Oman pihan hanami

Etupihan kirsikkapuu on vihdoin puhjennut kauniiseen kukkaan. Se tekee kukat yleensä Äitienpäiväksi, mutta kylmien säiden vuoksi siirtyi nyt myöhemmäksi. Pitihän nuo kukat taas ikuistaa kirkaansinistä taivasta vasten aamuauringon säteissä.

_MG_0188.jpg

_MG_0202.jpg

Tässä viimeisessä kuvassa on ihan taianomainen utu.

Sen saa aikaan Sigman 50mm linssi, jonka säädin isolla aukolla sumentamaan kaiken muun, paitsi itse kohteen. Kun kukkien takana on vielä taivaalla hiljaa yksinään lipunut pilvenhattara, joka luo kuvaan valkoisen pehmeän sädekehän, on tämä otos aika onnistunut.

_MG_0191.jpg

Kauniit kirsikkapuunkukat ovat katoavainen hetki. Jo viikon päästä ne ovat varisseet maahan. Nopeamminkin, jos sade pääsee niitä piiskaamaan. Hetki on kuin elämä yleensä. Siitä on nautittava täysillä…

Kaunista viikkoa kaikille.

Kevättä rinnassa

Miten haaveilenkaan jo lämpimistä päivistä. Olisi ihanaa laittaa terassille jo puutarhakalusteet, virittää pihavalot aidantolppaan ja kuoria kesäkeittiö pressun alta esiin. Olisi ihana haistaa grillintuoksu, siinä kypsentyvä ruoka ja upottaa hampaansa uusiin perunoihin. Nähdä villiviinien vihreät versot ja upottaa sormet multaan kesäkukkia istutellessa.

Näistä hetkistä haaveillessa nappasin eräänä päivänä kuvia helmililjaistutuksestani, kun koiraherra tuli katsastamaan tilannetta. Miten ihana kuva syntyikään vanhan herran nuuhkiessa yhtä kukkaa. <3 Taitaa olla kevättä rinnassa hauvallakin. Sekin mielellään ojentelisi vanhoja raajojaan auringonsäteissä ja ottaisi pienet nokkaunet tummien terassilautojen lämmittäessä. Ainakin meidän molemmat koirat ovat aina hakeutuneet juurikin kevätaikaan suoraan aurinkoon. Luin jostain, että pohjoismaissa asuvat koirat reagoivat ihan yhtä lailla pimeyteen kuin ihmisetkin. Myös ne saattavat kärsiä kaamosmasennuksesta.

_MG_9725_.jpg

Olisi melkoisen kutkuttavaa nähdä lämpötilojen kipuavan pikkuhiljaa ylöspäin, mutta ainakin muutama päivänä on ollut todella kylmä! Ei millään malttaisi odottaa jo lämpimiä päiviä! On kiva kaivaa aurinkolasit nenälle, painella ilman hanskoja kaupungilla ja vetää ohuempi rotsi niskaan. Voi hyvästellä pipot ja paksut kaulaliinat ja talvisaappaat. Tuntuu, että askelkin on kevyempi pienemmissä tennareissa. On ihana ostaa kotiin raikkaan vihreitä kukkia, vaihtaa vaalempaa tekstiiliä ja rullata paksu matto olkkarista taas varastoon. Ihmiset ovat iloisempia, eivät enää paina päätä kohti maata talven tuiskuessa vasten kasvoja. Katusoittajat palaavat rytinällä kulmille, jätskikiskat avautuvat ja ulkoterassit saa taas tuolit täyttymään.

_MG_9716.jpg

Kyllä valolla on voimakas vaikutus ihmiseen. Nautitaan toivottavasti pian tulevista aurinkoisista hetkistä ja päivistä. Ladataan akut ja elimistö taas täyteen D-vitamiinia. Toimitaan kuin aurinkopaneelit – kerätään itseemme kaikki valo ja energia ja loistetaan sillä ympärillemme. Pidetään kevät rinnassa.

 

Uutta kuvauskalustoa

Hupsista… kävi vähän isompi päivitys kuvauskalustoon, kuin ajattelin alunperin, mutta nyt oli sellainen tilaisuus, josta en voinut kieltäytyä!

