Viljaton elämäni

Kaikki ton-päätteiset ruokavaliot paistattelivat jonkin aikaa trendiaallon huipulla, mutta sittemmin selkeästi kärsineet inflaation. Nykyään on paljon coolimpaa sanoa, ettei ruokavalio sisällä mitään ton-päätettä. Näin ne ajat muuttuu.

Oma ruokavalioni on viljaton ja gluteeniton. (Listaan voisi lisätä vielä kalaton, suurelta osin pähkinätön ja aika moni hedelmätön.) En kuitenkaan itse valinnut toneja ruokavaliooni, joista ensimmäiset ilmaantuivat jo lapsuusiässä ja vakavin vasta aikuisiällä. Tämä olikin sitten sellainen, johon elimistöni reagoi niin voimakkaasti, että kun minut kiidätettiin leikkaussaliin umpisuolen takia kovissa tuskissa, luulin vain syöneeni jotain epäsopivaa. Siinä siis vähän mittakaavaa kipuihin, joista kärsin ennen kuin minun todettiin olevan allerginen kotimaiselle viljalle.

Olen kirjoittanut vähän tarkemmin viljattomasta ruokavaliostani kerran aiemmin blogitaipaleeni alussa. Tuolloin ton-elämästä oli kokemusta joitain kuukausia. Olen nyt ollut jo yli neljä vuotta täysin viljattomalla ja gluteenittomalla ruokavaliolla ja vasta hiljattain tajunnut, miten kokonaisvaltaisesti oireita aiheuttaneiden aineiden pois karsiminen ruokavaliostani on vaikuttanut. Jatka siis lukemista, mikäli haluat kuulla lisää. Tarina on pitkä ja kaiken kattava. Lukemista helpottaakseni olen väliotsikoinut tekstejä.

IMG_8537_2.jpg

Mistä kaikki alkoi?

Ensimmäiset oireet, joihin aloin kiinnittämään huomiota systemaattisesti, ilmaantuivat n. 13 vuotta sitten. Ihmettelin iltaa kohden turpoavaa vatsaa; joskus näytin siltä, kuin olisin menossa synnyttämään näillä näppäimillä. Vatsa oli pinkeä ja kipeä ja suolisto mourusi ilmavaivoista puhumattakaan. Vatsa ei toiminut normaalisti. Välillä sai juosta vessaan kymmeniä kertoja päivässä, välillä sai odotella koska tapahtuisi jotain. Tuntui, ettei normaalia päivää ollut koskaan ja joskus joutui miettimään mitä laittaa päälle, ettei iltapäivän turvotus näkyisi niin selvästi. Istumatyö ei helpottanut oireita, vaan päin vastoin pakkasi kaiken turvotuksen housujen kireään vyötärökaistaleeseen. Ainoa helpotusta tuova asia oli liikunta. Sillä sai nesteet liikkeelle ja turvotuksen laantumaan.

En vuosikausiin keksinyt mitään, mikä kaiken aiheutti. Ehkä tämä osittain johtui siitä, ettei lääkäreiden mielestä minussa ollut mitään vikaa. Vatsaoireita yritettiin selvittää laktoositesteillä ja keliakiatesteillä. Loppujen lopuksi niitä taidettiin ottaa kymmenen vuoden aikana aika hiton monta kertaa ja aina ne näytti negatiivista. Minulla diagnosoitiin ärtyneen suolen oireyhtymä – eli ihan haista paska –diagnoosi. Joku jolla vain voitiin kuitata oireet. Toisaalta, sainpahan ainakin jonkun diagnoosin, sillä jossain vaiheessa jutut lääkäreillä kääntyivät siihen suuntaan, että vika saattaisi myös olla korvien välissä. Siis minä vain kuvittelin kivut, krampit, ripulit, ummetukset, turvotukset ja yöt vessan lattialla, kun en tiennyt mistä päästä tavara lentää. Pahoittelut suorasta mielikuvasta, mutta ei tuota nyt oikein voi tässä kaunistellakaan jos rehellisen kuvan tilanteesta haluan antaa.

Yhtäkkiä aloin huomaamaan, että ruisleivän jälkeen tuli aina oireita. Olinhan toki tiennyt, että usein ruis saattaa ärsyttää mahaa, mutta kun minä en ollut aiemmin sitä pystynyt suoraan oireisiin liittämään, en ollut tajunnut edes testata moista. Aika pian huomasin, että myös mysli tuntui pahalta kaurapuurosta puhumattakaan. Oireet tuntuivat vähenevän, mutta silti niitä oli päivittäin. Olin täysin ymmällä. Mutta miten olisinkaan voinut ymmärtää tilannetta, altistuinhan koko ajan eri viljoille, sillä niitä on joka paikassa, ei vaan siinä leivässä tai myslissä jonka suoraan jokainen viljatuotteeksi mieltää. Vaadin päästä erilaisiin allergiatesteihin ja ne toteutettiinkin laajamittaisesti. Minulta testattiin lähes kaikki kasvikset ja juurekset, hedelmiä, pähkinöitä, mausteita sun muita. Muutamia niistä löytyi mitä aiemmin en ollut havainnut, mutta en syö mm. hasselpähkinää joka päivä niin, että sen yliherkkyys olisi selittänyt kaikkia vatsaoireita.

