JÄNNITYSTÄ ILMASSA!

Aurinkoista maanantaita!

Meikäläisen viikonloppu oli työntäyteinen. Duunia on painettu taas yötä päivää, sillä lopputyön toinen ja viimeinen osa toteutettiin lauantain ja sunnuntain aikana. Perjantai-ilta meni töitä valmistellessa ja lauantaina ja sunnuntaina tehtiin fyysistä duunia toteutuksen aikaansaamiseksi. Käytännössä se vastasi aika montaa salitreeniä; purkamista, kalustejärjestelyitä (ja nyt ei puhuta mistään pikkupöydistä, vaan isoista myymäläkalusteista!) ja tuotesijoittelusta. Voitte uskoa, että kun n. 130 neliötä laitetaan uusiksi kolmen hengen voimin niin ettei yksikään tavara pysy paikallaan, niin kyllä siinä hommia saa painaa! Kropassa kyllä hiukan viikonlopun aherrus tuntuukin. Kaverini väsymys on myös läsnä.

Siltikin lopputyön helpoin, joskin työläin osa on vasta tehty.  Edessä on vielä ne kaikista hiostavimmat jutut. Tänään nimittäin minulla on arviointi. Jep. Työtäni tulee arvioimaan tämän alan oikea guru, joka tietää myymäläsuunnittelusta kaiken. Ja tietysti minä juuri saan hänen kaltaisensa arvioijan! 🙂 Toisaalta, jos teen häneen vaikutuksen, homman on silloin täytynyt varmaan mennä aika pulkkaan…?

Illan arviointitilanne jännittää, mutta uskon tiedän, että tehty työ on ollut hyvää! Projekti on ollut kaiken kaikkiaan erittäin onnistunut ja sujui kuten suunniteltu olikin. Vaikka arviointi on tänään ohitse, lopputyön osalta työ ei kuitenkaan ihan vielä ole tässä. Lopputyö vaatii toki myös kirjallisen osuuden ja pitäähän koko homma tietty esitellä arviointitoimikunnalle tutkintotilaisuudessa kurssikavereiden edessä 🙂 No, se on vasta toukokuussa, pari hyvää kuukautta aikaa hioa esitys timantiksi!

On aivan uskomatonta, että opinnot alkaa olemaan siinä pisteessä, että pystyn alkaa ottamaan loppukevään itse asiassa melko iisisti. Ajattelin, että hukkuisin töihin tässä kohtaa, mutta kiirehdin asioita ja tein niitä ennen joulua ja nyt heti alkuvuodesta niin paljon ja niin vauhdilla, että nyt tilanne on kääntynyt voitokseni. Voin keskittyä jäljellä oleviin hommiin, kuten portfolioni hiomiseen, jonka esittelen kesäkuussa samalle kokoonpanolle kuin lopputyönikin; muutama kivikasvoinen(?) arvioija ja luokallinen tsemppaavia kurssikavereita.

Perjantaina kerkesin kuitenkin hakea ”perjantai-puskan” kotiin. Ihana peltipurkki löytyi Tigerista. Luulin ostaneeni Stockalta valkoisen krookuksen, mutta kas kummaa, nupuista paljastuikin liloja kukka. 🙂 Ei sen väliä, se näyttää aivan upealta!

Jännittävää maanantaita teillekin!

Blondi <3