Päänahkaan liimaantunut tukka, punaiset posket, hiestä märät vaatteet. Hengästyttää ja kropassa tuntuu pieni jomotus. Endorfiinit virtaa kehossa, olo on väsynyt, mutta virkeä samaan aikaan. On vaan niin hyvä fiilis, kun on treenannut kovaa!

Olen harrastanut liikuntaa koko ikäni. Kuusivuotiaana telinevoimisteluun, siitä tanssiin ja yleisurheiluun, maastojuoksukisoista uintiin ja itsepuolustuslajeihin. Välissä joogaa, juoksua, pilatesta, punttisalia, laskettelua ja lisää tanssia. Kaikkea on tehty, mutta yksi on pysynyt lajista lajiin – se rakkaus liikuntaan.

En tiedä mitään parempaa oloa, kun se mikä tulee urheilusuorituksen jälkeen. Yksi parhaimmista päätöksistäni oli ottaa jäsenyys SATS-Elixialle. Olen sitä kautta löytänyt taas ihan uudenlaisen inspiksen liikkumiseen ja harrastamiseen ja hyödynnän jäsenyyttäni kyllä ihan täysillä, 5-6 kertaa viikossa, joka viikko. Löysin sitä kautta uudelleen joogan elämääni ja uutena lajina nyrkkeilyn.

Rantakuntoprojekti kiittää ahkerasta salin oven kolisuttelusta, palailen kuun vaihteessa siihen asiaan tarkemmin. Ulkonäöstä viis, projekti on tuonut älyttömän määrän lisää virtaa ja energiaa, iltapäiväväsymys töissä on kadonnut ja voin niin paljon paremmin ihan kokonaisvaltaisesti. Nukun paremmin ja koko kroppa tuntuu paremmalta ja jotenkin toimiikin kaikin tavoin paremmin. Odotan keväisempiä ja lämpöisempiä ilmoja, sitten otan aamulenkit lisänä repertuaariini!

Liikunnan iloa kaikille! 🙂

Varsinkin eilinen aamu tuntui niin upealta! Aurinko paistoi yhdeksältä täydeltä terältä, kun lähdin koira-herramme kanssa tepsuttelemaan metsälenkille. Minulle sopi vallan mainiosti herran hiljainen vauhti, kuonon nuuskuttaessa keväisiä tuoksuja mullasta, puiden rungoista ja kannoista. Kuuntelin lintujen liverrystä, niillä taisi olla konsertti meneillään ja tunsin oloni niin onnelliseksi. Huomasin hymyileväni ja päässä alkoi kuin itsestään soimaan Jukka Pojan Brand New Ihanuus. ”Hyvää huomenta, näytät kauniilta…”

Lauantaina aurinko hemmotteli lämpimillä säteillään ja tyttären lähtiessä ratsastamaan, me aloimme miehen kanssa pihahommiin. Haravointia, havukasvien siistimistä, terassin ja grillin pesua. Suunnittelimme samalla tulevia pihan ja terassin muutostöitä ja mies teki mittauksia ja laskelmia laudan menekistä jne. Kesäkeittiöstäkin alkaa olemaan suunnitelmat aika selvillä ja tulevan viikon varrella vilautan niistä enemmän. 

Grillikausi korkattiin myös lauantaina. Haimme huoltoasemalta uuden kaasupullon ja kunnon jynssäyksen jälkeen oli kiva laittaa pihvit tirisemään puhtaalle grillille. Ai että se grillattu liha vaan maistuu niin erilaiselta, kuin pannulla paistettu! Ihan vielä ei taida grillaus tulla säännölliseksi, kyllä se vaatii sen kesän, mutta seuraava kerta lienee jo vappuna. Silloin kestitään taas ystäviä, joten jos sää vaan sallii, niin grilli käynee kuumana.

Viikonlopun aamuissa parasta on hitaus. Inhoan arkiaamuja, vaikka ne rullaakin rutiinilla; herätys, kylppärin kautta alas meikkaamaan, vaatteet ja ovesta ulos. Viikonloppuisin sen sijaan herään, kun unta ei enää riitä, puen kun huvittaa, lähden koiran kanssa maleksimaan metsään tai puistoon, meillä kun on luksus valita jompi kumpi asuessamme metsän ja puiston välissä ja syön aamupalan sohvalla, jos siltä tuntuu.

Eniten rakastan sitä hiljaisuutta viikonloppuisin. Tytär (kuten teinit aina) nukkuu puoleen päivään, mies jos on vapaalla, nukkuu hänkin pidempään kuin minä. Saan istuskella yksin alakerrassa hiljaisuudessa. Miettiä omia juttuja. Rapsuttaa kyljessä kiinni makoilevaa koiraa. Usein valokuvaan, kirjoitan postauksia viikon varrelle. Olen yksin ja nautin hetken omasta rauhasta ja hiljaisuudesta. Arkiaamuissa pahinta onkin se, että tempautuu heti mukaan hälinään, julkisten kulkuneuvojen pyörteeseen, ihmisten keskusteluihin ja koululaisten kikatuksiin. Arkisin joutuu olemaan ihan liian nopeasti valmis päivän tapahtumiin. Viikonloppuisin saa ottaa sen ajan mitä tarvitsee.

Tänä viikonloppuna oli kaksi ihanaa, rauhallista aamua.

Hyvää huomenta siis. <3