tänään 10-vuotissynttärit, joten tässäpä tulee tieto- ja kuvapläjäys koirakavereistamme synttäreiden kunniaksi!
Koiramme ovat Norfolkinterriereitä. Isompi, kuvan vasemmassa laidassa on uros ja hän on 11-vuotias jutteleva hurmuri! Hän on äärimmäisen kiltti ja rakastaa kaikkia ihmisiä. Hänellä on tapana jutella, eli tehdä erilaisia ääniä eri tilanteissa. Ne ovat ihan mahtavia! 🙂 Iän puolesta ollaan jo veteraaneja, mutta hauveli on virkeä ja vauhdikas kuin mikä! Leikkiä jaksaa joka päivä ja ulkona lenkit menee jotakuinkin koko ajan juosten. Pusu-pojaksikin kutsuttu hauveli rakastaa rutiineja ja viihtyy parhaiten kotona, siis lenkkeilyä lukuunottamatta. Ukkonen on alkanut vanhemmiten pelottamaan ja ukkosöinä meillä valvookin melkein koko perhe levottoman koiran takia. Tällä koiralla on myös älytön kyky lukea ihmismielen tunteita hyvin herkästi ja joskus se ei lakkaa hämmästyttämästä…
 |
| Vähän sotkuinen turkki, mutta ei se menoa haittaa! |
Synttärisankarimme tänään on pikkuinen tyttöhauvamme, joka täyttää 10 vuotta. Ei siis mikään nuori likka hänkään.
Tämä toinen karvakorva tuli meille vasta reilu vuosi sitten. Edellisessä kodissaan perhetilanne muuttui radikaalisti ja koira joutui alkaa etsimään uutta kotia. Meidän ovi on auki karvaisille ystäville, joten otimme tutun koiran enemmän kuin avosylin vastaan. Sopeutuminen kesti muutaman kuukauden ja loppujen lopuksi se meni molempien koirien osalta todella hyvin. Koirat olivat tavanneet toisensa jo monesti ennenkin, joten ihan ventovieraita he eivät olleet. Alkuperäinen hauvelimme, siihen mennessä 10 vuotta tätä meidän kotia yksin asuttaneena, antoi todella hyvin tilaa uudelle tulokkaalle. Tulokkaalla taas meni hetki löytää paikkansa. Pientä protestointia esiintyi mm. pissailun merkeissä.
Mutta pienten alkukangertelujen jälkeen tilanne tasottui ja pääsimme tutustumaan tytsymme todelliseen luonteeseen. Ja mikä mahtava tyttö hän onkaan! Iloinen, helposti syttyvä ja kiltti kuin mikä. Hänellä on ihan mahtavia ilmeitä! Irvistyksiä ja hymyilyjä. Kasvoilla on usein sellainen velmu ilme. Lisäksi hän heittää vitosia koko ajan! 🙂 Jos huomiota ollaan vailla, heittäydytään selälleen ja heilutellaan pientä häntää niin nopeasti, että sitä ei melkein erota silmällä! 😀 Siinä asennossa hauveli voi olla useita minuutteja, kunnes joku alkaa rapsuttamaan.
 |
| Neiti Kesäheinä |
Tänä päivänä tilanne on se, että molemmat mahtuu sänkyymme, (kyllä, koirat saavat nukkua sängyssämme) samalle ruokakipolle ja samaan syliin rapsutettavaksi. Usein ne innostuvat leikkimään keskenään tai sitten ne istuvat nenät vastakkain nuuhkien toisiaan. Se on melkoisen söpöä katseltavaa 🙂
Kirpeää, mutta aurinkoista päivää kaikille!
