Jo kolmannes (kuulostaa paljon pidemmältä ajalta kuin kaksi viikkoa) tätä kuntokuuria takana – on siis aika kerrata viikon kuulumiset.

Alkuviikko sujui oikein hyvin. Treenit kulki, eivätkä tuntuneet ihan niin maailmanlopun lähestymiseltä kuin ekana viikkona. Liikkeet olivat tutumpia nyt toisella kierroksella ja lihaksetkaan eivät kipeytyneet enää niin turkasen paljon. Ei treenit silti iisiltä tunnu; hiki virtaa, keuhkot puuskuttaa täysillä ja lihakset on ihan loppu vikojen toistojen aikana.  Ilalla kotona ruoan ja suihkun jälkeen olo on kuitenkin aika auvoinen. Liikunta on parasta mielen nollausta ja tuo poikkeuksetta aina paremman olon.

Tuli tuo ruokakin jo tuossa mainittua, jatketaan sillä aiheella. Ei tämä ruokavalio mitään raaka-aineiden ilotulitusta ole, se on selvä. Aika yksipuolista se on, vaikka makroarvot ovat täydelliset ja kuvunkin sillä täyteen saa. Kuitenkin meidän perheen jäsenet ovat pienimuotoisia kulinaristeja. Ruokaa on vaikea ajatella vain polttoaineena tämän projektin aikana, kun oma ajatus ruokaan liittyen on nautinto. Me nautimme kokkaamisesta ja ruoan tekemisestä. Tykkäämme eri valmistustavoista ja leipomisesta ja nautimme myös syödä hyvää ruokaa, jossa yhdistyy monia makuja ja elementtejä. Ruokaan liittyy myös niin paljon sosiaalisia kanssakäymisiä, hyvä viini tai rapeakuorinen leipä, että ruoka ei ole meille vain ruokaa. Se on tärkeä osa elämää, joka jaetaan muiden ihmisten kanssa. Niin jokapäiväisenä arkirutiinina kuin juhlankin hetkenä. Ei tällaisen ruokavalion aikana nautita kaverin nelkytvuotispäivän juhla-antimista, lähdetä ystävien kanssa ravintolaan illalliselle tai lasilliselle tai testailla uusia reseptejä.

Tämän projektin ruoasta intohimoinen kokkailu on kaukana. Mättäämme vaa’an kautta yksitoikkoiset ruoat pannulle tai pellille paistumaan tai kattilaan keittymään. Nekin yksitoikkoisesti, vaikka kuinka yritämme miettiä variointimahdollisuuksia. Tämän projektin aikana ei leivota, eikä liioin yhdistellä makuja tai elementtejä. Lautasella ovat kerta toisensa jälkeen sama protskunlähde, sama hiilarinlähde ja samat rasvat ja kuidut. Alan arvostamaan ihan toisella tapaa ihania raaka-aineita ja ruokia ja valmistustapoja…

Ihme kyllä ruoka kaikessa yksitoikkoisuudessaan (olenkohan jo toistanut tarpeeksi tuota sanaa…?) ei ihan vielä tulvi korvista. Hyvä niin, sillä tätä jotakuinkin samaa menua pitäisi jatkaa vielä 4 viikkoa. Ikävöin eniten erilaisia purutuntumia suussa. Eri makuja ja tuoksuja. Kastiketta. Jotain kosteutta lautasella. Keittoja. Nämä ajatukset on kuitenkin pakko yrittää työntää taka-alalle, sillä muutoin tästä tekee kaksinverroin haastavampaa itselleen. Onneksi olemme keksineet muutamia vaihtelevia tapoja yhdistellä käytössä olevia raaka-aineita. Maustamalla eri tavalla ne saa vähän uusia ulottuvuuksia.

