Sunnuntaiaamu valkeni varhain, muut vielä nukkuu. Hiivin alakertaa hiljaa, kuiskin koiralle lähdetäänkö lenkille. Ulkona tuulee, sataa vaakasuoraan, on todellinen koiranilma. Kumpparit lätisee vasten märkää maata, metsässä tuoksuu multa. Lampsitaan koiran kanssa rauhassa, missään ei näy ristinsielua. Noina hiljaisina hetkinä on parasta. Voi vaan olla ja liukastella märkiin kantoihin, katsella koiran nenän nuuskutusta.
Kotona keitän kupin teetä, juon sen lempimukistani. Sytytän kynttilät ja kaivaudun sohvannurkkaan, mietin jo innoissani lähestyvää joulua. Alan jo odottamaan sitä aamua, kun herään valkeaan maahan. Toivottavasti se on pian.
Viikonloppu on ollut täynnä kaikkea mukavaa. Tytär löysi unelmiensa vanhojentanssipuvun, nyt se on pakattuna hääpukuni kanssa samaan pussiin odottamaan helmikuista h-hetkeä. Hänen onnelliset kasvonsa, kaunis puku päällään, sai sydämeni läikähtämään. Minun keijukaiseni. <3
Hiljaiset aamut on parasta. Hiljaiset, sateiset aamut on parasta. Kun saa hetken omaa aikaa.
Hyvää sunnuntaita.
Meilläkin on vanhojentanssit edessä ja pukukin löytyi jo puoli vuotta sitten =) On se vain liikuttavaa katsoa, kuinka pikkutytöstä on kasvanut nainen ♥
Voi ihanaa! ♥ Teilläkin on sitten tanssit edessä pian! :)<br />
<br />
Oli todellakin liikuttavaa katsella tytärtä sovittelemassa pukuja. Hän päätyi nopeasti siihen ensimmäiseen, jonka rekistä olimme ottaneet esille sovitettavaksi. Se oli sitten sillä selvä se päätös! En voi uskoa, että aika on mennyt näin nopeasti… pikkutyttöni ei ole enää pieni. Joskus se tuntuu tosi haikealta myös.<br />
<br />
Ihanaa syksyn jatkoa teille! ♥