IMG_9751.jpg

Asiat loksahtaa paikalleen – syy löytyy

Vihdoin eräissä vappubileissä alkoivat asiat loksahtelemaan paikalleen. Juttelin erään naisen kanssa, joka kertoi pienen poikansa vilja-allergiasta ja oireista. Yhtäkkiä tajusin yhtäläisyyden ja heti seuraavana maanantaina lampsin työpaikkalääkärille ja pyysin viljatestejä. Lääkäri naurahti. Hän kertoi vilja-allergian olevan imeväisikäisten lasten ohimenevä yliherkkyys ja joka on aikuisilla erittäin harvinainen. Hän ei nähnyt syytä epäillä asiaa kohdallani. Vänkäämisen jälkeen lääkäri kertoi kirjoittavansa minulle labra-lähetteen, jossa testattaisiin ruis ja vehnä. Vasta kun vänkäsin lisää, että onhan niitä viljoja kaksi muutakin, sain lähetteeseen lisättyä myös ohran ja kauran. Siis aivan uskomatonta toimintaa! Ei luulisi olevan lääkärin pussista pois pari ekstra-testiä! Odottelin tuloksia pari viikkoa ja kun lääkäri soitti, hän ihmetteli tuloksia. Minulla oli hänen hämmästyksekseen kaikki vasta-aineet niin koholla, ettei vilja-allergiasta ollut enää pienintäkään epäilystä. Vain kaura näytti normaalia, mutta siitä huolimatta en pysty mitään Elovenaa syömään, se kun valmistetaan samalla linjastolla muiden viljojen kanssa ja saan siitä oireita.

Sain saman tien lähetteen ravintoterapeutille, joka määräsi minut tiukalle fodmap –dieetille 6-8 viikoksi. Mitä pidempään pystyisin sillä olemaan, sitä parempi. Sillä saatiin suolisto puhdistettua kaikesta ja rauhoitettua tulehdustilaa. Voin kertoa, että tuo dieetti teki tiukkaa. En saanut syödä juuri mitään, tai siltä se ainakin tuntui. Menin listan kanssa kauppaan heti ravintoterapeutin vastaanoton jälkeen. Käänsin jokaisen tutun purkin ja purnukan ympäri tavatakseni ainesosaluetteloa ja jokaisen purkin palautin takaisin paikalleen. En voisi syödä niitä. Pyörittyäni tunnin kaupassa, purskahdin itkuun. Olin jo mielessäni hyvästellyt pizzat ja pastat. leivonnaiset kakuista pulliin. Lakun. Mistä ihmeestä nauttisin enää tämän kamalan diagnoosin jälkeen, jollen haluaisi taas olla kipeä?!

Ostin litran maitoa ja lihatiskistä parisataa grammaa suolalihaa. Istuin kaupan parkkihallissa autossa avonainen lihapaketti sylissäni ja itkin. Soitin miehelleni ja huusin itkun läpi hysteerisesti luuriin, etten ikinä enää voisi syödä mitää-äää-ääään….!!! Haha… 😀 Nyt tilanne jo naurattaa, mutta ei silloin. Olin juuri kuullut läjän erilaisia aineyhdistelmiä joita en saisi syödä (glugoosi, glukoosi-fruktoosi, asesulfaami, sakariini, sukraloosi, inuliini, oligo-fruktoosi jne.jne.) ja niitä oli joka ikisessä tuotteessa, johon tartuin. Vähemmästäkin menin paniikkiin.

Dieetti teki tiukkaa, sitä en kiellä, mutta sen jälkeen oli jo helpompaa. Otin ruoka-aine kerrallaan asioita takaisin ruokavaliooni ja sieltä paljastui lisää oireita aiheuttavia, joita en enää tänä päivänä syö, kuten mm. vesimeloni, viinirypäleet tai avokado. Nämä eivät siis sisällä viljaa, mutta sisältävät paljon huonosti imeytyviä hiilihydraatteja, jotka ärsyttävät helposti herkässä tilassa olevaa suolistoani. Jo pieni pala vesimelonia aiheuttaa todella kivuliaan olotilan, joten jätän tällaiset ruoka-aineet mieluusti väliin. Suhtaudun muutenkin todella vakavasti gluteenittomaan ruokavaliooni. En leiki asialla, sillä tiedän todellakin miten kipeäksi väärää ruokaa syödessäni tulen. Kyse ei ole siitä, että maha saattaa olla vähän kipeä illan ajan, vaan parhaimmillaan olen kivuissa seuraavan viikon! Vatsa ei palaudu normaaliin tilaan ihan helposti.

IMG_7904.jpg

Vilja-allergia, keliakia – mitä eroa?

