Aaton kattaus ja jouluntoivotus

Rakkaat lukijani,

on tullut aika hiljentyä joulun viettoon, sulkea koneet, puhelimet ja muut ja keskittyä siihen kaikista tärkeimpään – yhdessäoloon perheen, sukulaisten ja ystävien kesken. Vilautan sitä ennen teille vielä meidän tämänvuotisen kattauksen aattoiltaa varten.

Harmaan pöytäliinan kaverina on valkoinen, lumihiutaleilla koristeltu kaitaliina. Yhdessä valkoisten astioiden kanssa kattauksesta tulee raikas, kristallisten kynttilänjalkojen -ja lasien kanssa juhlallinen. Pitkät kynttilät kruunaavat pöydän. Kangasservietit laitoin rullalle ja koristeeksi hopeisen serviettirinkulan, jotka ovat mielestäni kyllä todella kauniit.

Pöydän ylle tein havukranssin, jonka ympärille kiepautin valot. Se näyttää tosi tunnelmalliselta, eikä pääse näissä kuvissa oikeuksiinsa. Siitä tulee myös ihana jouluntuoksu havujen myötä! Kranssi näyttäisi olevan aika ylhäällä, mutta pöydän ääressä istuessa se on juuri passelissa korkeudessa, eikä pääse pitkät kynttilätkään sitä lieskoillaan nuolemaan.

Meillä nautitaan kalapöytä ensin, lautasia ja aterimia on siksi aina tuplat. Tuollainen tupla-astioilla kattaminen tuo muutenkin pöytään vähän näyttävyyttä ja kerroksellisuutta.

Itse kala-allergikkona syön muuta muiden nauttiessa graavilohta, mätiä, savukalaa ja jotain pikkukaloja. Omalle lautaselle eksyy täytettyjä kananmunia, pororieskarullia, leipäjuustoa ja muuta sellaista. Kun kalapöydästä ollaan selvitty pienen tauon kera, on aika nostaa joulun kunkku pöytään – kinkku. Paistoin sen tänään aamuviideltä. Heräsin miehen töihinlähdön ääniin ja työnsin kinkun uuniin ja painuin vielä pehkuihin pariksi tuntia. Kinkun kanssa meillä nautitaan vielä uunissa hetken muhiva porkkanalaatikko, mummin puolelta perinteenä tuleva italiansalaatti sekä uutuutena tänä vuonna Jamie Oliverin roasted potatoes.

Aatonaatto alkaa kääntyä kohti iltaa. Minä tartun vielä imurinvarteen ja sitten se on siinä! Nostan jalat pöydälle, juon lasin kylmää valkoviiniä ja henkäisen joululoman kunniaksi. Aattoaamuna käydään joulusaunassa, katsotaan Joulupukin kuumaa linjaa ja sitten nautitaan keittämäni riisipuuro. Aamupalan jälkeen viemme isälleni ja vaarilleni kynttilät haudoille. Ei tämä toinen joulu ilman isää tunnu yhtään sen helpommalta, mutta yritän nauttia kaikista niistä, jotka vielä pöydän ääressä on. Kieltämättä vähän haikealta kuitenkin tuntuu…

Hautausmaan jälkeen haemme muun porukan meille ja kun mieskin vihdoin pääsee puolen päivän jälkeen töistä joulun viettoon, se joulu tosiaankin voi vihdoin alkaa!

Minä julistan kohta jokavuotisen joulurauhan perheeseemme – ei enää kiirettä, ei juoksua, ei stressiä. Ei pahantuulisuutta, ei kiukuttelua, ei hermoilua turhasta. Ainoastaan hyvää mieltä, naurua ja rentoa oleilua täysin kiireettä.

Tämän alla olevan kuvan myötä toivotan kaikille teille hyvää ja rauhallista joulua. <3