Checklist -blogissa sisustetaan helsinkiläisen Heidin vaaleaa rivitalokotia avarasti ja hillitysti erilaisilla materiaaleilla ja kontrasteilla. Kodin jatkeena on pieni tanskalaishenkinen takapiha kesäkeittiöineen, kakkoskotina toimii kesämökki vehreällä tontilla. Perheessä rakastetaan matkustamista, juhlien järjestelyä, remontoimista, illanistujaisia ja leipomista. Blogiin päivittyykin laajasti sisustus -ja remonttijuttuja niin kotoa kuin mökiltä, herkullisia reseptejä ja kattauksia arkeen ja juhlaan, matkakertomuksia sekä terveyspainotteisia aiheita polveilevan tarinalliseen tyyliin.
Mies jäi tänään lomalle. Miten kovasti tekisikään mieleni tehdä samoin, mutta vielä olisi viikko töiden parissa painettava. Tai oikeastaan viikko ja päivä, sillä tarkasti lomapäiviäni laskevana päätin tehdä vielä ensi viikon maanantaina töitä siihen asti, kunnes pitäisi kentälle lähteä. Kone lähtee viideltä, joten liki täyden työpäivän kerkeää siinä tehdä. Sitten hyppään junaan ja suuntaan kohti lentokenttää, jossa muu perhe jo odottelee. Ennen matkaa on vielä läjä asioita hoidettavana. Eikä vähiten töissä.
Koira-herramme jää matkamme ajaksi kotiin äitini hellään hoivaan. Iän myötä koirasta on tullut hyvin riippuvainen meistä, ehkä minusta varsinkin, joten hieman jännittää, miten mahtaa ottaa viikon eron tällä kertaa. Koira saa onneksi olla kotona koko ajan äitini muuttaessa meille reissun ajaksi, joten se helpottanee eroahdistusta. Ennen tätä lomaa piti vielä hoitaa pari eläinlääkärikäyntiä alta pois, sillä halusin tsekata koiran kunnon.
Koira oli jo jonkin aikaa nuolenut huomiota herättävästi tassujaan sekä köhinyt. Jälkimmäistä ajattelimme rajun kennelyskän ”jälkioireiksi”. Tutkimuksissa kävi ilmi, että hauvalla on parissa varpaassa nivelkipuja, joihin saimme kipulääkekuurin. Se on auttanut selvästi. Köhimiseen taas löytyi syy nielusta – koiran nielun rustot ovat kroonisesti paksuuntuneet ja ne aiheuttavat kurkussa ärsytystä. Niille ei voi tehdä mitään ja lääkäri totesi niiden olevan iän tuomaa vaivaa. Herra onkin kunnioitettavassa 14 vuoden iässä, joten kyllähän sitä jotain kremppaa jo ilmestyykin. Tämä ei onneksi ole mitään vaarallista ja nyt kun tassujen nuolenta on poissa, tuntuu köhiminenkin vähentyneen.
Jos ei tuossa ollut taas vaivaa kerrakseen, löytyi koirulin suusta vielä tulehtunut kulmahammas, joka piti poistaa nukutuksessa. Tuo rauhoittaminen aina jännittää, varsinkin näin vanhan koiran kohdalla, mutta kaikki meni todella hyvin ja parin tunnin päästä palattuamme hakemaan koiraa, se jo heilutteli iloisesti häntäänsä isossa häkissä ja yritti kovasti nousta pystyyn, että haluaa kotiin! 🙂
Nyt sulatellaan tikkejä suussa ja ei se kovin kipeältä tunnu, kun herra vinguttelee jo entiseen malliin leluja ja toivoo niitä heitettäväksi, jotta voi jolkutella perään. On se kyllä super-virkeä vanhus!
Mukavaa sunnuntaita toivottelemme kaikille! 🙂