Vilja-allergia on siis eri asia, kuin keliakia. Keliakia on autoimmuunisairaus, jossa viljan sisältämä proteiini nimeltään gluteeni vaurioittaa suolistonukkaa. Keliaakikko pystyy syömään esim. vehnätärkkelystä, sillä siitä puuttuu gluteeni. Vilja-allergikko on allerginen myös viljan kaikille muille proteiineille kuin vain gluteenille. Tästä syystä johtuen minä vehnäallergikkona en pysty syömään kyseistä vehnätärkkelystäkään. Jollain mittapuulla vilja-allergia on laajempi kuin keliakia, mutta toisaalta vilja-allergia on nimensä mukaisesti vain allergia, yliherkkyys – ei pysyvää tuhoa suolistoon aiheuttava sairaus. Olen pikkuhiljaa itse kuitenkin alkanut altistamaan itseäni vehnätärkkelykselle, sen myötä syötävien ruokien määrä listallani kasvaa, myös herkkujen. Joskus jos vatsa alkaa oirehtia, hylkään tuon vehnätärkkelyksen taas hetkeksi pois, eli tuolla pystyn pikkuisen säätämään olotilaani.

Alkuun vatsa ei kestänyt edes riisiä tai riisijauhoa. Se oli todella ikävää, sillä riisijauhoa on melkein kaikissa gluteenittomissa tuotteissa. Nyt pystyn jo syömään riisiä normaalisti, myös riisijauhoa sisältäviä tuotteita. Olen vuosien saatossa oppinut aika tarkasti mitä kestän ja mitä en. Pystyn maistamaan pienen palan tavallista leivonnaista, jos haluan. Pystyn syömään pari noitapilli-karkkia, jos haluan. Lakua en sellaisenaan ole kuitenkaan syönyt diagnoosin jälkeen, sen pääasiallinen valmistusaine kun on vehnäjauho. En kostu mitään teelusikallisesta tavallista leivonnaista, joten mieluiten jätän nekin syömättä.

Vilja-allergikkona en kärsi myöskään kontaminaatiosta samalla tavalla, kuin keliaakikko. Toisin sanoen jos ruokaani koskettaa vehnäleipä tai heitän gluteenittoman leipäni samaan paahtimeen jossa tavallista on paahdettu, en saa siitä oireita. Minun oireeni syntyvät vain syödystä ruoasta, ei siitä, mikäli nyppäisen krutongit pois salaatistani. Keliaakikko ei siedä edes pienen pientä viljatuotteen kosketusta ruoassansa. Tämän lasken mielelläni allergiani plussapuoliin, vaikka himputin laaja onkin.

teeleiv%C3%A4t.jpg

Oireetonta elämää

Neljä vuotta olen nyt elänyt viljatonta ja gluteenitonta elämää. Mainitsin alussa kokonaisvaltaisen eron, jonka olen vasta hiljattain tajunnut. Olen kärsinyt pienestä pitäen suuhun tulevista aftoista. Rakkuloista, kuten minä niistä puhun. Ne ovat valko-harmaita ikeniin, kieleen tai huulien sisäpinnoille syntyviä haavaumia, jotka ovat usein pyöreitä muodoltaan. Ne kirvelevät rajusti ja voivat olla todella kivuliaita. Kuuman ruoan tai juoman nauttiminen on tuskaa, samoin mausteiden, kuten ketsuppi tai suola. Ai sitä kirvelyä!! Minulla aftat saattoivat kasvaa jopa pikkurillin pään kokoisiksi isoiksi haava-alueiksii! Joskus mehevään paikkaan iskiessään saattoi mm. huuli turvota niin, että se näytti kuin olisin ollut nyrkkeilymatsissa. Aftoja ilmestyi suuhuni yleensä peräjälkeen 1-3. Niitä tuli parin kuukauden välein ja kestivät parantua helposti viikon. Siis erittäin ikävä vaiva.

Toinen ikävä ongelma oli erilaiset iho-oireet, jotka kylläkin rajoittuivat aika tiukasti päänahkaan ja korvien taustoihin. Ihoon ilmestyi rupimaista kertymää, jonka tietysti aina raapaisin auki, sillä ne kutisi ja vaivasi. Ei kovin viisasta, sillä rupi valui märkää ja sitten kirveli. Joskus päänahka ja korvantaukset olivat täynnä paksua ihottumaa, joka saattoi halkeilla kun taivutti korvalehteä johonkin suuntaan. Suihkussa käynti oli kivuliasta, varsinkin, jos olin repäissyt ihon auki, jolloin se loimotti tulipunaisena. En käyttänyt korvakoruja yli kymmeneen vuoteen, koska en voinut työntää niitä rei’istä läpi ilman tuskaa. Kävin ihotautispesialistilla pariinkin otteeseen ja sain milloin minkäkin vahvuisia kortisoniliuoksia päänahkaani ja voiteita ihooni. Ne auttoivat aina hetken, kunnes palasivat. Mikä ikävä kierre!

Vasta vuosi sitten olen tajunnut, että niin aftat kuin tuo ihottumakin on historiaa! En edes muista, koska viimeksi olisin kärsinyt kummastakaan. Päänahkani on täysin kunnossa, samoin korvien taustat. Myöskään aftoja ei enää suuhuni tule. Tällä on kiistättömästi suora yhteys vilja-allergiaan. Tässä samalla vuosien saatossa astmani on myös tullut parempaan kuntoon. Olen luopunut kokonaan kortisoni-sukuisen lääkkeen käytöstä ja kannan nykyään mukanani ainoastaan avaavaa astmalääkettä varmuuden vuoksi. En tosin muista koska viimeksi olisin sitäkään joutunut ottamaan, ehkä joskus fyysisen rasituksen (kova treeni/juoksu) jälkeen. Nämä kaikki oireet ovat pikkuhiljaa kadonneet viljan pudottua pois ruokavaliostani. Olet siis todellakin sitä mitä syöt!

