Checklist -blogissa sisustetaan helsinkiläisen Heidin vaaleaa rivitalokotia avarasti ja hillitysti erilaisilla materiaaleilla ja kontrasteilla. Kodin jatkeena on pieni tanskalaishenkinen takapiha kesäkeittiöineen, kakkoskotina toimii kesämökki vehreällä tontilla. Perheessä rakastetaan matkustamista, juhlien järjestelyä, remontoimista, illanistujaisia ja leipomista. Blogiin päivittyykin laajasti sisustus -ja remonttijuttuja niin kotoa kuin mökiltä, herkullisia reseptejä ja kattauksia arkeen ja juhlaan, matkakertomuksia sekä terveyspainotteisia aiheita polveilevan tarinalliseen tyyliin.
Viime aikoina fiilis ei ole ollut hyvä. Se on monenkin asian summa, mutta yhden ison asian tunnistan välittömästi, mistä kurja olotilani johtuu; tyytymättömyys. Ja mistä se sitten kumpuaa, niin syy löytyy itsestäni. Olen pitkään ollut hyvin väsynyt ja olo on ollut uupunut. Sellainen, ettei ole energiaa tehdä juuri mitään, eikä varsinkaan huvita tehdä mitään. Kotona on toki tullut sisusteltua ja somisteltua ”entiseen tapaan” ja vanhoja tuoleja on tullut entisöityä sun muuta, mutta siihen se on aika pitkälti sitten jäänytkin. Tyytymättömyys johtuu tästä vetämättömästä ja väsyneestä olotilasta, joka kohdallani saa aikaan lumipalloefektin aiheuttaen läjän muita ”oireita”, joista päällimmäisenä on huono ruokailu.
Väsyneenä ihminen ei jaksa miettiä järkevästi ja taistella mielihaluja vastaan. Omalla kohdallani se tarkoittaa ateriavälien pidentymistä, joka taas aiheuttaa verensokerin hyppelyn, joka johtaa suoraan makeanhimoon, jota tyydytetään suklaalla ja karkilla. Kroppani sietää tätä nykyä erittäin huonosti sokeria, jonka johdosta vatsa turpoaa, ähky nousee rintaan asti, tulee huono olo ja kamala morkkis. Että piti tunkea naamaan tuota…!
Väsynyt ja vetämätön olo yhdistettynä huonoon ruokailuun johtaa kohdallani väistämättä urheilun vähentymiseen. Siinä jos jossain mennäänkin sitten lujaa metsään! Tarvitsen ehdottomasti säännöllistä liikuntaa mielialani virkeänä pysymiseen, ruokailurytmin säilymiseen ja yleisen hyvinvointini ylläpitämiseen. Nyt olen kaltoin kohdellut itseäni joka tavalla; syönyt huonosti ja liikkunut liian vähän. Kohdallani tuo on ihan fatal error.
Huono energiataso on johtunut kurjasta syksystä. Stressitasot ovat olleet pilvissä, olen itselleni epätyypilliseen tapaan sairastellut flunssaa, jossa viimeksi olen ollut varmaan 3 vuotta sitten ja minulla on lauennut migreeni, jota sitäkään ei ole ennen ollut. Kroppa on ollut turvonnut ja pöhöttynyt, kaikki vaatteet ahdistaa ja naamasta on kirjaimellisesti näkynyt, että fiilis on huono. Olen aina voinut olla tyytyväinen finnittömään, näppylättömään ja helppohoitoiseen lärviini, viime aikoina on ollut toisin. Kroppa on oirehtinut niin monella tavalla henkiseen paineeseen ja nyt olen kertakaikkisen kyllästynyt siihen. Olen kyllästynyt omaan vetämättömyyteeni ja laiskuuteeni, olen kyllästynyt huonoihin ruokailuihin ja haluan ehdottomasti taas paremman ja sen normaalin hyvän olotilan itselleni.
Jos jotain olen tässä elämässä oppinut, niin pakottamalla ei synny yhtään mitään. Tai ei ainakaan haluttua tulosta. Yritin väkisin käydä salilla, mutta eihän siitä mitään tullut. Jo alkulämmittelyn aikana jalat menivät maitohapoille, syke nousi älyttömän korkealle, puuskutin kuin höyryjuna ja painot putoilivat käsistä puolessa välissä sarjoja – ei yksinkertaisesti ollut mitään tehoja tehdä yhtään mitään. Sairasteluiden takia salitreeneihin tuli väkisin tauko muutamaksi viikoksi ja sen jälkeen en ole itseäni sinne enää saanutkaan. Väsyneenä treenaaminen ei ole mielekästä, siitä ei ole mitään hyötyä, eikä se ole enää edes turvallista suoritustekniikankaan takia.
