TYÖHYVINVOINTI

Tänä päivänä, kun työelämän vaatimukset vain kasvaa kasvamistaan ja työntekijöiltä vaaditaan venymistä entistä enemmän, on erittäin tärkeää ylläpitää työhyvinvointia. Henkilöstö on työpaikan tärkein voimavara ja sen hyvinvointi vaikuttaa yrityksen kannalta moneen asiaan; taloudelliseen tuloksellisuuteen, kilpailukykyyn sekä maineeseen. Työnantajalla ja työntekijöillä on vastuu työhyvinvoinnin kehittämisestä. Sen edistäminen työpaikalla tapahtuu yhdessä esimiesten ja työntekijöiden kanssa.

Oma työpaikkani on tässä asiassa mielestäni oikein hyvällä mallilla. Vietämme kerran vuodessa työhyvinvointipäivää, pidämme ex tempore -henkisiä illanviettoja perinteisten pikkujoulujen sun muiden lisäksi tai lyhennämme työpäivää satunnaisesti jonkun kivan tapahtuman yhteydessä, viimeksi helmikuussa lätkän MM-kisojen yhteydessä. Silloin suljimme tietokoneet iltapäivästä ja avasimme isoimmasta neukkarista tykin ja katsoimme lätkää herkkujen kera. Pienissä ja joustavissa yrityksissä sellainenkin on mahdollista. Henkilöstön pienestä muistamisesta tulee kaikille hyvä mieli, olkoon se torilta ostetut mansikat tai jäätelöt työpaikan keittiöön odottamaan tai jouluna saatu viinipullo.

Työpaikalla on tärkeää viihtyä. Jos olisin miljonääri, tuskin työskentelisin kahdeksaa tuntia päivässä toimistossa, niin kuin nyt teen. Mutta kun laskut on maksettava ja eläminen kustannettava, on tehtävä töitä. Normi ma-pe, kasista neljään -työläinen viettää työpaikallaan suurimman osan päivän valveillaoloajasta. Minusta olisi hirveä ajatus (ja puhun nyt kokemuksen syvällä rintaäänellä), jos työpaikalla olisi kurjaa olla koko päivä, joka päivä. Omasta työhyvinvoinnista huolehtiminen ei auta ainoastaan sitä työnantajaa, vaan tietysti omaa itseään. Huono kunto, huonot elämäntavat ja huono henkinen tasapaino ei pidemmän päälle vie mihinkään. Ei ainakaan työpaikalla.

Itse pidän itsestäni huolta, en pelkästään työteon takia, vaan ihan sen arjen takia. Haluan töiden lisäksi jaksaa tehdä myös vapaalla asioita. Haluan elää nuoresta pitäen terveellisiä elämäntapoja noudattaen ja säännöllistä liikuntaa harrastaen. Haluan taata itselleni myös toimivamman tulevaisuuden, sitten kun mittarissa alkaa olla enemmän ikää ja minua voi jo kutsua vanhukseksi.

nuuksio.jpg

Työpäivä saa kohta kivan käänteen kun lähdemme yhteiskuljetuksella nauttimaan Nuuksion maisemista urheiluaktiviteettien kera. Luulen, että sielu lepää järvimaisemissa meloen, kallioilla kiipeillessä ja luonnossa patikoidessa. Sielunruokaa. Päälle sauna ja palju, hyvää ruokaa ja juomaa. Yhteistä aikaa vapaalla. Työhyvinvointia parhaimmillaan.

Kivaa perjantaita! 🙂

B

 

kuva

 

PORTIN PIELESSÄ

Tervetuloa meille.

                      IMG_4587.jpg

Takapihan porttia ei juurikaan käytetä, kukkivat pensaat portin takana ovat kasvaneet valtaviksi ja väylä takaportille on kaventunut hurjasti. Pensaat tuovat mukavasti näkösuojaa, joten niitä en edes halua leikata. Villiviini puolestaan luo kivan kaaren portin ylle. Se muuraisi loputkin portin reiästä umpeen, jos ei sitä hieman ohjailisi kasvamaan muualle.

IMG_4586.jpg

Voi että, miten kaunis valkoinen kukkameri pensaisiin tulee! Kukat ovat alkaneet jo hiljalleen putoilla, näyttää siltä kuin maahan olisi satanut lunta.

