Meille tulee koira!

Ensi viikolla meidän kodissamme tassuttelee uusi nelijalkainen ystävä. <3

Olemme tätä malttamattomana odottaneet, mutta silti on ajatukset sekaisin – onnesta ja hämmästyksestä, ehkä vähän pelostakin, sillä taas alkaa pentuarki, luontokappaleesta huolehtiminen, koulutus ja tasapainoisen koirakaverin kasvatus.

Loppuvuodesta alkoi tuntumaan, että olemme valmiita uuteen koiraan. Rakkaan 15-vuotiaan koiraherran menetys tuntuu edelleen syvällä sisällä ja kaipaus on suuri. Se ei kuitenkaan voi, eikä saakaan olla esteenä uudelle karvaiselle perheenjäsenelle. Ei koiratkaan ole koskaan samanlaisia, eikä uuden hankkiminen himmennä millään tavalla entisen paikkaa sydämessä.

Olimme alun perin vuoden alussa antamassa kotia aikuiselle koiralle, joka tarvitsi uuden perheen muuttuneiden elinolosuhteiden vuoksi. Tämä kuitenkin meni mönkään osaltamme, sillä koiralle pystyttiin järjestämään perheen sisällä asiat uudelleen. Parempi niin, mutta siitä se sitten lähti – todellinen koiran hankinta -prosessi. Olimme jo päättäneet, että samaa koiraa, eli Norfolkia ei meidän perheeseemme enää pentuna hankittaisi. Halusimme pitää kaksi jo edesmennyttä Norfolkia ainokaisinamme. Mietimme pitkään rotua, halusimme isomman koiran ja luonteen piti olla meidän tarpeisiimme ja haluihimme sopiva; leppoisa ja leikkisä, ennen kaikkea lauhkea ja lapsien kanssa toimeen tuleva. Vaikka meidän perheessämme ei pieniä lapsia olekaan, niitä on kuitenkin ystävillämme. Emme myöskään halunneet koiraa, jolla olisi taipumus vahtia omaa pihaa tai reviiriä – mökillä ja rivitaloasunnossa se ei vain toimisi.

Uusi koira löytyi tuttavapiirin kautta ja eräällä kasvattajalla oli labradorin pentueesta yksi narttupentu vapaana. Me halusimme sen.

Jotkut hieman ihmettelivät rotuvalintaamme, tai oikeastaan sitä, että päädyimme isoon koiraan. Meidät kun oli totuttu näkemään pienten koirien perheenä. Tulen kuitenkin itse perheestä ja oikeastaan suvusta, jossa kaikilla on ollut Rottweiler. Myös minä olen kasvanut niiden kanssa, joten ison koiran kanssa eläminen on ihan tuttua. Miehen perheessä on taas aina ollut erilaisia pystykorvia.

Pieniä suloisia labbiksen pentuja olemme käyneet ihastelemassa ennen reissuamme ja nyt valmistelemme kotia pennun tuloon. Olemme hankkineet portin, jolla pentu pidetään yksin ollessaan keittiö-eteinen -akselilla. Se on mahdollisia tuhoja ajatellen hyvä, mutta myös pennulle turvallisemman tuntuista, kun se on pienemmässä tilassa kuin koko asunnossa. Uudet pedit ja pentukaulapanta on hankittu, samoin leluja ja puruluita. Rokotukset on varattu, vakuutukset hankittu… ja uskokaa tai älkää, myös uusi auto on hankinnassa! Iso koira ei mitenkään mahdu A-Mersuumme, joten tilavampi auto on pakko hankkia. Onneksi miehillä ei useinkaan ole vastalauseita, kun puhutaan autoista…

En voinut vastustaa tuota ihanaa, vaaleanpunaisilla tähdillä varustettua pehmoista petiä, jonka sisäpuoli (peti on oikeastaan käännettävä) on ihan samanvärinen kuin tuleva asukkinsa – vaaleankeltainen. <3 Alun perin olin hankkimassa jotain harmaata, hyvin sisustukseemme sopivaa petiä, mutta sydän suli tuolle söpöydelle. Ikean pehmopandakin odottaa jo leikkikaveria! Lisäksi laitoin pehmoisia fleece-peittoja petiin, jotta sinne voi kaivautua varsinkin alussa pennun kaivatessa kahdeksaa muuta sisarustaan ja emoa, joiden kanssa on tottunut kylki kyljessä kyhnäämään.

Koiraherran pentuajan remmi löytyi vielä vanhastaan, mutta hankimme siihen suloisen pinkin ensipannan uutena. Katsotaan sitten minkälaiseen pantaan päädymme, kun uusi täytyy hankkia kasvun myötä. Kävimme lisäksi hankkimassa harjan, sillä Norfolkien turkkiin tarkoitetut eivät sovellu labbiksen karvaan. Ostimme lisäksi pissa-alustoja vahinkoja varten, Kong-lelun, jonka voi jättää pennulle järsittäväksi sisälle piilotetun ruoan kanssa sen jäädessä yksin, pari vinkulelua, hammasharjan sekä nameja palkitsemista varten. Koulutushommat aloitetaan pienin harjoituksin heti koiran kotiuduttua.

Olen lueskellut ystävältäni lainaamaani lintukoira-kirjaa. Vaikka meidän koirasta ei tule metsästyskoiraa, se on kuitenkin noutaja ja haluamme hyödyntää sen luontaista viettiä mm. koulutuksessa ja leikissäkin. Jos pieniä koiriamme päästimme vähän helpommalla, niin tämä isompi karvakorva tullaan kouluttamaan mm. käsimerkkejä tottelevaksi. Odotan jo innolla yhteistä aikaa koiran kanssa, kärsivällisyyttä kysyvää harjoittelua, metsässä samoilemista ja mökkijärvessä uimista! Nyt alkuun totutellaan kuitenkin uuteen kotiin ja perheeseen ja lyhyiden hetkien turvin ulkona oleiluun, joten toivottavasti pakkasta ei tämän enempää enää tule.

Kunhan pieni pallero saapuu kotiimme, laitan heti miten sitten kuvia uudesta tulokkaasta – meillä on nyt edessä taas ihan toisenlaista arkea! Eihän tätä meinaa malttaa edes odottaa!