Pääsiäinen kuin toinen joulu

Pääsiäinen on meidän perheessä vähän kuin vuoden toinen joulu.

Sitä aletaan fiilistelemään hyvissä ajoin ja sen suunnittelemiseen saa kulumaan aikaa hetken jos toisenkin. Pääsiäinen ei ole samalla lailla kulutusjuhlan riemua kuin joulu, mutta meillä juhlistetaan pääsiäistä kiirastorstaista toiseen pääsiäispäivään asti hyvällä ruoalla ja juomalla, leipomalla ja valmistamalla pääsiäiseen kuuluvia herkkuja sekä nauttimalla yhdessäolosta perheen ja sukulaisten kanssa ystäviä ja hauskanpitoa unohtamatta.

_MG_9692_2.jpg

Ihan samanlaista koristemäärää ei pääsiäiseemme kuulu kuten jouluna, mutta rairuohot kylvetään joka vuosi. Lisäksi erilaisia kevät- ja sipulikukkia on kotona ja aina sieltä löytyy myös pajunkissoja ja jotain pääsiäismunakoristeita. Itse tehtyjä tottakai. Näitä aletaan miettimään hyvissä ajoin, jotta ne saa ajoissa esille fiilistelyä varten. Kovin runsasta ei koristelu ole, mutta jo pienillä jutuilla saa haluttua tunnelmaa kotiin. Pääsiäinen on ehdottomasti joulun tavoin aikaa jolloin levätään, ladataan akkuja ja vietetään aikaa tärkeimpien kanssa.

Meillä tuohon kaikkeen yhdistyy myös tietysti kulinaristiset nautinnot. Miten sopivasti tämä kesäkunto-projekti ajoitettiinkaan, sillä se päättyy palmusunnuntaina. Ihan täydellinen ajoitus, sillä pääsiäistä en olisi suostunut kituuttamaan ilman siihen kuuluvia herkkuja. Makeaan herkkupuoleen meillä kuuluu aina pasha. Sen teen itse ja se on tyttären suurinta herkkua. Koska pääsiäiseen kuuluu myöskin mielestäni suklaa, teen useimmiten jonkun suklaisen kakun pääsiäisherkuksi. Tänä vuonna kokeilen uutta reseptiä, johon törmäsin dieetin ekalla viikolla. Uskokaa tai älkää, mutta se über-suklainen kakku on siitä hetkestä lähtien pyörinyt mielessäni joka päivä! Ei ole helppoa ollut tällä dieetillä, kun verkkokalvoille on palanut kuva sulasta suklaasta ja upottavan pehmeästä kakkutaikinasta! Leivon usein vielä jonkun muunkin herkun pyhien ajaksi ja tänä vuonna ajattelin sen olevan joku kuivakakku pienellä twistillä. Tykkään valtavasti kuivakakuista ja joku sitruunainen herkku maustetulla kuorrutuksella voisi toimia hyvin.

Suolaiselta puolelta pääsiäiseemme kuuluu aina jokin kanaruoka – tämä on jäänyt ihan lapsuudestani perinteeksi, sillä mummini valmisti aina pääsiäisenä kanaruokaa isossa savipadassa. Me vietimme jo silloin pääsiäistä aina suvun kesken. Miehen myötä pääsiäisen menuun on tullut mukaan karitsa. Sen kanssa ihan lyömätön yhdistelmä on kermaiset valkosipuliperunat. Tänä vuonna voisi vielä tehdä lisäksi jonkun aivan ihanan kastikkeen kyytipojaksi!

_MG_9702.jpg

Me kestitämme vieraita koko pääsiäisen ajan. Porukka vaihtuu ruokapöydän ympärillä, mutta lankalauantain ilta on aina pyhitetty ystäville, hauskanpidolle ja tanssimiselle! Olemme viimeiset 10 vuotta ainakin käyneet salsa-festareilla, jotka järjestetään täällä Helsingissä. Salsahan oli aika iso osa elämääni vielä 2010 voitettuani silloisen parini kanssa SM-kultaa. Tätä nykyä salsa on enää satunnainen ilo ja käymme tanssimassa joitain kertoja vuodessa. Kuitenkaan salsa-festareita emme ole missanneet ikinä! Eikä tänäkään vuonna tule poikkeusta siihen. Lauantaina suuntaamme kohti hyvää ravintolaa, jossa nautimme ensin illallisen ystävien kanssa ja siitä sitten romminhuuruisiin tansseihin laittamaan korkkareilla koreasti!

