Checklist -blogissa sisustetaan helsinkiläisen Heidin vaaleaa rivitalokotia avarasti ja hillitysti erilaisilla materiaaleilla ja kontrasteilla. Kodin jatkeena on pieni tanskalaishenkinen takapiha kesäkeittiöineen, kakkoskotina toimii kesämökki vehreällä tontilla. Perheessä rakastetaan matkustamista, juhlien järjestelyä, remontoimista, illanistujaisia ja leipomista. Blogiin päivittyykin laajasti sisustus -ja remonttijuttuja niin kotoa kuin mökiltä, herkullisia reseptejä ja kattauksia arkeen ja juhlaan, matkakertomuksia sekä terveyspainotteisia aiheita polveilevan tarinalliseen tyyliin.
Ihminen, jolla ei ole koskaan ollut koiraa, tai muuta rakasta eläintä elämässään, ei voi koskaan ymmärtää sitä, kuinka tärkeäksi se nelijalkainen ystävä voi muodostua. Minulla on ollut koiria elämässäni lapsuudestani saakka. En osaa kuvitella elämää ilman koiraa, vaikka viisi vuotta vierähtikin lapsuudenkodista poismuuton ja oman koiran hankkimisen välissä.
Koira on aina iloinen sinut nähdessään. Se hyppää iloisesti ovella vastaan, heiluttaa vinhasti karvaista häntäänsä, suikkaa suukon heti kun ylettää, tummat silmät veikeinä tuikkien. Vuosien saatossa et pelkästään opi tuntemaan koiraa, miten se käyttäytyy eri tilanteissa, milloin se pelkää, milloin se on sairas tai milloin se haluaa leikkiä. Koira oppii tuntemaan sinut. Se aistii mielialan, oppii tuntemaan äänesi painon, askeleesi ja tuntee tuoksusi pitkien matkojen päästä. Se lohduttaa, jos olet surullinen, ryhtyy villiin leikkiin pienestä vinkistä. Ennen kaikkea se hukuttaa sinut hellyyteen, jos vain sallit sen.
Minulle koira on perheenjäsen. Siitä pidetään huolta niin kuin muistakin meistä – ihmisistä tai eläimistä. Se saa olla sohvalla niin halutessaan ja se saa ehdottomasti kiivetä sänkyyn kainalooni ja työntää märän kuononsa poskeani vasten ja tuhista onnellisena vieressäni.
Pieni neitihauvamme täyttää tänään 11 vuotta. Hän on tuottanut huolta ja murhetta lähiaikoina, sillä hauvamme on vakavasti sairas. Neidillä on suuri sydän ihan kirjaimellisesti ja sitä lääkitään säännöllisesti. Lääkkeiden avulla koiran elämä on vielä ihan normaalia, mutta joku päivä tulee se hetki, jolloin on tajuttava tehdä ystävälleen se viimeinen palvelus. Sitä ennen hukutan tuon pienen karvapalleron hellyyteen ja haleihin, pidän hänestä hyvää huolta, nostan iltaisin syliini ja paijaan hellästi.
Koiran elämä muuttuu sen vanhetessa. Siitä tulee rauhallisempi, hieman hitaampi liikkeissään. Se on tarkkaavaisempi ja sen silmistä paistaa viisaus, iän myötä saavutetut opit ja kunnioitus perheenjäseniä kohtaan. Sen ikääntyneet luut saattavat palella lattiaa vasten ja se kaipaa lämpimiä paikkoja, johon käpertyä nukkumaan. Se saattaa olla hieman jäsenistään jäykkä sen noustessa ylös yön jäljiltä ja sen hapset saattavat harmaantua korvista ja kuonosta, mutta rakkaus ihmistä kohtaan ei sammu koskaan. Herra-hauvamme on uskomattoman viisas. Hänellä on uskomaton tilannetaju ja tapa, jolla hän tulkitsee minua, käyttäytymistäni tai tunteitani, on häkellyttävää.
Elämäni on rikkaampaa koirieni vuoksi. Ne ovat teeskentelemättömiä ja rakastavat niin pyyteettömästi. Onnea on ihanat koirat elämässä <3
Mahtavaa sadepäivää kaikille!
Juurikin näin.oma rakas ystäväni 10v nukutettiin ikiuneen täällä kotona tasan kuukausi sitten,vakavan sairauden vuoksi.Hän oli birdercollie,viisas kuin mikä,ymmärsi puhetta ja oli paras ystäväni ja perheemme rakas jäsen.Koti on tyhjä ja ikävä valtava.Itseasiassa olen täysin masentunut.Sydämestäni puuttuu suuri pala.Päivä kerrallaan eteenpäin mennään,mutta päätös oli tehtävä,rakkaani kärsi.Ainoa mikä lohduttaa on se,että sai nukkua pois kotona perheen keskellä, ei huomannut mitään.Yksilötuhkauksen myötä,nukkuu ikiunta tuossa pihalla omenapuun alla.Siellä nukkuu myös edellinen 11v yhtä rakas koira,sekä kolme kissamme 17,21ja 3v.Jokakerta yhtä hirveää,eikä eläintä enää tule,sydän ei tätä kestä.Paljon terveitä ja hyviä päiviä ystävillesi!