_MG_2038.jpg

Alunperin oli tarkoitus tilata Canon EOS 600D -runkooni laajakulmalinssi.

Olen kaivannut tuota linssiä jo pitkään, sillä se helpottaa sisätiloissa kuvaamista ja antaa ihan uudenlaista kuvakulmaa (kirjaimellisesti) mm. maisemakuviin, joita myös tykkään ottaa. Linssi tuli, mutta olin kerennyt testata sitä vain sisätiloissa keinovalossa, kun ystäväni alkoi kuumottamaan minua rungon päivityksestä. Hänellä on osto -ja myyntiliike ja hyllyyn oli ilmestynyt juuri paketista repäisty Canon EOS 60D. Se oli oikeasti kuin uusi ja ruutuja oli otettu minimaalinen määrä.

sigma%201.jpg

_MG_2040.jpg

Niin vain hyvästelin vanhan kameraystäväni kolmen vuoden jälkeen ja hankin uuden, tyyliin loppuelämäni kumppanin. Miten hassua oli se haikea fiilis, joka tuli luopuessani vanhasta kamerasta! Mutta nyt on sellainen kamera tassuissa, ettei tarvitse ihan heti muuta miettiä.

Canonin kameroissa numerot kertovat aika paljon; mitä vähemmän numeroita ja mitä pienempiä – sitä parempi. Esim. 100 on parempi kuin 1000. Tässä tapauksessa 60 on parempi kuin 600, mutta vielä löytyy pelkkä 6 – joka tietysti parempi kuin 60. Nuo yhden numeron kamerat onkin kyllä sitten tarkoitettu jo ihan pro-käyttöön. Meikäläinen ei sellaista tule varmaan koskaan tarvitsemaan. Lisäksi objektiiveilla pysty pelaamaan tosi paljon, kuten minäkin tähän asti.

kamera%203.jpg

kamera%202.jpg

Kittilinssistä en vielä luopunut – sillä olen kuvannut eniten ja tuon 18-55mm linssin jätin vielä itselleni. Kaverina sille plakkarista löytyy nyt lähikuvaukseen 50mm linssi sekä nyt uutuutena tuo laajakulmaobjektiivi, Sigma 10-20mm. Enää puutuu teleobjektiivi, mutta jätetään tuosta haaveilu johonkin tulevaisuuteen!

60D on vajaa 300g raskaampi, kuin vanha 600D. Tuohon kun lisää laajakulmamöntin vastavalosuojineen, on kädessä jo aikamoinen jöötti! Olen yrittänyt tankata kameran perustoimintoja kallooni, että ohjelman vaihto tai säätöjen teko onnistuisi lennossa yhtä nopeasti kuin vanhalla kamerallani. Tositoimiin tämä uusi putki ja runko pääsee ensi viikolla, kun lähdemme aikamoisiin maisemiin lomailemaan. Tänä viikonloppuna on tarkoitus testata settiä ekaa kertaa luonnonvalossa.

kamera%201.jpg

Aika innoissani olen tästä, vaikka eihän tämä valokuvaus mitään ilmaista puuhaa ole! Sain onneksia tehtyä hyvän diilin ystäväni kanssa ja vanhan rungon mennessä väliin, ei ollut järkeä miettiä toista kertaa kannattaako rungon päivitys tehdä nyt vai ei. So happy! Nyt vaan kamera laulamaan ja kuvien ottamista uudella vehkeellä opettelemaan!

Mukavaa sunnuntai-iltaa!

Nälkä kasvaa syödessä – Valokuvaus

Valokuvaus on harrastus, joka vie koko ajan enemmän mennessään.

