Checklist -blogissa sisustetaan helsinkiläisen Heidin vaaleaa rivitalokotia avarasti ja hillitysti erilaisilla materiaaleilla ja kontrasteilla. Kodin jatkeena on pieni tanskalaishenkinen takapiha kesäkeittiöineen, kakkoskotina toimii kesämökki vehreällä tontilla. Perheessä rakastetaan matkustamista, juhlien järjestelyä, remontoimista, illanistujaisia ja leipomista. Blogiin päivittyykin laajasti sisustus -ja remonttijuttuja niin kotoa kuin mökiltä, herkullisia reseptejä ja kattauksia arkeen ja juhlaan, matkakertomuksia sekä terveyspainotteisia aiheita polveilevan tarinalliseen tyyliin.
Viikonlopun aikana tehtiin pientä viritystä takapihalle. Istutimme viime kesänä uuden siirtonurmikon takapihallemme edellisen kuoltua ihan omasta pikkuvirheestämme; lapioimme lunta liian paljon pois nurmikon päältä ja kova pakkanen pääsi polttamaan nurmikon. Kovasti yrityksestä huolimatta nurtsi ei lähtenyt enää kasvamaan ja päätimme korvata sen uudella.
Tänä vuonna nurmikko kevyen lumikerroksen jälkeen näytti tosi hyvältä, kunnes… no, sanotaanko nyt näin, että juuri lumen alta paljastanut nurmikko ei niin kovin välitä siitä, että joku koko ajan tassuttelee ja talloo sitä ja sitten kun aurinko vielä pääsi kuivattamaan sen, niin kirottu nurtsi näyttää taas ihan kamalalta! Mietin pitkään miten ihmeessä saisin pidettyä koirat pois nurmikolta, jotta se saisi jotain vihreää kasvatettua, mutta koirat saisivat kuitenkin lekotella terassilla.
Naruviritykseen päädyin. Ostin rullan värikästä narua ja vedin sen sivuseinästä toiseen kolmeen eri kerrokseen. Tai no, mies veti, minä toimin työnjohtajana:) Kyllähän ne koirat tuosta ylitse pääsisi hyppäämään, mutta meidän koirat ovat onneksi sen verran kuuliaisia, että parin kiellon jälkeen viimeistään uskovat. Lähinnä niillä tuntui kuitenkin olevan mielenkiintoa mönkiä alimman alta, kuin nähdä vaiva hyppäämiseen.
Ostimme pieneen nurtsilänttiimme paikkausnurmikon siemeniä. Sen pitäisi itää hyvin hoidettuna 2-4 viikon kuluttua. Takapihallemme paistaa aurinko n. klo 12 lähtien iltaan saakka ja jos sadetta ei ole, nurmikkoa on kasteltava joka päivä. Pihalla on myös valtava, kolmemetrinen tuija, joka varmasti vie juurineen elinvoimaa pihan kasvustolta. Säleikköä peittävä villiviini niinikään tarvitsee paljon vettä tehdäkseen taas runsaat lehtensä. Narut pidän siihen asti, että nurmikko on taas elpynyt parempaan kuntoon. Jos koirat koko ajan talloisivat pientä, juuri itänyttä nurmikkoa, tuskin olisi kasvu kovin hurjaa. Koirathan eivät varmaan liiemmin naruvirityksistäni piittaa, eivätkä ymmärrä miksei nurmikkoalueelle saisi mennä. Parista narunylityksestä torut saatuaan karvaiset kaverit alistuivat kohtaloonsa.
Tässä kuvassa herra-hauvamme, jolla on tänään muuten 12-vuotis synttäripäivä. Minun ihana, ihana rakas <3
Hieman harmittaa tuo koirien rajoittaminen itseänikin, mutta ajattelin, että nyt on vasta huhtikuun loppu – kesä on vasta tulossa! Koirat kyllä kerkeävät nauttimaan olostaan takapihalla koko kesän ajan. Nyt haluan enemmän tuon nurmikon taas vihertävän! (Ja muuten, jos joku huomaa kuvasta, että terassi on likipitäen harmaa, se ei ole likainen, vaan harmaus johtunee terassilla tekemästäni kouluprojektista jokin aika sitten – valkoinen spraymaali ja kova tuuli ei ole hyvä yhdistelmä:)
Hirveästi tekisi mieli alkaa jo pieniin puutarhahommiin. Tänä vuonna valkoinen koristekivialue tarvitsee täydennystä, terassi siis öljykerrosta yllensä ja kalusteet uutta maalipintaa. Pidän kovasti havukasveista ja pieneltä pihaltamme löytyykin neljää eri havukasvia. Pieni japanilainen vivahde tuntuu kivalta. Valkoinen koristekivi, vihreä havukasvi ja ruskea pajuaita tuntuu omaan silmään tosi kivalta yhdistelmältä.
Myös jotain pientä kasvuston vaihtoa olisi tarkoitus tehdä mm. ränsistyneen vuorenkilven tilalle, mutta jään vielä miettimään sitä. Huomasin nimittäin, että sieltä on myös kukat tuloillaan, ensimmäistä kertaa ties kuinka moneen vuoteen. Onhan tuo kuitenkin melko surullisen näköinen, mutta jospa sekin siitä…
Onko muilla jo pihat tai parvekkeet työn alla?
Blondi