Tuommoinen perinteinen white picket fences kaipaa jotain romanttista kaveriksi. Kolmivärinen japaninkello  käy siihen tehtävään oikein hyvin. Viime kesänä samanlainen amppeli viihtyi tuossa niin hyvin, että kasvoi ihan hurjan kokoiseksi! Kukat vaan rehotti!

IMG_4592.jpg

Nurmikon paikkaus näyttää sekin onnistuvan aika hyvin. Ohutta rairuohon näköistä tuoretta vihreää pukkaa vanhan sekaan ja jonkun ajan kuluttua voimme poistaa naruviritykset ja antaa hauvojenkin nauttia kesäpäivinä ruohikon viileydestä.

Terassi suorastaan huutaa öljykerrosta, mutta talojen maalausprojekti pitää ensin saada pois alta. Muutamia kukkia piha vielä kaipaa, mutta muutoin alkaa olla piha ja terassi valmiina kesään. Hopeaköynnöstä kaipailen toiselle sivuaidalle, kenties sitä ja jotain muuta pinkkiä ja valkoista kukkaa voisi yhdistellä. Kesäkukissa eniten miellyttää pinkit, lilat ja valkoiset.

Onneksi sääkin on taas lämpenemässä, niin päästään takaisin kesäfiiliksiin!

Blondi

VEHREÄÄ

Helatorstain aamu valkeni sumuisena ja tihkuisena. Lähdin koirien kanssa metsään ja voi, miten raikasta siellä oli hengittää! Maa tuoksui mullalta, puiden lehdet taipuivat pisaroiden painosta ja kaikkialla oli vihreää ja niin vehreää. Luonto on herännyt lopullisesti henkiin viime päivien sateiden ansiosta.

20140529_095928.jpg.

Rakastan tietä jolla asumme. Katua reunustavat omenapuut kukkivat, puistossa olevat pihlajat kukkivat, taloyhtiön marja-aroniat kukkivat, kaikkialla on niin kaunista. Autoja ei kulje missään, satunnaiset koiran ulkoiluttajat vilahtavat ohitse hiekkatiellä, minä samoilen metsässä housujen lahkeet kastuen, kahden koiran nauttiessa elämästä nuuskuttaen märkiä heiniä, hengittäen raikasta ilmaa. Aika täydellinen aamu, vaikka puista ropisee vettä niskaan.

20140529_095911.jpg

Elämän pienistä asioista pitää osata nauttia. Minulle ne voivat olla juuri tällaiset hetket. Olen aina viihtynyt luonnossa. Metsässä. Ihastelen kuusen oksille puhkeavia uusia vihreitä alkuja, kirkkaanvihreitä mustikanvarpuja, sammaloituneita kantoja. Sade on jättänyt ilman raikkaaksi ja se tuoksuu niin puhtaalta.

20140529_100428.jpg

20140529_100401.jpg

Pienet nelijalkaiset ystävät kahlaavat kainaloita myöten saniaisten seassa. Nekin selvästi nauttivat saadessaan kävellä sateen kastelemisssa puskissa, haistellessaan uusia tuoksuja puiden rungoista, pensaista ja märästä maasta. Nekin näyttävät niin onnellisilta. Ei ole kiire mihinkään. Tällaisilla pienillä hetkillä lataan akkuja, rauhoitun ja tunnen oloni levolliseksi. Onnelliseksi.

20140529_100749.jpg

20140529_100704.jpg

Vapaapäivä tuli tarpeeseen. Olen nukkunut liian vähän ja keittiön remontti on vienyt vapaa-ajan töiden jälkeen. Pienesti stressaa myös vihoviimeinen kouluun liittyvä työ ennen valmistumista; työnäytekansion, eli portfolion viimeisteleminen. Esittelen sen kesäkuun puolivälissä, siihen ei enää ole kauaa ja kaiken on oltava täydellistä siihen mennessä.

Tänään herkuttelemme lasagnella ja uunituoreella leivällä. Leivon ensimmäistä kertaa alusta asti gluteenitonta leipää – toivon todella, että se onnistuu.

Rentouttavaa helatorstaita kaikille! 🙂

Blondi

TAKATALVEA JA DINNERIÄ

Heräsin puoli yhdeksältä. Olin ihan varma, että olin nukkunut johonkin yhteentoista. Olo oli levollinen ja virkeä, kaksi karvaista ystävää heilutteli iloisesti häntäänsä ja toivotti hyvät huomenet märillä kuonoillaan. Ihan parasta <3

Avasin makuuhuoneen verhot ja yllätys oli melkoinen. Odotin jonkunlaista takatalvea, sitä oltiin jo povattu pitkin viikkoa. En sentään odottanut viittä senttiä lunta ja täysin talvista keliä.