IMG_8539.jpg

Mistä olen luopunut?

En koe, että olisin joutunut luopumaan juuri mistään, vaikka alkuun paniikki oli valtava ja pussasin henkiset hyvästit kaikelle tavalliselle. Ei se ihan niin onneksi mennyt. Aika hyvin varsinkin isojen markettien hyllyiltä löytyy jos jonkinlaista korviketta jos jonkinlaiselle tuotteelle. Suurimmat muutokset koskivat tietysti leipää. Rakastin ennen valkoista tuoretta leipää. Nykyään syön leipää harvakseltaan, arkisin en juuri koskaan. Viikonloppuisin saattaa joskus uunissa käydä esipaistetut gluteenittomat sämpylät. Useimmiten suuhun eksyy riisi/maissikakku tai gluteeniton kauranäkkäri, mutta melkein voi sanoa, että elän melko leivätöntä elämää nykyään.

Pastat pystyy hyvin korvaamaan, kuin myös lasagnelevyt, niitä löytyy isosta kaupasta hyvin. Tavalliset jauhot olen korvannut gluteenittomilla, mutta käytän myös riisijauhoja, perunajauhoja, mantelijauhoa, gluteenittomia kaurajauhoja ja maissitärkkelystä leivonnassa. Vähän riippuu mitä on tekemässä. Suomessa ravintoloissa voi luottaa saavansa aina turvallisesti valmistettua ruokaa. Gluteenitonta löytyy ilokseni useasta paikasta ja gluteenittomuuden vakavuus ymmärretään.

Matkustaessa gluteenittomuus joskus harmittaa, vaikka aika hyvin pienellä etukäteistutkinnalla pääsee jo jyvälle kohteen tarjonnasta. Joskus joudun tyytymään turvallisesti kanaan ja kasviksiin, joskus saa valita mitä syö, jos valinnanvaraa on listalla enemmän. Ulkomailla olen tiukempi ruokaa tilatessa. Muistan aina mainita, että kyseessä on terveydellinen ongelma, tulen kipeäksi, jos syön epäsopivaa ruokaa. Tätä painotan aina, varsinkin jos jonkinasteinen kielimuuri tuntuu olevan käsillä. Suomessakin tosin varmistan tarjoilijan tuodessa lautasta eteeni, että olihan tämä nyt sitten se gluteeniton ateria? Matkustaessa en ikinä odota hyvää gluteenitonta ruokaa, jos sellaista saa, olen iloinen, mutta pääsääntöisesti tyydyn siihen, että joudun aina tyytymään. Samoin on juhlissa, oli ne sitten ristiäiset, synttärit, häät tai hautajaiset – syön jos jotain on erityisesti varalle laitettu, mutta pääsääntöisesti menen sillä mentaliteeilla, että pöydästä ei välttämättö minulle ruokaa juuri löydy. Joskus oman laukun pohjalla ollut protskupatukka on pelastanut tiukasta tilanteesta, joskus kakkupalasta on syöty vain päällä ollut täyte, joskus olen ottanut mukaan omat eväät. Hieman sopeutumista siis välillä vaatii.

Jos jotain hyviä puolia ruokavaliostani etsin, sanoisin, että normaaliin ruokavalioon nähden syön hieman terveellisemmin jo pakotetusti. Miettikää nimittäin kaikki valmiit kaupasta saatavat herkut – jätän väliin melkein jokaisen vehnäpullan, keksit, pizzat, donitsin, kakun, useimmat karkit, munkit, leivät ja lihapiirakat. Eineksiä en syö (muutenkaan) lainkaan ja useimmat take away patongit/sämpylät sun muut jää kohdaltani aina hyllyyn. Kahvilassa pöydässäni on useimmiten vain kuppi, ei lisuketta, koska sopivaa ei saa joka paikasta. Jos leipä/pasta/kakku/pulla tms. on valmistettu jostain muusta kuin vehnästä, sen voi melkein aina todeta olevan parempi vaihtoehto.

Jos taas jotain kaipaan, niin se on laku ja hapankorppu. Ruisleivän voi hyvin korvata tattarileivällä, mutta happaria ei millään!

_MG_9976.jpg

Loppusanat

Olen neljän vuoden aikana oppinut elämään tämän erikoisruokavalioni kanssa hyvin. En enää muista miltä tuore ruisleipä, kova hapankorppu tai tavallinen pizzapohja maistuu. Syömme perheessäni kaikki samaa ruokaa, paitsi silloin, jos voi kätevästi valmistaa esim. kahta eri pastaa. Poikkeuksena lasagne tai makaronilaatikko, jolloin syömme kaikki gluteenitonta. Miehen mielestä gluteeniton pasta on melkeinpä parempaa ja täyttää nopeammin, kuin tavis vehnäpasta.

