Olen ehdottomasti sitä mieltä, että kyllä jokaisella tulee joulukalenteri olla! 🙂
Suosin itse niitä euron suklaakalentereita. Tiedättekö niitä, joissa on pahaa suklaata? Ne maistuu ihan lapsuudelta ja joulukuu ei olisi mitään ilman aamuista pahanmakuista suklaata! Myös koira-herra saa oman kalenterinsa, koiransuklaata olevan tottakai. Ja kyllä, vaikka tyttäreni on saavuttanut täysi-ikäisyyden, hänkin tahtoo kalenterin joka joulu. Tänä vuonna heitin puolittain vitsillä tekeväni itse sellaisen hänelle. Tytär vaan tuumasi, että paree olla sitten kanssa hyvä! Kuulosti ihan haasteelta…
Eli ei paineita! Tuumasta siis toimeen ja päätin toteuttaa kalenterin portaikkoon. Tarveaineina juuttinarua, Tigerista ostetut pienet pyykkipojat, joissa on numerointi 1-24 ja valkoista lahjapaperia pienten karkkien muotoisten tötteröiden tekoon. Sinne oli helppo sujauttaa paperinami.
Ensin ajattelin laittaa numerot järjestykseen ylhäältä alaspäin. Sitten ajattelin, että eihän se ole kivaa, pitäähän ne numerot joutua etsimään, ihan niinkuin siitä euron pahaasuklaata -kalenteristakin.
Ei se kovin nätti ole tällaisen sisustajan silmään tuossa portaikossa roikkuessaan, mutta ajatus on tärkein ja siitä tuli kuitenkin aika kiva! Voin myöhemmin raportoida oliko tytärkin samaa mieltä…:)
Arvaako kukaan, että tuo jättimäinen pötkylä on nro 24… 🙂
Minulla on tänään pitkästä aikaa vapaa-ilta – siis ei mitään sovittua menoa, kerrankin! Ajattelin tonkia vähän joulukoristelaatikoita ja laittaa esille jo jotain pientä jouluista.