Aloittaessani bloggaamisen huomasin pian, että puhelimen kamera ei vain enää palvele tarpeeksi hyvin. Sillä saa toki otettua kelpo kuvia ja myönnän rehellisesti, että muutama lemppariotokseni on otettu älypuhelimella. Kuitenkaan hämärässä ei puhelimen kameralla saa kuvia, joita enää halusin blogissani jakaa, tämä alla oleva hyvänä esimerkkinä. Myös nälkä kasvoi syödessä ja ajatus ”oikean” kameran hankkimisesta tuli ajankohtaiseksi. Siitä se sitten lähti.

kamera%203.jpg

Ostin kolme vuotta sitten itselleni joulu/synttärilahjaksi Canonin 600D järkkärin, joka edelleen palvelee hyvänä runkona. Kuvasin pari vuotta kameran mukana tulleella kittilinssillä. Sillä kuvaan edelleen suurimman osan kuvistani, mutta huomasin kaipaavani enemmän valovoimaa sekä pehmeyttä epätarkkoihin kohtiin. Silmä kuvaamiseen niin visuaalisesti kuin teknisempiinkin asioihin keskittyen alkoi kehittyä nopeasti. Kittilinssin vaatimaton valovoima alkoi kyllästyttää sen venyttäessä hämärässä valotusaikaa, lisäten tärähdysherkkyyttä ja jättäen vielä kuviin kohinaa.

Sainkin yllättäen vuosi sitten synttärilahjaksi Canonin 50millisen kiinteän polttovälin linssin. Se on hinta-laatusuhteeltaan tosi hyvä, vaikka onkin muovisella olomuodollaan joidenkin mielestä ”halvan” oloinen. Meni hetki aikaa tottua linssiin, sillä ei-zoomilinssinä sen kanssa kuvakulman muuttaminen tapahtuu omilla jaloilla liikkuen, ei linssin rengasta pyörittämällä. Polttoväli tuntuu välillä ahtaalta ja kun koti ei ole suuri kartano, sisätiloissa kuvaaminen käy linssin kanssa joskus vaikeaksi, kun neliöt ei enää riitä tarpeeksi suureen kuvakulmaan. Käytänkin linssiä enemmän muotokuvaukseen ja yksityiskohtaisempiin kuviin, kuin suurien kokonaisuuksien vangitsemiseen.

IMG_4477.jpg

Nyt olen vuoden verran kaivannut vähän laajempaa kulmaa kuviini haaveillen laajakulmaobjektiivista. Nyt käykin kova vertailu ja jonkin objektiivin aion hankkia ennen helmikuista reissuamme, josta kerron teillekin ihan pian lisää! Ne maisemat tulevat tarvitsemaan hyvää linssiä!

Näen itse kehittyneeni valokuvaamisessa, mutta tekniikka -ja termipuoleen pitäisi panostaa niin paljon enemmän, eikä räiskiä kuvia vain fiilispohjalta ja haastavissa oloissa vain toivoa saavansa hyviä kuvia. Kamerassani on toimintoja joita osaan käyttää sujuvasti, mutta niitä on sellaisiakin, joita en osaa hyödyntää. Osa alan terminologiastakin on sellaista, että olisi kiva tietää tarkemmin. Pitäisi tutustua tarkemmin polttoväliin, kinovastaavuuteen, zoom-kertoimeen ja tuhanteen muuhun alan sanastoon ja vielä oppiakin ne ja harjoitella käytännössä kunnolla erilaisilla asetuksilla ja valotuksilla sun muilla. Ostin aikaa sitten kunnon opuksen järkkärikuvaukseen, pidän enemmän ehdan kirjan tunnusta käsissä kuin tietokoneen ruudusta, mutta en ole vielä(kään) löytänyt hetkeä, jolloin pystyisin kunnolla keskittymään ja sisäistämään luetut asiat.

20140209_102140.jpg

Kunnon laajakulmaobjektiivista saa pulittaa suolaisia tonneja, oma budjetti pyörii kuitenkin enemmänkin satasissa. Pari hyvää ehdokkia on seuloutunut vertailun ja valokuvausta harrastavan työkaverin ansiosta, eiköhän pian omaankin kameralaukkuun uusi linssi ilmesty!

