Virtaavan veden kuvaamista

Hehkutin edellisessä postauksessa kuinka pääsin vihdoin paneutumaan vähän paremmin valokuvauksen eri tekniikoihin ja kuvaamaan mm. pitkällä valotusajalla. Olin pitkään haaveillut virtaavan veden kuvaamisesta, mutta siihen ei ole ollut aiemmin kunnon mahdollisuutta.

Viikonloppu Itä-Suomen mökkimaisemissa muutti kuitenkin tämän ja pääsin kuvaamaan sekä vesivoimalaitoksen kuohuja että kosken virtauksia. Oma haaveeni liittyi juurikin veden liikkeen vangitsemiseen, joka vaatii pitkää valotusaikaa sekä sitä liikkuvaa vettä.

Tätä yhtä kokemusta rikkaampana tärkeimmät asiat veden kuvaamiseen onkin a) varusteet b) lokaatio c) vallitseva valo ja d) kärsivällisyys

Ensimmäinen asia on tietysti kamera. Virtaavan veden kuvaaminen niin, että liikkeen saa vangittua mukaan, vaatii pitkää valotusaikaa, f-arvon, eli aukon sekä herkkyyden, eli ISO-arvon säätämistä. Näihin ei kännykkäkameralla pysty, joten järkkäri on must. Toinen tärkeä varuste on hyvä ja tukeva jalusta. Pitkä valotusaika on herkkä tärähdyksille ja usean sekunnin, joskus useiden kymmenien sekuntien valotusajan aikana ei kukaan pysty pitämään käsivaralla kameraa vakaana. Jos jalusta puuttuu matkasta, kuten minulla kävi, voi kameran asettaa tukevaan kohtaan kiven tai kallion päälle tms. Jos alusta on tarpeeksi vakaa, pystyy laukaisijaa painamaan ilman, että kamera tärähtää tuolloinkaan, mutta kaukolaukaisin olisi hyvä olla olemassa. (Note to Joulupukki…) Jos sitäkään ei ole, voi käyttää kameran ajastinta, jolloin ei tarvitse pelätä napin painalluksen aiheuttamaa tärähdystä.

Toisena mainitsen tietty lokaation. Vettä on vaikka missä, harvoissa paikoissa se kuitenkaan virtaa vuolaasti tai kuohuen, joten itsellä jäi nämä kuvaamiset odottamaan vähän helpompaa vaihtoehtoa, kuin lähteä varta vasten sellaista lokaatiota kaupungistä etsimään. Mökkireissu oli siis omiaan tähän. Minä en ihan täydellistä spottia saanut vesivoimalaitoksen kuohuja ajatellen, sillä välimatka oli liian pitkä. Yllättäen vesivoimalaitos ei ole paikka, jonne on esteetön kulku. Jouduin siis tyytymään koskentörmään joka oli niin lähellä kuin mahdollista ja sain kuohut kuitenkin jotenkin taustalle näkymään. Sen sijaan ihan vieressä kiemurrellut koski pyörteineen oli helppo kohde ikuistaa.

Kolmas ja tärkeä asia on myös vallitseva valo ja sen voimakkuus. Itse odotin kärsimättömänä vain siihen asti, että aurinko alkoi juuri mennä mailleen. Olisi pitänyt odottaa tunti tai kaksikin pidempään, mutta minä malttamattomana lähdin liikkeelle liian aikaisin ja ennen selkeää hämäräntuloa. Tämä kostautui kuvien ylivalottumisena, joten piti vain odottaa vielä hetki. Tuntuihan se vähän typerältä ajaa ensin mökiltä koskelle, istua siellä sitten autossa 20 minuuttia odottamassa edes vähän hämärämpää aikaa ja sitten kuvata.

