Checklist -blogissa sisustetaan helsinkiläisen Heidin vaaleaa rivitalokotia avarasti ja hillitysti erilaisilla materiaaleilla ja kontrasteilla. Kodin jatkeena on pieni tanskalaishenkinen takapiha kesäkeittiöineen, kakkoskotina toimii kesämökki vehreällä tontilla. Perheessä rakastetaan matkustamista, juhlien järjestelyä, remontoimista, illanistujaisia ja leipomista. Blogiin päivittyykin laajasti sisustus -ja remonttijuttuja niin kotoa kuin mökiltä, herkullisia reseptejä ja kattauksia arkeen ja juhlaan, matkakertomuksia sekä terveyspainotteisia aiheita polveilevan tarinalliseen tyyliin.
Uhkasin aiemmin viljellä tämän vuoden mantraani joka paikkaan, jotta en unohtaisi toimia sen mukaisesti.
Nyt se päätyi jääkaapin oveen.
Olen koko alkuvuoden todellakin opetellut elämään tuon mukaan; let my hair down a little. Uskokaa tai älkää – se on toiminut. Olen ihan varma, että uudella asenteellani on merkitystä viime aikojen tapahtumiin. Jos ei koko ajan suunnittele, tilaa jää spontaaneille jutuille. Ne jos jotkut vapauttaa lisää.
Toinen, salaisempi mantrani (tai ei enää, kun sen täällä kerron) liittyy treenaamiseen, kesäkropan metsästykseen, jaksamiseen, luovuttamiseen ja motivaatioon. Tiedättehän niitä hetkiä, kun treenatessa ei enää jaksaisi; syke hakkaa maksimialueella ja huohotus muistuttaa höyryveturia, hiki valuu punaiseksi muuttuneita kasvoja pitkin huulia kirveltäen ja silmissä näkyy tähtiä lihasten huutaessa hoosiannaa. No, tuohonkin hetkeen on sopiva mantra meikäläisellä ja mielessäni hoen sitä aina, kun tuntuu etten enää jaksa:
Bikinitbikinitbikinitbikinitbikinitbikinitbikinit
Käyttöohje: Hoe riittävän kauan ja aina löytyy vielä jostain pieni puserrus! 🙂
Ihana postaus, tuli ihan hymy huulille tässä aamukahvia juodessa 🙂 Ja varmasti täysin totta. Mulla on menossa jonkinlainen kriisi, kun en oikein tiedä, mitä isona haluaisin tehdä. Oon ollut tosi inspiroitunut, kun moni bloggaaja on aloittanut opinnot (yleensä sisustusalaan liittyen) tässä parin vuoden aikana. Minäkin haluaisin opiskella jotakin, mutta a) en oikein tiedä, mikä se mun juttuni olisi ja b) tämänhetkinen työnantajani ei ole kovinkaan joustava, joten en saisi tehdä esim. 80% työaikaa opintojen vuoksi ja koska kaikki kiinnostavat opinnot on kaukana meiltä, kävisi elämä todella raskaaksi, jos tekisi täyden työajan lisäksi opintoja toisella puolella Suomea. Ja kokonaan opiskelijaksi ei ole varaa heittäytyä.<br />
<br />
Toivottavasti keksin jonkun ratkaisun, tällä hetkellä kun tuntuu, että vain odotan jotakin "parempaa", vaikka täytyisi elää joka päivä täysillä 😀
Voi kuule, on niitä kriisejä meikäläiselläkin! Useimmat ovat juurikin liittyneet työhön ja opiskeluun ja siihen mitä tekisin isona. Pikkuhiljaa tässä viimeisien vuosien aikana se on alkanut kirkastumaan ja vihdoin näen vähän selvemmin sen. Mulla on onneksi ollut upea työnantaja, joka on tukenut joka tavalla ja olen pystynyt toteuttamaan itseäni. Moni bloggaaja on tosiaan alkanut opiskelemaan sisustusalaa ja vaikka se itsellekin on rakas, se saa pysyä harrastuksena. Omat mieltymykset ovat enemmän taiteellisella ja luovalla puolella ja haluan vahvistaa niitä. (Vaikka kyllä sisustaminenkin toki kysyy molempia.) Samaan hengenvetoon markkinointi, viestintä ja mielikuvien synnyttäminen on jotain mistä olen tosi kiinnostunut.<br />
<br />
Meillä on työvuosia niin hurja määrä vielä edessä! Tätä menoa me päästään eläkkeelle 70-vuotiaana…! On varmasti aikaa tehdä erilaisia urapäätöksiä monta kertaa elämän aikana. Niitä tässä itsekin parhaillaan teen. Malttia vaan – kyllä se selkiintyy sullekin joku päivä! 🙂
Mulla on kaikki mahdollinen mahdollisimman aikataulutettua. Se on toisaalta apu, mutta myös taakka. Tässä olen itsekin alkuvuoden aikana yrittänyt hieman "let go" ja suhtautua pieniin asioihin aiempaa kevyemmin (ja olen jonkin verran nauttinutkin). Toki mun tilanne ei ole ihan sama kuin sulla tai suuremmalla osalla ihmisistä. 😉
Kontrollifriikki, joka asuu minussa, protestoi kovasti tätä uutta ohjenuoraani vastaan 🙂 Olen oppinut lähiakoina kantapään kautta, että aina kaikkea ei voi suunnitella tai aikatauluttaa. Elämä ei mene aina niin. Rennompi asenne ja kevyempi suhtautuminen on toiminut itselläni tosi hyvin! Olen päässyt eroon tavoista, jotka ovat kuluttaneet enemmän kuin antaneet. Ne ovat juurikin olleet taakkana, eikä niinkään apuna. Tuohon jatkuvaan suunnitteluun meinaan retkahtaa koko ajan, vaikka olen jo huomannut, kuinka pari spontaania päätöstä onkin rikastuttanut vielä enemmän! <br />
<br />
Pienin askelin on hyvä aloittaa. Jotkut raamit ja rutiinit on hyvä säilyttää, ne luo turvallisuuden tunnetta ja sitä me varmaan kaikki tarvitaan kuitenkin.