Checklist -blogissa sisustetaan helsinkiläisen Heidin vaaleaa rivitalokotia avarasti ja hillitysti erilaisilla materiaaleilla ja kontrasteilla. Kodin jatkeena on pieni tanskalaishenkinen takapiha kesäkeittiöineen, kakkoskotina toimii kesämökki vehreällä tontilla. Perheessä rakastetaan matkustamista, juhlien järjestelyä, remontoimista, illanistujaisia ja leipomista. Blogiin päivittyykin laajasti sisustus -ja remonttijuttuja niin kotoa kuin mökiltä, herkullisia reseptejä ja kattauksia arkeen ja juhlaan, matkakertomuksia sekä terveyspainotteisia aiheita polveilevan tarinalliseen tyyliin.
Tiedättekö tunteen, kun haluaisi tehdä jotain muutosta jonkin asian suhteen,
kun tietää tavallaan mitä haluaa, muttei ihan juuri saa laitettua sormea siihen kohtaan?
Ajatus ei ole vielä kaikista kirkkaimmillaan, mutta jokin ajaa vääjäämättä sitä kohti siltikin.
Sellainen tunne on minulla.
Tarve kehittyä, muuttaa kurssia, löytää kurssi, on luonnollista halua kasvaa ja tulla paremmaksi.
Bloggaaminen ei tee poikkeusta. Siihen pitää löytää oma tyyli tehdä, kirjoittaa ja valokuvata.
Sanojen pitää tulla luonnostaan, ajatuksien olla omia, kuvien edustaa tapaani nähdä asiat.
Oma tyyli, maku ja mielipiteet muokkaantuvat iän myötä, kokemusten kautta. On ihana ajatus, että ihminen kehittyy ja muuttuu elettyjen hetkien myötä. Ehkä tehdyistä virheitä, onnistumisen iloista.
Tarve muuttua tai muuttaa jotain kertoo juuri näistä; kun näkee nykyiset asiat eri tavalla,
kun on tullut aika pyrkiä uutta suuntaa kohti.
Kirjoittaminen on luovaa puuhaa. Vaikka teksti ei koskisikaan maailman historian kirjojen muuttumista, kuumimpia sensaatiouutisia tai best seller listojen kärkeen raketin lailla noussutta romaania, kirjoittamiseen tarvitsee aina inspiraation. Sanat, jotka pukevat ajatukset lauseiksi, rakentaa niistä kokonaisuuden ja nivoo kaiken oleellisen yhteen.
Valokuvaaminen on taidetta. Siinä ei tule koskaan liian hyväksi, mutta sekin vaatii inspiraation syntymisen. Taidon vangita kohteen kuviin, korostaa sen parhaimmat puolet, tuoda esiin tunne, jota siinä tavoitellaan. Puhua kokonainen tarina ilman sanoja. Siitä taidosta voi vain haaveilla, mutta sitä kohti on mielenkiintoista pyrkiä. Tavoite on hyvä olla olemassa. Se kertoo siitä, että on valmis muutokseen. Kypsä avaamaan ajatukset uudelle, tarpeeksi motivoitunut tehdäkseen todeksi ideoita.
Yhden vuoden kirjoittamisen jälkeen voi ihan hyvin kuulostella omia fiiliksiä, epäillä omia tuntoja ja miettiä mihin suuntaan lähteä asioita kehittämään. Olen tässä ehkä ollut tarkoituksella ympäripyöreä, haluan jättää jotain vielä muhimaan, kasvamaan rauhassa ja antaa niiden tulla esiin, kun on niiden aika. Olen kuitenkin tyytyväinen, että jotain on auennut itselle. Antanut tilaa ajatuksille, mahdollisuudelle muuttaa kurssia ja lähteä toteuttamaan sitä.
Kaipaan lisää lämpöä ja fiilistä. Arkea ja askareita, sellaista jokapäiväistä elämää mitä minä, sinä ja kaikki muutkin elävät. Iloineen, murheineen kaikkineen. Tekstejä ja kuvia lähempää, ei pelkkää pintaa. Olen fiilistelijä, tunnelmoija, pohtija. Unelmoin usein. Nauran hersyvästi ja herkistyn helposti. Olen vähän sellainen runotyttö. Laulan suihkussa, kun kukaan ei kuule, juon janooni kylmää maitoa. Haluan olla täälläkin enemmän minä. Olla enemmän niitä asioita mitä ajattelen tai tunnen. Olla joka päivä minä. Kuoria vähän pintaa pois, vaikka hiukan tuntuu hassulta.
Lukijoille se tarkoittaa lisää minua. Ehkä aloitan esittelemällä itseni.