Otan mielelläni vastaan suosituksia myös! 🙂

Kohti uutta viikkoa

Lähdin aamulla kamera kainalossa koirulin kanssa ulkoilemaan. Vanha herra tassuttelee sen verran hitaalla vauhdilla, että kerkeän hyvin kyykistelemään valokuvia ottamaan. Meidän talon päästä alkava puisto tarjoaa paljon mielenkiintoisia kuvauskohteita, mutta koska koira-herra ei suostu enää kallioille kiipeilemään, piti tyytyä lähimaaston räpsimiseen.

IMG_8359.jpg

Alkuviikko vierähtää mukavasti koulun penkillä pitkästä aikaa! Viime lähipäivät ovat olleet toukokuussa, joten innolla painun taas pulpetin ääreen,varsinkin kun luvassa on lisää vektorigrafiikkaa, taittamista ja kuvankäsittelyä tiedossa!

Keskiviikkona pääsenkin sitten vuoden odotetuimmille messuille, eli Habitareen heti aamusta ammattilaisille varattuun aamupäivään. Tätä odotan mielenkiinnolla.

IMG_8367.jpg

Ensi viikolla meillä on kotona luvassa kokeileva keittiö – tästä laitan lisää heti huomenna aamulla! Luvassa on jotain, mitä ei ole ennen meidän huushollissa tapahtunut…

Me tästä lähdemme sukulaislasten synttäreille, jos vaikka saisi itsekin palan gluteenitonta kakkua…? 🙂

Näissä maisemissa

Kesäloma alkoikin yllättäen päivää aiemmin todetessani töissä, että pöytä on puhdas ja to do -lista tehty. Mitäpä siinä enää kärvistelemään perjantaita, joten lampsin lomille jo aikaisin torstaina lounaan jälkeen. Viikonloppu on vierähtänyt Itä-Suomen maisemissa, jonne tulimme korkkaamaan kesäloman aloituksen.

Olen viettänyt kaikki elämäni kesät järven rannalla. Mikään maisema ei mielestäni ole parempaa, vaikka mentäisiin minne tahansa maailman ääriin. Ihan hiljaiseksi vetää tuo ilta-auringon kultaisessa valossa kylpevä tyyni vesi, jonka pintaan usva jo nousee…

kiihtelys%201.jpg

Aivot narikkaan ja lasi kylmää valkoviiniä kaveriksi – mikäs tässä on näissä maisemissa nautiskella…

kv%202.jpg

Naapurin oikeaoppisesti sidottu vihta kaveriksi ja eiku saunaan…

vihta.jpg

…ja niin lähti samalla talviturkki tältä tytöltä. Pirun kylmää!

kv%203.jpg

Mukavaa uuden viikon alkua kaikille. Me aloitamme täällä vasta ekaa lomaviikkoa… ihan tuntuu, kuin olisi jo kaikki kevään kiire ja stressi poistunut ja mieli rentoutunut. Ainakin saatu hyvä alku lomalle.

It’s my Birthday

Tänään napsahti mittariin yksi vuosi taas lisää. Onneksi ikä on vain mielentila ja se nyt on ihan sama näitä välivuosia täyttäessä, että mikä numero sen kymmenluvun jälkeen on. Kysykää jonkun ajan päästä uudestaan, olenko samaa mieltä, kun se seuraava tasaluku koittaa…! 🙂

Joulu on mennyt leppoisasti, palaan siihen vielä tunnelmakuvien myötä myöhemmin, mutta tänään olen aika innoissani upeasta synttärilahjastani! Tästä riittää iloa ja opiskeltavaa vielä pitkään!

IMG_4467.jpg

Sain nimittäin ensimmäisen kiinteän polttovälin objektiivin kameraani ja nyt alkaa harjoittelu! Jo heti näin alkajaisiksi, vaikka täysin amatööri kuvaajana olenkin, huomasin heti jo näissä ekoissa harkkakuvissa objektiivin huiman valovoiman! Nyt saa ehkä hämärässäkin parempia sisustuskuvia! Jee! Toiseksi objektiivissa on tosi nätti bokeh, eli sumentaa kauniisti syväterävyysalueen ulkopuoliset osat. Objektiivi myös toistaa kauniisti värit ja piirtää tarkasti. Ihan huimia eroja vanhaan, kameran mukana tulleeseen kittilinssiin verrattuna!

