Viihdyn niin paljon paremmin nykyisessä mustassa makkarissamme. Sinne tekee mieli käpertyä iltaisin rauhoittumaan hyvän kirjan kanssa, sillä huone tuntuu nyt tosi kotoisalta pesältä.
Makkariin tulee mentyä yhä aiemmin arki-iltoina, enkä jää enää alakertaan hengaamaan liian pitkäksi aikaa. Tarvitsen nykyään selvästi sellaisen oman pienen rauhoittumishetken ennen nukkumaanmenoa ilman hälyä, ilman jutustelua, ilman stimuloivia telkkari -tai puhelinruutuja. Hyvä kirja toimii kuin nuijanukutus – pari sivua ja kohta kutsuu höyhensaaret. Koira-herra ei enää jaksa hypätä sänkyyn, mutta minä usein nostan karvaisen kaverin kainalooni tuhisemaan hetkeksi ennen yöpuulle menoa. Se rauhoittaa meidät molemmat.
Yöksi ikkunan eteen vedetään musta pimennysverho. Verho ja seinä tekevät kivan kulmauksen yhdessä. Elävä liekki lyhdyssä antaa levolliselle hetkelle viimeisen silauksen.
Nyt ne on niin käsillä – pimeät, tunnelmalliset illat. <3