Odotan joka vuosi pääsiäistä melkein yhtä paljon kuin joulua. Pääsiäinen on jollain tapaa rennompi juhla kuin joulu, vaikka meidän perheessä sekin vietetään löysin rantein turhia pingottamatta. Joulu on kuitenkin ihan toisella tapaa koko vuoden kruunu ja siihen ladataan joka tavalla enemmän panoksia ja odotuksia. Siinä missä joulu on rauhoittumisen aikaa ja vähän sellainen arvokas ja lämminhenkinen juhla, tuo pääsiäinen kevään ja auringon ja kaikenlaisen ilonpidon tullessaan. Jos joulu tuo valoa keskelle pimeintä vuodenaikaa, on pääsiäinen vähän kuin se valo itse.   

_MG_9700.jpg

Koska itse rakastan juhlia – isoja tai pieniä – niiden suunnittelua ja järjestelyä, erilaisia illanistujaisia ja kaiken maailman koristeluiden, teemojen, kattausten ja ruokalistojen suunnittelua ja ennen kaikkea toteuttamista, olen aika hyvä paisuttamaan kaikkea juhlimisen arvoista ja viemään sen vähän kuin nextille levelille! En tiedä miten muutoin ihmisen arki eroaisi kaikista niistä juhlanarvoisista hetkistä, jos ei sitä juhlaa ihan oikeasti sitten rakentaisi kunnolla. Palkitsevinta juhlien järjestämisessä on nähdä muiden viihtyminen. Onhan juhlat aina juhlat. Sitä paitsi, en kyllä keksi ketään, joka ei pitäisi juhlista…!

Tänä vuonna meidän pääsiäinen ei revittele raikkailla keväisillä väreillä, eikä myöskään viime vuosien tapaan mustavalkoisilla koristeilla. Tänä vuonna haluan pehmeämpää, luonnonmukaisempaa lookkia ja pääsiäisen kattausta virittelin jo vähän kuvissa näkyvien juttujen ympärille. Vinkkivitonen muuten tulossa pikapuoliin näissäkin kuvissa nähtyihin koristeisiin…

Taistelu arpea vastaan

Siinä se nyt on. Kamala 1,5 cm vekki keskellä otsaa rumine ommeljälkineen. Tämä kuva on otettu tuoreeltaan tikkienpoiston jälkeen. Jälki on punoittava, iho ei vielä ole kunnolla parantunut ja se on vielä haavoilla. Kun tikit poistettiin ja näin arven, meinasi itku päästä. Onhan tuo nyt ihan järkyttävän näköinen!

Olen aina ollut tarkka ulkonäöstäni. Olen aina huoliteltu ja saanut olla tyytyväinen kasvojeni ihoon. En ole ikinä kärsinyt finneistä tai muistakaan ikävistä iho-ongelmista. Ikääni nähden ihoni on nuorekas ja olen toistaiseksi säästynyt kummemmilta rypyiltäkin, otsassa näkyy muutama kevyt juonne. Minulta kysytään vieläkin papereita saunasiidereitä ostaessa ja useimmiten minun veikataan olevan paljon nuorempi kuin olenkaan. Tässä neljänkympin kynnyksellä se tuntuu aika hyvältä! Olinkin aika järkyttynyt, että tästä eteenpäin moinen jälki koristaisi kasvojani ikuisesti. Niitä kasvoja, joissa ei ole ollut ennen mitään iho-ongelmia…

_MG_9229.jpg

Aloin samantien tutkimaan miten arpea voisi hoitaa niin, ettei se kohoaisi tai levenisi ja miten punoituksen saisi nopeammin häipymään. Arpeutumisprosessihan kestää vuoden verran. Vasta vuoden päästä näen minkälaiseksi arpi tulee jäämään. Tämä eka vuosi onkin arven kannalta kriittisin siis. Koska arpi on todella liki keskellä naamaa, aion hoitaa sitä kunnolla. Plastiikkakirurgin suosituksesta pidän arven päällä ihoteippiä seuraavat 2 viikkoa. Teippi auttaa tukemaan arpea ja estää sen leviämisen. Teippi on onneksi todella huomaamaton ja arven kokoiseksi leikattuna se sulautuu hyvin oman ihonvärini sekaan. Sain sairaanhoitajalta vinkin toisestakin teipistä, joten aloin tutkimaan asiaa enemmän.

