Tänään jos koskaan, maanantai tuntuu tosi maanantailta.
Takana on ihanan pitkä viikko pelkkää rentoa lomailua joulun parissa ja nyt se on vaihtunut taas arkiseen puurtamiseen. Herätyskello oli tänään harvinaisen ärsyttävä. Pientä asenteen hiomista tässä joutuu tekemään, että lomamoodi saadaan taas vähän tehokkaammille kierroksille, mutta pari viikkoa meneekin kivasti ensin Uuden Vuoden ja sitten Loppiaisen katkaisemana, joten eiköhän tästä paluusta arkeen selvitä tänäkin vuonna 🙂
Tytär lähti eilen junalla mummolaan suksien kanssa. On se kiva, kun koululaisilla joululomat vielä jatkuu pidempään. Jotenkin itsellä tämän loman loppuessa tuntui siltä, kuin joulun taika olisi rauennut. Se tuntui vähän haikealta, että nyt se meni ja seuraava on vasta vuoden kuluttua.
Riisuin eilen illalla kodista eniten joulua huutaneet koristeet ja jäljelle jäi talveen sopivat versiot; amaryllikset, valkoiset porot, tekolumella koristetut oksat ja tietty kynttilät. Tuli heti jotenkin keveämpi olo.
Jouluna koti on niin runsas joka tavoin, että pieni tavaraähky pitää saada taltutettua nopeasti. Kuusen lupasin säilyttää niin, että voimme yhdessä sen riisua Uuden Vuoden jälkeisenä viikonloppuna tytön kanssa. Sitten onkin varmaan aika vaihtaa jotain muuta tekstiiliä sohvalle ja piristävämpää somistusta tasoille.
Arkeen paluussa on pari oikein hyvää puolta; rytmi palautuu normaaliksi niin nukkumisen kuin syömisen myötä. Jouluna ei paria kävelylenkkiä pois lukien tullut tehtyä yhtään mitään, joten tämän työpäivän jälkeen ohjelmassa onkin pilates-tunti. Lähtee taas liikuntapuolikin rullaamaan entiseen malliin.
Joko siellä on paluu arkeen, vai vieläkö saa lomailla?