Liika luonnonvalo aiheutti myös sen, että en pystynyt käyttämään 50mm kiinteän polttovälin linssiäni, jolla olisi päässyt lähemmäs voimalaitoksen kuohuja. Valovoimainen linssini vain lisäsi valon määrää ja kuvista tuli yhtä valkoisia kuin paperista! Aika harvoin tulee valitettua siitä, että luonnonvaloa on liikaa, mutta veden kuvaamisessa hämäryys on todellakin se mitä haetaan ja liika valo on myrkkyä.

Kuvasin kaikki kuvat siispä Sigman 10-20mm laajakulmalinssillä, joka toisaalta tallensi kuvaan maisemaa paljon laajemmin. Olisin tietty voinut kokeilla vielä kittilinssiäni ja yrittää zoomata lähemmäs kuohuja, mutta sen linssin olemassa olon unohdin kaikessa innokkuudessani. Harmaasuodin olisi ollut omiaan vähentämään valoa, mutta kah kun kameralaukustani ei sellaista löydy. (Second note to Joulupukki…)

Ja tästä päästäänkin sulavasti neljänteen kohtaan – kärsivällisyyteen. Niin, sen puutteesta olen aika tunnettu, heh. Ensin pitää siis malttaa odottaa hämärää ja toiseksi pitää jaksaa kärsivällisesti säätää asetuksia säätämisen jälkeen, sillä ekat menevät pilalle aivan varmasti. Minä kärsin tässä kohtaa myös innokkuuden aiheuttamasta koheltamisesta, enkä tajunnut tarpeeksi kokeilla erilaisia säätöjä. Kun löysin yhden hyväksi katsomani, kuvasin kaikki sillä. Näin jälkikäteen typerää, että hassasin pitkään odottamani mahdollisuuden, enkä kokeillut riittävästi eri asioita, mutta menkööt aloittelijan piikkiin. Ensi kerralla olen varmasti viisaampi!

Halusin kuvia, jossa veden liike pehmenisi yhdeksi massaksi. Onnistuinkin siinä aika hyvin! Voimalaitoksen kuohuissa vesi on kuin valuvaa massaa, kosken virtaukset taas muuttuivat osin peilityyneksi mustaksi jääksi, osin harmaaksi sumuksi pinnan päälle. Vesi näyttää mustalta ja hieman uhkaavalta, aika magee efekti.  Koska kuvasin ilman suodinta, valotusaika olisi voinut olla lyhyempikin kuin käyttämäni 10 sekuntia. Halusin kuitenkin veden pinnan takia kokeilla näinkin pitkää aikaa.

Aukon säätäminen voi alkuun olla hankalaa, pitää ensin sisäistää aukon merkitys kuvissa. Aukon koko kertoo paljonko valoa pääsee objektiivin läpi. Lisäksi arvot ovat hassusti käänteisarvoja, eli iso f-arvo tarkoittaa pientä aukkoa, pieni f-arvo taas suurta aukkoa. Suuri aukko päästää enemmän valoa kennolle ja päinvastoin. Näiden kanssa on tullut itsekin painittua ja kuvasin nämä kuvat vähän turhan suurella arvolla f18. Arvon säätöä olisin kyllä voinut testata enemmän, joten otan opiksi. Toisaalta, koska aukon koko vaikuttaa toki myös syväterävyyteen ja suurempia kokonaisuuksia, kuten juuri maisemia kuvatessa toivotaan yleensä kaiken näkyvän yhtä tarkkana ja siihen iso f-arvo on parempi pitkän syväterävyysalueen vuoksi. Siinä mielessä käyttämäni f18 siis toimi. Yksityiskohtaisempia kuvia ottaessa on mukava, että taustan saa pehmeän sumeaksi ja varsinaisen kohteen tarkaksi (kuten muotokuvauksessa) ja silloin pieni f-arvo on omiaan taas lyhentämään syväterävyysaluetta.

Nämä kuvat otin ISO-arvon ollessa vain 100. Kun suljinaika on pitkä, kuten näissä kuvauksissa, on ISO syytä pitää mahdollisimman pienenä. Valoa tulee jo riittävästi pitkästä valotusajasta, joten arvon nostamista ei tarvita. ISO-arvon nostaminen nimittäin nostaa myös kennon herkkyyttä ja lisää näin ollen kohinaa. Sitä voi toki siistiä jälkikäteen kuvankäsittelyvaiheessa.