Heitin koirille remmit kaulaan ja lähdin ulos. Lumi narskui kenkien alla, ulkona oli raikasta ja kaunista. Koirat olivat riemuissaan. Lauantai-aamu olisi voinut alkaa pöllömminkin.

oksa.PNG


Lumi oli märkää ja raskasta, mutta koirat painelivat hangessa 12- ja 10-vuotiaan innolla! 🙂 Niiden turkkeihin kerääntyi nyrkin kokoisia lumipalloja jalkoihin ja vatsan alle. Niiden repiminen tekee kipeää, enkä jaksanut viedä koiria suihkuun sulamaan. Jätin ne tuulikaappiin sulattelemaan, nappasin kameran ja räpsin ulkona pari otosta. Niin kaunista ja niin raikasta. Minäkin sain posket punaisiksi.

m%25C3%25A4nty.PNG

pensas.PNG



En ihan odottanut enää näkeväni tällaisia maisemia ulkona. Jotenkin sitä kevättä jo eli melko vahvasti. Hetken kuluttua kotiin tullessani minua odotti kaksi villiä ja vähän kyllästynyttä koiraa eteisessä. Tässä turkkiaan lumesta sulattelee jo kasvoiltaan ja korvistaan vähän harmaantunut herramme 🙂

IMG_2956.JPG






Huomasin muuten tästä kuvasta, että emme ole ikinä korjanneet ovenkarmissa näkyviä hampaiden teroitusjälkiä, jotka juurikin tämä kuvassa oleva epeli pentuaikanaan oveen järsi. Noo, ehkä tämäkin fiksataan kesän rempassa?



Tänään on illanistujaiset pitkästä aikaa. Neljän Tähden Illalliset, joita jo toista kertaa ystävien kesken järjestämme, päättyy viimeiseen dinneriin tänään. Kiva istua iltaa hyvien ystävien kanssa, syödä hyvin ja vähän juoda viiniä, ehkä nauraakin hieman 🙂 Aiempia Neljän Tähden illallisia löytyy esim. tästä, tästä ja tästä linkistä.


Valkoista viikonloppua kaikille!

Ja hei, olettehan muistaneet osallistua arvontaan?! Sen teet helposti tästä! 🙂

Blondi

 
 

ORAVAN TARINA

Eräänä päivänä, talven ollessa kauneimmillaan, koivujen ollessa valkoisessa kuurassa…

koivut.PNG

…tuli orava vastaan kaverinsa kanssa.

oravat.PNG

Villinä juoksivat jäätyneen männyn runkoa ympäri ja ympäri, uudelleen ja uudelleen. Se näytti niin riemuisalta!

Narskuva lumi kenkieni alla paljasti minut yrittäessäni hiipiä lähemmäksi. Siitä seurasi jähmettyminen ja pakoon pinkaisu. Hetken kuluttua yksi rohkea vekkuli palasi kuitenkin takaisin ja jäi puun oksalle katselemaan.

uus.PNG


Kurre istui rungon ja oksan välissä ja alkoi yhtäkkiä hikottelemaan. Tai siltä se ainakin kuulosti! 🙂 Sen jälkeen se asettui tiukasti oksalle ja kävi päiväunille. Kiersin puuta, yritin päästä lähemmäksi, eikä kurre häiriintynyt yrityksistäni laisinkaan. Sen pää kääntyili seuraten mihin menen. 

kurre+2.PNG

Hetken kuluttua, kuin kyllästyneenä seuraani ja kameran ääniin, kurre otti paremman asennon puun rungon ja oksen väliin ja kävi selvästi nukkumaan. Kurren valitsema paikka oli turvallisesti metrien korkeudessa ja oksien suojassa. Päätin antaa talviasuun pukeutuneelle kaverille unirauhan.

kurre+3.PNG

Palattuani kurren puun alle n. 20 minuutin kuluttua, se oli edelleen samassa paikassa täysin liikkumatta. Se ei kiinnittänyt minuun mitään huomiota, vaikka nyt jo kiipesin puun alla olevan suuren kiven päälle ja yritin sitä kautta kuvata paremmin. Nyt se ei enää edes seurannut missä liikuin. 

kurre+4.PNG

Laskeuduin kiveltä alas, katsoin kurrea ja yritin tehdä jotain naksutusääniä. En tiedä miten kurreääniä tehdään, kuulostin todennäköisesti sairaalta pesukarhulta. Yritin jopa heiluttaa paksurunkoista puuta, koska kurre oli täysin välinpitämätön. Mietin jo hetken olikohan se kuollut siihen paikkaan! Tokaisin sitten kovaan ääneen, että ”Kuolitko siihen?!” Sitten, ihan kuin se olisi ymmärtänyt, korvat heilahti kerran, kaksi. Naurahdin ääneen ja kurre heilautti vielä kerran tupsullista korvaansa. Poistuin paikalta vähin äänin.

