Checklist -blogissa sisustetaan helsinkiläisen Heidin vaaleaa rivitalokotia avarasti ja hillitysti erilaisilla materiaaleilla ja kontrasteilla. Kodin jatkeena on pieni tanskalaishenkinen takapiha kesäkeittiöineen, kakkoskotina toimii kesämökki vehreällä tontilla. Perheessä rakastetaan matkustamista, juhlien järjestelyä, remontoimista, illanistujaisia ja leipomista. Blogiin päivittyykin laajasti sisustus -ja remonttijuttuja niin kotoa kuin mökiltä, herkullisia reseptejä ja kattauksia arkeen ja juhlaan, matkakertomuksia sekä terveyspainotteisia aiheita polveilevan tarinalliseen tyyliin.
Kuukausi takana bikinikunnon metsästystä! Tässä taas fiiliksiä ja tuloksia menneeltä viikolta.
Viime viikko meni uuden treeniohjelman parissa, se vaihtui neljännen viikon alussa. Ihmetyksekseni minulta lähti yksi salitreeni kokonaan pois ja niitä on tällä hetkellä kolme. Sen sijaan yksi aamuaerobinen tuli lisää ja niitäkin nyt sitten yhteensä kolme. Näiden lisäksi teen kerran viikossa viikonloppuaamuna yhden hikisen, erilaisia hyppyjä ja loikkia sisältävän treenin, joka saa sykkeen nousemaan pilviin, eli treenejä viikolle kertyy yhteensä 7. Tällä tahdilla mennään nämä kaksi viimeistä viikkoa. Tuon 7 treenin päälle menen vapaaehtoisesti vielä yin-joogaan, jossa viikon kolotukset saa vähän lempeämpää käsittelyä ja lihaskalvot kaivattua aukomista. Kehonhuoltoa ei pidä unohtaa tällaisenkaan projektin aikana.
Treenit on tuntuneet tosi rankoilta. Kroppa huomaa kyllä heti, kun liikkeet vaihtuu ja lihas saa uutta ärsykettä. Jalkoihin on taas palannut se kokoaikainen outo tuntemus – ei varsinaista leposärkyä, mutta outoa kihelmöintiä. Vaikka koko päivä saa ihan toisenlaisen reippaan alun niinä aamuina, jolloin vuorossa on n. 45 minsan aamuaerobinen, se tuntuu selvästi illalla lisääntyneenä väsymyksenä. Loppuviikolla, torstaista eteenpäin väsymys oli todella voimakasta. Iltapäivisin alkoi suorastaan nukuttamaan ja silmiä oli vaikea pitää auki. Fyysinen väsymys on ollut todella kovaa. Kroppa on iltapäivästä kuin räsynukke ja jo vesilasin nostaminen huulille on tuntunut jumalattoman raskaalta. Treeneihin on kuitenkin jostain kaivettu vielä forcea ja ne on saatu suoritettua hyvin. Kotiin päästyä ei ole energia riittänyt enää mihinkään. Ei ole outoa, että raahaudun viimeisillä voimillani jo puoli kahdeksalta sänkyyn!
Eniten ärsyttää se, että arkipäivinä aika ei riitä mihinkään muuhun kuin treenaamiseen ja ruoanlaittoon. Kämppä on hujanhajan – kukaan ei siivoa viikkoon ja pölypallerot ja koiran tassuissa sisään kulkeutuvat pikkukivet narskuu jaloissa. Keittiö on pysynyt jotenkuten kunnossa, sillä astioita ja eväsrasioita on tällä ruoanlaittotahdilla pakko pyörittää koko ajan tiskikoneessa. Tällä dieetillä ollessamme onkin viikonloppupäivät olleet ainoita, jolloin huusholli keretään hoitamaan kuntoon ja pyykkikone pyöräyttämään. Epäsiisti koti ärsyttää, mutta ei ole oikeasti aikaa eikä todellakaan energiaa tarttua enää imurin- tai mopinvarteen kahdeksalta illalla, kun hampaidenpesukin tuntuu jo täysin ylivoimaiselta teolta.
Itsellä ruoka on ollut koko ajan se suurin ongelma. (Kuvituskuvina muuten sapuskoja, joita tällä hetkellä syömme. Näyttävät ihan hyviltä, mutta jos kuukauden ajan syöt joka aterialla tismalleen samaa, alkaa se kyllä tulla korvista…) Tällä viikolla myös miehellä on alkanut tökkiä tämä jatkuva ennakoiminen, eväiden pakkaaminen ja roudaaminen joka paikkaan mukaan, ruoanlaittoon kuluva aika ja raaka-aineiden punnitseminen. Emme iki kuuna päivänä voisi elää jatkuvasti näin.
Onneksi tämänkaltaiset dieetit onkin suunniteltu lyhyeen käyttöön, jolla saa hyvän boostauksen motivaatiolle hyvillä tuloksilla! Ja vaikka aika paljon olen valittanutkin tuosta ruoasta ja ruokailusta, huomaan todellakin missä on itse menty metsään aiemmin. Tämä on ollut todella opettavainen kokemus. Näin orjallista ruokailua emme tämän kuuden viikon jälkeen jatka, mutta varioimme siitä itsellemme paremmin arkeen, elämään ja mieltymyksiimme sopivan setin. Tosi paljon jää tästä käyttöön ihan normaaliin elämään.
Kun ryhdyimme tähän projektiin ja ilmoittauduimme valmennukseen, piti ilmoittaa ihan konkreettinen tavoite pudotettavien kilojen suhteen. Ilmoitimme molemmat -5kg. Vaikka tämän projektin suurin motivaattori ei ollutkaan painonpudotus, on se kumma juttu, että ilmoitettu tavoite alkaakin kummittelemaan mielessä niin, että siihen on päästävä! Yhtäkkiä siitä näin projektin loppupuolella onkin muotoutunut se virstanpylväs, johon tähdätään.
Mies saavuttaa omansa, jostain syystä tuo fyysisempi sukupuoli saa helpommin painoa alas ja lihasta esiin, kuin me naiset. Omalla kohdallani olen valitettavasti tullut siihen tulokseen, että tämä kuuden viikon puristus ei tule riittämään itselleni saavuttaakseni halutun lopputuloksen. Aika ei vain riitä, vaikka paino tuleekin tasaisesti alas. Eniten tässä ärsyttääkin se, että en voi oikein tehdä enempää kuin mitä nyt jo teen päästäkseni tuohon.
Jostain syystä pomppaaminen vaa’alle näin maanantaiaamuisin aina vähän jännittää. Onneksi tämän aamuinen -500g vaakaluku kuitenkin näytti, että homma etenee edelleen erittäin tasaisesti. Neljän viikon aikana paino on pudonnut yhteensä 2,5 kiloa. Miehellä vaakaluku näytti tänään taas tasaisen -800g ja tässä kohtaa hänen tuloksensa neljältä viikolta on jo 4,6kg.
On ollut kiva huomata, että tämä aherrus ei mene hukkaan. Alkuun ei peilistä nähnyt tuloksia, mutta nyt neljän viikon jälkeen sielläkin jo pikkuhiljaa katsoo keskivartalosta hoikistunut tyyppi, jolta on kaikki ylimääräinen turvotus ja pöhö poissa. Kokoa pienemmät farkut sujahtaa jalkaan tuosta noin ja ne isommat lörpöttää likipitäen käyttökelvottomina. Kello on alkanut pyörimään ranteessa ja vaatteet istuu paremmin. Fiilis on tosi korkealla ja nyt vain täyttä häkää kohti taas tätäkin uutta viikkoa!