Miten hitossa tästä suosta sitten noustaan? Ehkäpä pienin askelin.
Ensin olen jättänyt sen sokerin taas pois – ihmisen elimistö ei tarvitse sitä pätkääkään ja omani protestoi sitä vastaan joka kerta. Panostan parempaan syömiseen, tiedän kuitenkin tasan tarkkaan miten se tehdään ja palautan tarkat ateriavälit. Olen vain yksinkertaisesti heittäytynyt laiskaksi ja ehkäpä myös välinpitämättömäksi näitä asioita kohtaan.
Vettä on alettava taas kittaamaan litratolkulla, jotta aineenvaihdunta pysyy käynnissä ja ylimääräinen pöhö kropasta katoaa. Se on kyllä kumma juttu, että kun turvotus johtuu kroppaan jämähtäneistä nesteistä, pitää juoda lisää nestettä, jotta se edellinen neste lähtee ulos! 🙂
Seuraavaksi on vedettävä lenkkarit jalkaan ja painuttava pihalle! Rauhalliset, matalatehoiset lenkit parantavat peruskuntoa ja ulkoilu tuulettaa aivoja. Hyvä keino päästä kiinni taas liikkumiseen. On tunnusteltava kroppaa minkälainen liikunta sopii milloinkin ja luulen, että tällä hetkellä stressistä ja erilaisista sen aiheuttamista oireista toipuva elimistöni tarvitsee ensisijaisesti nyt aikaa ja rauhallista starttia – ei mitään shokkihoitoa hikijumpilla, spinning-tunneilla tai rääkkitreeneillä. Olen kuitenkin liikkunut aktiivisesti koko ikäni, joten ei tässä nyt mistään rapakunnosta aloitetakaan, vaan herätellään kroppaa taas ottamaan vastaan pientä ja toivottavasti siitä alati kasvavaa treenimäärää,
kunnes olo taas normalisoituu.
Olen huono myöntämään, kun menee huonosti tai kun fiilis on huono. Se näkyy kyllä minusta ja vähintäänkin kuuluu. Ainakin jos perheenjäseniltä kysytään. Pinna on ollut kireällä kuin viulunkieli, puran helposti väsymystäni tai pahaa oloani lähimmäisiin – kehenkäs muuhunkaan? Turhaudun omaan saamattomuuteeni, sillä se ei ole sisäänrakennettua minua. Olen antanut itselleni luvan rötväilyyn, onhan ollut niin hankalia aikoja ja paljon pahaa mieltä sattuneista ja tapahtuneista. No, tuon varjossa voi laiskotella vain hetken. Luulen, että olen käyttänyt nyt tuon kortin ja on aika jakaa uudet. Minä itsehän kuitenkin olen ainoa, joka voin olotilaani vaikuttaa.