Kaiken innokkaan kohelluksen jälkeen olen kyllä tosi tyytyväinen tähän kokeiluun. Sain todella arvokasta kuvauskokemusta ja osaan aivan varmasti ottaa tekemistäni virheistä opikseni jatkossa. Onneksi valokuvaus on harrastus, jossa ei tule koskaan tarpeeksi hyväksi, aina voi kehittyä! Kirjoista ja netin syövereistä voi lukea hyviä kuvausvinkkejä ja teoriaa ja tekniikoita, mutta siperia opettaa parhaiten.  Kun kokeilee, tekee virheitä ja ottaa niistä opikseen  – ihan niin kuin elämässä yleensä – pystyy kehittymään paremmaksi.

Seuraavassa valokuvaus-postauksessa esittelen teille lisää pitkän valotusajan aikaansaamia kuvia. Jos tässä postauksessa maattiin maassa ja kuvattiin maata myöten, ensi postauksessa nostetaan katse vähän ylemmäs, aina taivaalle saakka…:)

Maisemavalokuvausta

Me olemme viettäneet viikonlopun mökkimaisemissa Itä-Suomessa. Viikonloppu on tuntunut tosi pitkältä, se on aina niin, kun viikonlopun viettää muualla kuin omissa nurkissa. Ollaan vain oltu ja nautittu vapaasta ajasta, syöty hyvin, leivottu banaanikakkua ja saunottu. Ainakin Itä-Suomessa on ollut myös ihanan aurinkoinen ja lämmin viikonloppu, siitä olen nauttinut erityisesti. Hyvä sää mahdollisti kivoja kuvausmahdollisuuksia keskellä viljapeltoa, järvenrannalla ja kuohuvan kosken reunalla, kirkas syysyö taas upeita yökuvia!

Tänä viikonloppuna pääsin oikein kunnolla paneutumaan valokuvaamiseen. Olen pitkään halunnut kokeilla kuvaamisen eri tekniikoita, mutta useimmiten siihen ei ole ollut aikaa tai olosuhteet eivät ole olleet otolliset. Tänä viikonloppuna oli kumpaakin!

Sain kokeiltua oikein kunnolla pitkän valotusajan kanssa kuvaamista virtaavan veden äärellä ja yöaikaan. Voin kertoa, että kummatkin saivat sydämen pomppimaan sekä innostuksesta että ihastuksesta! Että minun kamerani, joka ei toki ole huono erilaisine putkineen ja minun taitoni onnistuivat taltioimaan sellaisia kuvia! Kannatti maata märillä sammaleisilla kivillä peläten samalla kierähtävänsä vieressä kuohuvaan koskeen tyttären pelotellessa paikalle mahdollisesti tassuttelevasta karhusta tai palella saunan jälkeen tukka märkänä laiturinnokassa tunnin ajan iltamyöhään niin ettei enää tuntenut sormiaankaan.

Haluan ehdottomasti palata niihin kuvauksiin vielä tarkemmin omissa postauksissaan.

Valokuvaus on kyllä sellainen harrastus, että se vie täysin mennessään. Haluaisin päivittää kalustoani muutamalla tarvikkeella, kuten paremmalla jalustalla. Sen lisäksi totesin, että myös harmaasuotimesta olisi ollut huima apu!

Lisää valokuvausjuttuja tulossa ensi viikolla!

Kutsumaton vieras

Se tuli kylään taas tällä viikolla mitään kyselemättä. Oikeastaan mitään varoittamattakaan. Tai minä ainakaan en ole näin lyhyen, kohta kolmen vuoden tuntemisen jälkeen vielä oppinut lukemaan merkkejä, koska vierailu saattaisi alkaa. Migreeni on todellakin hyvin epätoivottu vieras ja kun se tulee kylään, se ei juuri anna tilaa millekään muulle. Viimeiset neljä päivää olen kärsinyt kaikista klassisimmista auraoireista näköhäiriöineen ja päänsärkyineen.