Ikävä ja aukko, jonka koira tai muu rakas eläin jättää nukkuessaan pois, on valtava. Sitä ei täytä kukaan muu enää sen jälkeen, joskin suru muuttaa muotoaan ja jossain välissä jäljellä on enää kauniit muistot. Tiedän todellakin miltä tuntuu luopua rakkaasta lemmikistä. Koti jää niin tyhjäksi ja pala sydämestä on poissa. Tämä kaksikko on minulle ihan äärimmäisen tärkeä ja niiden kanssa on mahtavia hetkiä joka ikinen päivä! 🙂 Jokainen koira on erilainen ja oma persoonansa ja näiden kahden kanssa ei päivät käy tylsiksi! :)<br />
<br />
Kiitos Nanna, minäkin toivon hauvoillemme vielä paljon terveitä päiviä. Sinulle toivotan paljon voimia rakkaan ystävän menetyksen johdosta. ♥
No heippa pienet ihanat karvaturrit ♡ mukavaa päivää 🙂
♥ <br />
<br />
Samoin sulle! 🙂
Ymmärrän sua täysin, vaikka en koiraihminen olekaan. Itselläni oli kissa, joka eli 18-vuotiaaksi asti. ♥
Aika kunnioitettava ikä kisulla! Kyllä niistä eläimistä tulee vaan niin rakkaita ja tärkeitä. Vaikka luopumisen tuska on riipaisevaa, en silti voisi kuvitella elämää ilman eläimiä. ♥
Onpa tosi suloiset hauvelit. Meillä lapsuuden kodissani on aina ollut myös koiria, cockerspanieleita mutta meillä itsellämme ei ole vielä koiraa… ajatuksissa se aina kuitenkin pyörii ja varmasti kun lapset tässä vähän kasvavat otetaan koira meillekin 🙂
Aika usein ihmiset, joilla on ollut koiria lapsuudenkodissa (tai muita eläimiä) päätyvät ottamaan niitä itsekin. Lapsethan niitä lemmikkejä aina vinkuu, muistan itse kuinka kauan kerjäsin omaa koiraa vanhemmiltani 🙂
Totta joka sana ♥ ! Minäkin olen kasvanut niin, että perheessämme on aina ollut koira, jossain vaiheessa tuli myös kissa taloon. Miehelläni tai hänen perheellään ei ole koskaan ollut lemmikkiä, osin myös allergian vuoksi. Siksi mieheni ei voi täysin ymmärtää, kuinka palavasti omaa lemmikkiä voi rakastaa ♥. Kun muutin lapsuudenkodistani pois, muutin samalla pois myös minulle rakkaiden koiran ja kissan luota. Ikävä oli etenkin aluksi aivan mielettömän kova, siksi kotona tuli käytyä monta kertaa viikossa, en vain voinut olla erossa karvaturrikoista, jotka olivat olleet niin tärkeä ja kiinteä osa joka päiväistä elämääni. Pikku hiljaa pahin ikävä helpotti, mutta ilo ja rakkaus olivat joka kerta yhtä suuret, kun menin käymään kotona ja tutut kuonot tulivat nuuskimaan ja tervehtimään. Pari vuotta sitten tuli kuitenkin hetki, kun molemmat noista rakkaista perheenjäsenistä piti päästää kivuistaan. Päätös oli etenkin kissan kohdalla vaikea, sillä hän olisi vielä voinut hetken aikaa jatkaa täällä meidän keskuudessamme. Mutta koska kissa ja koira olivat toistensa parhaat ystävät, ja kummallakin oli ikää jo todella paljon (koira 13v., kisu 15v.), tiesimme, että kissa ei olisi selvinnyt pitkää aikaa yksin, etenkin kun hänelläkin oli jo vanhuuden tuomaa sairautta. Siksi tuollainen päätös. Mutta tuo päivä oli elämäni vaikein, ja itse asiassa nytkin kyyneleet tulevat silmiini, kun muistelen rakkaita lemmikkejäni ♥. Vielä joskus haluan ottaa meille koiran, ensiksi täytyy vain saada mieheni täysin samalle kannalle. Hän on kyllä sanonut, ettei pidä mahdottomana sitä, että meillä joskus olisi lemmikki, mutta kyllä tuollainen elämänmuutos tarvitsee molempien sitoutumisen 100 prosenttisesti. Mutta vielä joskus pääsen jälleen luomaan elämän mittaisen siteen johonkin karvakuonoon : ) ♥.
Rakkaista lemmikeistä luopuminen on kyllä maailman kamalinta, varsinkin, jos joutuu tekemään sen päätöksen, että niiden on aika päästä lepoon. Harvemmin kuitenkaan eläinten kohdalla tapahtuu luonnollista poisnukkumista, useimmiten omistajan täytyy se viimeinen palvelus vielä tehdä. Ja se on kyllä yhtä tuskaa. :(<br />
<br />
Kyllä koiran hankkiminen on oltava perheen yhteinen päätös. Se velvoittaa kaikki yhdessä pitämään huolta siitä pienestä pennusta, joka kasvaa pian aikuiseksi ja sille on pystyttävä takaamaan hyvä hoito myös vanhuuden päiviksi. <br />
<br />
Toivottavasti saatte tekin vielä jonkun karvaisen ystävän kotianne ja elämäänne rikastuttamaan ♥