Leivonnasta gluteenittomuutta ei huomaa maun puolesta lainkaan. Joissain rakenne saattaa olla erilaisempi, mutta sitäkään ei voi miinukseksi laskea. En enää koe vakavaa allergiaani rasitteena, sen kanssa vain eletään, eikä se vaikuta normaali arkipäivän elämääni lainkaan. Kyllä tässä ajassa on jo kerennyt tottumaan. Vaikka vilja-allergiani onkin harvinaisesti diagnosoitu, vastaavanlaisista oireista kärsii lukematon määrä ihmisiä. Suosittelen kaikkia mystisistä iho-, vatsa- tai muista oireista kärsiviä reippaasti kokeilemaan viljatonta elämää pari kuukautta. Lyhyempi aika ei valitettavasti anna tarpeeksi luotettavaa testitulosta, sillä jotkut aineet ottavat useamman viikon aikaa poistuakseen elimistöstä. Vilja-allergiaa todetaan vain noin 2%:lla aikuisia. Olen siinä mielessä onnekas, että vaadin testejä ja pääsin niihin, sillä diagnoosin kanssa on helpompi elää – tiedän tasan tarkkaan mitä EN syö, jotta pysyn terveenä.

IMG_9774.jpg

Heräsikö kysymyksiä? En todellakaan ole lääketieteen ihminen, mutta tunnen oman kehoni ja oireet ja keinot niiden parantamiseen, joten vastailen mielelläni, jos vain pystyn. 🙂

Kuvituksena muuten käytetty vanhoja leivontakuviani – kaikki valmistettu  gluteenittomina, tottakai!

 

Painajaismainen päänsärky – migreeni

Havahdun aamulla herätysäänen itsepintaiseen rinkutukseen. Päässä tuntuu oudolta, ihan kuin joku hakkaisi vasaralla ohimoihin ja koko päälakea kiristäisi tiukka pipo. Kampean itseni lääkekaapille, nielaisen annoksen triptaania, migreeniin määrättyä täsmälääkettä ja yritän alkaa valmistautumaan töihinlähtöön. Yläkropassa alkaa tuntumaan oudolta. Painontunne valuu raskaana tuntemuksena ensin korvilta niskaan ja sieltä hartioihin tehden käsivarret velton tuntuisiksi. Olo tuntuu jähmeältä, voimakkaasti väsyneeltä ja käyn hitaalla. Aivot ei jotenkaan toimi normaalilla nopeudella. Lääkkeen sivuvaikutuksia. Päänsärky lievenee tunnin sisällä jättäen jälkeensä oudon kuminan päähän. Se ei ole varsinaista särkyä, mutta olo ei ole normaali. Pienikin ponnistelu tai alaspäin kumartuminen saa ohimot halkeamaan kivusta. Ei tee mieli puhua töissä kenenkään kanssa ja korviin sattuu äkilliset äänet. Ne tuntuvat kovilta muutenkin. Silmiin sattuu kirkas auringonvalo työpöydän näytöistä puhumattakaan. Jotenkin sitä sinnittelee päivän töissä, vaikka en tiedä miten. Salille ei pääse. Päänsäryssä ei pysty mennä treenaamaan. Harmittaa sekin vietävästi.

Iltapäivällä kotiin mennessä särky alkaa taas yltymään ja kävelen suoraan lääkekaapille. Tällä kertaa on otettava annos itselläni parhaiten toimivaa aspiriinia tai buranaa. Tekee mieli mennä nukkumaan, sillä usein pienten unien jälkeen särky on tasoittunut. Ilta menee pienessä kohmeessa särkykohtauksen jälkifiiliksissä. Sama rumba jatkuu aamulla Päiväni Murmelina -leffan tyyliin; herään jälleen päänsärkyyn ja päivä on toisinto edellisestä. Tätä on kestänyt kaksi viikkoa.

Tervetuloa migreenipotilaan maailmaan.

kinfolk2.jpg

Liki kahden viikon ajan kestäneen päänsärkyvaiheen jälkeen triptaaneja karkin lailla aamupalaksi napsineena raahaudun työpaikkalääkärille. Menen saman lääkärin puheille, jonka vastaanotolla olen käynyt aiemmin ja joka oikeasti ymmärtää oman tyttärensä migreenistä, mitä se pahimmillaan on. Minulle vaihdetaan lääke, sillä koen nykyisen aiheuttavan liikaa pöhnäistä oloa. Siirryn sumatriptaanin käytöstä eletriptaaniin ja lisäksi lääkäri suosittaa estolääkityksen aloittamista. Migreeniin ei ole suoranaista estolääkettä, mutta sen hoitoon käytetään tunnetusti oireita vähentäviä, muihin sairauksiin käytettyjä lääkkeitä. Lääkäri katsoo verenpainelääkkeen sopivan minulle parhaiten. Pohdin sitä pitkään. Tuntuu hullulta alkaa syömään verenpainelääkettä, vaikka ei ole verenpainetta. Muita vaihtoehtoja olisi ollut epilepsialääke tai masennuslääke, mutta ne vasta saikin minut takajaloilleni! En kuitenkaan kestä tätä päänsärkyäkään ja jotenkin päällä oleva kierre on saatava poikki. Haen apteekista lääkkeet ja vastahakoisesti aloitan kuukauden testikuurin.