Sanon suoraan, että tämä koko projekti menee vain sen ajatuksen voimalla, että kohta se loppuu. Heh! 🙂 Tämä on pientä henkistä taistelua päivästä toiseen odottaen, että viimeinen päivä viimein koittaa. En oikein osaa nauttia tästä kokonaisuutena yhtään, mutta en kyllä tiedä pitäisikö edes. Tässähän viedään oma mieli ja keho sinne epämukavuusalueelle. Ei tämän kuulukaan tuntua päiväkävelyltä puistossa. Tämän kuuluu olla epämukavaa, vähän vaikeaa ja haastavaa ja käydä hermon päälle. Miten muutoin ihminen kehittyisi – enkä puhu nyt mistään lihaksista, vaan mielestä. Sillä tämähän ei ole mistään muusta kiinni, kuin mielenhallinnasta. Vasta sitten kun joutuu räpiköimään itselle epämukavilla vesillä, voi löytää itsestään ihan uusia juttuja ja kasvattaa henkisiä voimavaroja.

Eka viikko meni totutellessa, toka viikko pullistellessa vastaan ja kiukutellessa, kolmas viikko alkaa nyt jo aika levollisin ajatuksin ja tähän kaikkeen tottuneena.

Mietin juuri yksi päivä erilaisia himotuksia. En voi mitenkään olla enää sokerikoukussa, sillä viime lokakuusta lähtien sokerinkulutukseni on ollut hyvin vähäistä tai sitä ei ole ollut lainkaan. Loka -ja marraskuu meni sokeri- ja herkkulakossa kokonaan. Joulukuussa söin suklaakalenterin suklaat aamuisin ja aaton liepeillä ihania, jouluun kuuluvia suklaita. Aika maltillisesti silloinkin. Tammikuu oltiin taas täysin sokerittomalla ja helmikuussakin herkuteltiin vain reili-reissumme aikana. Eikä silloinkaan karkkia, vain jälkkäreitä ruoan yhteydessä. Tuo sokerikoukku on siis katkennut jo viime vuoden puolella. Kuitenkin eräänä päivänä kaveri postasi Instaan herkkukuvan; ison kulhollisen irtokarkkeja ja meinasin seota. Yhtäkkiä mieleni teki irtokarkkeja enemmän kuin koskaan! En kuitenkaan ollut haikaillut irtokarkkeja ennen kuvan näkemistä, eli se juuri toimi trikkerinä himotukselleni. Hullua. Himoitsin siis karkkia enemmänkin silmilläni kuin niinkään fyysisesti!

Näiden pohdintojen jälkeen sitten niihin tuloksiin.

Kolmannen viikon alun kunniaksi hyppäsin aamulla vaa’alle ja sehän näytti taas mukavasti -600g vähemmän kuin viikko sitten. Kahdessa viikossa on lähtenyt siis 1,6 kiloa. Ei huano, kuten Uotisen Jorma toteaisi! Miehellä vaaka näytti tänään -1,9kg vähemmän ja yhteensä hänellä on lähtenyt kahdessa viikossa 2,9kg. Kyllähän tämä taas kannustaa jatkamaan ja sietämään kurjia sapuskoita.:)

Tämä projektin kolmas viikko tuo vähän haasteita treenaamiseen. Viime perjantaina tehdyn leikkauksen jäljiltä minulla on otsassa leikkaushaava ja tikit. En saa hikoilla seuraavaan kuuteen päivään tai muutenkaan aiheuttaa kasvoihin liikettä, joka vaikuttaisi arpikudoksen muodostumiseen. Kovat salitreenit, jossa hiki alkaa virtaamaan ja jossa viimeisten toistojen aikana kasvotkin vääntyvät tuskaiseen vääntöön, ovat siis täysin poissuljettu – enhän toki halua riskeerata, että leikkaushaava tai arpeutumisprosessi jotenkin vaarantuisi, varsinkin kun kyse on kasvojen alueesta. Tämän viikon teen siis kevyempää treeniä, joka tietysti harmittaa, mutta näin asia nyt on. Ruokavalio toivottavasti pitää kuitenkin kiinni projektin etenemisessä edelleenkin.

Ensi viikolla pureudun kuulumisteni kanssa myöskin raha-asiaan. Tällainen kuuri, jossa terveellisesti syöminen viedään ihan uusille leveleille, aiheuttaa taloudellisesti myös hyvin isoja muutoksia. Ei ole tuulesta temmattua kun sanotaan, että vain rikkailla on varaa syödä terveellisesti… Siitä kuitenkin lisää ensi viikolla!