Olen siitä erikoinen tyyppi, etten juurikaan käy kahviloissa kotimaassa. Hyvin harvoin löydän itseni istumasta jostain kahvilasta. En oikeastaan koskaan mene suunnitelmallisesti kahvilaan. Johtuisiko siitä, etten juo kahvia, vaikka saahan kahvilasta toki muutakin! Sen sijaan ulkomailla kahviloissa, pubeissa ja ravintoloissa tulee vietettyä enemmän aikaa.
Helsingissä on pari oikein ihanaa kahvilaa, joissa on kiva tunnelma, mutta kyllä reissuissa niissä kahviloissa tai muissa on aina ihan erityistä fiilistä. Vai mitä sanotte tästä lontoolaisesta Cookhouse Joe -nimisestä pubista/ravintolasta, jonka bongasimme Oxford Streetin ja Berwick Streetin kulmasta.
Ihastuin! Täydellistä industriaalista henkeä, joka syntyy luonnostaan ikivanhojen brittiläisten punatiilitalojen tunnelmasta. Eripari kalusteita tuoleineen ja pöytineen. Ah!
Ja entäpä tämä tapa tarjoilla lounasruoka. Uunivuoka ja peltipurkkeja. Erilaista, yksinkertaista ja erottuvaa. Pakko muuten mainita, että tuo valkoinen valkosipulikastike oli t o d e l l a jytyä!! 🙂
Toinen kiva kahvila löytyi jostain Regent Streetin lähistöltä etsiessämme Victoria’s Secretin myymälää. En kuollaksenikaan muista kadun tai kahvilan nimeä, mutta melko mahtava oli tämäkin paikka!
Ihan minun tyylisiäni molemmat. Jos minulla olisi kahvila, se olisi jotain tällaista.
Haluaisin muuten tuon ”The Londoner” -julisteen. Silinterihattu ja viikset monokkeleineen – niin symppis! 🙂
Kivaa perjantaita! 🙂