Totuttelua vaatinee myös se, ettei tällä objektiivilla pysty zoomaamaan, siihen kun on tottunut vanhassa kittilinssissä. Kuvakulmiin voi vaikuttaa ainoastaan liikkumalla itse. Tämä objektiivi tuntuu varmasti alkuun ”ahtaalta”, mutta uskon, että meistä tulee vielä ylimmät ystävykset! Tästä lahjasta olen kyllä hyvin onnellinen! Kiitos vaan siipalleni – tämä lahja tuli täysin puskista ja odottamatta! 🙂

IMG_4477.jpg

Mitään suuren suuria synttärijuhlia ei tänään ole, vaan juhlistamme päivää pienellä porukalla. Haluan jatkaa rentoja joulunpyhiä edelleen. Nautimme viimeiset jouluruoat pois ja luvassa on ehkäpä saunomista, lautapelejä ja muutama viinilasillinen. Ja niin, valokuviakin varmaan…! 🙂

Nyt lähden pienelle happihyppelylle tuonne aurinkoiseen, mutta tuuliseen ulkoilmaan ja sitten katan pöydän joulun väreihin vielä kerran.

Hyvää Tapaninpäivää kaikille! <3

Vaarallisia päiviä

Paukuttelin henkseleitä eilen vähän ennenaikaisesti todetessaani, että flunssa on hellittämässä otettaan. Toisin kävi. Oli pakko kääntyä lääkärin puoleen ja hyvä että menin, sillä näihin oireisiin ei riitä enää teen litkiminen ja lepo, vaan tarvittiin antibiootteja streptokokkien nujertamiseen. Pöh. Päivät kotona levätessä sen kun jatkuu ja sekös jos joku alkaa pikkuhiljaa nyppiä. Salillekaan ei ole asiaa ennen ensi viikkoa. Tupla-pöh. Olen tosi huono vain makoilemaan ja lepäämään laakereillani, mutta nyt on pakko. Tämä voi helposti venyä viikkokausien sairastamiseksi ja sitä ei tietysti kukaan halua, varsinkaan tässä kesälomien kynnyksellä.

IMG_1862.jpg

Koska makoilu alkaa pidemmän päälle käymään selälle, olen haahuillut pitkin huushollia ja listannut mielessäni asioita, joita haluaisin kotona tehdä, siitä huolimatta, että suoritimme ison rempan viime kesänä ja koti on kaikin puolin valmis sisustuksineen päivineen. Nämä päivät saattavat osoittautua hyvin vaarallisiksi, ainakin jos mieheltä kysytään, sillä nyt on aikaa katsella jokaista koloa ja kohtaa sillä silmällä – aina sitä kaikkea uutta tekemistä ja upgreidausta löytää. Ja voi pojat, minähän olen löytänyt…

IMG_1870.jpg

Joskus se ei tarvitse kuin pientä hienosäätöä, joskus esim. maalia niskaansa ja jos vain kunto antaa myöten, taidan viikon loppupuolella tarttua maalisutiin ja antaa eräälle kalusteelle uuden pinnan. Ai vitsi, se tulee tuomaan niin paljon särmää huoneeseen ja muuttaamaan sen ilmettä kokonaan! Olenkin tästä jo tosi innoissani! 

IMG_1867.jpg

Valokuvaaminen sen sijaan ei kysy paljon energiaa ja tylsyyttä tappaakseni kuvailin takan päällä olevaa uutta (saako joku muka ne uudelleen kukkimaan?!) tällä kertaa valkoista orkideaani koiran mulkoillessa jaloissa. Ilmeisesti häiritsin taljalla makoilevan herran päiväunia.

IMG_1866.jpg

Eikö se olekin ihan uskomattoman kaunis?!