_MG_1880.jpg

Tiistaina alkoi näköhäiriöt. Ihan kesken kaiken jonkin näkemäsi asian ympärille – se saattaa olla jonkun kasvot tai jokin esine – tulee kirkas rinkula. Et erota ääriviivoja ja katse ei tarkennu. Niitä saattaa tulla pieninä välähdyksinä ja mennä hetken päästä pois. Jo tuolloin ajattelee, että ei kai taas. Saan usein auraoireina näköhäiriöitä, jotka ei johda päänsärkyyn. Tuolloin on aika turha heti mennä kolmiolääkepaketille ja vetää nuppi sekaisin. Jään sen sijaan kuulostelemaan tuleeko päänsärky.

_MG_1836.jpg

Keskiviikkona se sitten lounaalla tapahtui. Silmissä alkoi vilistää oikein kunnolla Rubikin käärmeen näköinen asia. Muistatteko sen sini-valkoisista kolmioista muodustuvan pötkylän, jonka kääntyvät osat pitäisi osata muodostaa palloksi? Näköhäiriö ei kestä kauaa, minuutteja, mutta tuona aikana on toimintakyky täysin lamautunut. Minä istuin tuona hetkenä työpöydän ääressä Picnicistä noudettu uuniperuna edessäni. On mielenkiintoista yrittää kaivella lusikalla perunaa ja laittaa se suuhun näkemättä mitä tekee. En enää nykyään säikähdä noita näköhäiriöitä, sillä tiedän niiden menevän ohi kohta. Ei ne silti kivoja ole ja kauhunsekaisin fiiliksin odottaa, alkaako ohimossa tykyttää. No, alkoihan se. Otin suuren annoksen buranaa, vaikka laukussa on aina varulta ihan oikeat täsmälääkkeet kohtaukseen. En kuitenkaan ihan mielelläni ota vahvaa kolmiolääkettä ja töissä sellaisen vaikutuksen alaisena ei ole mielellään.

Kerkesin toimimaan ajoissa, eikä päänsärky leimahtanut ihan ilmiliekkeihin. Lievällä migreenikohtauksella ja rajulla sellaisella on kuitenkin yksi yhteinen nimittäjä – se olotila, joka jää useaksi päiväksi, kun varsinainen kohtaus on jo ohi. Päähän jää ihmeellinen olo ja pää jää särkemään useaksi päiväksi sellaista ”normaalia” päänsärkyä. Sykkeennousu saa ohimot tykyttämään lisää, joten kaikenlainen urheilu jää moneksi päiväksi väliin. Migreenikohtauksen jälkeen menee monta päivää, että tilanne normalisoituu.

_MG_1843.jpg

Migreeni tulee helposti stressin yhteydessä. Nyt on viimeiset puoli vuotta ollut töissä aika hulabaloota. Töitä on enemmän ja laajemmin kuin koskaan aiemmin ja joka päivä lähden kotiin ajatuksella, etten taaskaan saanut tehtyä kaikkea mitä piti. Kiire ja paine on koko ajan läsnä. Mutta koska työtehtävät ovat mielenkiintoisia, ei stressi tai kiire ole tuntunut negatiiviselta. Määräänsä enempää ei kuitenkaan kukaan meistä voi tehdä ja tuolloin positiivinenkin hype muuttuu enemmän kuluttavammaksi kuin antavammaksi. Migreenille tuollainen tilanne luo hyvät puitteet tulla vierailulle. Silloin pakostikin vähän hidastaa hetkeksi. Työkuvioihin on tulossa muutoksia lähitulevaisuudessa, joten rauhaisin mielin odottelen niitä ja silloin homma helpottuu niiltäkin osin.

