Eilen se sitten iski täydeltä laidalta – flunssa. Hemmetti. Terveisiä siis sairastuvalta.
Keskiviikkona kurkkuun tunkesi isomman luokan kaktus ja nenä alkoi tuntumaan tämän siitepölykauden lisäksi tavallista tukkoisemmalta ja pää tuntui hötöltä. Toivoin, että allergiasta se johtuisi, kun torstainakin piti jättää salitreenit väliin olotilan takia. Eilen iltapäivällä alkoi töissä oleminen tuntumaan tosi raskaalta ja kun pääsin kotiin ja kiipesin portaat yläkertaan, suorastaan huohotin. Räkä valui solkenaan, käheä yskä ärsytti kurkussa ja kuumemittari oli noussut yli asteen päivällä töissä mitatusta lämmöstä. Just.
Tämä päivä on mennyt sohvalla maatessa ja Netflixiä katsellessa. Energia riittää juuri ja juuri jääkaapille ja takaisin, vaikken mitään maistakaan. Nyt alkoi makaaminen jo sattumaan niskoihin ja hartioihin ja päätin raapustaa pari riviä blogiin. Ihan outoa, että tulin kipeäksi. Tytärkin totesi, että ethän sä ikinä ole kipeä! No, en olekaan! Viimeksi viime syksyllä sairastuin flunssaan, joka todennäköisesti aiheutui sekin stressistä – sitä ennen olen ollut pois töistä 3 vuotta sitten vuosituhannen korvatulehdus/kuumekierteen takia. Edes aiemmin tänä vuonna, kun mies ja tytär sairasti molemmat nuhakuumeen, en saanut pöpöä itselleni. Sen takia olen nyt ihan äimän käkenä, että mistä ihmeestä tämä tauti nyt tuli…
Toivon todella, että olo kohenee huomiseksi niin, että pääsisi edes vähän ulkoilemaan.
Postauksen kuvituksena aiemmin tällä viikolla ottamiani kuvia keittiöstä. Siellä ei ole tapahtunut sisustuksellisesti viime syksyn jälkeen ihmeempiä, mitä nyt jokunen purkki tai purnukka, taulu tai kukka vaihtanut paikkaa. Harmaisiin seiniin en tahdo kyllästyä millään! Rakastan harmaata väriä ja sen kyllä näkee kodistammekin. Kummasti kuitenkin pieni vihreä läiskä piristää. Muratin ostin alunperin ulos marketan seuraksi samaan ruukkuun, mutta koska laiskuus iski ennen istuttamista, sujautin muratin lähimpään ruukkuun sisällä. Maljakoihin sen sijaan poimin täytettä metsästä.
Pihahommat ovat taas hieman seisseet, muratista kun tuli puhetta.
Onneksi nämä Suomen ”kesäsäät” eivät ole vielä edellyttäneet auringonottoa tai muutakaan pidempiaikaista oleilua terassilla, ainakaan viikonloppuisin, jolloin oleiluun olisi aikaa, joten vielä en ota paniikkia terassin puolikuntoisuudesta. Ja jos rehellinen olen, lisäaika ei ole pahitteeksi, nimittäin suunnitelmat ovat taas hieman eläneet ja kalustetarpeita puntaroitu uudelleen…
Nyt painun takaisin sohvan uumeniin niiskuttamaan, parempia vointeja teille kaikille! <3