Muutaman ärräpään, kutisevat kädet ja teräviä neulasia täynnä olevat sormenpäät se vaati, mutta sain tehtyä mieleeni kummittelemaan jääneen idean suuresta vihreästä havukranssista. Ohuesta ja herkästä, ei sellaisesta paksusta ja tuuheasta.
Valitsin metsän antimista katajaa. Sen hentoiset ja kauniin vihreät oksat sopivat hyvin tällaiseen kevyeen kranssiin.
Kiersin paksuja rautalangan pätkiä toistensa ympäri kranssin rungoksi ja sidoin ohuemmalla rautalangalla katajanoksia siihen kiinni. En juurikaan siistinyt jälkeä mitenkään, jotta ilme jäi tuollaiseksi viimeistelemättömäksi ja luonnolliseksi.
Ripustin kranssin olkkarin peiliin takan yläpuolelle. Minusta näissä kuvissa on niin vahvasti jouluinen fiilis. Pidän ihan erityisesti kauniin metsänvihreän ja mustan värin liitosta. Musta väri tuo muutoin valko-vihreään olemukseen ryhtiä. Kransseissa on jotain sellaista kivaa vanhanaikaista vivahdetta. Joulussa kun kuuluu olla myös vähän sitä; perinteitä, suvussa aina kulkeneita juttuja, ruokia ja tapoja.
Toivottavasti kranssi kuivuessaan ei ihan hirmuisesti varista neulasia, että joulunakin vielä joltain näyttäisi…
Loppuun vielä muistutus: jouluinen Tine K. arvonta päättyy tänään! Oletko käynyt jo osallistumassa? Vielä kerkeää! 🙂