Kirkkaat ruudut ovat pahinta mahdollista migreenille ja illat onkin sujuneet sohvalla palellen ja lepäillen, eikä läppärin ruutua tuijotellen. Tälle viikolle oli monta postausaihetta plakkarissa, mutta niin jäi nekin migreenin jalkoihin. Tuo palelu on muuten yksi vahvoista oireistani, siihen ei auta edes paksu fleece-viltti, tuplavillasukat tai kerrospukeutuminen. Aikani sohvalla paleltuani on pakko kömpiä saunaan tai tulikuumaan 20 min suihkuun.

_MG_1881.jpg

Menen tänään kiropraktikolle taas selkää hoidattamaan. Ystäväni käyttää akupunktiota normaalin ”naksautteluhoidon” yhteydessä ja ajattelinkin pyytää, josko hän tuikkaisi pari akuneulaa myös päähäni migreenioireita helpottamaan.:) Helpotusta kiireeseen tuo toki myös ensi torstaina alkava loma! Tätä lomaa on suunniteltu kuin Iisakin kirkkoa soitellen ja järjestellen asioita ympäri Eurooppaa. Kerronkin tästä teille ihan pian lisää…! Toivottavasti viikonlopun aikana saan kaikki rästipostaukset luettavaksenne!

Hyvää viikonlopun alkua kaikille!

Kyllä täällä tarkenee!

Yleensä vahvat mielikuvat jostain vaatteesta tai tuotteesta jota olet vailla, kääntyy itseään vastaan, sillä kaupoille päästyäsi toteat, ettei niissä ole lähimainkaan sellaista jota etsit. En voinutkaan uskoa silmiäni löytäessäni talvitakin ekalla yrittämällä!

_MG_1704.jpg

Takki on Luhdan ja siinä oli likimain kaikki mitä halusin; musta väri, tarpeeksi pitkä malli yli pepun, mutta alle polven, sopivan kokoinen ja tiukka huppu, joka pysyy päässä tuulessakin ja jossa runsas tekoturkisreunus. Istuva malli ilman vyötä ja pienillä tikkauksilla. Takkia voi helposti käyttää kaupungilla nahkasaappaiden kanssa, toisaalta se on myös sopivan rento, jotta sen kanssa voi yhdistää myös UGG-bootsit ulkoiluun. Siis täydellinen juuri minulle!

_MG_1705.jpg

Joudun yleensä ottamaan takeista koon 38, sillä olen aika pitkä ja omaan myös apina-kädet, eli turkasen pitkät kädet ja hihat jäävät aina liian lyhyiksi. Joskus ongelmaksi tuleekin se, että hihat ja hartiat sopii, mutta vyötäröltä tai helmasta takki on kuin teltta. Katsoinkin epätoivoisesti, kun rekissä roikkui vain koon 36 takkeja. Onneksi kuitenkin sovitin, sillä Luhdan mallista 36 oli täydellinen! Sopivan istuva vyötäröstä, eikä kuitenkaan ahdas hartioista sekä tarpeeksi pitkät hihat, eikä helmakaan lerpata liian leveänä! Jihuu! Mieltä lämmitti myös -50% hintalappu, joten kannoin takin kassan kautta kotiin aika nopeasti!

_MG_1701.jpg

Takki on ohuennäköinen ja tuntuinen, mutta valmistettu materiaalista, joka on vettähylkivä, eikä päästä tuulta läpi. Takki on testattu jo viime viikkoisessa -26 asteen pakkasessa, eikä tullut vilu, vaikka alla oli vain ohut paita ja neuletakki.

_MG_1707.jpg

Vetskari tulee tarpeeksi ylös tehden kauluksesta sopivan tiukan, josta tuuli ei pääse puhaltamaan ja huppu on aivan ihana tullen tarpeeksi yli pään ja kasvojen – tämän takin kanssa ei tarvitse käyttää kaulaliinaa eikä pipoa. Kätevää! Joskus nimittäin ärsyttää viritellä ensin takki päälle ja sitten kaulaliina ja parhaimmillaan vielä pipo. Tuossa kohtaa onkin jo tullut kuuma. Nyt ei tarvitse vetää kuin vetskari kiinni ja menoks!

Harmikseni, niin takin käytön osalta, kuin ihan vain yleisen mielialan ja maiseman takia sää on taas muuttunut ikäväksi tihkuksi parilla plussa-asteella. Saisi tulla takaisin kunnon pakkaset ja lumisateet! Nythän on kuitenkin talvi! 🙂

Kohti uutta viikkoa

Lähdin aamulla kamera kainalossa koirulin kanssa ulkoilemaan. Vanha herra tassuttelee sen verran hitaalla vauhdilla, että kerkeän hyvin kyykistelemään valokuvia ottamaan. Meidän talon päästä alkava puisto tarjoaa paljon mielenkiintoisia kuvauskohteita, mutta koska koira-herra ei suostu enää kallioille kiipeilemään, piti tyytyä lähimaaston räpsimiseen.

IMG_8359.jpg

Alkuviikko vierähtää mukavasti koulun penkillä pitkästä aikaa! Viime lähipäivät ovat olleet toukokuussa, joten innolla painun taas pulpetin ääreen,varsinkin kun luvassa on lisää vektorigrafiikkaa, taittamista ja kuvankäsittelyä tiedossa!

Keskiviikkona pääsenkin sitten vuoden odotetuimmille messuille, eli Habitareen heti aamusta ammattilaisille varattuun aamupäivään. Tätä odotan mielenkiinnolla.

IMG_8367.jpg

Ensi viikolla meillä on kotona luvassa kokeileva keittiö – tästä laitan lisää heti huomenna aamulla! Luvassa on jotain, mitä ei ole ennen meidän huushollissa tapahtunut…

Me tästä lähdemme sukulaislasten synttäreille, jos vaikka saisi itsekin palan gluteenitonta kakkua…? 🙂

Kotiovella

Tätä ei ole ennen blogissa näkynytkään – kotimme edustaa.

IMG_4772.jpg

Jäädyttelin lyhtyjä ämpärillä ja yksi niistä päätyi etuovelle. Että voi vedestä jäädytetyt lyhdyt olla sitten upeita kaikessa yksinkertaisuudessaan! Tuo hentoinen lumikerros tekee siihen vielä oman kauniin lisänsä.

IMG_4748.jpg

IMG_4763.jpg

Lyhdystä alunperin piti nappailla kuvia, mutta etuovi näytti niin kivalta kaikkine valoineen ja lyhtyineen.

IMG_4759.jpg

IMG_4764.jpg

Lähdenkin tänään, nyt kun tuo älytön pakkanen on vähän laskenut, ulkoiluttamaan uutta objektiiviani ja ottamaan luontokuvia. Jotenkin aina tuntuu, että kun lunta ei tule jouluun mennessä, tarviiko sitä tulla ollenkaan, mutta pidän talvesta kyllä todella paljon – on ihanaa kun on lunta ja pakkasta! Tosin viime päivien pakkaset on olleet vähän liikaa… tällainen -10 astetta ja nytkin taivaalta putoileva kevyt lumisade on parhainta! Ja niin kaunista!

IMG_4767.jpg

Takana on taas pari koulupäivää, joten viikonloppu tulee hyvään saumaan nollaamaan tiedon täyteistä päätä. Yksi päivä teoriaa verkkojulkaisuista ja yksi käytännön harjoittelua nettisivujen suunnittelutyöstä. Seuraavaksi pitäisi alkaa koodailut ja muut. Aika jännittävää ja niin erilaista, mitä olen koskaan tehnyt! Toivottavasti menee opit päähän, niin niitä pystyy ihan oikeasti hyödyntämään tulevaisuudessa. Eka tutkintotilaisuus joulun alla meni ainakin hyvin. Sain kiitettävän arvosanan ja huokaisin kyllä helpotuksesta. Seuraava on sitten ensi syksynä, mutta ennen sitä on aika paljon opeteltavaa.

IMG_4755.jpg

Meillä vietetään viikonloppu rennosti. Salia, ulkoilua, hyvää ja terveellistä ruokaa ja varmaan pari leffaa Netflixin tarjonnasta.

Ihanaa talvista viikonloppua kaikille!

Muutama viikko vielä

Laskeskelin tässä eräänä päivänä, että kesälomaan on tämä jämä-viikko poislukien 4 viikkoa. Siis neljä viikkoa vielä töitä – huh! Se tuntui aika paljolta, sillä kevät ei tosiaankaan ole ollut mitään helpointa aikaa millään saralla. Töissä on ollut kiire ja paljon uusia haasteita liittyen uusiin graafisen alan opintoihini, jotka myös osaltaan ovat kuormittaneet lisää. Ennen kaikkea lähimmäisen vakava sairastapaus on sekin kuluttanut voimia ihan ennen kokemattomalla tavalla ja tilanne vaan jatkuu. Alan olemaan loman tarpeessa ja sen huomaa ensisijaisesti laskeneesta energiatasosta.

Pohdiskelin muutaman päivän verran, että pitäisiköhän sittenkin aloittaa loma viikkoa aiemmin ja pitää neljän viikon sijaan viisi viikkoa kesälomaa. Olen siinä onnellisessa asemassa, että lomien pitäminen työpaikallani on joustavaa ja lomaa on saanut silloin kun on tarve ollut. Vaihdoin lomarahat vapaaksi, joten lisälomaa ropisi pari viikkoa lisää. Meidän alalla heinäkuu on kaikista kuollein ajankohta, töissä on suorastaan turha istua, kun ei siellä mitään tapahdukaan. Niinpä minä (ja melkein koko toimistomme) lomailee heinäkuun ajan. Minä tosin näiden vaihtuneiden suunnitelmien jälkeen aloitan tänä vuonna lomani jo kesäkuun viimeisinä päivinä ja palaan töihin vasta elokuun alussa.

vihre%C3%A4%20meri.jpg

Ikävä kesäflunssa yrittää valitettavasti hiipiä luokseni! Ajattelin alkuun pari päivää kurkussa asustaneen kaktuksen ja alati pahenevan tukkoisuuteni johtuvan voimakkaasta siitepölyallergiastani, mutta koska myös yleinen kunto on vähän heikentynyt ja pää on kuin Haminan kaupunki, tämä lienee jotain muuta kuin allergiaa. Tosi harmi, sairastaminen ei sovi nyt ollenkaan treenikuvioihini! Jätän kuitenkin suosiolla tämän iltaisen salikäynnin väliin ja menen kotiin keittelemään jotain lämmintä keittoa inkiväärillä ja valkosipulilla höystettynä. Teetä on nimittäin tullut lipiteltyä kuppitolkulla ja Mynthoneita on imeskelty laksatiivisiin vaikutuksiin saakka, joten nyt otetaan järeämmät flunssankaatokonstit käyttöön.

Lauantaille on suunnitelmissa pientä valokuvausprojektia. Nämä liittyy uusiin opintoihini ja työprojektiin ja myöhemmin syksyllä selvinnee, näkeekö ideani päivänvalon ja lähteekö projekti tuotantoon saakka. Nyt enää toivotaan, että olotila tästä kohenee.

Nämä kuvat ovat lähimetsästä, jossa samoilen koiran kanssa melkein päivittäin. Luonnon puhkeaminen kesään on niin yksinkertaisen upeaa! Tuo metsä on kuin vihreä meri! 🙂 

 

Aamun ensisäteet

Taianomainen näky ja tunnelma. Ihana tapa aloittaa lauantaiaamu. 

20150124_095405.jpg

Hattarainen lumi pölisi kevyenä jaloissa ja pieni pakkanen nipisteli poskia, kun aurinko heräsi ja venytteli ensisäteitään. Se maalasi metsään kullankeltaiset rungot. 