Heidi

Uusia kulmia

Omaa huushollia tulee kyllä usein kuvattua aina samoista kulmista. Se kai kertoo vähän omista mieltymyksistäkin. Yritin löytää näihin kuviin sellaisia vähemmän nähtyjä kuvakulmia, vaikka samat mööpelithän niissäkin on. Vanha liinavaatekaappi on varmasti kuvatuin huonekaluni. Kesällä on ihana pitää pihanovea auki koko ajan, tuntuu, että olkkari jatkuu ovesta vielä vähän pidemmälle. Varsinkin nyt, kun olemme panostaneet terassiin ja sen sisustamiseen ihan uudella tavalla.

IMG_1657.jpg

Kun teimme ison remontin vuosi sitten kesällä, tuo sähkötakka oli yksi suurista sisustushaaveistani.

IMG_1648.jpg

Tuo lampaantalja takan edestä pitäisi varmaan jo ottaa pois kesän ajaksi, mutta en taida raaskia. Se on meidän koiravanhuksen lempipaikka ja hän petailee taljan joka ilta alleen käydessään siihen nukkumaan. Se muuten on tarkkaa puuhaa se petaaminen! Voi toista… <3

Nuo halot on tuossa takan kyljessä ihan nalliksi, niillä ei luonnollisesti ole käyttöä sähkötakassa, mutta ne toimii kivana koristeena ja tuo kivaa fiilistä.

IMG_1646.jpg

Oliivipuu on jo muuttanut terassille kesän ajaksi. Se on tehnyt hurjasti uusia lehtiä ja kerätköön siellä nyt paljon aurinkoenergiaa, jos vaikka tämä yksilö kestäisi talven, toisin kuin edeltäjänsä…

IMG_1630.jpg

Oliivipuu majailee yleensä vanhan pianoni vieressä, sekin 60-luvun aikalainen, kuten liinavaatekaappi. Näiden vanhojen kalusteiden välissä, samalla seinällä on hieman toisentyyppinen mööpeli, nimittäin tuo itsetehdy industriaalinen tv-kaluste tiilistä ja maalatuista mdf-levyistä.

IMG_1628.jpg

Sohvassamme on myös aavistuksen retrohtava 60-luvun ilme. Tuo sohva oli muuten sellainen, että sen kun näin, se oli pakko saada! Kivasti muuten edelliseen olkkari-postaukseeni kommentoikin lukija, että heillä on sama sohva, mutta tätä minun blogiani lukuunottamatta hän ei ole nähnyt kyseistä sohvaa ennen missään blogissa. Samaa voin sanoa itsekin, ei ole tullut vastaan minullekaan, vaikka ostopaikka oli niinkin tavallinen kuin Kodin 1. Lieneekö sitten liian tavallinen…? 😉

Mitä teidän tiistai-iltaan kuuluu? 

 

Alppimaisemia Itävallasta

 Viikonloppuna kerkesin käydä kuvasatoa läpi upeista alppimaisemista ja niitähän riitti! Oli vaikea valita niitä upeimpia tähän postaukseen. Kuvat on kaikki otettu puhelimella. Suurista suunnitelmistani huolimatta en jaksanut lähteä raahaamaan järkkärireppua selässä rinteisiin, pelko kaatumisesta ja kameran rikkoutumisesta oli suuri, sekä reppu olisi todennäköisesti osoittautunut hankalaksi mm. tuolihisseissä.

Mutta kun maisemat ovat niin upeat, niin ei niistä voi saada kuin upeita kuvia! 

20150314_112316.jpg

Tässä seuraavassa kuvassa aurinko paistoi tuon pienen pilvenhattaran läpi jättäen kuitenkin suuret varjot vuoren rinteeseen. Haukoin henkeä niin monesti ihastellessani näitä upeita maisemia!

20150314_114527.jpg

Pysähtyessämme eräälle huipulle rinneravintolaan hetkeksi aurinkotuoleihin levähtämään, saimme seurata huikeata liitovarjonäytelmää! Me olimme tuossa vaiheessa  jo n. 2km korkeudella ja tuo varjo vain kohosi ylemmäs ja ylemmäs koko ajan! Ihan hullunrohkeaa touhua, sillä voitte uskoa, paljonko tuolla tuulee! Välillä näyttikin, että varjo kieppui holtittomasti tuulien pyörteissä.

