Checklist -blogissa sisustetaan helsinkiläisen Heidin vaaleaa rivitalokotia avarasti ja hillitysti erilaisilla materiaaleilla ja kontrasteilla. Kodin jatkeena on pieni tanskalaishenkinen takapiha kesäkeittiöineen, kakkoskotina toimii kesämökki vehreällä tontilla. Perheessä rakastetaan matkustamista, juhlien järjestelyä, remontoimista, illanistujaisia ja leipomista. Blogiin päivittyykin laajasti sisustus -ja remonttijuttuja niin kotoa kuin mökiltä, herkullisia reseptejä ja kattauksia arkeen ja juhlaan, matkakertomuksia sekä terveyspainotteisia aiheita polveilevan tarinalliseen tyyliin.
Se tuli kylään taas tällä viikolla mitään kyselemättä. Oikeastaan mitään varoittamattakaan. Tai minä ainakaan en ole näin lyhyen, kohta kolmen vuoden tuntemisen jälkeen vielä oppinut lukemaan merkkejä, koska vierailu saattaisi alkaa. Migreeni on todellakin hyvin epätoivottu vieras ja kun se tulee kylään, se ei juuri anna tilaa millekään muulle. Viimeiset neljä päivää olen kärsinyt kaikista klassisimmista auraoireista näköhäiriöineen ja päänsärkyineen.
Tiistaina alkoi näköhäiriöt. Ihan kesken kaiken jonkin näkemäsi asian ympärille – se saattaa olla jonkun kasvot tai jokin esine – tulee kirkas rinkula. Et erota ääriviivoja ja katse ei tarkennu. Niitä saattaa tulla pieninä välähdyksinä ja mennä hetken päästä pois. Jo tuolloin ajattelee, että ei kai taas. Saan usein auraoireina näköhäiriöitä, jotka ei johda päänsärkyyn. Tuolloin on aika turha heti mennä kolmiolääkepaketille ja vetää nuppi sekaisin. Jään sen sijaan kuulostelemaan tuleeko päänsärky.
Keskiviikkona se sitten lounaalla tapahtui. Silmissä alkoi vilistää oikein kunnolla Rubikin käärmeen näköinen asia. Muistatteko sen sini-valkoisista kolmioista muodustuvan pötkylän, jonka kääntyvät osat pitäisi osata muodostaa palloksi? Näköhäiriö ei kestä kauaa, minuutteja, mutta tuona aikana on toimintakyky täysin lamautunut. Minä istuin tuona hetkenä työpöydän ääressä Picnicistä noudettu uuniperuna edessäni. On mielenkiintoista yrittää kaivella lusikalla perunaa ja laittaa se suuhun näkemättä mitä tekee. En enää nykyään säikähdä noita näköhäiriöitä, sillä tiedän niiden menevän ohi kohta. Ei ne silti kivoja ole ja kauhunsekaisin fiiliksin odottaa, alkaako ohimossa tykyttää. No, alkoihan se. Otin suuren annoksen buranaa, vaikka laukussa on aina varulta ihan oikeat täsmälääkkeet kohtaukseen. En kuitenkaan ihan mielelläni ota vahvaa kolmiolääkettä ja töissä sellaisen vaikutuksen alaisena ei ole mielellään.
Kerkesin toimimaan ajoissa, eikä päänsärky leimahtanut ihan ilmiliekkeihin. Lievällä migreenikohtauksella ja rajulla sellaisella on kuitenkin yksi yhteinen nimittäjä – se olotila, joka jää useaksi päiväksi, kun varsinainen kohtaus on jo ohi. Päähän jää ihmeellinen olo ja pää jää särkemään useaksi päiväksi sellaista ”normaalia” päänsärkyä. Sykkeennousu saa ohimot tykyttämään lisää, joten kaikenlainen urheilu jää moneksi päiväksi väliin. Migreenikohtauksen jälkeen menee monta päivää, että tilanne normalisoituu.
Migreeni tulee helposti stressin yhteydessä. Nyt on viimeiset puoli vuotta ollut töissä aika hulabaloota. Töitä on enemmän ja laajemmin kuin koskaan aiemmin ja joka päivä lähden kotiin ajatuksella, etten taaskaan saanut tehtyä kaikkea mitä piti. Kiire ja paine on koko ajan läsnä. Mutta koska työtehtävät ovat mielenkiintoisia, ei stressi tai kiire ole tuntunut negatiiviselta. Määräänsä enempää ei kuitenkaan kukaan meistä voi tehdä ja tuolloin positiivinenkin hype muuttuu enemmän kuluttavammaksi kuin antavammaksi. Migreenille tuollainen tilanne luo hyvät puitteet tulla vierailulle. Silloin pakostikin vähän hidastaa hetkeksi. Työkuvioihin on tulossa muutoksia lähitulevaisuudessa, joten rauhaisin mielin odottelen niitä ja silloin homma helpottuu niiltäkin osin.
Kirkkaat ruudut ovat pahinta mahdollista migreenille ja illat onkin sujuneet sohvalla palellen ja lepäillen, eikä läppärin ruutua tuijotellen. Tälle viikolle oli monta postausaihetta plakkarissa, mutta niin jäi nekin migreenin jalkoihin. Tuo palelu on muuten yksi vahvoista oireistani, siihen ei auta edes paksu fleece-viltti, tuplavillasukat tai kerrospukeutuminen. Aikani sohvalla paleltuani on pakko kömpiä saunaan tai tulikuumaan 20 min suihkuun.
Menen tänään kiropraktikolle taas selkää hoidattamaan. Ystäväni käyttää akupunktiota normaalin ”naksautteluhoidon” yhteydessä ja ajattelinkin pyytää, josko hän tuikkaisi pari akuneulaa myös päähäni migreenioireita helpottamaan.:) Helpotusta kiireeseen tuo toki myös ensi torstaina alkava loma! Tätä lomaa on suunniteltu kuin Iisakin kirkkoa soitellen ja järjestellen asioita ympäri Eurooppaa. Kerronkin tästä teille ihan pian lisää…! Toivottavasti viikonlopun aikana saan kaikki rästipostaukset luettavaksenne!
Hyvää viikonlopun alkua kaikille!