20150124_095355.jpg

Ihana hijaisuus ympärillä, kuonoaan lumeen työntävä hauveli jaloissa.
Hengitän raikasta ilmaa keuhkot täyteen.

20150124_095520.jpg

Pienistä asioista koostuu onnellisuus. 

20150124_095302.jpg

Niitä on rauhallinen aamukävely tällaisissa maisemissa.

Leppoisaa lauantaita kaikille <3

 

 

Sitä mitä huvittaa

Ei sunnuntaita turhaan sanota lepopäiväksi.

Tänään voi jokainen tehdä mitä huvittaa; yksi on uppoutunut sohvannurkkaan joululahjakirjan kanssa, toinen katsoo telkkarista lempiohjelmiaan, yksi kuvaa ja kirjoittaa, yrittää taltioida takapihan terassilla vierailevia pikkulintuja ja epäonnistuu joka kerta. 

Tänään ei ole kiire minnekään. Ei ole pakko tehdä yhtään mitään. Ulkona pyryttää lunta vaakatasoon ja aamujumpat tuli suoritettua lapion kanssa pihateitä puhdistaen. Palkintona punaiset posket.

IMG_2934.jpg

Tänään haluan syödä herkullista ruokaa, käydä reippaalla kävelyllä lumen narskuessa kenkien alla ja ottaa kunnon löylyt saunassa. Vetää henkeä ennen ensi viikon työn ja urheilun täyteistä viikkoa. 

Mukavaa talvista päivää kaikille.

CHILLIN’

Akut on ladattu täyteen hyvää mieltä, naurun purskahduksia, lämpimiä löylyjä ja järvivettä. Kun soppaan lisätään elokuisen tunnelmalliset illat ja kynttilänvaloillalliset ulkona, viiniä ja ystäviä, ei viikonloppua olisi voinut viettää paremmin!

kollaasi%201.jpg

Ilmeisesti kesän täytyy jo taittua syksyisemmäksi, ennen kuin tämä nainen saadaan luonnonveteen, mutta uskokaa tai älkää, talviturkki tuli heitettyä ja meninpä järveen uimaan vielä toistekin!

kollaasi%202.jpg

Päivisin paistoi aurinko, oli vielä t-paita keli. Kävimme lauantaina markkinoilla ja ostimme tuoreita vihanneksia illallista varten. Muurikalla paistui lettuja ja illan sinisiä hetkiä tuli ihasteltua moneen otteeseen.

20140815_212023.jpg

Kyllä tuo suomalainen mökkimaisema on vaan upea, ei sitä voi olla ihastelematta, vaikka joka kesä sitä näkee niin paljon. Eniten kuitenkin tätä stadin friidua sykähdytti kullankeltaiset viljapellot, joita oli aivan pakko päästä ihastelemaan pellon reunalta käsin. Niin, ja jokamiehen oikeus tai ei (ei taida ulottua viljapelloille…?), olihan tuota kauraa taitettava pari oksaa myös kotiinviemisiksi 🙂 Selvästi jotain syksyä kaipaan kotiin ja mikä sitä paremmin toisi, kuin ihana viljakimppu.

20140816_114041.jpg

20140816_114050.jpg

Pidin myös pitkästä aikaa täysin kännykkä/netti/some-vapaan viikonlopun yhtä kuvajakoa lukuun ottamatta. Ei puhuttu puhelimessa, ei kirjoiteltu tekstareita tai whats up viestejä, en roikkunut facessa, enkä lukenut blogeja tai työmeilejä. Ai että teki melko hyvää, pitäisi tehdä tuota useamminkin.

Tuntuu ihan kuin olisimme olleet lomalla ainakin viikon palattuamme tänään kotiin viikonlopun vietosta. Unta ei paljon tullut, tätä nykyä en selvästikään osaa enää nukkua vieraissa paikoissa, mutta tuleepahan ensi yönä uni paremmin? 🙂

Miten teidän viikonloppu meni?  

Blondi