Sivuoireena verenpainelääkkeestä voi tulla huimausta, sillä verenpaine laskee lääkkeellä. Sitä ei ole esiintynyt vielä ainakaan näiden viiden päivän aikana, vaikka aika alhainen on tuo oma jo valmiiksi. Migreenin uskotaan johtuvan aivoissa olevien verisuonien turpoamisesta. Verenpainelääke tasaa mm. verisuonien seinämiä, joten se toivottavasti pian alkaa myös helpottamaan päänsärkyäni. Lääkäri suositti myös käyntiä neurologin vastaanotolla ja se voisikin olla seuraava askel. Haluan kuitenkin katsoa ensin miten estolääkitys alkaa puremaan.

kinfolk1.jpg

Tämä päänsärkykierre alkoi poikkeuksellisesti ilman auraoireita. En siis kirjaimellisesti nähnyt sen tulevan, vaikka omalla kohdallani onkin vaikea auraoireista huolimatta ennustaa, tuleeko päänsärky. Kärsin nimittäin usein auraoireista ilman varsinaista päänsärkyä, mikä on tietysti ehkä mieluisampi versio kuin tämä päänsäryllinen. Tällä kertaa alkoi vain päänsärky. Onkin outoa, kun tämän parin viikon särkyajanjakson aikana olen saanut auraoireita kesken särkykohtauksen. Sellaista ei ole ennen sattunut, yleensä auraoireet tulevat aina kohtauksen alussa. Näköhäiriöt kestää onneksi lyhyen aikaa, pahimmillaan kymmenisen minuuttia, parhaimmillaan kymmeniä sekunteja.

kinfolk3.jpg

Pidän tällä hetkellä päänsärkypäiväkirjaa ja mitä lääkkeitä olen joutunut ottamaan särkyyn. Se helpottaa, jos asioita lähdetään tutkimaan tarkemmin. Migreenillä ja elämäntavoilla on tiukka yhteys toisiinsa. Omissa elämäntavoissa ei ole ihan heti tunnistettavia ongelmakohtia; en tupakoi ja alkoholia käytän hyvin kohtuullisesti, useimmiten niukasti. Harrastan säännöllisesti monipuolista liikuntaa ja panostan terveelliseen ruokailuun. Mutta kun ihminen on asioidensa summa, ei pelkkä fyysinen hyvinvointi ole avain kaikkeen. Useimmiten migreenin aiheuttaakin asia, johon ei olekaan niin helppo vaikuttaa; stressi. Vaikeaa siihen vaikuttamisesta tekee sen, että jos ei itse koe olevansa stressaantunut. Näin taisi käydä myös minulle ainakin tämän särkyputken kohdalla. Näin jälkikäteen ajateltuna onhan tässä ollut muutama oikein iso ja muutama pienikin stressiä aiheuttava aihe, joita olen työstänyt sekä tietoisesti että varmasti myös taka-alalla tiedostamatta. Migreenikohtauksille tyypillistä onkin, että kohtaukset pysyvät loitolla suurimmassa puristuksessa ja iskevät päälle vasta kun tilanne alkaa laukemaan. Tämä sopiikin ajankohdallisesti täydellisesti omaan tilanteeseeni. Juuri nyt, kun kaikki hommat on jo taputeltu ja kaikki vielä menivät niin kuin pitikin ja olen iloinen ja onnellinen, alkaakin tämä päänsärkyhelvetti.

Voin vain toivoa, että kohta alkaa helpottaa. Migreeni vaikuttaa elämään niin kokonaisvaltaisesti. Se sotkee arkielämän kokonaan ja osin muukin perhe joutuu elämään migreenipotilaan armoilla. Varovaisesti tässä mietin, että onkohan tänään parempi päivä. Ainakaan pää ei tunnu tänään siltä, että sitä hakattaisiin lekalla. Saattaisiko tänään olla jopa lääkkeetön päivä? -Sitä en  vielä uskalla toivoa. Lääkäri ”lohdutti” humoristisesti, että usein migreeni loppuu vaihdevuosiin. Ja jos ei, niin sitten se seuraa hautaan asti. Heh.

Eva Solon vesipullo

Varsinkin kesällä tulee kannettua vesipulloa laukussa mukana ja usein olenkin heittänyt kassin pohjalle jo aika moneen otteeseen täytetyn, kertakäyttöiseksi tarkoitetun vesipullon. Niistä on hygienia kaukana ja niistä liuekenee veteen kaiken maailman muovimyrkkyjä.

_MG_9845.jpg

_MG_9847.jpg

Hulluilla Päivillä oli tarjouksessa Eva Solon pullot ja nappasinkin mukaani kaksi niitä, sillä varsinkin tytär käyttää joka päivä jotain ”ärrä” vesipulloa koulussa ja kotonakin.

_MG_9849.jpg

Nyt on tyylikkäät ja turvalliset BPA-vapaat pullot niin äidillä kuin tyttärellä. Tänä vuonna Hullareilta tulikin hankittua asioita, jotka ovat pitkään roikkuneet ostoslistalla. Nämä vesipullot hyvä esimerkki sellaisesta.

