Tämä kynttelikkö, iältään n. 100-vuotias, putoaa helposti kategoriaan ”rakkaimmat joulukoristeeni”. Kynttelikön hankki alunperin vaarini äiti, josta se ajautui siis vaarilleni ja mummilleni ja sieltä kymmenisen vuotta sitten se päätyi minun joulupöytääni koristamaan.
Lähempi tarkastelu osoittaa, että kynttelikkö on hieman kiikkerä, satojen ja taas satojen kynttilöiden steariinien tahrima, joita ei mielestäni edes kuulu puhdistaa pois. Jokunen kynttilänkolo on mustunut liian pitkään palaneesta kynttilästä. Kynttelikkö on vähän maalipinnaltaan lohkeillut ja ainakin sen sata joulua nähnyt. Kuinka monta tarinaa tällä kyntteliköllä olisikaan kerrottavana…?
Jos tämä esine olisi ihminen, se olisi ehdottomasti arvokas, vanha, mutta ryhdikäs rouvashenkilö. Sellainen, joka sutii vieläkin huulipunaa lähtiessään kaupungille ostoksille tai jonka hiukset olisivat aina kammattu. Sellainen, jota kaikki lähitienoon ihmiset kunnioittaisivat.
Meidän joulupöytämme ilme on usein muutoin valko-harmaan ja talvenvärinen, mutta
ripaus punaista siihen tulee tästä kyntteliköstä ja jostain muista väriparikoristeista. Saa nähdä miten yhdistän sen ideoimaani valko-hopeaan jouluaaton kattaukseen tänä vuonna.
Tänä jouluna kyntteliköllä on nimittäin ihan erityinen merkitys. Rakas vaarini nukkui pois kesällä. Mummini viettää meidän kanssa joulua tänä vuonna ensimmäistä kertaa ilman miestään, jonka kanssa kerkesi olla naimisissa huimat 69 vuotta! Melko kunnioitettava luku!
Tämä konkreettinen esine tuo vaarini joulupöytäämme tänäkin jouluna.
Onko teillä jotain suosikkikoristeita syystä taikka toisesta?
B