Mietimme pitkään mitä laittaisimme tv:n yläpuolelle seinälle. En halunnut perus taulua tai mitään hyllyjä, sillä niitä löytyy nyt sohvaseinältä, joka sekin tulossa esittelyyn piakkoin! Laiturinnokassa lomapäivää viettäessäni selailin pitkästä aikaa sisustuslehtiä ja sieltä se idea sitten lähti jalostukseen. Ihan sellaisenaan harvoin ”kopioin” jotain ideaa, tykkään mielelläni lisätä siihen jotain omaa twistiä ja niin tähänkin!
Seinää telkkarin yllä koristaa nyt pieni ripaus industriaalista fiilistä rautaisen ritilän muodossa, joka aika hyvin hukkuu valkoiseen seinään. Ritilä itsessään on metallisen rullakon välihylly. Ystäväni poimi sen pyynnöstäni talteen, jonka jälkeen spray-maalasin sen mattavalkoiseksi. Pakko muuten hehkuttaa tuota uutta telkkaria vielä, sillä siihen saa laitettua erilaisia taustakuvia, jolloin televisiomaisuus siitä katoaa kokonaan ja tilalle tulee taulu. Ihan mahtavaa! 🙂
Koska halusin ritilään jotain ripustusvälineitä, otin käyttöön puiset pyykkipojat, jotka saivat myös sopivamman värin, eli valkoisen maalin ylleen.
En vielä tiedä mitä kaikkea tuohon matkan varrella tulee ripustettua, mutta mitään sekasotkua tai väri-iloittelua siinä tuskin koskaan nähdään. Pari postikorttia ja printtiä ja se on siinä. Pyykkipojat sellaisenaan ovat jo mielestäni oiva koriste. Ritilä ja tiileistä rakennettu tv-taso ovat aika kiva pari yhdessä! Joidenkin mielestä ne tosin voivat olla taas ihan eri paria 60-lukulaisten kalusteiden, pianon ja liinavaatekaapin välissä, mutta mielestäni tämä seinä kuvaa hyvin sisustusfilosofiaani: jotain vanhaa, jotain uutta. Eri tyylien ja eri aikakausien sekoittelua. Jotain arvokasta ja jotain itsetehtyä.
Silloin sisustukseen tulee kerroksellisuutta, mielenkiintoa ja omaleimaisuutta. Kaikkea ei tarvitse ostaa uutena kaupasta, vaan tavara voi olla vanhaa, löydettyä tai itsetehtyä ja tuunattua. Tykkään yhdistää jotain vähän karumpaa ja rosoista (tiilet, metalli) ja jotain vanhaa ja rapistunutta (kaappi, piano, ikkunanpoka) upouuteen ja trendikkääseen (tv, printtitaulut). Haluan myös jotain erikoista, mutta en kuitenkaan halua tavoitella erikoisuutta erikoisuuden takia, vaikka toki on kivaa, jos kotoa löytyy jotain mitä ihan joka toisella ei ole.
Aluksi itseäni hieman häiritsi tuon pitkän seinän täyttäminen kalusteilla ”vieri viereen”. Olkkarimme on tosi hassu, sillä yksikään seinä ei ole toisen kanssa saman mittainen. Mietimme erittäin pitkään ja eri tavoin havannoiden, miten uusi kalustejärjestely tehtäisiin ja mikä minnekin sijoitettaisiin. Marko ”Inno” Paanasen filosofian vastaisesti meillä on olkkarin sohvapöytää lukuun ottamatta kaikki kalusteet sijoitettu huoneen laidoille 🙂 Minä itse nimittäin taas kuitenkin pidän avoimesta keskilattiasta, joka tuo tilan tuntua huoneeseen. En voisi kuvitella laittavani nojatuolia tai jotain muuta keskelle huonetta. Halusimme myös monta kookasta huonekalua tilaan; piano, liinavaatekappi, sohva ja takka ja tämän järjestelyn koimme parhaimmaksi ja toimivimmaksi meidän kotiimme.
Myös ritilä herätteli aluksi minussa outoja fiiliksiä, en ollut ihan varma tykkäänkö siitä sittenkään olkkarin seinällä 🙂 Annoin sille muutaman päivän aikaa ja nyt en kyllä enää ottaisi sitä alas!
Äitini vähän nieleskeli nähtyään ritilän seinällä… hän kysyi mikä ihmeen taideteos tuo on? 🙂 Sanoi kuulemma tottuvansa siihen varmaan, mutta mitäs te olette mieltä?
Ihan hitti vai törkeä huti? 🙂
Blondi