VASTAVALMISTUNUT!

Torstaina oli yksi elämäni jännittävimmistä päivistä, kun menin viimeiseen arviointitilaisuuteen ja kolmikantakeskusteluun portfoliota esittelemään. Tilaisuus oli aluksi jotenkin niin virallisen tuntuinen ja niinhän sen tietysti kuuluukin. Sain heti keskustelun päätteeksi kuulla, että työnäytekansioni meni läpi ja valmistumistani tutkintolautakunnalle suositeltaisiin. 🙂

Perjantai taas oli yhtä juhlaa! Päättötilaisuus koululla alkoi klo 14 ja sinne saapui joukko hyväntuulisia ja helpottuneita luokkakavereita hymy huulilla. Pöytä oli katettu koreasti kakuilla, juustoilla ja kuplivalla juomalla. Todistustenjako tuntui kuin palkinnolta! Oli mahtavaa kuulla oma nimi ja saada käteen ojennettu todistus ruusun kera ja sitten istahtaa pöytään nostamaan malja yhteisen saavutuksen kunniaksi!

todistus.jpg

skumpat.jpg

Pahoittelut kännykkäkuvista, tuohon illanviettoon en järkkäriä ruvennut roudaamaan mukana. Ilta ei suinkaan päättynyt koululle, vaan suuntasimme kaupunkiin ja löysimme itsemme pian karaokebaarista drinkit kädessä. Pitihän se yksi biisikin siellä laulaa lurauttaa…! 🙂 Kävimme myöhemmin syömässä Italialaisessa ravintolassa ja lähdimme vielä drinksuille toiseen baariin. Päätimme juhlistaa tilannetta uudestaan elokuussa, kun tutkintotodistukset jaetaan koululla. Sitten se koulu on myös virallisesti ohitse.

Olo on kyllä ihan mahtava! Nyt se 1,5 vuoden rutistus on ohitse ja tutkinto on suoritettu. On aika rentoutua ja lakata hermoilemasta tekemättömiä tehtäviä, tenttiin lukua tai portfolion riittävyyttä. On aika pakata kynät penaaliin ja alkaa odottamaan muutaman viikon päästä koittavaa kesälomaa töistä. Olo on ihan super onnellinen juuri nyt! 🙂

B

OPINNOT PÄÄTÖKSEEN!

Loppuviikko on jännittävä, huomenna tapahtuu opintoihini liittyvät viimeiset rutistukset!

Tiesin jo varmaan kymmenen vuotta sitten, että olen väärällä alalla. Olen aina haaveillut siitä, että työskentelisin käsilläni tehden, kauniiden asioiden parissa, itse ideoiden ja toteuttaen näkemyksiäni. Olen aina ollut enemmän luova ja taiteellinen tyyppi, kuin toimistossa istuja. Joskus kuitenkin elämä kuljettaa eri suuntaan ja niinpä minäkin urauduin alalle, jolle en ole koskaan kotiutunut. Kun vihdoin tein päätöksen lähteä opiskelemaan uutta ammattia, tiesin, että olin tehnyt oikean ratkaisun!

Tammikuussa 2013 aloitin työn ohella opinnot. Olen nyt 1,5 vuotta opiskellut markkinointiviestinnän tutkintoa ja valmistun visualistiksi näillä näppäimillä! Tutkinnon olen suorittanut näyttötutkintona ja tämä siis tarkoittaa, että osaaminen osoitetaan näytöin, jotka jakautuu kolmeen osaan ja joista jokainen pitää suorittaa hyväksytysti ennen valmistumista. Visualistin tutkinnossa nämä tutkinnon osat ovat markkinointiviestinnän toimeksiannon valmistelu, visuaalisen suunnitelman laatiminen ja visuaalisen suunnitelman toteutus. Nämä pystyy suorittamaan kaikki yhdessä suuressa projektissa, kuten minä, tai useimmissa pienemmissä kokonaisuuksissa. Koko 1,5 vuotisten opintojen aikana olemme myös suorittaneet kursseja tehtäviä tehden ja tunneilla istuen. Tähän kevääseen kuului myös pari tenttiä.