Lähdin myöhemmin käymään kaupassa, oli pakko kävellä puiston reunaan tähyilemään sitä männynoksaa, jonne kurre oli jäänyt nukkumaan. Se oli poissa. Lähtenyt kohti uusia seikkailuita 🙂 

Tälläinen luontotarina tänään 🙂
Blondi

TALVINEN PÄIVÄ II

Jatkoa seuraa Talvinen Päivä I -osalle. Innostuin räpsimään kuvia tunnin ajan lähimetsässä ja kuvasaldoa kertyi aika paljon. Paljon on uuden kameran kanssa opeteltavaa, mutta vähän olen päässyt asetuksista ja muista jyvälle.  Meillä oli koulussa viime syksynä valokuvausopetusta, jotain jäi sieltä myös korvan taakse. Harkitsen silti edelleen vakavasti valokuvauskurssia. Tähän lajiin koukuttuu, sillä mahdollisuudet ovat rajattomat ja opeteltavaa riittää yhdeksi eliniäksi! En edes haaveile vielä uusista objektiiveista, vaan opettelen ensin toimimaan tämän perus setin kanssa.



Nämä kylmästä kuihtuneet ja lumipeitteen saaneet ohdakkeet olivat mielestäni jotenkin super kauniita!

IMG_0691.JPG
Pidän näiden kahden kuvan värimaailmasta tosi paljon! Näissä kuvissa on niin talvi; jäätyneitä kasveja ja sininen väri. Näkee, että on kylmä.

IMG_0700.JPG

IMG_0719.JPG

IMG_0693.JPG
Luonto saa kyllä välillä haukkomaan henkeä. Kaarelle taittuneet lumiset oksat, jotka kylpevät pakkaspäivän auringon säteissä. Vielä kun osaisi taltioida kuvaan sen saman tunnelman, minkä näkee silmin…

IMG_0692.JPG
Mikä ihana aurinpaiste sunnuntaina olikaan! Etuovelle sytytin lyhtyihin kynttilät jo puolen päivän aikaan. Lyhdytkin ovat kovasta pakkasesta ihan kiteillä. Super kauniita!

IMG_0740.JPG

IMG_0753.JPG

IMG_0752.JPG

IMG_0737.JPG

IMG_0735.JPG
Etuoven hopeisilla kimalluksilla koristettu risukranssi sopii ilmeeltään hyvin tämänhetkiseen säähän.

Tänään pakkanen kiristeli kyllä kasvoja aamulla töihin kävellessä. Helsingin keskustassa tuulee ihan eri lailla kuin kotipihalla ja vaikka pipo oli silmillä ja kaulaliina nenän korkeudella, tuntui siltä, että poskipäät jäätyy ihan kohta. Edelleenkään en silti valita! Odotin talvea pitkään ja nautin siitä, kun se vihdoin tuli.


Toivon kuitenkin ensisijaisesti aurinkoisia pakkaspäiviä, niin kuin tämä sunnuntainen kuvauspäiväni oli. Lisää näitä! 🙂

B



TALVINEN PÄIVÄ I

Viime sunnuntai oli aivan ihana päivä – aurinko paistoi ja päätin vähän lähteä ulos lähimetsään kokeilemaan uuden kamerani toimintoja.

IMG_0725.JPG

IMG_0732.JPG

IMG_0720.JPG

IMG_0717.JPG

Olemme mielestäni tosi onnekkaita asuinpaikkamme suhteen. Metsä on kirjaimellisesti vastassa ovesta ulos astuessa ja sitä riittää kilometritolkulla.

IMG_0708.JPG

Talvi on niin ihana vuodenaika! Pakkasta niin, että se värjää posket punaisiksi. Lunta, joka narisee kenkien alla. Valoa, joka häikäisee silmiä. Huurteisia ja upeita maisemia joka puolella.