Hei kaikille, minä olen Heidi.
Vihdoinkin ;), moikka Heidi ♥
Moi Satu! ♥
Itse olen pohdiskellut paljonkin tätä kysymystä, että kuinka paljon ja millä "aikataululla" opin, uskallan ja annan itsestäni enemmän blogissani. Kuinka olla enemmän minä ja välittää oikeanlaista kuvaa sitä millainen olen, kuka olen. Blogini on vielä varsin nuori ja näinollen mulla on edelleen ns. puhdas sivu odottamassa sanoja, kuvia, ajatuksia ja toivoisin että löytäisin vielä jonakin päivänä sen minulle luontavan ja minun näköiseni tavan kertoa, kuvata ja olla vuorovaikutuksessa lukijoideni kanssa. <br />
<br />
Pala kerrallaan. 🙂
Varmaan aika luonnollista miettiä tätä asiaa. Ja kuinka paljon haluaa itsestään paljastaa. Olet selvästi ajatellut ihan samaa kuin minä. Nyt tuntui itsestä siltä, että halusin päästä eteenpäin Ja se tuntui sellaiselta mikä täytyi tehdä. Ei kai tätä auta liikaa miettiä, tekee niin kuin itsestä hyvältä tuntuu, juuri niin kuin sanoit – pala kerrallaan 🙂
Moi Heidi ♥. Hyvää ajatuksen virtaa, onnistuin (ehkä) tarttumaan siihen mitä ajat takaa. Omalla kohdallani olen miettinyt, että kuinka paljon haluan itsestäni blogissani paljastaa. Pieniä tiedon murusia olen ripotellut postauksiini aina silloin tällöin, mutta riittääkö se? Tai haluanko edes jakaa kaikkea, mikä elämääni koskettaa. Tällä hetkellä en, mutta entä tulevaisuudessa. Mielessäni on moniakin aiheita, joista periaatteessa haluaisin kirjoittaa, ja ne avaisivat lukijoille enemmän, millainen tyttönen täällä ruudun tällä puolella on, mutta ehkä vielä ei kuitenkaan ole sen aika. <br />
<br />
Noita asioita on kyllä hyvä pohtia ajoittain, mistä itse kirjoitit : ).
Moi Tiia ♥ Piti miettiä kauan mitä kirjoittaisin ja miten sen kirjoittaisin. Ihan samaa ollaan siis mietitty molemmat. 🙂 Itse olen avoin persoona ja kerron paljon asioitani kavereille ja tuttaville. Tärkeimmät ja arkaluontoisimmat tietenkin vain sydänystäville, sellaisiin, joihin todella voi luottaa. Nyt tuntui kuitenkin siltä, että jos en yhtään raottaisi itseäni tänne blogin puolelle, en pääsisi eteenpäin. En osaa sitä oikeastaan paremmin selittää. On ihan normaalia, että joku suodatin on päällä, mitä blogiin kirjoittaa. Tuskin tännekään syvimpiä tuntojani puran, mutta yritän pikkuhiljaa rentoutua enemmän, antaa itsestäni enemmän, olla vähän enemmän oma luonnollinen itseni.
Ihana postaus ♡ haleja 🙂
Heipsis Heidi! ♥ Minä olen jo melkoisen "vanha kaakki" ja vaikka olen itsestäni jonkin verran blogini kautta kertonut ja kuvannutkin, on se siltikin aina yhtä jännittävää jakaa henkilökohtaisia asioita tekstin tai kuvien kautta lukijoille. Minä olin samassa pisteessä pari vuotta sitten, kuin sinä olet nyt, ja silloin tulin samaan lopputulokseen hyvin samanlaisista syistä. Aika oli tavallaan kypsä ja oman kehittymisen kannalta oli pakko ottaa iso harppaus eteenpäin antamalla blogille sekä kasvot että oikea ihminen täällä blogin takana. Kertaakaan en ole katunut päätöstäni, vaikka blogipalaute ei aina olekaan ollut ruusuista. Olen kehittynyt ihmisenä valtavasti viimeisen kahden vuoden aikana ja se näkyy myös blogin kehityksenä. :)<br />
<br />
Lisää Heidiä, ehdottomasti! ♥ ♥ Olet ihana ihminen! ♥
Moikka Miia! ♥ Kaakki…ha ha 🙂 Juuri tuota kehittymistä kaipaan. Niin kuin tuossa jo aikaisemmin vastasin, tuntui siltä, että oli pakko päästä eteenpäin jollain tavalla ja olin jo aikaa sitten huomannut, etten jotenkaan osannut olla luonnollisesti minä täällä blogissa. Se alkoi häiritsemään. Tuntui siltä, että jotain ihmeellistä tapahtuu ajatuksien ja näppämistön välissä. Jokin on esteenä. Itsesuojeluvaisto, heh? 🙂 Ihan kuin en jotenkaan saisi tarpeeksi isoa palaa itsestäni postauksiin. Jokin suodatin säilyy edelleen ja tätä toteuttamispuolta, miten saan itseäni enemmän tänne, en ole vielä miettinyt, se tulee ajan kanssa sitten. Tärkeintä oli kuitenkin huomata ja herätä ajatukseen, etten ole tehnyt tätä täysin omana itsenäni. <br />
<br />
Ja mitä tulee sun blogiin, kyllä tuo kehitys siellä näkyy. Johtuu juuri siitä, että olet antanut itsestäsi enemmän lukijoille. Kasvot, nimen, persoonan. En tarkoita, että sitä omaa lärviä pitää tästä lähtien tunkea joka päivä postauksiin, mutta lähinnä avata omaa ajatusmaailmaansa enemmän, siitähän siinä on kyse. Ja kyllä, yritän tuoda lisää Heidiä kehiin!! ♥
Ihana kirjoitus. ♥<br />
<br />
Samoja asioita mietin aina välillä. Omasta itsestään jakaminen vain on niin hurjan jännää. Ihanaa, että olet päättänyt uskaltaa!