vm%201.jpg

Näyttötutkinnon suorittaminen sopii hyvin työn oheen suoritettavaksi, vaikka rankkaa tämä on paikoittain ollut. Viime syksy ennen joulua oli ihan hullunmyllyä ja olin niin väsynyt, etten enää pystynyt ajattelemaan selkeästi. Parhaimmillaan päivät venyivät 16-tuntisiksi; ensin 8 tunnin työpäivä töissä, sitten johonkin muualle tekemään työharjoittelua ja kotona jatkoin tietokoneen edessä hommia puoleen yöhön tehtäviä tehden. Tehtävät eivät ikinä ole olleet mitään tunnin tai parin juttuja, vaan isoja kokonaisuuksia, jotka vaativat aina jotain taustatyön tekemistä tai muita valmisteluita ja lisäksi sitten se  itse toteutus, valokuvaus, kirjoitustyö ja useimmiten perään vielä työn esitteleminen luokalle. Ei tässä yhtäkään tehtävää ole voinut vasurilla hutaista. Olin kuitenkin varautunut tuohon kaikkeen ja tiesin, että kiire tulee. Tiesin myös, että se olisi väliaikaista ja kiitos seisoisi lopussa.

                                     sektori.jpg

Lopputyöni esittelin jo arvioijille ja siitä vilautin teillekin paloja viime postauksessani. Huomenna on luvassa portfolioni, eli työnäytekansioni esittäminen ja arviointi sekä kolmikantakeskustelu. Työnäytekansiohan koostuu nimensä mukaisesti työnäytteistä. Olen 1,5 vuoden aikana kerännyt siihen materiaalia hyvin onnistuneista töistäni valokuvien tai piirrustusten muodossa ja niiden avulla työstänyt kasaan ammattilaisen kansion. Tällä kansiolla haen jatkossa töitä, eli mistään pikku askartelukirjasesta ei ole kyse. Jokainen yksityiskohta on pitänyt miettiä tarkkaan; kansion ulkonäkö, muovitaskujen kiiltoaste, taustapaperin käyttö, sivun taitto ja graafinen ilme; paperin koko, valokuvien valinta ja käsittely, fonttien määrittely, värimaailma, hyvän ja ytimekkään esittelytekstin kirjoittaminen jne, jne. Tutkinnon läpäiseminen edellyttää hyväksyttyä portfoliota ja sen kohtalo ratkeaa huomenna. Uskon kuitenkin useiden kuukausien työstämisen tuovan tulosta! Kolmikantakeskustelussa mukana on yksi työnantajan edustaja, yksi työntekijätason edustaja sekä minä. Meidän kolmikantakeskustelussa mukana on lisäksi näyttötutkintomestari, eli koulumme pääopettaja. Kuulen ”tuomion” saman tien huomenna olenko läpäissyt tutkinnon myös näiltä osin. En oikein osaa ajatella etteikö se läpi menisi… 🙂

Perjantaina meillä on koululla päättötilaisuus, jossa jaetaan arvosanatodistukset. Käytännössä valmistun siis tämän viikon perjantaina (Jeeeee!!!!!! Pari volttia päälle!!!!!!!),  mutta muodollisesti se tapahtuu vasta syksyllä, opetushallituksen myöntäessä tutkintotodistuksen. Mietin pitkään aiemmin keväällä, että juhlisinko valmistujaisia tänä viikonloppuna vai syksyllä tutkintotodistuksen saatuani. Tulin siihen tulokseen, että säästäisin juhlat myöhempään ajankohtaan. Syksyllä järjestän sitten perheelleni ja ystävilleni isot valmistujaisjuhlat. Aika harvoin sitä enää kuitenkaan tässä iässä saa juhlia uuden ammatin saavuttamista! Ja minä kun noita juhlia rakastan järjestää, niin mikäs sen parempi yhdistelmä?! 🙂 Silloin teemaksi voisi valikoitua vaikka elonkorjuujuhlat! (Tosi juhlajärjestelijä miettii nämäkin asiat jo ennakkoon…!)