Lampsin googlettelun tuloksena apteekkiin ja keskustelin oikein asiantuntevan henkilön kanssa. Hän katseli kuvaa arvestani (kuva oli samana aamuna otettu) ja arvioi ihon olevan vielä haavoilla, eikä heti suositellut vaihtamaan nyt arven päällä ollutta teippiä toiseen. Odottelen siis vielä jonkun päivän arven parantumista ja sitten vaihdan teipiksi Mepiformin. Se on silikoniteippivalmiste, jonka on kliinisesti todistettu ennaltaehkäisevän, madaltavan, pehmentävän ja häivyttävän punaisia ja kohollaanolevia arpia. Tätä teippiä pidetään 24 tuntia vuorokaudessa ja se poistetaan ainoastaan suihkun ajaksi. Sama teippi kiinnittyy tarvittaessa uudelleen kuivaan ihoon.

_MG_9298.jpg

_MG_9300.jpg

On olemassa myös silikonigeeliä, jota voisi alkaa sivelemään arven päälle. Se muodostaa kerroksen arven päälle ja toimii ikäänkuin laastarina, mutta apteekkihenkilökunta suositti ennemmin tätä Mepiform-teippiä alkuun. Voidetta voi alkaa käyttämään myöhemmässäkin vaiheessa, se toimii parhaiten 1-3 kuukauden ikäisiin arpiiin, mutta sillä voi hoitaa myös ikivanhoja arpia. Tosin niiden hoitaminen vie luonnollisesti enemmän aikaa.

Plastiikkakirurgi varoitteli myös auringosta. Varsinkin kevätaurinko on iholle kamalinta. Iho on ohuinta juuri kevään aikaan kun talven jälkeen ihon sarveiskerros, joka suojaa ultraviolettisäteiltä, on heikoimmillaan. Jos tuore arpi saa aurinkoa ja ruskettuu, se jää ikuisiksi ajoiksi ruskeaksi! Joudun siis suojaamaan arven ihan erityisen hyvin juuri nyt. Myös kesälomamatkan aikana arpi tulee suojata, sillä kuumassa, 30 asteen lämmössä muutaman kuukauden ikäinen arpi joutuu todella kovalle koetukselle ja mitä todennäköisimmin palaa ilman tehokasta suojaa. Arpi olisi parhainta saada vaatteiden alle suojaan, mutta se on minun tapauksessani vaikea toteuttaa. Tällöin ainoa vastaus on 50 suojakerroin.

Näin kotimaan kevätauringon alla ei vielä ihan tuohon tarvitse ryhtyä, mutta Mepiform-teippi antaa vain pienen n. 5 kertoimen suojan. Tämä ei riitä suojaamaan arpea tarpeeksi. Olin siis vailla kasvoihin laitettavaa suojakerroinvoidetta. Minulta löytyy sen verran punapigmenttiä, että kasvoissani on pisamia, jotka korostuvat auringossa ja vasta kahtena viime vuotena olen havainnut ikävän efektin kasvoissani – pigmenttiläiskien ts. maksaläiskien ilmestymisen mm. suun ympärille auringonvalon seurauksena. Päätin yhdistää voidetarpeeni myös tähän asiaan ja hankkia voiteen, joka sisältäisi korkean suojakertoimen ja suojaisi ihoani myös näiltä muutoksilta jatkossa.

_MG_9290.jpg

Ostin apteekista Louis Widmerin päivävoiteen, jossa on 30 kertoimen suoja. Hajusteeton kosteusemulsio ehkäisee ihon ennenaikaista vanhenemista ja suojaa UV-säteiltä. Voide ehkäisee myös pigmenttiläiskien syntymistä, joten tuote sisältää kaiken sen, mitä nyt tarvitsen. 

_MG_9294.jpg

Aion seurata arven ihoa todella ahkerasti nähdäkseni muutoksia. Ompeleiden jäljet, jotka itse asiassa tekevät arvesta juuri nyt todella ruman, haalentuvat onneksi ja niiden pitäisi häipyä kokonaan. Nythän arpi tosiaan näyttää ihan sellaiselta merirosvo-arvelta, joillaisia lapset piirtää.

Itse viilto on kuitenkin tosi siisti ottaen huomioon, että minulta on poistettu kuitenkin myös pala ihoa leikkauksen aikana. Nätisti on plastiikkakirurgi kuronut ihon umpeen. Arven ei soisi kuitenkaan levenevän tuosta yhtään! Kun teipin käytöstä pääsen vähän eroon ja jos arpi tuntuu esteettisesti vaivaavan, on varmaan aika turvautua Joe Blascoon. Aurinkovoide alle ja Joe Blascon Dermaceal -peiteväri päälle ja arpi on enää muisto vain!