20150314_152932.jpg

Toisen laen yläpuolella kierteli kuumailmapallo. Jos maisemat maankamaralla näyttävät huikeilta, mitä ne ovatkaan ilmasta käsin…!

20150314_100222.jpg

Alempaa vuorilta otettuja kuvia on vähän, sillä mitä alemmas kylää kohti laski, sitä huonommaksi mäet menivät – matalammalla aurinko oli kerennyt sulattamaan lunta ja rinteet muuttuivat ihan sohjoksi ja kumpareiseksi.  Alla olevasta kuvasta ihan näkeekin, kuinka jauhettu rinne jo oli. Tämä oransseilla tuolihisseillä varustettu rinne oli ns. lastenrinne. Siellä olikin aika monta hiihtomaikkaa pienine oppilaineen. Itse laskin mieluummin kuitenkin ylempänä vuorilla, sillä mäet olivat siellä niin paljon paremmassa kunnossa.

20150313_151638.jpg

En osaa edes kertoa kuinka monta kertaa pysähdyin laskiessani ihastelemaan ja kuvaamaan näitä Sound of Music -maisia maisemia. Ilmankos päässäni alkoi pyörimään tuttu tunnari; The hills are alive…. with the Sound of Music… 

20150313_124835.jpg

Hissit olivat joko tuolihissejä, joilla taitettiin lyhyempiä matkoja ylös tai koppihissejä (gondolihissejä), joilla mentiin suurimmat mäet. Hissien jatkuva heijaus alkoi jossain kohtaa päivää aina inhottamaan, sillä olen tosi herkkä voimaan pahoin niin autossa, kuin missä tahansa muussakin liikkuvassa vempeleessä ja noissa hisseissä tuli melko helposti huono olo itselleni. Laskiessa sekin olotila kuitenkin kaikkosi hetkessä!

20150313_101228.jpg 

Ja kun väsy yllätti tai teki mieli kylmää juomaa, oli melko helppoa pysähtyä aurinkotuoleihin lekottelemaan ja kuuntelemaan taustalla pyörinyttä saksankielistä humppaa 🙂 Tuo aurinkoinen sää, joka oli seuranamme kaikki 4 päivää, oli ihan uskomatonta! Seurueestamme kokeneet Alppi-kävijät sanoivat, että yleensä neljän päivän reissulle osuu yksi tällainen huippu-upea aurinkoinen päivä, ei koskaan neljää putkeen! Meillä kävi siis uskomaton tuuri myös kelien puolesta! En olisi ikinä voinut uskoa, että lähden Alpeille ja palaan kotiin ruskettuneena! 🙂

20150313_112152.jpg

Koppihisseillä tosiaan taitettiin pisimmät matkat ylös. Näissä hisseissä hyvä puoli on se, että niillä pääsee vuoren laelle ja sieltä pois myös ne, jotka eivät laskettele lainkaan. Pari kertaa törmäsinkin ihan kengillä varustettuihin henkilöihin jotka tulivat ottamaan valokuvia tai syömään rinneravintoloihin. Itsekin matkustin pari kertaa koppihissillä alas laskettelun sijaan, sillä ainoa rinne, joka johti meidän kyläämme, oli niin kammottavan jyrkkä, että kokeneetkin laskettelijat seurueestamme sanoivat, että vähän pelotti sitä laskea. Rinne on pitkä ja kylään viettäessään huononee laadultaan auringon sulattaman lumen takia ja tekee laskemisesta erittäin haasteellisen ja kokemattomalle riskaabelin.

Koppihissistä näkikin melko kivasti alas kylään!

20150315_095917.jpg

Ihan herkimmille korkeanpaikankammoisille nämäkään reitit eivät ole mieluisia, sillä koppi killuu aika korkealla rinteiden päällä ja alas on parin kilsan matka…! 🙂 

Palaan vielä yhden ”arvostelupostauksen” muodossa Itävallan Saalbachiin ja siinä kuvia sitten myös alppikylästä itsestään sekä yleisiä fiiliksiä laskettelukohteesta.

Kivaa päivää! 🙂