diploma.jpg

Perjantaina juhlitaan kuitenkin sen verran, että lähdemme luokkakavereiden kanssa syömään ja ehkä vähän myös juomaan kuohuvaa 🙂 Olen saanut tutustua upeisiin ihmisiin opintojeni aikana ja meidän luokalla on ollut ihan mahtava tekemisen meininki, hyvä yhteishenki ja hauskaakin on riittänyt niin, että joskus on naurettu kyyneleet silmissä! On harmi, että osa heistä asuu ympäri Suomea, mutta osa ihan omilla kulmilla, joten toivon, että yhteys säilyy jatkossakin!

Olen koulussa kartuttanut miljoona uutta taitoa ja tiedonjyvää ja upeita ihmisiä tuttavapiiriini. Aikuisena opiskeleminen on niin erilaista kuin nuorempana, jolloin se tuntui lähinnä pakkopullalta. Motivaatio on ollut niin suuri ja se on tuottanut tulosta koulussa. Mielessä on vähän käynyt ajatus jatko-opinnoista tai sanotaanko osaamisen laajentamisesta, mutta ihan vielä ei ole aika kypsä sille. Nyt keskityn tähän hetkeen ja tähän onnentunteeseen ja juhlin saavutustani ansaitusti ja ylpeänä itsestäni. 🙂

Aurinkoista loppuviikkoa! 🙂 Minä taidan palata blogin äärelle vasta viikonloppuna seuraavan kerran.

B

kuvat: 1, 2, 3

VISUALISTIN LOPPUTYÖ

Lupasin aiemmin keväällä vilautella bloginkin puolella lopputyöni kohdetta, jossa tehtiin osittainen myymälätilan uudistus suunnitelmieni mukaisesti. Halusin kuitenkin odottaa, että saan lopputyön palautettua ja hyväksytettyä sen läpi, ennen suurempia paljastuksia täällä. No, jokunen viikko sitten esittelin työni arvioitsijoille sekä luokalliselle koulukavereita. Olen melko tottunut esiintyjä, pienissä tanssivaatteissakin vuosia lavalla heiluneena en pelkää esiintymistä, mutta kyllä tuo koulutyön esittäminen vaan jännitti! Esitys meni kaikinpuolin hyvin ja sain mielettömän hyvät arvostelut! Työ meni heittämällä läpi, joten nyt voin hyvillä mielin esitellä tuon työni osittain myös täällä.

Projekti oli iso, n. 150 neliöinen loppujen lopuksi, mutta työn kruunuksi hioitui ”Musacorneriksi” ristitty kulmaus, joka nimensä mukaisesti omistettiin soittimille ja musiikkivälineille. Kyseinen liike myy käytettyä, mutta hyväkuntoista kodin käyttötavaraa elektroniikasta harrastusvälineisiin, koruista ja kelloista kameroihin, työkaluista soittimiin ja kodinkoneista dvd:hin. Musacorner tarvitsi uutta ilmettä  ja sen haluttiin erottuvan muusta myymälätilasta väripilkkuna ja huomionherättäjänä. Tuotteet eivät olleet esillä arvoisensa näköisesti, sillä soittimet ovat kalliita myös käytettyinä. Budjetti oli erittäin pieni, vain muutama sata euroa ja aikaakin oli rajallisesti. Tein paljon taustatyötä projektin alussa ja käytin kymmeniä tunteja 3D-piirrosten parissa. Piirsin lopputyöhöni kuuluen koko tuon 150 neliöisen tilan, mutta esittelen tässä postauksessa tuon n.14 neliön kokoisen musacornerin.

Lähdetäänpä siitä miltä tila näytti ENNEN projektia:

20140109_171708.jpg

Kuten kuvasta huomaa, tarjolla on lievästi sekalainen setti: imurit, kitarat ja afrikkalaiset rummut ovat sulassa sovussa keskenään… tila on epäselvä, epäsiisti ja epälooginen. Tuo tila suorastaan huusi apua! Koska budjetti oli minimaalinen ja tila haluttiin rajata selkeäksi alueeksi, päätin toteuttaa sen väreillä. Käytännössä maalilla ja matolla. Loput yleisen ilmeen kohottamiseksi tekisin kaluste- ja tuotesijoittelulla.