Kiitos. ♥ Nyt tuntui, että oli sellaisen aika. Jonkin hetken olen tätä kypsytellyt mielessäni. Tuntui siltä, että jokin mätti, mutta en ihan heti keksinyt mistä on kyse, miksei blogi tunnu niin omalta, kuin mitä se on. En oikein osaa selittää edes kunnolla. 🙂 Nämä samat ajatukset käy varmasti jokaisen bloggaajan mielessä. On aika vaikea piirtää viivaa siihen, missä on yksityinen puoli ja missä alkaa blogiin laitettavat asiat. Yritän pikkuhiljaa alkaa löytämään sitä.
Yes 🙂 Moikka Heidi ja kiva tutustua ;)). Teet ja annat juuri niin paljon, kun tuntuu hyvältä ja luontevalta ♥
Moi! 🙂 Kyllä, juuri niin aion tehdä – miten parhaalta itsestä tuntuu. Ennen ei ollut tarpeeksi luontevaa ja siitä varmaan nämä fiilikset johtuvatkin. yritän jatkossa löytää hyvän ja luontevan tavan jatkaa kirjoittamista. Kiitos tuesta. ♥
Ihana postaus! Samoja asioita pyörii mielessä myös täällä, aika ajoin enemmän ja sitten taas vähemmän. Ehkäpä se itsestään enemmän paljastaminen vaatii tietyn elämäntilanteen ja tietoisen päätöksen. Ihana kuulla enemmän Sinusta Heidi. ♥
Kiitos Jenni ♥ Kiva tietää, etten ole ainoa bloggaaja, joka miettii näitä samoja asioita. Blogi on niin suuri osa elämää ja sitten taas ei. Yritä siinä sitten löytää kultainen keskitie 😉 Haluan kuitenkin blogistani enemmän minun kaltaiseni, mutta miten se väylä löytyy, sitä täytyy vielä vähän hakea. <br />
<br />
Ihanaa viikonloppua! ♥
Voi että, ihana posti♥ Mun postaukset on vaan räpsyjä meidän päivistä, just siitä syystä että kauimmatkin sukulaiset pysyvät ns. kartalla. Siksi alunperinkin aloitin bloggailun, enkä oo osannut siitä kehittyä (vielä) eteenpäin. Näin ihania ja syvällisiä posteja en ees osaisi tehdä…<br />
On kunnia olla samassa portaalissa sinun kanssa♥
Voi miten ihanasti sanottu Marika, kiitos! ♥ Juuri sellaista jokapäiväistä elämää mäkin tahtoisin enemmän tänne. Olen lukenut sun blogia parisen vuotta ja tykkään siitä juuri tuon arkipäiväisen tunnelman takia. ♥ Itse olen aika syvällinen tyyppi, tykkään mennä tosi syvälle, kaivella fiiliksiä, analysoida. Tuntui siltä, etten saa tänne blogiin asti niitä osia itsestäni, vaikka ne juuri on sitä ominta itseäni. Ei se silti tarkoita, etteikö niitä sohvatyynyjä, nättejä asetelmia tai ruokareseptejä enää jatkossa nähtäisi täällä 🙂 Mutta jos niihinkin saisi ripauksen omaa itseään ja tuntojaan? Toivottavasti nähdään Marika pian!! ♥