Checklist -blogissa sisustetaan helsinkiläisen Heidin vaaleaa rivitalokotia avarasti ja hillitysti erilaisilla materiaaleilla ja kontrasteilla. Kodin jatkeena on pieni tanskalaishenkinen takapiha kesäkeittiöineen, kakkoskotina toimii kesämökki vehreällä tontilla. Perheessä rakastetaan matkustamista, juhlien järjestelyä, remontoimista, illanistujaisia ja leipomista. Blogiin päivittyykin laajasti sisustus -ja remonttijuttuja niin kotoa kuin mökiltä, herkullisia reseptejä ja kattauksia arkeen ja juhlaan, matkakertomuksia sekä terveyspainotteisia aiheita polveilevan tarinalliseen tyyliin.
Tämä kynttelikkö, iältään n. 100-vuotias, putoaa helposti kategoriaan ”rakkaimmat joulukoristeeni”. Kynttelikön hankki alunperin vaarini äiti, josta se ajautui siis vaarilleni ja mummilleni ja sieltä kymmenisen vuotta sitten se päätyi minun joulupöytääni koristamaan.
Lähempi tarkastelu osoittaa, että kynttelikkö on hieman kiikkerä, satojen ja taas satojen kynttilöiden steariinien tahrima, joita ei mielestäni edes kuulu puhdistaa pois. Jokunen kynttilänkolo on mustunut liian pitkään palaneesta kynttilästä. Kynttelikkö on vähän maalipinnaltaan lohkeillut ja ainakin sen sata joulua nähnyt. Kuinka monta tarinaa tällä kyntteliköllä olisikaan kerrottavana…?
Jos tämä esine olisi ihminen, se olisi ehdottomasti arvokas, vanha, mutta ryhdikäs rouvashenkilö. Sellainen, joka sutii vieläkin huulipunaa lähtiessään kaupungille ostoksille tai jonka hiukset olisivat aina kammattu. Sellainen, jota kaikki lähitienoon ihmiset kunnioittaisivat.
Meidän joulupöytämme ilme on usein muutoin valko-harmaan ja talvenvärinen, mutta
ripaus punaista siihen tulee tästä kyntteliköstä ja jostain muista väriparikoristeista. Saa nähdä miten yhdistän sen ideoimaani valko-hopeaan jouluaaton kattaukseen tänä vuonna.
Tänä jouluna kyntteliköllä on nimittäin ihan erityinen merkitys. Rakas vaarini nukkui pois kesällä. Mummini viettää meidän kanssa joulua tänä vuonna ensimmäistä kertaa ilman miestään, jonka kanssa kerkesi olla naimisissa huimat 69 vuotta! Melko kunnioitettava luku!
Tämä konkreettinen esine tuo vaarini joulupöytäämme tänäkin jouluna.
Onko teillä jotain suosikkikoristeita syystä taikka toisesta?
B
Olipas koskettava tarina. Ja joulun saatte viettää kunniavieraiden – mummisi JA vaarisi – kanssa. Ehkä vaari on läsnä tuossa kynttelikössä poltettavien kynttilöiden tunnelmallisissa liekeissä. ♥
Joulu tulee olemaan mummille tosi raskas ja varmasti riipaisee muitakin. Lukuunottamatta paria viimeistä vuotta, kun vaari ei enää jaksanut lähteä kyläilemään, olen viettänyt kaikki elämäni joulut mummini ja vaarini kanssa.<br />
<br />
Kiitos kauniista ajatuksesta, näin varmasti on ♥
Hauskaa tosiaan, että postattiin molemmat kyntteliköistä:)! Ja kylläpä on tämä sinunkin kynttelikkö ihan todella kaunokainen♥ Ja kauneutta lisää vielä entisestään tarina kynttelikön takana, oi että♥
Hieman erityyppinen tosiaan kuin sinun suoraviivaisempi kynttelikkö joka tosin enemmän on omaa henkilökohtaista tyyliäni kuin tämä krumeluuri 🙂 Mutta en tohdi tuosta kyllä luopuakaan ja on kiva, jos kotona on jotain supervanhaa ja joka kertoo tarinaa jo olemassa olollaan. Tämä on juuri sellainen ♥ Se jos mikä luo kotiin kerroksellisuutta ja persoonaa. Ja hei, great minds think alike…! Hah! 🙂
Ompa upea kynttilänjalka ja kaunis tarinakin sillä. Tällaiset esineet on kyllä niin sydäntä lämmittäviä ja niiden esiin kaivaminen on aina yhtä koskettavaa joka vuosi.
Samaa mieltä, tulee niin lämpöinen olo joitain tiettyjä koristeita esiin ottaessa. On jotenkin mahtavaa, ettei sellaisia esineitä katso joka ikinen päivä vuodessa, vaan vain joinain…silloin niissä säilyy se jokin taianomainen tunnelmakin.