TALVEA OLKKARIIN

Taulut saivat häädön tv-tason yläpuolelta olevalta hyllyltä ja tilalle laitoin vähän talvisempaa fiilistä talolyhtyjen, porojen ja hopealankojen muodossa. Kavereina Iittalan Kivi-tuikkuja parissa eri koossa.

l%C3%A4hi.jpg

Porot löysin Plantagenista. Joskus löytöjä tekee yllätyksellisistä paikoista! Talolyhdyt ovat
myös Plantagenin antia. Alunperin menin noita hopealankoja sieltä hakemaan, mutta lyhdyt ja porot jäivät ostoskoriin myös. Eikä olleet hinnalla pilatut; posliiniset porot 5 euroa kipale, lyhdyt irtosi 6 euron kappalehintaan. Noita talolyhtyjä katselin jo viime vuonna, mutta silloin niitä ei tullut hankittua. Hopeiset, kiiltävät suojaruukut muistaakseni Stockalta, ovat jo jonkun vuoden vanhat ja ulkonakin lumessa seisoneet, eikä ole miksikään menneet. Ne olivat itseasiassa jo kirpparikasassa, mutta hain ne takaisin kellarista käyttöön, sillä nyt ne sopivat hyvin tähän talviseen fiilikseen.

l%25C3%25A4hi+2.jpg

Talolyhdyistä heijastuu ihanat varjot seinälle. Tulee sellainen pieni kylä mieleen. Okei, ehkä nuo porot ovat suhteessa liian isot…? 🙂

hylly+2.jpg

Hyllyn somistus on nykyasussaan aivan liian symmetrinen mieleeni, pidän enemmän ei niin laitetuista asetelmista ja sommitelmista, mutta koska haluan, että kynttilävalo jakaantuu tasaisesti hyllyllä, niin nyt on mentävä tällä asettelulla 🙂

iso.jpg

Keinovalossa kuvaaminen on kyllä ihan kauheeta. Mutta minkäs teet, jos olet hereillä ja kotona vain silloin kun on pimeää…? 🙂

Vielä kun tulis pakkasta ja lunta, niin ulkonakin olis paljon valoisampaa. 
Joko siellä odotetaan talvea ja valkoista maata yhtä paljon kuin täällä? 

B

PÖLLÖ JA UTUSYDÄN

p%C3%B6ll%C3%B6.jpg

Eläinhahmot ovat suurinta huutoa tällä hetkellä. Eikä siinä mitään, söpöjähän ne ovat kaikki porot ja pöllöt sun muut ja sopii loistavasti vuodenaikaan! Muutaman poron olen minäkin hyllyni reunalle jo laittanut ja nyt kotiin lennähti pari pöllöä kynttilöiden muodossa. Lutuisia. Ja katsokaa kuinka kavereilla on selkeästi ihan omat piirteet ja katseet. Mahtaako noita edes raaskia polttaa? 

utu.jpg

Joulunpunainen riittää minulle nykyään hyvin pienin ripauksin. Tässä yli 100 tuntia palavassa suuressa kynttilässä punainen sydän on juuri sopivan utuinen ja muutenkin tuollaisen pitkulaisen muotonsa vuoksi tosi hellyyttävä. Tulee vähän pienen lapsen piirtämä sydänkuvio mieleen.

Kynttilöitä tulee poltettua kotona todella paljon! Se on työvaatteiden poisvaihdon ohella ihan ensimmäisiä asioita, joita teen töistä kotiin tullessani. Ekaksi asiaksi taitaa kylläkin livahtaa parin karvaisen ystävän tervehtiminen. Jotenkin kynttilöiden palaessa tulee heti sellainen kivan rento ja kotoinen olo. Hämärässä tunnelmavalossa lattioilla pyörivät villakoirat ei nekään osu silmään yhtään niin hanakasti 🙂

Tuikkuja poltan eniten, niitä tulee ripoteltua kaiken maailman lyhtyihin ja kynttiläkippoihin ympäri huushollia. Olkkarin pöydällä palaa aina suuri pöytäkynttilä ja ulkona lyhdyissä lyhtykynttilät. Juhla- tai pyhäpäivinä lisään vielä ulkoroihut ja talvella teen vaarini ohjeilla jäälyhtyjä. Ne vasta upeita ovatkin!


