Kuntokuuri vko 1

7 päivää rankkaa kuntokuuria takana. On aika avata fiiliksiä ekan viikon osalta tästä projektista, joka vaatii kyllä ihan 100% panostuksen, jos tästä aikoo hyötyä ja ottaa irti kaiken mitä irrotettavissa on. 

Kuntokuuri, joksi minä sitä siis kutsun, koostuu ruokavaliosta ja treeneistä. Ruokailu on tarkkaa. Se tapahtuu joka päivä samaan aikaan säännöllisesti ja ruoka-aineet punnitaan gramman tarkkuudella. Treenit ja syötävän ruoan määrä on suhteutettu toisiinsa hyvin tarkkaan ja kehon pitää saada tietty määrä proteiinia, hiilihydraatteja, hyvää rasvaa ja kuituja, jotta kone, eli minä, jaksan toimia täydellä teholla.

Ekat kaksi päivää ruoka tökki. Tökki ihan huolella. Aamupuuro (vihaan kaurapuuroa!) muodostui jo tokana päivänä niin pahaksi ongelmaksi sen pyrkiessä nousemaan takaisin, että en alkanut rääkkäämään itseäni sen takia. Puuro vaihtui tattarileipään, joka sopii vilja-allergialleni ja jossa on samat ravintoarvot kuin puuromäärässä, joka minun piti syödä. Ongelma korjaantui ja aamupala ei tuota tuskaa enää. Alkuun ruoan määrä tuntui isolta. Ruoka tuntui kuivalta ja ajatus siitä, että sitä samaa pitäisi syödä kuusi viikkoa, tuntui mahdottomalta. Hullunkurisinta oli, että ruokamäärää ei tahtonut saada alas – saatoin syödä päivällistä tunnin ajan, mutta samaan aikaan oli koko ajan nälkä. Myös heti silloin, kun oli suorittanut sapuskan alas. Mietin, että tästä tulee hiton pitkä kuusi-viikkoinen…

Kolmantena päivänä (johtuen varmasti vaihdetusta aamupalasta) ruoka ei tökkinyt enää. Söin hyvällä mielihalulla, mutta voimat oli aivan kadoksissa! Kolmantena kuuripäivänä olin tehnyt jo neljä treeniä, mm. heräten klo 05 tekemään aamuaerobista alakertaan muiden nukkuessa. Tuntui kamalan raskaalta mennä töiden jälkeen salille, mutta koska luvassa oli taas uusi, ennenkokematon treeniohjelma, se sai innostumaan. Kertaakaan ei ole vielä salilta pois lähtiessä kaduttanut, että meni!

Maanantaina tehty eka jalkatreeni sai jalat niin tukkoon, että torstaina, kun piti tehdä jalat uudelleen, olin edelleen aivan kuin tönkkösuolattu silli. Jalat olivat kuin betonia ja lihakset tuntui jämähtäneen pysyvästi jännittyneeseen tilaan kaikesta venyttelystä ja lämmittelystä ja palauttavasta liikunnasta huolimatta. Toinen jalkatreeni olikin ihan tuskaa, varsinkin kun sen perään piti vetää intervallitreeni. Illalla yritin rullata jalkoja auki foam rollerilla ja melkein itku pääsi, kun reisien ulkosyrjät olivat niin kipeät. Viikon aikana kävin saunassa, venyttelin, hieroin, annoin kylmä-kuumahoitoa, rullailin ja liikuttelin jalkoja ja vihdoin perjantai-aamuna pystyin kävelemään rullaportaat ylös työmatkalla. Hiphei!

Treenit on rankkoja, sitä ei käy kieltäminen. Olen aivan loppu jokaisen treenin jälkeen. Liikkeet on suunniteltu niin, että ne ärsyttävät lihasta joka kantilta. Saan näillä treeniohjeilla ihan uudentyyppistä tuntumaa kroppaan. Lihaksiin jää sellainen kihinä ja kuhina, että oikein tuntee, kuin rasva palaa! Treenit vie kerrallaan 1,5 tuntia. Tuon nopeammin ei niitä pysty tekemään pitkän alkulämmittelyn ja liikkeiden välissä olevien palautumisaikojen takia. Kotiin pääsee työpäivän ja salikeikan jälkeen iltakuudelta. Ja sen jälkeen alkaakin ärsyttävin osuus – ruoanvalmistus. Ruoka pitää valmistaa samalle illalle sekä seuraavaksi lounaaksi, jotta saamme eväät töihin. Niitä on turha luulla saavansa jostain kaupasta, johon kipaiset lounastunnilla. Jos tätä ruokavaliota haluaa täysillä noudattaa, ainoa tapa on tehdä ruoka itse alusta loppuun.

Vaikka viikon aikana onkin jo löytynyt aika hyvä rutiini ja toimintamalli sapuskojen valmistamiseen, kyllä se vie aikaa, kun punnitset ja rakennat neljä ateriaa; 2 minulle ja 2 miehelle. Niin, ja koska taloudessamme asustaa vielä kolmaskin henkilö, täytyy tyttärellekin tehdä ruokaa, sillä hän ei todellakaan saa noudattaa tällaista ruokavaliota. Onneksi hän tekee osin itse sapuskansa, joten pääsemme vähän helpommalla sen suhteen. Ruokavalio muuttuu kahden viikon välein, eli vielä viikko mennään tällä ruokavaliolla. Suuria muutoksia ei ole jatkossakaan luvassa ja lounas ja päivällinen pysyy samana koko ajan. Treenit muuttuvat kahden viikon välein yhtä lailla, joten muutokset molemmissa on huomioitu taas käsi kädessä. Kroppa ei kerkeä liiaksi tottumaan liikkeisiin, vaan saa koko ajan uutta ärsykettä ohjelmien vaihtuessa.