Tästä näköjään kehkeytyi oikein kilometripostaus. Höystin sanojani Pinterest-kansiostani löytyvillä Motivation -ajatuksilla. Niitä tarvitsen nyt tosiaan! Jos tässä jouluun mennessä saisi itsensä takaisin raiteille (niin voi sitten hyvällä omalla tunnolla mussuttaa kinkut ja konvehdit). Alati pimenevä maisema ja synkät kelit eivät ole omiaan piristämään mieltä, mutta ainahan noita tekosyitä pystyy keksimään aiheesta kuin aiheesta…
Mites teillä muilla – onko syksy syönyt teidän energiatasoja,
vai porskutellaanko menemään entiseen tahtiin? 🙂
Olipa osuva teksti tälle aamulle! On nimittäin juuri tuollainen olo. Olin melkein pari kuukautta hyvällä tiellä kun aloin pudottamaan raskauskiloja. Muutama lähtikin ja olo oli hyvä. Sitten on tullut sellainen väsymyksen kausi, kun mies on tehnyt paljon töitä ja itse olen ollut paljon yksin lasten kanssa. On vaan ollut helpompi "syödä jotain nopeasti" joka on ollut monesti sitten epäterveellistä. Yritin taas aloittaa paremman ruokavalion, mutta jotenkin ei vaan onnistu. Eilenkin tuli oikein luovutettua ja syötyä pullaa ja suklaata.. Ja nyt ärsyttää. Palkintona siitä nyt on nuha! Ja väsyttää vaan enemmän. <br />
<br />
Tänään aion juoda litratolkulla vettä. Ja huomenna. Viikonloppuna en aio ajatella syömisiä tai juomisia 😀 Jospa sitä pääsisi vähän rentoutumaan tästä arjen pyörityksestä ja sen jälkeen paremmat elintavat taas onnistuisi! 🙂
Väsymys on kyllä pahin vihollinen! Se aiheuttaa niin monia muita "ongelmia"! Kyllä tuolla pimeydellä on niin suuri vaikutus, vaikka luulisi, että me täällä pohjolassa olisi jo totuttu elämään tässä pimeydessä ja synkkyydessä. 🙂 Mun suurin virhe on siinä, että annan nälän tulla, eli en huolehdi ateriaväleistä enää samalla lailla kuin aina ennen. Kun nälkä kerkeää tulla, on enää ihan sama mitä suuhunsa tunkee, kun jotain on pakko saada. Ja usein se on sitten jotain, mikä olisi pitänyt jättää syömättä. <br />
<br />
Olen nyt jonkun päivän juonut vettä kuin norsu! Sivuvaikutuksena luonnollisesti jatkuva vessassa ramppaaminen, joka kyllä ärsyttää, mutta olen myhäillyt tyytyväisenä, että siellä ne kuona-aineet ja nesteet nyt lähtevät liikkelle ja poistuvat! 🙂
Kuulostaa tutulta!! Tsemppiä ♥ ♥ Noin se juuri on, että asialle on silloin tehtävä jotain jos ei ole tyytyväinen!!
No hyvä, että löytyy kohtalotovereita! 🙂 Mutta joskus on vaan "helpompi" jäädä sinne sohvanpohjalle suklaata mutustamaan, vaikka olisikin hiton tyytymätön, kuin lähteä tekemään asialle jotain. Onneksi mulla tulee ihan oikeasti myös fyysisesti niin paha olo tekemättömyydestä, että asian tajuaa viimeistään siinä vaiheessa. Nyt mentiin siihen pisteeseen asti. <br />
<br />
Tsemppiä sulle myös – joka saralla. ♥
Ymmärrän täysin mistä puhut! Itselläni meni kesä hyvin treenin ja syömisen kannalta, kolme kertaa viikossa kävin salilla ja painomäärät nousivat kohisten (ja lihakset kasvoivat ;)). Elokuussa minulle tehtiin nenäleikkaus, jonka vuoksi en päässyt kolmeen viikkoon salille. Sen jälkeen oli hankala jälleen aloittaa, lihaskunto kun heikkenee melko paljon kolmen viikon levon aikana… Harmitti aloittaa "alusta" kun tiesi, ettei samoja painomääriä saa millään ylös. Mutta jostain se on aloitettava ja tänä aamuna oli kyllä todella hyvä fiilis olla salilla, kun tajusin vanhan Jossun tulleen takaisin 😀 Samoilla painoilla tänään treenasin kuin ennen leikkausta, jes! Ruokavalio on edelleen hieman rempallaan, herkuteltua kun tulee melkein päivittäin…. Mutta onneksi perusruoka jota syön, on terveellistä, niin enköhän minä kestä pari palaa suklaata vaikka joka päivä, fyysistä työtä kun teen ja kolmesti viikossa siellä salilla käyn. Eihän tässä mihinkään bikini fitness -kuntoon tähdätä vaan hyvää oloon 😀 Tsemppiä siis sinulle! Pienillä jutuilla kun aloittaa, niin kohta huomaat vanhan Heidin palanneen ♥