Aurinkoista päivää!

Bikinikunnossa?

On aika vetää 6-viikkoinen projekti yhteen, mutta mitä tulee tuohon otsikon kysymykseen – se lienee katsojan silmässä.

Kuka tahansa voi olla bikinikunnossa missä kunnossa tahansa, sehän on jokaisen oma asia. Ennen projektia en olisi viihtynyt omassa nahassani bikineissä rannalla, eikä vieläkään olla ihan siellä missä haluan, mutta eipä tässä rannallekaan ihan heti kohta olla menossa näillä yöpakkas-keleillä! 🙂 Olen silti kyllä tosi tyytyväinen ja ylpeä itsestäni, että jaksoin puristaa täysillä tuon 6-viikkoisen kertaakaan lipsumatta, kertaakaan jättämättä syömättä mitä piti tai kertaakaan jättänyt treenejä väliin. Vedin tämän setin niin täysillä kun pystyin ja se palkittiin. Opin myös hurjasti asioita ja olen viimein löytänyt itselleni sopivan ruokailutavan ja treenirytmin. Haluankin jakaa nyt teille nämä oppimani asiat. (Kuvituskuvina by the way koko 6-viikkoisen ajan mielessä kummitelleet Macarons-leivokset. Näettekö – pystyin jopa ottamaan kuvat, ennen kuin huitaisin ne kitusiini…!:)

_MG_9855.jpg

Ruokailurytmi

Minulle ennestään jo tuttu ruokailurytmi, jossa syödään 3-4 tunnin välein sopii kuin nyrkki silmään. Se on taivaan tosi, että kun elimistö saa säännöllisin väliajoin tarvittavan määrän ja tarvittavat aineet, se rullaa tehokkaasti eteenpäin. Söin itse koko kuusi-viikkoisen näin: aamupala klo 8:00, lounas klo 12:00, välipala klo 15:00, päivällinen klo 18/19:00 ja iltapala klo 20/21:00. Tästä en aio tinkiä jatkossakaan, mutta nyt tiedän tarkemmin mitä kannattaa syödä noina aikoina. En pystynyt ihan täysillä kolmatta viikkoa treenaamaan pienen kasvoihin tehdyn leikkauksen takia ja niinpä hikisimmät treenit oli skipattava. Huomasin viimeistään tuolloin, että suurin merkitys painonhallinnassa on jääkaapin sisällöllä. Mutta niinhän sitä sanotaan, että treenit on se 20% ja ruokavalio 80%. Allekirjoitan tuon täysin! Jos siis haluat pudottaa painoa, aloita se lautaseltasi.

Ravinto ja sen laatu

Jos haluaa syödä puhtaasti ja terveellisesti ja pudottaa painoa, voi unohtaa kaiken, johon on tungettu jotain ylimääräistä. Tämä koskee marinadeja, erilaisia kastikkeita, maustettuja jogurtteja ja rahkoja ja kaikkia ”muiden äitien valmistamia” eines-sapuskoja ja muita puolivalmisteita. Ne ovat täynnä piilosokereita, suolaa, keinotekoisia makeutusaineita ja muuta teollista puppua. Kukapa meistä ei olisi vetäissyt mikron kautta Saarioisen roiskeläppää tai maksalaatikkoa, minä ainakin, mutta ei niistä oikeasti ravitsevaksi kunnon ruoaksi ole. Kerran kun valmistaa ison kasan hyvää, itse maustamaansa ruokaa jääkaappiin annosrasioihin, ei terveellisen ruoan valmistukseenkaan kulu niin paljon aikaa. Itse sain projektista omaan kulutukseeni sopivat makroarvot ja tiedän nyt tarkalleen montako grammaa proteiinia, hiilareita ja hyvää rasvaa tulee aterialla olla, että se toimii täydellisesti omaksi parhaakseni. Söin ennen liikaa protskua ja hiilaria ja aivan liian vähän kasviksia. (Tuo lienee perisynti aika monella.) Myös hyvän rasvan saanti ei ollut joka aterialla ihan loppuun saakka ajateltu.Välipalan tarkoitus korostui ja nyt osaan koostaa senkin oikealla tavalla. Myös treenin jälkeen nopeasti nautittu hiilari jeesasi palautumista, jota en ennen ollut osannut ajatella. Yötä vasten ei taas tulisi nauttia juurikaan hiilareita ja niinpä iltapalan tulisi sisältää enimmäkseen proteiinia. Jälleen yksi asia, joka tuli projektin aikana korjattua.

Ehkä tässä kohtaa parhaimpana vinkkinä antaisin kuitenkin sen, että jos et ymmärrä mitä kaikkea kaupasta käsiisi ottamasi tuote sisältää, älä osta sitä. Mitä pidempi tuoteseloste on, sitä käsitellympi tuote on. Älä osta.

