Mielen myllerrystä

Tällä viikolla on ollut vähän harmaita päiviä, eikä pelkästään sään puolesta.

Huolta mahtui mieleen roppakaupalla plastiikkakirurgini soittaessa juuri viime viikonloppua vasten patologin tuloksia otsastani poistetusta patista. Uutiset saivat puntit tutisemaan ja pienen paniikin nostamaan päätään. Koepaloista löytyi solumuutoksia, jotka viittasivat sarkoidoosi -nimiseen tautiin. Kiirehdin keuhkokuviin ja kymmeniin labrakokeisiin, joiden tulokset sain tällä viikolla. Luojan kiitos niissä ei ollut mitään syytä huoleen ja kyseiseen tautiin liittyvät solumuutokset osoittautuivat vain yksittäiseksi, samankaltaisiksi muutoksiksi patissa, eikä taudista ole tietoakaan. Mikä helpotus! Kerkesihän tuo kuitenkin tekemään aika ikävän olotilan koko viime viikonlopuksi ja alkuviikoksi. Tulipahan vaan mieleen, että en turhaan ollut huolissani äkillisesti otsaan ilmestyneestä patista ja ravannut eri lääkäreissä sitä näyttämässä – tuollaiset pitää aina tutkia! Nyt sen onneksi voi unohtaa kokonaan, sillä kaikki on hyvin!

_MG_9801.jpg

Toinen iso tapahtuma ajoittui myös tälle viikolle. Se kuitenkin kaiken kaikkiaan erittäin hyvä ja iloinen asia, joka saattaa päätepisteeseen pitkään tulehtuneena olleen tilanteen. Tätä hetkeä on odotettu pitkään, jo pidempään kuin mitä se itseäni on koskettanut vasta parin vuoden ajan. Asia on erittäin iso ja tärkeä koko perheellemme ja määrittelee tietyllä tapaa elämää pitkälle tulevaisuuteen. Tämän eteen pitää jatkossa tehdä isoja investointeja niin ajallisesti kuin taloudellisestikin ja vastuutakin se lisää roppakaupalla. Tästä kaikesta olemme silti kyllä erittäin innoissamme, vaikka tilanne tulikin eteen vähän puskista. Melkein tekisi mieli nipistää itseään, että onko tämä tottakaan.

Ymmärrän, että viimeinen tekstinpätkä on ollut aika ympäripyöreää sepustusta, mutta lupaan palata asiaan tarkemmin, kunhan kaikki selviää. Sisältöä asiasta riittää myös tänne blogin puolelle. Nyt juuri oli kuitenkin saatava tuo kaikki ulos vaikka tähän epämääräiseenkin muotoon. Jostain syystä elämän isoilla asioilla on tapana kasaantua. Tässä on muutaman vuoden ajan tapahtunut paljon jättimäisiä, koko elämän kokoisia asioita, että melkein voisi toivoa vähän tasaisempaa ajanjaksoa tästä eteenpäin.

Tämä rairuohon istutuskuva on omiaan tähän. Olemme vähän kuin uuden alun edessä.

4 kommenttia “Mielen myllerrystä

  1. Hienoa että kokeista ei löytynyt mitään vakavampaa, varmasti ollut suuri huoli! <br />
    Bloggaaja saa tietysti aina itse määritellä bloginsa sisällön, mutta pakko silti kommentoida että nämä &quot;heruttelu tekstit&quot; ovat ainoastaan ärsyttäviä. Vähän sama kuin anonyymit kommentoijat. 😉

    1. Helpotus oli tosiaan suuri! <br />
      <br />
      Joo, oikeassa olet, itseänikin ärsyttää lukea vihjailevia tekstejä, jossa ei varsinaisesti paljasteta yhtään mitään! 🙂 Yritän välttää niitä, mutta joskus on pakko saada hehkuttaa tyhjääkin! 🙂 Ja enpä tiedä tuosta anonyymistä kommentoinnista, yhtä lailla siihen voi kirjoittaa &quot;Lissu&quot; kuin olla kirjoittamatta yhtään mitään. Ei se tuulesta temmattu nimi anna lukijasta minulle yhtään sen enempää. Itse kommentti on se merkitsevin. 🙂

  2. Voi vitsit mäkin inhoan näitä vihjailevia tekstejä 😅. Uteliaana ihmisenä, kun pitäisi saada tietää kaikki ja nyt heti. Tsemppiä uusiin koitoksiin mitä ne sitten ikinä ovatkaan.

    1. No vihjailu on kyllä ärsyttävää, myönnetään! 😂 Ehkä pian voi kertoa enemmän! Kiitos tsempeistä! 😊

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *