Virtaavan veden kuvaamista

Hehkutin edellisessä postauksessa kuinka pääsin vihdoin paneutumaan vähän paremmin valokuvauksen eri tekniikoihin ja kuvaamaan mm. pitkällä valotusajalla. Olin pitkään haaveillut virtaavan veden kuvaamisesta, mutta siihen ei ole ollut aiemmin kunnon mahdollisuutta.

Viikonloppu Itä-Suomen mökkimaisemissa muutti kuitenkin tämän ja pääsin kuvaamaan sekä vesivoimalaitoksen kuohuja että kosken virtauksia. Oma haaveeni liittyi juurikin veden liikkeen vangitsemiseen, joka vaatii pitkää valotusaikaa sekä sitä liikkuvaa vettä.

Tätä yhtä kokemusta rikkaampana tärkeimmät asiat veden kuvaamiseen onkin a) varusteet b) lokaatio c) vallitseva valo ja d) kärsivällisyys

Ensimmäinen asia on tietysti kamera. Virtaavan veden kuvaaminen niin, että liikkeen saa vangittua mukaan, vaatii pitkää valotusaikaa, f-arvon, eli aukon sekä herkkyyden, eli ISO-arvon säätämistä. Näihin ei kännykkäkameralla pysty, joten järkkäri on must. Toinen tärkeä varuste on hyvä ja tukeva jalusta. Pitkä valotusaika on herkkä tärähdyksille ja usean sekunnin, joskus useiden kymmenien sekuntien valotusajan aikana ei kukaan pysty pitämään käsivaralla kameraa vakaana. Jos jalusta puuttuu matkasta, kuten minulla kävi, voi kameran asettaa tukevaan kohtaan kiven tai kallion päälle tms. Jos alusta on tarpeeksi vakaa, pystyy laukaisijaa painamaan ilman, että kamera tärähtää tuolloinkaan, mutta kaukolaukaisin olisi hyvä olla olemassa. (Note to Joulupukki…) Jos sitäkään ei ole, voi käyttää kameran ajastinta, jolloin ei tarvitse pelätä napin painalluksen aiheuttamaa tärähdystä.

Toisena mainitsen tietty lokaation. Vettä on vaikka missä, harvoissa paikoissa se kuitenkaan virtaa vuolaasti tai kuohuen, joten itsellä jäi nämä kuvaamiset odottamaan vähän helpompaa vaihtoehtoa, kuin lähteä varta vasten sellaista lokaatiota kaupungistä etsimään. Mökkireissu oli siis omiaan tähän. Minä en ihan täydellistä spottia saanut vesivoimalaitoksen kuohuja ajatellen, sillä välimatka oli liian pitkä. Yllättäen vesivoimalaitos ei ole paikka, jonne on esteetön kulku. Jouduin siis tyytymään koskentörmään joka oli niin lähellä kuin mahdollista ja sain kuohut kuitenkin jotenkin taustalle näkymään. Sen sijaan ihan vieressä kiemurrellut koski pyörteineen oli helppo kohde ikuistaa.

Kolmas ja tärkeä asia on myös vallitseva valo ja sen voimakkuus. Itse odotin kärsimättömänä vain siihen asti, että aurinko alkoi juuri mennä mailleen. Olisi pitänyt odottaa tunti tai kaksikin pidempään, mutta minä malttamattomana lähdin liikkeelle liian aikaisin ja ennen selkeää hämäräntuloa. Tämä kostautui kuvien ylivalottumisena, joten piti vain odottaa vielä hetki. Tuntuihan se vähän typerältä ajaa ensin mökiltä koskelle, istua siellä sitten autossa 20 minuuttia odottamassa edes vähän hämärämpää aikaa ja sitten kuvata.

Liika luonnonvalo aiheutti myös sen, että en pystynyt käyttämään 50mm kiinteän polttovälin linssiäni, jolla olisi päässyt lähemmäs voimalaitoksen kuohuja. Valovoimainen linssini vain lisäsi valon määrää ja kuvista tuli yhtä valkoisia kuin paperista! Aika harvoin tulee valitettua siitä, että luonnonvaloa on liikaa, mutta veden kuvaamisessa hämäryys on todellakin se mitä haetaan ja liika valo on myrkkyä.

Kuvasin kaikki kuvat siispä Sigman 10-20mm laajakulmalinssillä, joka toisaalta tallensi kuvaan maisemaa paljon laajemmin. Olisin tietty voinut kokeilla vielä kittilinssiäni ja yrittää zoomata lähemmäs kuohuja, mutta sen linssin olemassa olon unohdin kaikessa innokkuudessani. Harmaasuodin olisi ollut omiaan vähentämään valoa, mutta kah kun kameralaukustani ei sellaista löydy. (Second note to Joulupukki…)

Ja tästä päästäänkin sulavasti neljänteen kohtaan – kärsivällisyyteen. Niin, sen puutteesta olen aika tunnettu, heh. Ensin pitää siis malttaa odottaa hämärää ja toiseksi pitää jaksaa kärsivällisesti säätää asetuksia säätämisen jälkeen, sillä ekat menevät pilalle aivan varmasti. Minä kärsin tässä kohtaa myös innokkuuden aiheuttamasta koheltamisesta, enkä tajunnut tarpeeksi kokeilla erilaisia säätöjä. Kun löysin yhden hyväksi katsomani, kuvasin kaikki sillä. Näin jälkikäteen typerää, että hassasin pitkään odottamani mahdollisuuden, enkä kokeillut riittävästi eri asioita, mutta menkööt aloittelijan piikkiin. Ensi kerralla olen varmasti viisaampi!

Halusin kuvia, jossa veden liike pehmenisi yhdeksi massaksi. Onnistuinkin siinä aika hyvin! Voimalaitoksen kuohuissa vesi on kuin valuvaa massaa, kosken virtaukset taas muuttuivat osin peilityyneksi mustaksi jääksi, osin harmaaksi sumuksi pinnan päälle. Vesi näyttää mustalta ja hieman uhkaavalta, aika magee efekti.  Koska kuvasin ilman suodinta, valotusaika olisi voinut olla lyhyempikin kuin käyttämäni 10 sekuntia. Halusin kuitenkin veden pinnan takia kokeilla näinkin pitkää aikaa.

Aukon säätäminen voi alkuun olla hankalaa, pitää ensin sisäistää aukon merkitys kuvissa. Aukon koko kertoo paljonko valoa pääsee objektiivin läpi. Lisäksi arvot ovat hassusti käänteisarvoja, eli iso f-arvo tarkoittaa pientä aukkoa, pieni f-arvo taas suurta aukkoa. Suuri aukko päästää enemmän valoa kennolle ja päinvastoin. Näiden kanssa on tullut itsekin painittua ja kuvasin nämä kuvat vähän turhan suurella arvolla f18. Arvon säätöä olisin kyllä voinut testata enemmän, joten otan opiksi. Toisaalta, koska aukon koko vaikuttaa toki myös syväterävyyteen ja suurempia kokonaisuuksia, kuten juuri maisemia kuvatessa toivotaan yleensä kaiken näkyvän yhtä tarkkana ja siihen iso f-arvo on parempi pitkän syväterävyysalueen vuoksi. Siinä mielessä käyttämäni f18 siis toimi. Yksityiskohtaisempia kuvia ottaessa on mukava, että taustan saa pehmeän sumeaksi ja varsinaisen kohteen tarkaksi (kuten muotokuvauksessa) ja silloin pieni f-arvo on omiaan taas lyhentämään syväterävyysaluetta.

Nämä kuvat otin ISO-arvon ollessa vain 100. Kun suljinaika on pitkä, kuten näissä kuvauksissa, on ISO syytä pitää mahdollisimman pienenä. Valoa tulee jo riittävästi pitkästä valotusajasta, joten arvon nostamista ei tarvita. ISO-arvon nostaminen nimittäin nostaa myös kennon herkkyyttä ja lisää näin ollen kohinaa. Sitä voi toki siistiä jälkikäteen kuvankäsittelyvaiheessa.

Kaiken innokkaan kohelluksen jälkeen olen kyllä tosi tyytyväinen tähän kokeiluun. Sain todella arvokasta kuvauskokemusta ja osaan aivan varmasti ottaa tekemistäni virheistä opikseni jatkossa. Onneksi valokuvaus on harrastus, jossa ei tule koskaan tarpeeksi hyväksi, aina voi kehittyä! Kirjoista ja netin syövereistä voi lukea hyviä kuvausvinkkejä ja teoriaa ja tekniikoita, mutta siperia opettaa parhaiten.  Kun kokeilee, tekee virheitä ja ottaa niistä opikseen  – ihan niin kuin elämässä yleensä – pystyy kehittymään paremmaksi.

Seuraavassa valokuvaus-postauksessa esittelen teille lisää pitkän valotusajan aikaansaamia kuvia. Jos tässä postauksessa maattiin maassa ja kuvattiin maata myöten, ensi postauksessa nostetaan katse vähän ylemmäs, aina taivaalle saakka…:)

Maisemavalokuvausta

Me olemme viettäneet viikonlopun mökkimaisemissa Itä-Suomessa. Viikonloppu on tuntunut tosi pitkältä, se on aina niin, kun viikonlopun viettää muualla kuin omissa nurkissa. Ollaan vain oltu ja nautittu vapaasta ajasta, syöty hyvin, leivottu banaanikakkua ja saunottu. Ainakin Itä-Suomessa on ollut myös ihanan aurinkoinen ja lämmin viikonloppu, siitä olen nauttinut erityisesti. Hyvä sää mahdollisti kivoja kuvausmahdollisuuksia keskellä viljapeltoa, järvenrannalla ja kuohuvan kosken reunalla, kirkas syysyö taas upeita yökuvia!

Tänä viikonloppuna pääsin oikein kunnolla paneutumaan valokuvaamiseen. Olen pitkään halunnut kokeilla kuvaamisen eri tekniikoita, mutta useimmiten siihen ei ole ollut aikaa tai olosuhteet eivät ole olleet otolliset. Tänä viikonloppuna oli kumpaakin!

Sain kokeiltua oikein kunnolla pitkän valotusajan kanssa kuvaamista virtaavan veden äärellä ja yöaikaan. Voin kertoa, että kummatkin saivat sydämen pomppimaan sekä innostuksesta että ihastuksesta! Että minun kamerani, joka ei toki ole huono erilaisine putkineen ja minun taitoni onnistuivat taltioimaan sellaisia kuvia! Kannatti maata märillä sammaleisilla kivillä peläten samalla kierähtävänsä vieressä kuohuvaan koskeen tyttären pelotellessa paikalle mahdollisesti tassuttelevasta karhusta tai palella saunan jälkeen tukka märkänä laiturinnokassa tunnin ajan iltamyöhään niin ettei enää tuntenut sormiaankaan.

Haluan ehdottomasti palata niihin kuvauksiin vielä tarkemmin omissa postauksissaan.

Valokuvaus on kyllä sellainen harrastus, että se vie täysin mennessään. Haluaisin päivittää kalustoani muutamalla tarvikkeella, kuten paremmalla jalustalla. Sen lisäksi totesin, että myös harmaasuotimesta olisi ollut huima apu!

Lisää valokuvausjuttuja tulossa ensi viikolla!

Oman pihan hanami

Etupihan kirsikkapuu on vihdoin puhjennut kauniiseen kukkaan. Se tekee kukat yleensä Äitienpäiväksi, mutta kylmien säiden vuoksi siirtyi nyt myöhemmäksi. Pitihän nuo kukat taas ikuistaa kirkaansinistä taivasta vasten aamuauringon säteissä.

_MG_0188.jpg

_MG_0202.jpg

Tässä viimeisessä kuvassa on ihan taianomainen utu.

Sen saa aikaan Sigman 50mm linssi, jonka säädin isolla aukolla sumentamaan kaiken muun, paitsi itse kohteen. Kun kukkien takana on vielä taivaalla hiljaa yksinään lipunut pilvenhattara, joka luo kuvaan valkoisen pehmeän sädekehän, on tämä otos aika onnistunut.

_MG_0191.jpg

Kauniit kirsikkapuunkukat ovat katoavainen hetki. Jo viikon päästä ne ovat varisseet maahan. Nopeamminkin, jos sade pääsee niitä piiskaamaan. Hetki on kuin elämä yleensä. Siitä on nautittava täysillä…

Kaunista viikkoa kaikille.

Kevättä rinnassa

Miten haaveilenkaan jo lämpimistä päivistä. Olisi ihanaa laittaa terassille jo puutarhakalusteet, virittää pihavalot aidantolppaan ja kuoria kesäkeittiö pressun alta esiin. Olisi ihana haistaa grillintuoksu, siinä kypsentyvä ruoka ja upottaa hampaansa uusiin perunoihin. Nähdä villiviinien vihreät versot ja upottaa sormet multaan kesäkukkia istutellessa.

Näistä hetkistä haaveillessa nappasin eräänä päivänä kuvia helmililjaistutuksestani, kun koiraherra tuli katsastamaan tilannetta. Miten ihana kuva syntyikään vanhan herran nuuhkiessa yhtä kukkaa. <3 Taitaa olla kevättä rinnassa hauvallakin. Sekin mielellään ojentelisi vanhoja raajojaan auringonsäteissä ja ottaisi pienet nokkaunet tummien terassilautojen lämmittäessä. Ainakin meidän molemmat koirat ovat aina hakeutuneet juurikin kevätaikaan suoraan aurinkoon. Luin jostain, että pohjoismaissa asuvat koirat reagoivat ihan yhtä lailla pimeyteen kuin ihmisetkin. Myös ne saattavat kärsiä kaamosmasennuksesta.

_MG_9725_.jpg

Olisi melkoisen kutkuttavaa nähdä lämpötilojen kipuavan pikkuhiljaa ylöspäin, mutta ainakin muutama päivänä on ollut todella kylmä! Ei millään malttaisi odottaa jo lämpimiä päiviä! On kiva kaivaa aurinkolasit nenälle, painella ilman hanskoja kaupungilla ja vetää ohuempi rotsi niskaan. Voi hyvästellä pipot ja paksut kaulaliinat ja talvisaappaat. Tuntuu, että askelkin on kevyempi pienemmissä tennareissa. On ihana ostaa kotiin raikkaan vihreitä kukkia, vaihtaa vaalempaa tekstiiliä ja rullata paksu matto olkkarista taas varastoon. Ihmiset ovat iloisempia, eivät enää paina päätä kohti maata talven tuiskuessa vasten kasvoja. Katusoittajat palaavat rytinällä kulmille, jätskikiskat avautuvat ja ulkoterassit saa taas tuolit täyttymään.

_MG_9716.jpg

Kyllä valolla on voimakas vaikutus ihmiseen. Nautitaan toivottavasti pian tulevista aurinkoisista hetkistä ja päivistä. Ladataan akut ja elimistö taas täyteen D-vitamiinia. Toimitaan kuin aurinkopaneelit – kerätään itseemme kaikki valo ja energia ja loistetaan sillä ympärillemme. Pidetään kevät rinnassa.

 

Uutta kuvauskalustoa

Hupsista… kävi vähän isompi päivitys kuvauskalustoon, kuin ajattelin alunperin, mutta nyt oli sellainen tilaisuus, josta en voinut kieltäytyä!

_MG_2038.jpg

Alunperin oli tarkoitus tilata Canon EOS 600D -runkooni laajakulmalinssi.

Olen kaivannut tuota linssiä jo pitkään, sillä se helpottaa sisätiloissa kuvaamista ja antaa ihan uudenlaista kuvakulmaa (kirjaimellisesti) mm. maisemakuviin, joita myös tykkään ottaa. Linssi tuli, mutta olin kerennyt testata sitä vain sisätiloissa keinovalossa, kun ystäväni alkoi kuumottamaan minua rungon päivityksestä. Hänellä on osto -ja myyntiliike ja hyllyyn oli ilmestynyt juuri paketista repäisty Canon EOS 60D. Se oli oikeasti kuin uusi ja ruutuja oli otettu minimaalinen määrä.

sigma%201.jpg

_MG_2040.jpg

Niin vain hyvästelin vanhan kameraystäväni kolmen vuoden jälkeen ja hankin uuden, tyyliin loppuelämäni kumppanin. Miten hassua oli se haikea fiilis, joka tuli luopuessani vanhasta kamerasta! Mutta nyt on sellainen kamera tassuissa, ettei tarvitse ihan heti muuta miettiä.

Canonin kameroissa numerot kertovat aika paljon; mitä vähemmän numeroita ja mitä pienempiä – sitä parempi. Esim. 100 on parempi kuin 1000. Tässä tapauksessa 60 on parempi kuin 600, mutta vielä löytyy pelkkä 6 – joka tietysti parempi kuin 60. Nuo yhden numeron kamerat onkin kyllä sitten tarkoitettu jo ihan pro-käyttöön. Meikäläinen ei sellaista tule varmaan koskaan tarvitsemaan. Lisäksi objektiiveilla pysty pelaamaan tosi paljon, kuten minäkin tähän asti.

kamera%203.jpg

kamera%202.jpg

Kittilinssistä en vielä luopunut – sillä olen kuvannut eniten ja tuon 18-55mm linssin jätin vielä itselleni. Kaverina sille plakkarista löytyy nyt lähikuvaukseen 50mm linssi sekä nyt uutuutena tuo laajakulmaobjektiivi, Sigma 10-20mm. Enää puutuu teleobjektiivi, mutta jätetään tuosta haaveilu johonkin tulevaisuuteen!

60D on vajaa 300g raskaampi, kuin vanha 600D. Tuohon kun lisää laajakulmamöntin vastavalosuojineen, on kädessä jo aikamoinen jöötti! Olen yrittänyt tankata kameran perustoimintoja kallooni, että ohjelman vaihto tai säätöjen teko onnistuisi lennossa yhtä nopeasti kuin vanhalla kamerallani. Tositoimiin tämä uusi putki ja runko pääsee ensi viikolla, kun lähdemme aikamoisiin maisemiin lomailemaan. Tänä viikonloppuna on tarkoitus testata settiä ekaa kertaa luonnonvalossa.

kamera%201.jpg

Aika innoissani olen tästä, vaikka eihän tämä valokuvaus mitään ilmaista puuhaa ole! Sain onneksia tehtyä hyvän diilin ystäväni kanssa ja vanhan rungon mennessä väliin, ei ollut järkeä miettiä toista kertaa kannattaako rungon päivitys tehdä nyt vai ei. So happy! Nyt vaan kamera laulamaan ja kuvien ottamista uudella vehkeellä opettelemaan!

Mukavaa sunnuntai-iltaa!

Nälkä kasvaa syödessä – Valokuvaus

Valokuvaus on harrastus, joka vie koko ajan enemmän mennessään.

Aloittaessani bloggaamisen huomasin pian, että puhelimen kamera ei vain enää palvele tarpeeksi hyvin. Sillä saa toki otettua kelpo kuvia ja myönnän rehellisesti, että muutama lemppariotokseni on otettu älypuhelimella. Kuitenkaan hämärässä ei puhelimen kameralla saa kuvia, joita enää halusin blogissani jakaa, tämä alla oleva hyvänä esimerkkinä. Myös nälkä kasvoi syödessä ja ajatus ”oikean” kameran hankkimisesta tuli ajankohtaiseksi. Siitä se sitten lähti.

kamera%203.jpg

Ostin kolme vuotta sitten itselleni joulu/synttärilahjaksi Canonin 600D järkkärin, joka edelleen palvelee hyvänä runkona. Kuvasin pari vuotta kameran mukana tulleella kittilinssillä. Sillä kuvaan edelleen suurimman osan kuvistani, mutta huomasin kaipaavani enemmän valovoimaa sekä pehmeyttä epätarkkoihin kohtiin. Silmä kuvaamiseen niin visuaalisesti kuin teknisempiinkin asioihin keskittyen alkoi kehittyä nopeasti. Kittilinssin vaatimaton valovoima alkoi kyllästyttää sen venyttäessä hämärässä valotusaikaa, lisäten tärähdysherkkyyttä ja jättäen vielä kuviin kohinaa.

Sainkin yllättäen vuosi sitten synttärilahjaksi Canonin 50millisen kiinteän polttovälin linssin. Se on hinta-laatusuhteeltaan tosi hyvä, vaikka onkin muovisella olomuodollaan joidenkin mielestä ”halvan” oloinen. Meni hetki aikaa tottua linssiin, sillä ei-zoomilinssinä sen kanssa kuvakulman muuttaminen tapahtuu omilla jaloilla liikkuen, ei linssin rengasta pyörittämällä. Polttoväli tuntuu välillä ahtaalta ja kun koti ei ole suuri kartano, sisätiloissa kuvaaminen käy linssin kanssa joskus vaikeaksi, kun neliöt ei enää riitä tarpeeksi suureen kuvakulmaan. Käytänkin linssiä enemmän muotokuvaukseen ja yksityiskohtaisempiin kuviin, kuin suurien kokonaisuuksien vangitsemiseen.

IMG_4477.jpg

Nyt olen vuoden verran kaivannut vähän laajempaa kulmaa kuviini haaveillen laajakulmaobjektiivista. Nyt käykin kova vertailu ja jonkin objektiivin aion hankkia ennen helmikuista reissuamme, josta kerron teillekin ihan pian lisää! Ne maisemat tulevat tarvitsemaan hyvää linssiä!

Näen itse kehittyneeni valokuvaamisessa, mutta tekniikka -ja termipuoleen pitäisi panostaa niin paljon enemmän, eikä räiskiä kuvia vain fiilispohjalta ja haastavissa oloissa vain toivoa saavansa hyviä kuvia. Kamerassani on toimintoja joita osaan käyttää sujuvasti, mutta niitä on sellaisiakin, joita en osaa hyödyntää. Osa alan terminologiastakin on sellaista, että olisi kiva tietää tarkemmin. Pitäisi tutustua tarkemmin polttoväliin, kinovastaavuuteen, zoom-kertoimeen ja tuhanteen muuhun alan sanastoon ja vielä oppiakin ne ja harjoitella käytännössä kunnolla erilaisilla asetuksilla ja valotuksilla sun muilla. Ostin aikaa sitten kunnon opuksen järkkärikuvaukseen, pidän enemmän ehdan kirjan tunnusta käsissä kuin tietokoneen ruudusta, mutta en ole vielä(kään) löytänyt hetkeä, jolloin pystyisin kunnolla keskittymään ja sisäistämään luetut asiat.

20140209_102140.jpg

Kunnon laajakulmaobjektiivista saa pulittaa suolaisia tonneja, oma budjetti pyörii kuitenkin enemmänkin satasissa. Pari hyvää ehdokkia on seuloutunut vertailun ja valokuvausta harrastavan työkaverin ansiosta, eiköhän pian omaankin kameralaukkuun uusi linssi ilmesty!

Otan mielelläni vastaan suosituksia myös! 🙂

Kohti uutta viikkoa

Lähdin aamulla kamera kainalossa koirulin kanssa ulkoilemaan. Vanha herra tassuttelee sen verran hitaalla vauhdilla, että kerkeän hyvin kyykistelemään valokuvia ottamaan. Meidän talon päästä alkava puisto tarjoaa paljon mielenkiintoisia kuvauskohteita, mutta koska koira-herra ei suostu enää kallioille kiipeilemään, piti tyytyä lähimaaston räpsimiseen.

IMG_8359.jpg

Alkuviikko vierähtää mukavasti koulun penkillä pitkästä aikaa! Viime lähipäivät ovat olleet toukokuussa, joten innolla painun taas pulpetin ääreen,varsinkin kun luvassa on lisää vektorigrafiikkaa, taittamista ja kuvankäsittelyä tiedossa!

Keskiviikkona pääsenkin sitten vuoden odotetuimmille messuille, eli Habitareen heti aamusta ammattilaisille varattuun aamupäivään. Tätä odotan mielenkiinnolla.

IMG_8367.jpg

Ensi viikolla meillä on kotona luvassa kokeileva keittiö – tästä laitan lisää heti huomenna aamulla! Luvassa on jotain, mitä ei ole ennen meidän huushollissa tapahtunut…

Me tästä lähdemme sukulaislasten synttäreille, jos vaikka saisi itsekin palan gluteenitonta kakkua…? 🙂

Näissä maisemissa

Kesäloma alkoikin yllättäen päivää aiemmin todetessani töissä, että pöytä on puhdas ja to do -lista tehty. Mitäpä siinä enää kärvistelemään perjantaita, joten lampsin lomille jo aikaisin torstaina lounaan jälkeen. Viikonloppu on vierähtänyt Itä-Suomen maisemissa, jonne tulimme korkkaamaan kesäloman aloituksen.

Olen viettänyt kaikki elämäni kesät järven rannalla. Mikään maisema ei mielestäni ole parempaa, vaikka mentäisiin minne tahansa maailman ääriin. Ihan hiljaiseksi vetää tuo ilta-auringon kultaisessa valossa kylpevä tyyni vesi, jonka pintaan usva jo nousee…

kiihtelys%201.jpg

Aivot narikkaan ja lasi kylmää valkoviiniä kaveriksi – mikäs tässä on näissä maisemissa nautiskella…

kv%202.jpg

Naapurin oikeaoppisesti sidottu vihta kaveriksi ja eiku saunaan…

vihta.jpg

…ja niin lähti samalla talviturkki tältä tytöltä. Pirun kylmää!

kv%203.jpg

Mukavaa uuden viikon alkua kaikille. Me aloitamme täällä vasta ekaa lomaviikkoa… ihan tuntuu, kuin olisi jo kaikki kevään kiire ja stressi poistunut ja mieli rentoutunut. Ainakin saatu hyvä alku lomalle.

It’s my Birthday

Tänään napsahti mittariin yksi vuosi taas lisää. Onneksi ikä on vain mielentila ja se nyt on ihan sama näitä välivuosia täyttäessä, että mikä numero sen kymmenluvun jälkeen on. Kysykää jonkun ajan päästä uudestaan, olenko samaa mieltä, kun se seuraava tasaluku koittaa…! 🙂

Joulu on mennyt leppoisasti, palaan siihen vielä tunnelmakuvien myötä myöhemmin, mutta tänään olen aika innoissani upeasta synttärilahjastani! Tästä riittää iloa ja opiskeltavaa vielä pitkään!

IMG_4467.jpg

Sain nimittäin ensimmäisen kiinteän polttovälin objektiivin kameraani ja nyt alkaa harjoittelu! Jo heti näin alkajaisiksi, vaikka täysin amatööri kuvaajana olenkin, huomasin heti jo näissä ekoissa harkkakuvissa objektiivin huiman valovoiman! Nyt saa ehkä hämärässäkin parempia sisustuskuvia! Jee! Toiseksi objektiivissa on tosi nätti bokeh, eli sumentaa kauniisti syväterävyysalueen ulkopuoliset osat. Objektiivi myös toistaa kauniisti värit ja piirtää tarkasti. Ihan huimia eroja vanhaan, kameran mukana tulleeseen kittilinssiin verrattuna!

Totuttelua vaatinee myös se, ettei tällä objektiivilla pysty zoomaamaan, siihen kun on tottunut vanhassa kittilinssissä. Kuvakulmiin voi vaikuttaa ainoastaan liikkumalla itse. Tämä objektiivi tuntuu varmasti alkuun ”ahtaalta”, mutta uskon, että meistä tulee vielä ylimmät ystävykset! Tästä lahjasta olen kyllä hyvin onnellinen! Kiitos vaan siipalleni – tämä lahja tuli täysin puskista ja odottamatta! 🙂

IMG_4477.jpg

Mitään suuren suuria synttärijuhlia ei tänään ole, vaan juhlistamme päivää pienellä porukalla. Haluan jatkaa rentoja joulunpyhiä edelleen. Nautimme viimeiset jouluruoat pois ja luvassa on ehkäpä saunomista, lautapelejä ja muutama viinilasillinen. Ja niin, valokuviakin varmaan…! 🙂

Nyt lähden pienelle happihyppelylle tuonne aurinkoiseen, mutta tuuliseen ulkoilmaan ja sitten katan pöydän joulun väreihin vielä kerran.

Hyvää Tapaninpäivää kaikille! <3