Ei tämä olotila vuodessa ole kummemmaksi muuttunut – Isäinpäivä ilman isää tuntuu aivan yhtä kurjalta, kuin viime vuonna ekaa kertaa.
Menetin ukkini ollessani 10-vuotias, vaarini kolmisen vuotta sitten ja isän vuosi sitten. Tänään tuntuu, ettei juhlittavia paljoa ole jäljellä… Onneksi kuitenkin tytär voi juhlistaa vielä kahta tärkeää ihmistä elämästään. Mieheni, lapseni isä saakin tänään kaiken huomion! Ja lähtee meiltä toki soitto 500 kilsan päähän appiukollekin, tyttären vaarille!
Meillä on tänään koira-herran trimmaus edessä. Iltasella kotiuduttamme käymme viemässä kynttilät hautausmaalle Isäinpäivän kunniaksi. Sitten keitellään vielä kahvit ja nautitaan eilen leipomiani brownieita ja eiköhän me tuolle meidän perheen päälle jokin pakettikin ojenneta! 🙂
Mukavaa talvista Isäinpäivää. Lämpimiä ajatuksia omalleni – missä ikinä oletkaan. <3