Nämä hurmaavat pöllöt ja utusydän on saatu yhteistyöstä Maria Drockilan Kynttiläpajan kanssa. Kiitos sinne!


Blondi

PERJANTAISTA PERJANTAIHIN

Tuntuuko teistäkin joskus, että elämä on yhtä perjantain odotusta? 

Tämä lienee enemmänkin tavallisen, maanantaista perjantaihin ja kahdeksasta neljään työskentelevän ihmisen ”ongelma”. Kaverini, joka teki ennen vuorotyötä ympäri kellon, ihmetteli aina miten kovasti odotin perjantaita. Hän saattoi vuorotyöläisenä olla vapaalla mikä päivä tahansa, eikä näin ymmärtänyt pe-su päivien merkitystä itselleni. Näin oli, kunnes kaverini siirtyi tähän meikäläisen rytmiin. Nykyään hän odottaa yhtä kieli pitkällä perjantaita saapuvaksi, jotta tietää saavansa ne seuraavat 2 päivää olla vapaalla ja tehdä mitä haluaa. Viikonlopulle syntyi yhtäkkiä ihan uusi merkitys.

kalenteri.jpg
Kuva täältä

Mietin joskus, että kuka on keksinyt tämän rytmin? Miksi ihmeessä ihmisen pitää työskennellä 8 tuntia päivässä? Se on suurin osa ainakin minun päiväni valveillaoloajasta. Tuntuu joskus niin hassulta ajatella, että vietän työkavereitteni kanssa aikaa päivittäin enemmän kuin perheeni kanssa. Työpöytäni, tietokoneenruutuni ja toimistotuolini ovat tutumpia minulle kuin keittiönpöytäni, telkkarinruutuni tai sohvani. Ensimmäisenä mainittujen äärellä vietän aikaa enemmän kuin kotona olevien asioiden tai esineiden äärellä.

Tällöin sillä, missä ja miten vietät tuon pakollisen (tai no jaa, pakkohan tässä elämässä ei ole kuin kuolla…) 8 tuntisesi, on todellakin merkitystä!

Opinnoistani on nyt takana enemmän kuin edessä. Ensi vuoden kesäkuussa, joka ei muuten ole enää kuin 7 kuukauden päässä(!) jätän lopputyöni ja portfolioni arvostelutoimikunnalle, josta ne jatkaa matkaansa tutkintotoimikunnalle ja toivottavasti elokuussa 2014, valmistun. Olen ollut vakituisesti työelämässä vuodesta 2000. Melkein koko tämän ajan olen työskennellyt rahoitusalalla. Tuntuu oudolta, vaikkakin siihen juuri tähtään, että ala vaihtuu valmistumisen jälkeen. Toki uusi työpaikka on jostain ensin löydettävä, mutta sen jälkeen alan rakentaa uutta uraa ihan täysin uudella alalla. Vietän sen jälkeen tuon 8 tuntiseni täysin toisenlaisessa ympäristössä.

fr.jpg

Perjantain odotus tuskin loppuu tällöinkään kokonaan, niin paljon arvostan vapaa-aikaani, mutta kyllä se ihan varmasti painuu taka-alalle. Työn täytyy antaa ehdottomasti enemmän kuin se ottaa. Työn täytyy olla motivoivaa, kehittävää, itseään kiinnostavaa ja ennen kaikkea siitä täytyy nauttia. Huonoja päiviä ja kausia osuu kohdalle varmasti joka ikisessä ammatissa, mutta kyllä suurin osa ajasta täytyy kulua muunkin ajatuksen voimalla, kuin että koska on seuraava perjantai.

Hmmm… melkoisen masentavaa maanantaista pohdintaa, mutta tunnistetaanko siellä perjantain odotus syystä tai toisesta? 🙂

Blondi