Kiitos ihanasta viestistä! ♥<br />
<br />
Tuo salitreenauksen aloittaminen taas pidemmän tauon jälkeen on tuskaa joka tavalla 🙂 Lihakset kipeytyy ihan jumalattomasti, mutta sillä se lähtee millä se on tullutkin, eli lisää treeniä vaan! Toinen on tuo "pettynys" siitä, ettei samat painot nouse enää. Onneksi, vaikkakin lihaskunto heikkenee nopeastikin, se myös kohenee entiseen yhtä nopeasti. Ei mene montaakaan treeniä, kun taas saa samoilla painomäärillä treenata. <br />
<br />
Mulla on ollut periaatteena, että viikolla ei herkutella. Yhtään. Viikonloppuna voi sitten löysätä ruokavalion kanssa, muttei mitään yletöntä silloinkaan. Mä olen onnistunut vieroittamaan itseni sokerista parin viime vuoden aikana aika hyvin, joten yhtäkkiä kun syö taas makeaa mahan täydeltä, olo on ihan järkyttävä sen jälkeen! Se olo on jopa niin kamala, ettei tule syötyä niin paljon enää, koska ei halua sen olon toistuvan. Olen esimerkiksi jättänyt irtokarkit liki kokonaan pois, niistä tulee kammottavin olo! Suklaa menee paremmin, jossa siinäkin suosin tummaa versiota. Se tyydyttää makeanhimon nopeammin. Oltin sukulaislapsen synttäreillä viime lauantaina ja tarjolla oli irtokarkkeja. Popsin niitä menemään ihan huomaamattani ja loppuillan vaikeroin kotona sohvalla – enpä muuten syö vähään aikaan irtsareita!! Sen olon muistan taas jonkin aikaa.<br />
<br />
Kyllä tämä tästä vielä iloksi (taas) muuttuu. Ruokailun kun saa kohdalleen, olo virkistyy jo sillä. Sitten on energiaa enemmän myös urheiluun. 🙂
Mulla on ollut elimistö tosi koetuksella nyt. Pari kuukautta on mennyt niin päin prinkkalaa kuin vain voi olla. Ruokavalio yksipuolistui, epäsäännöllistyi ja herkkuja on mennyt enempi kuin olisi tarpeen. Ja koska kroppa käy läpi muitakin asioita – psyykestä puhumattakaan – niin eiköhän mulla sitten vetänyt tuossa pari viikkoa sitten ihan sekaisin koko elimistö ja jouduin jopa lääkäristä asti hakemaan apua. Viikonloppuna kokeilin, mitä kroppa sanoo, jos syön pieniä suht' terveellisiä aterioita tarpeeksi pienin väliajoin ja maanantaina alkoi jo helpottaa. Eilen tosin vatsaa korvensi niin paljon pelkän veden juomisesta, että hieman säikäytti. Tänään on ollut jo parempi. *koputtaa puuta*… Nyt sitten vaan varovasti ja säännöllisesti ruokaa ja toivotaan, että lääkäristä ei tule mitään vakavia uutisia. Oireiden perusteella ja sen perusteella, miten tässä on nyt saanut tilannetta hieman korjattua, veikkaan jotain lievää mahakatarria. Ei varmaankaan ihan haavaa ole, mutta sekin voi olla edessä, jos en nyt ryhdistäydy ja ala syödä säännöllisesti.<br />
<br />
Huh, tulipa vuodatus minultakin. Asioiden auki puhuminen tosin auttaa hieman. 🙂 Tsemppiä sullekin ryhtiliikkeeseen ja viikonloppuna sitten hieman rentoudutaan. ♥
Ihminen on kyllä niin psykosomaattinen olento, että mieli ja keho komppaa toisiaan. Toisinaan jompi kumpi antaa myöten, kun paine käy liian kovaksi, useimmiten kai kroppa. Mulla ainakin kroppa reagoi isoihin muutoksiin ja aina se tarkoittaa jotain epämukavaa olotilaa tavalla tai toisella. Useimmiten reagoin vatsalla tai nyt tosiaan viimeisimpänä tuo migreeni. <br />
<br />
Toivotaan, ettei löydy mitään vakavampaa, eiköhän tuo(kin) ole vaan stressireaktiota…<br />
Joo, niin todellakin tehdään!! 🙂 ♥
♡ aika samoilla linjoilla täällä on menty.. Lisäksi mullakin on päänsärky ja migreeni vaivanneet vuorotellen useamman päivän ajan.. Monestakin syystä tämä syksy on ollut erittäin raskas.. Haleja ♡
Tämä syksy on tosiaan tuntunut olevan monelle aika raskas eri tavoin. Asioilla on tapana kerääntyä. Jospa taas yhden huonomman kauden jälkeen tulee taas kaikkea kivaa ja hyvää eteen? 🙂 Uskon, että positiivisella ajattelulla kaikesta selvitään! On vaan kurjaa, kun elimistö alkaa reagoimaan stressiin ja matalaan mielialaan. <br />
<br />
Kivaa viikonloppua teille. ♥