Olo on hyvä. Rytmi tuntuu luonnolliselta, sillä olen syönyt aina tuon 5 ateriaa päivässä muutenkin. Kuitenkin ruokamäärät ja sisältö on tietty eri. On ollut vaikea mm. tottua siihen, että kaikki mitä lautasella on, on syötävä. Myös silloin, kun on tökkinyt, mutta onneksi tiukka treenitahti pitää huolen siitä, että nälkä tulee ja haluaakin syödä kaiken mitä tarjolla on. Välillä seuraavaa ruokaa jo oikein odottaa! Välipala on parhain, silloin saa napsia hedelmän ja pähkinöitä! Ruokavalion myötä vihreä tee on tullut elämääni ja sitruunalla maustettu iltatee onkin lempparini.

Ruokavaliosta lipsuminen ei tule kuuloon. Syödyn ruoan määrä ei anna tilaa mieliteoille yhtään, mutta nyt molemmat huomasimme miehen kanssa, että viikonloppuna teki mieli herkkuja. Varmaan siksi, että usein viikonloppuihin kuuluu jokin hyvä, jota ei arkena nautita. En halua lipsua tästä ruokavaliosta, sillä silloinhan pilaisin itse tämän koko homman! Tähän kuuteen viikkoon ei myöskään sisälly cheat day:tä, eli syö mitä haluat -päivää. Sellaista en itse edes kaipaa, se vain sotkee hyvän rytmin ja sitten on taas vaikea jatkaa sen jälkeen. Pidän minuutin tarkkuudella huolen, että ruoka-ajat säilyvät säännöllisinä. Myös vedenjuontiin kiinnitin heti huomiota ja puhelimeen lataamani sovellus muistuttaakin juomaan vettä säännöllisesti. Pari litraa tulee helposti juotua päivän aikana ja se takaa hyvän aineenvaihdunnan sekä mm. aamuisin erilaisten myrkkyjen poistumisen elimistöstä. Erilaisia vitamiineja ja hivenaineita napsitaan purkeista myös. Itse syön myös aminohappoja, mutta palautusjuomiin en koske. Ne ei vain sovi elimistölleni yhtään ja aika monta on vuosien aikana testattu.

En ole ekan viikon aikana jättänyt yhtäkään treeniä tai yhtäkään ruokaa väliin. Ruoka uppoaa hyvin, mutta suuren salaattimäärän syöminen kyllä ketuttaa. Olisi edes vaihtelua kasviksista enemmän, mutta ihan vihreää salaattia pitää popsia järjettömät määrät. Se tökkii eniten. Fiilis on ollut ylipäätään hyvä, kuitenkin nyt viikonloppuna huomasin pinnan olevan erittäin kireällä, varsinkin eilen. En tiedä mistä se johtuu, mutta onhan tällaista ruokarytmiä helpompi ylläpitää arkena, kun töiden takia siinä on luonnostaan aikaisempi rytmi. Toivottavasti fiilis taas tasaantuu, sillä viikonloppu tuntui haastavalta. Piiiitkän alustuksen jälkeen kerron loppuun sitten vielä varmasti kaikkia kiinnostavan asian, ne tulokset.

Vaa’alla hyppääminen on järjetöntä. Se ei kerro mitään. Parhaimman kehityksen näkee peilistä ja vaatteista ja  lopullisen totuuden kertoo mittanauha. Otin toki kaikki mitat ylös projektin alussa, mutta niitä katson vasta, kun 6 viikkoa on täynnä. Vaa’alla halusin kuitenkin käydä tämän ekan viikon jälkeen ihan vain uteliaisuudesta ja tyydyttääkseni olkapäälläni sitkeästi istuvaa skeptikkoa. Aika kiva nytkähdys alaspäin siellä olikin tapahtunut, tasan -1kg. Samoin miehellä. Kertaan kuitenkin vielä, että painonpudotus ei ole pääosassa, vaan saada lisää lihasta. On vaikeaa olla samaan aikaan tosi kevyt ja lihaksikas, sillä lihas painaa enemmän kuin läski. Viimeisinä vuosina on kuitenkin kroppaani hiipinyt salakavalasti joitain kiloja, jotka mielelläni karistaisin. Jos ne kuitenkin ennemmin muuntuu lihakseksi mittojen kutistuessa ja painon jopa noustessa, ollaan siellä missä pitääkin. Unohtakaa siis vaaka ja ottakaa kaveriksi ennemmin se peili, vaatekaapin kätköihin sullotut ”sit ku” -housut ja mittanauha. Ja mikä tärkein mittari – oma olotila.

Näillä eväin uuteen, toiseen kuntokuuri -viikkoon! Jos ei mitään maata mullistavaa tapahdu, palailen projektin pariin taas viikon päästä! Sisustusjuttuja mielellään lukeville kerrottakaan, että tällä viikolla on luvassa vähän wc:n sisustusasioita sekä arkikattaus. Ruoka maistuu tiukalla ruokavaliolla ollessa paremmalta, kun sen syö kauniisti katetulta pöydältä!