Suunnittelin tilan 3D-piirroksin tällaiseksi:

musa%20pieni.jpg

Piikki/hyllyseinä maalattaisiin vaalean lilalla (hatunnosto toimitusjohtajalle rohkeasta päätöksestä valitsemani värin suhteen!). Tilassa kulkevaan otsalautaan asennettaisiin liitutaulukalvo. Piikki/hyllyseinän yläosa maalattaisin valkoisella ja tilassa oleva tolppa saisi myös uuden, raikkaan maalikerroksen. Lattiakalusteen taso maalattaisiin valkoisella ja etulista samalla lilalla kuin seinä. Lattiatila rajattaisiin matolla ja tilaan tuotaisiin myös lukollien vitriini kalliimpia ja pienempiä teknisiä säätimiä ja mikrofoneja jne. varten. Somisteina käytettäisiin vanhoja vinyylilevyjä. Tuotesijoittelu tehtäisiin entistä selkeämmäksi. Tilasta poistettaisiin hyödytön peili ja iso key board -teline.

Esittämäni suunnitelma meni toimitusjohtajalla läpi kerrasta, pieniä muutoksia yhdessä tekien, jolloin muodostimme tämän tulevan ilmeen.

Tässä kuva, miltä tila näytti JÄLKEEN:

IMG_1368.jpg

Aikamoinen muutos saatiin aikaiseksi n. 280 eurolla ja 10 tunnissa! Suurimman osan ajasta vei luonnollisesti maalausvaiheet; seinien pesu, kalusteessa olevien railojen suojausteippaus, pohjamaalin maalaus, sekä värimaalaus. Katosta roikkuvat vinyylilevyt kruunasivat tilan, samoin liitutauluun kirjoitetut ja piirretyt, tilaan sopivat tekstit ja piirrokset.

IMG_1359.jpg

Projekti onnistui kaiken kaikkiaan täysin suunnitelmien mukaisesti. Mitään mutkia ei tullut matkaan ja olin laskenut tarkkaan budjetin sekä rahan että ajankäytön suhteen. Asiakkailta on tullut erittäin positiivista palautetta ja asiakaskierto on lähtenyt selvästi myymälän takanurkkaa, eli musacorneria kohti. Myös myynti cornerissa on piristynyt. Tämän lisäksi henkilökunta on ollut tästä sekä loppu-uudistuksen kohteena olleen urheiluosaston sekä työkaluosaston uudelleen organisoimisesta erittäin mielissään.

Sillä on todellakin merkitystä miten tuotteet ovat esillä. Se, että ne ovat käytettyjä, ei muuta asiaa. Mietipä vaikka kirpputoripöytää… käveletkö sellaisen pöydän ohitse, jossa kirjat ja vaatteet ja astiat ovat hujan hajan vai pysähdytkö pöydälle, jossa vaatteet ovat viikattu, kirjat suorissa pinoissa ja pöytä on siisti. Sama pätee myymälään tai mihin tahansa kaupalliseen julkitilaan. Nämä ovat juuri niitä asioita, mihin visualisti työssään kiinnittää huomiota ja ai että minä sitten rakastan tehdä sellaista hommaa! 🙂

KOLLAASI.jpg

Ihan tällaisiä projekteja ei visualisti jokapäiväisessä työssään kohtaan, mutta lopputyönä tämä oli erittäin mielenkiintoinen ja opettavainen projekti. Jouduin miettimään asioita monelta eri kantilta ja ensikertalaiseksi onnistuin projektissa mielestäni erittäin hyvin. Onneksi myös arvioijat olivat samaa mieltä 🙂

Jäljellä on enää vihoviimeinen arviointi ja kolmikantakeskustelu tämän viikon torstaina, sitten koulu on kirjaimellisesti paketissa! Nopeasti on 1,5 vuotta kulunut…

Mitäpä te tuumaatte musacornerin uudesta ilmeestä? 🙂

Blondi