KUVAKULMA

Blogi on kahlannut vähän syvemmissä vesissä lähipäivinä, mutta niin se elämä näyttää joskus nurjankin puolen. On tehnyt hyvää purkaa omia tunteita ulos, saada niitä tänne ja saada teiltä tukea vaikeaan tilanteeseen. Olen ollut todella, todella otettu saamastani tuesta! Ihan aina ei ole helppo avautua aroista asioista, itselle hyvin henkilökohtaisista tunteista. Lämmin kiitos vielä kaikille yhteisesti ihanista viesteistä ja kommenteista viimeisiin postauksiini. Itkuhan siinä tuli niitä lukiessa. <3

Vaikka pienen karvaisen perheenjäsenen poisnukkuminen jäytääkin vielä sydäntä pitkään ja ikävä on kova, elämä täällä meillä muilla etenee kaikesta huolimatta. Eikä paikalleen pidäkään jäädä. Lohtua tuo kotona vielä tassutteleva eläkeläisherra, johon on nyt hyvä kohdistaa kaikki hellyys ja rakkaus.
Uusia päiviä kohti mennään hitaasti, mutta varmasti. 

Uutta kulmaa asioihin tarjoilen teille ihan kirjaimellisesti, nimittäin ensi kertaa uudenlainen kuvakulma kodistamme. Harvoin tulee kuvattua kotia olohuoneesta keittiöönpäin.

Parasta asunnossamme on valon esteetön kulku läpi kodin. Kun verhot ovat auki niin etupihalta näkee takapihalle koko asunnon läpi.  Meillä ei ole alakerrassa turhia seiniä, vaan tila on käytännössä yhtä ja samaa. Keittiön ja olohuoneen erottaa lähinnä vain tuo kapeneva kohta wc:n oven ja portaiden välissä.

Tähän alakerran neliöihin uppoaa tuulikaappi (ruokapöydän oikealla puolella seinän takana), heti portaiden takana oleva ”eteinen”, keittiö ja wc sekä kuvan etualalla aukeava olohuone. Keittiö eroaa eteisestä vain huonekalujen jäsentelyllä ja ruokapöydän ja eteisen kaappien väliin jäävällä tyhjällä tilalla. Pidän kovasti tästä avoimesta ratkaisusta ja ehkäpä seuraavaksi voisin ottaa siitä tilasta havainnollistavan kuvakulman. Ollapa laajakuvaobjektiivi…

Sitkeä flunssa on edelleen riesanani ja ei tässä auta muu, kuin olla vaakatasossa ja levätä tauti pois. Täällä parannellaan siis virusta ja särkynyttä sydäntä.

Mukavaa päivää kaikille, kaikesta huolimatta se näyttää olevan aurinkoinen.