En mitenkään luota siihen, että oliivipuu, joka on imenyt itseensä aurinkoenergiaa takapihalla jo yli 3 kuukautta, elää talven yli, kun se pitää ottaa sisälle jossain kohtaa. Edellinenkin teki harakirin, vaikka yritin kovasti sitä pelastaa. Halusin pianon kulmalle jotain runsasta ja vihreää, mielellään varrellisen kukan, joka viihtyisi epäsuorassa valossa. Jos kukka olisi vielä helppohoitoinen – sitä parempi!
Plantagenin valikoimia tutkiessani olin melkein päätymässä käpypalmuun, mutta se oli vähän turhan matala. Lisäksi sillä on niin kovin piikikkäät lehdet ja pelkäsin koiravanhuksemme satuttavan silmänsä tms. niihin, sillä herran lelukori sijaitsee tuossa nurkan takana portaiden alla. Koiruli ohittaa kasvin joka kerta sinne mennessään, joten joku pehmeämpi lehtinen olisi parempi valinta.
Niinpä päädyin tähän ihanan tuuheannäköiseen liuska-araliaan! Tuohan on valmiiksi muotoonleikattu, nuo töyhtöthän voisi napata tuosta pois, jolloin puu säilyisi enemmän pallonmallisena, mutta minusta nuo erillään töröttävät lehdet on hauskat!
Musta yksinkertainen ruukku oli hyvä valinta kasvin pariksi. Nuo rasvaiset sormenjälkeni olisin ehkä voinut myös pyyhkäistä pois ennen valokuvanottoa. Oh well…
Nyt enää toivotaan, että kasvi on tosiaan helppohoitoinen ja viihtyy tuossa paikallaan. Oliivipuun ajattelin tällä kertaa jättää takapihan ovensuuhun astiakaappini viereen. Better luck this time?