Pääsiäinen on meidän perheessä vähän kuin vuoden toinen joulu.
Sitä aletaan fiilistelemään hyvissä ajoin ja sen suunnittelemiseen saa kulumaan aikaa hetken jos toisenkin. Pääsiäinen ei ole samalla lailla kulutusjuhlan riemua kuin joulu, mutta meillä juhlistetaan pääsiäistä kiirastorstaista toiseen pääsiäispäivään asti hyvällä ruoalla ja juomalla, leipomalla ja valmistamalla pääsiäiseen kuuluvia herkkuja sekä nauttimalla yhdessäolosta perheen ja sukulaisten kanssa ystäviä ja hauskanpitoa unohtamatta.
Ihan samanlaista koristemäärää ei pääsiäiseemme kuulu kuten jouluna, mutta rairuohot kylvetään joka vuosi. Lisäksi erilaisia kevät- ja sipulikukkia on kotona ja aina sieltä löytyy myös pajunkissoja ja jotain pääsiäismunakoristeita. Itse tehtyjä tottakai. Näitä aletaan miettimään hyvissä ajoin, jotta ne saa ajoissa esille fiilistelyä varten. Kovin runsasta ei koristelu ole, mutta jo pienillä jutuilla saa haluttua tunnelmaa kotiin. Pääsiäinen on ehdottomasti joulun tavoin aikaa jolloin levätään, ladataan akkuja ja vietetään aikaa tärkeimpien kanssa.
Meillä tuohon kaikkeen yhdistyy myös tietysti kulinaristiset nautinnot. Miten sopivasti tämä kesäkunto-projekti ajoitettiinkaan, sillä se päättyy palmusunnuntaina. Ihan täydellinen ajoitus, sillä pääsiäistä en olisi suostunut kituuttamaan ilman siihen kuuluvia herkkuja. Makeaan herkkupuoleen meillä kuuluu aina pasha. Sen teen itse ja se on tyttären suurinta herkkua. Koska pääsiäiseen kuuluu myöskin mielestäni suklaa, teen useimmiten jonkun suklaisen kakun pääsiäisherkuksi. Tänä vuonna kokeilen uutta reseptiä, johon törmäsin dieetin ekalla viikolla. Uskokaa tai älkää, mutta se über-suklainen kakku on siitä hetkestä lähtien pyörinyt mielessäni joka päivä! Ei ole helppoa ollut tällä dieetillä, kun verkkokalvoille on palanut kuva sulasta suklaasta ja upottavan pehmeästä kakkutaikinasta! Leivon usein vielä jonkun muunkin herkun pyhien ajaksi ja tänä vuonna ajattelin sen olevan joku kuivakakku pienellä twistillä. Tykkään valtavasti kuivakakuista ja joku sitruunainen herkku maustetulla kuorrutuksella voisi toimia hyvin.
Suolaiselta puolelta pääsiäiseemme kuuluu aina jokin kanaruoka – tämä on jäänyt ihan lapsuudestani perinteeksi, sillä mummini valmisti aina pääsiäisenä kanaruokaa isossa savipadassa. Me vietimme jo silloin pääsiäistä aina suvun kesken. Miehen myötä pääsiäisen menuun on tullut mukaan karitsa. Sen kanssa ihan lyömätön yhdistelmä on kermaiset valkosipuliperunat. Tänä vuonna voisi vielä tehdä lisäksi jonkun aivan ihanan kastikkeen kyytipojaksi!
Me kestitämme vieraita koko pääsiäisen ajan. Porukka vaihtuu ruokapöydän ympärillä, mutta lankalauantain ilta on aina pyhitetty ystäville, hauskanpidolle ja tanssimiselle! Olemme viimeiset 10 vuotta ainakin käyneet salsa-festareilla, jotka järjestetään täällä Helsingissä. Salsahan oli aika iso osa elämääni vielä 2010 voitettuani silloisen parini kanssa SM-kultaa. Tätä nykyä salsa on enää satunnainen ilo ja käymme tanssimassa joitain kertoja vuodessa. Kuitenkaan salsa-festareita emme ole missanneet ikinä! Eikä tänäkään vuonna tule poikkeusta siihen. Lauantaina suuntaamme kohti hyvää ravintolaa, jossa nautimme ensin illallisen ystävien kanssa ja siitä sitten romminhuuruisiin tansseihin laittamaan korkkareilla koreasti!
Odotan joka vuosi pääsiäistä melkein yhtä paljon kuin joulua. Pääsiäinen on jollain tapaa rennompi juhla kuin joulu, vaikka meidän perheessä sekin vietetään löysin rantein turhia pingottamatta. Joulu on kuitenkin ihan toisella tapaa koko vuoden kruunu ja siihen ladataan joka tavalla enemmän panoksia ja odotuksia. Siinä missä joulu on rauhoittumisen aikaa ja vähän sellainen arvokas ja lämminhenkinen juhla, tuo pääsiäinen kevään ja auringon ja kaikenlaisen ilonpidon tullessaan. Jos joulu tuo valoa keskelle pimeintä vuodenaikaa, on pääsiäinen vähän kuin se valo itse.
Koska itse rakastan juhlia – isoja tai pieniä – niiden suunnittelua ja järjestelyä, erilaisia illanistujaisia ja kaiken maailman koristeluiden, teemojen, kattausten ja ruokalistojen suunnittelua ja ennen kaikkea toteuttamista, olen aika hyvä paisuttamaan kaikkea juhlimisen arvoista ja viemään sen vähän kuin nextille levelille! En tiedä miten muutoin ihmisen arki eroaisi kaikista niistä juhlanarvoisista hetkistä, jos ei sitä juhlaa ihan oikeasti sitten rakentaisi kunnolla. Palkitsevinta juhlien järjestämisessä on nähdä muiden viihtyminen. Onhan juhlat aina juhlat. Sitä paitsi, en kyllä keksi ketään, joka ei pitäisi juhlista…!
Tänä vuonna meidän pääsiäinen ei revittele raikkailla keväisillä väreillä, eikä myöskään viime vuosien tapaan mustavalkoisilla koristeilla. Tänä vuonna haluan pehmeämpää, luonnonmukaisempaa lookkia ja pääsiäisen kattausta virittelin jo vähän kuvissa näkyvien juttujen ympärille. Vinkkivitonen muuten tulossa pikapuoliin näissäkin kuvissa nähtyihin koristeisiin…