IMG_0709.JPG

IMG_0705.JPG

Pidän itse rikkautena kaikkia neljää vuodenaikaa. Talvi on suosikkini, sitten tulee syksy. Se alkusyksy, ei se loputon lokakuu, jota koimme muutaman kuukauden putkeen, kunnes tämä pakkasjakso ja lumi vihdoin tuli. Kesä on ihana, siihen kuuluu omasta pihasta nauttiminen, mökkeily ja juhannus. Keväästä välitän vähiten. Parasta siinä on kuitenkin se, kun kirjaimellisesti luonto herää taas henkiin. Se on lupaus lämpimistä ja aurinkoisista ajoista, valoisista öistä ja hyväntuulisista ihmisistä 🙂

Talvisia kuvia riittää vielä toiseen postaukseen, odotan innolla, jos tulevana viikonloppuna pääsisin kuvaamaan kauemmas, kuin lähimetsään.

Onko siellä muita talvifaneja?? 🙂

Blondi

KUN LUONTO LAITTAA PARASTAAN

20131012_132146.jpg

Lauantaina oli pitkästä aikaa mahdollisuus nauttia kiireettömästä päivästä. Hoidettuani aamun askareet ja ostosreissut, lähdin ulos tuulettamaan aivoja. Viimeiset pari viikoa on mennyt sisätiloissa töiden ja opiskeluiden parissa. Minulla oli melko hankala, keskittymistä ja aikaa vaativa tehtävä ja nyt se on valmis! Huh.

Minä rakastan syksyä! Se menee niukinnaukin talven edelle lempi vuodenaikani -kategoriassa. Lauantain kaltaisina päivinä syksy näyttää itsestään parhaimmat puolet. Ilma on raikas ja aurinko paistaa niin, että arskoille on vielä kysyntää. Vieno tuuli vierittää vaahteranlehtiä jalkoihin ja ilmaan sekoittuu mullan, märkien lehtien ja omenan tuoksu.

Ulkoilu ja lenkit ovat tärkeitä oman hyvinvointini kannalta. Mikään ei voita luonnossa vietettyä aikaa, metsässä samoilemista tai lenkkeilyä maastossa. Minulla ihan oikeasti sielu, hermot ja mieli lepää, kun painelen menemään luonnon helmassa raittiissa ilmassa. Siellä jotenkin ajatukset selkenee, kun aivot saa happea ja huonokin päivä muuttuu paremmaksi ulkoillessa. 

Neljä eri vuodenaikaa on rikkaus, jota minä ainakin osaan arvostaa. Syksy värittää maisemat ihan uuteen uskoon ja ulkona on huumaavan kaunista. Lenkistä ei meinannut tulla mitään, sillä kamera lauloi koko ajan. Katsokaa nyt näitä värejä ja maisemia!

20131012_130357.jpg

Asumme Helsingin lähiössä ja luontoystävän kannalta erinomaisessa paikassa! Toisella puolella taloa on puisto ja toisella puolella luonnonsuojelualue. Hiekkatiet metsien keskelle ja kallioille lähtee suoraan ovelta, myös hiihtoladut talvisin ja kumpiakin riittää kilometritolkulla! Ympäristö on myös koiranomistajan unelma.

20131012_130206.jpg

20131012_130056.jpg
20131012_130713.jpg

En voisi kuvitellakaan asuvani jossain maailman metropoleissa. Taloja, autoja, liikennettä, meteliä…tulisin hulluksi, jos ei välillä pääsisi metsään 🙂 Olen kuitenkin sitten taas niin stadilainen, etten voisi muuttaa Helsingistä. Arvostan palveluita ja sujuvaa joukkoliikennettä. Lisäksi pidän todella paljon Helsingin keskustasta. Työskentelen keskustassa ja usein lounastunnilla tulee kierretty ruoan hauan yhteydessä korttelin ympäri, niin jaksaa taas istua toimistossa. Helsinki on super-kaunis ja kätevä kaupunki. Vaikka asua en suur-kaupungissa pystyisi, lomailen kuitenkin mielelläni niissä ja nautin niiden hektisestä tunnelmasta. 

20131012_133059.jpg

20131012_133132.jpg

20131012_133201.jpg
20131012_134157.jpg

Tuliko hekumoitua syksystä liikaa? Ehkä. Mutta minä rakastan syksyä! (Myös silloin, kun astun molemmin jaloin koiranpaskaan kuvia ottaessani:)

Värikästä syysiltaa!
Blondi