Checklist -blogissa sisustetaan helsinkiläisen Heidin vaaleaa rivitalokotia avarasti ja hillitysti erilaisilla materiaaleilla ja kontrasteilla. Kodin jatkeena on pieni tanskalaishenkinen takapiha kesäkeittiöineen, kakkoskotina toimii kesämökki vehreällä tontilla. Perheessä rakastetaan matkustamista, juhlien järjestelyä, remontoimista, illanistujaisia ja leipomista. Blogiin päivittyykin laajasti sisustus -ja remonttijuttuja niin kotoa kuin mökiltä, herkullisia reseptejä ja kattauksia arkeen ja juhlaan, matkakertomuksia sekä terveyspainotteisia aiheita polveilevan tarinalliseen tyyliin.
Olen vuosien saatossa pyrkinyt eroon ylimääräisistä tavaroista. Varsinkin sellaisista tunnesidotuista tavaroista, joilla ei ole oikeastaan kuin muistoarvo, ei käyttötarkoitusta, eikä välttämättä enää sellaista ilmettäkään, jota kotiin enää haluaisi. Olen pyrkinyt eroon siitä tunteesta, miksi tuollaisia tavaroita pitäisi säästää. Ei kukaan ihminen niissä tavaroissa elä. Eikä ne muistotkaan…
Silti on joitain, joita ei vain voi heittää pois. Esimerkiksi sini-vihreä, melko kammottava, hyttysverkon kaltaisesta materiaalista tehty ”kauppakassini” metallisilla ohuilla kahvoilla, jota kuulemma kiikutin paikasta toiseen ollessani pieni. Olenkin säästänyt vain tärkeimmät esineet tai tavarat, jotka ihan oikeasti ovat tärkeitä ja tuovat elävästi mieleen jotain tapahtumia elämästäni tai joilla on jokin merkittävä arvo muistojen joukossa.
Sain äidiltäni vanhoja ruosteisia lukkoja ja avaimia. Niiden paikka oli ehdottomasti takan päällä. Aika hyvin ne tuohon istuvatkin. Näillä ei ole minulle mitään erityistä tunnearvoa, mutta ne ovat jotenkin tosi makeita ja ne ovat lapsuudenkodistani. Siellä arvostettiin antiikkia ja vitsailenkin usein asuneeni kotiseutumuseossa, heh. Vanhoissa tavaroissa on tarinoita ja niiden uniikkia ulkonäköä ei nykyteollisuus enää valmista. Isäni oli aikamoinen keräilijätyyppi ja rakasti kaikkia vanhoja antiikkisia kamoja ja ravasi huutokaupoista toiseen, myös ulkomaillla sieltä roudattiin mitä erilaisempia tavaroita.
Oma kotini on hieman modernimpaa tyylisuuntaa ja joissain asioissa less on todellakin more. Silti en pystyisi asumaan täysin suoraviivaisen modernissa huushollissa pelkkien design-tuotteiden kanssa. Viehtymykseni ripaukseen vanhaa tavaraa periytyy varmastikin kotoa ja tuntuu siksikin kotoisalta.
Mitä tulee muuhun somisteeseen takan päällä, en tiedä onko joku muu saanut orkidean joskus kukkimaan uudelleen, mutta minä en! En edes muista kuinka mones orkidea takan päällä on nyt menossa, nakkaan ne surutta roskiin kukkien tiputtua, sillä usein saan myös vihreät lehdet lerputtamaan…
Kohta alkaakin olemaan ne hetket, kun orkideoiden ja muiden tilalle saapuu lyhdyt ja kynttilät tunnelmaa luomaan ja metsälenkiltä voi napata mukaan kanervia, käpyjä ja risuja. Pala luontoa sisustuksessa on aina pelkkää plussaa!
Ihanan rouhea yksityiskohta! Tuo juuri sopivaa särmää valkoiseen kokonaisuuteen.
Eikö vain tuokin! 🙂
Mä rakastan vanhoja tavaroita! ♥ Sopivassa määrin tuovat kivaa ja persoonallista ilmettä kotiin kuin kotiin. Itse olin aiemmin hyvinkin innostunut vanhoista aarteista, nyt olen karsinut niitä vähemmäksi -juurikin less is more periaatteella 🙂 Kivaa viikonloppua! ♥
Nimenomaan sopivassa määrin niitä itsekin kotiini laitan. Kivaa sunnuntain jatkoa! ♥