Riittävä lepo

Nuku. Ruoan jälkeen tärkein rakennusaine hyvinvoinnisssa on riittävä lepo. En pysty korostamaan tarpeeksi tuon merkitystä. Itse huitelen arkisin vähintään 7-8 tunnin yöunia, en pärjää vähemmällä ja uni on yksi niistä asioista joista ei tulisi tinkiä koskaan. Se kostautuu kyllä myöhemmin. Jos syö oikein ja liikkuu riittävästi, on keho terveellä tavalla väsynyt iltaisin ja se suorastaan vaatii unta. Uni on palautumisen ja lihasten kasvun osalta korvaamatonta. Uni korjaa treenissä syntyneitä pieniä lihasvaurioita, järjestelee päivän aikana tapahtuneet asiat oikeisiin lokeroihin ja vaikuttaa positiivisella tavalla mm. pitkäkestoiseen muistiin.

Parhain neuvoni tähän on, että älä stimuloi aivotoimintaasi kirkkailla valoilla ennen nukkumaan menoa. Jätä tabletit, tietokoneet ja kännykänruudut rauhaan ja tartu sen sijaan kirjaan. Uni tulee paljon paremmin niin ja nukut levollisemmin.

Aerobisen harjoittelun merkitys lihaskuntotreenin rinnalla

Minulla on tämä ollut ennen vähän joko tai. Jos olen käynyt paljon aerobisilla ryhmäliikuntatunneilla, olen katsonut sen korvaavan lihaskuntotreenin. Jos taas olen nostellut puntteja salilla 4 kertaa viikossa, olen skipannut aerobisen puolen. Nyt tiedän, että nuo kaksi on välttämätöntä yhdistää ja hyvä tapa siihen on tehdä lihaskuntotreenin perään lyhyt ja äkäinen hiit-treeni. (High Intensive Interval Training.) Kun vedät hetken täysillä, sitten himmaat välissä, vedät taas täysillä hetken himmaten ja toistat tuon 5-6 kertaa ja jäähdyttelet päälle, tunnet illalla vielä yhdeksältä sohvalla lojutessasi, kuinka rasva jatkaa palamista! Taas yksi opittu asia lisää plakkariin ja samaa neuvon kaikille!

Meistä jokaisen tulisi löytää itselle se parhain tapa syödä ja liikkua. Se mikä sopii minulle, ei välttämättä ole toisen kuppi teetä, mutta jokaisen tulisi sisällyttää viikkoonsa aerobista liikuntaa sekä lihaksia vahvistavaa liikuntaa. Meistä kaikki vanhenee ja kehoon kohdistuvat muutokset ovat väistämättä edessä ennemmin tai myöhemmin; tasapaino huonontuu, lihasmassa vähenee, rustot ja nikamat heikkenee ja aineenvaihdunta likipitäen pysähtyy mitä vanhemmaksi elää. Lihaksia tulee voimistaa, tasapainoa haastaa, jänteille, nikamille ja luille tarjota liikkuvuutta venytysten ja hyppyjen avulla ja aineenvaihdunnalle sopivia ruokia.

_MG_9860.jpg

Tämä vuosi on oman hyvinvointini vuosi. Kävin viime viikolla kattavassa ikätarkastuksessa työpaikkalääkärillä ja elimistöni on paremmassa kunnossa kuin 5 vuotta sitten samaa tarkastusta tehdessä. Kolestrolini on minimissä, verensokerini priimaluvuissa, maksa-arvot huippua, verenpaine täydellinen ja hemoglobiini erinomainen. Läjä muita arvoja käytiin läpi myös ja kaikki erittäin hyviä. Olen panostanut todella paljon omaan hyvinvointiini ja tämä 6 viikon projekti on ollut yksi niistä ja se näkyi kyllä labratuloksissakin. (Tosin kaikkia ei mitenkään korjata kuudessa viikossa, eli kyllä terveellistä elämää on vietetty pitkälläkin aikavälillä mitattuna.)

Hoidan itseäni käymällä säännöllisesti kiropraktikolla ja akupunktiossa ja olen juuri varaamassa aikaa hierojalle lihasmöykkyjen avaamiseksi. Vyöhyketerapia ei ole vierasta sekään ja aiempaa enemmän kiinnitämme miehen kanssa koko ajan myös ruokaan huomiota. Monipuolinen liikunta sai uutta pontta tästä projektista, enkä ole vuosiin voinut yhtä hyvin kuin nyt!

_MG_9865.jpg

Tätä projektia aloittaessamme moni ihmetteli meille, että ”mistä tekin laihdutatte?” Olemmehan ihan normaalipainoisia, hoikkia ihmisiä. Fakta on kuitenkin se, että myös hoikille ihmisille kertyy rasvaa ja se mihin se kertyy, on hyvin yksilöllistä. Alunperin projektin tarkoituksena ei ollut painonpudotus, mutta kyllähän pudonneet kilot ja lähteneet sentit kertovat, että olihan meilläkin mistä lähteä. Kokonaisuutena sain pudotettua 3,5 kiloa ja mies 6,5 kiloa tämän projektin aikana. Miehen tulos on suorastaan ihan huikaiseva!

Lähteneet sentit laskettuani meinasin pyörtyä nähtyäni, että itse karistin kropastani huikeat 27 senttiä! Pyörittelin 30cm viivotinta kädessäni ja mietin, että onhan se aika hiton paljon… Mieheltäkin lähti 19cm. Minulle ongelmallisimmat kohdat ovat olleet keskivartalon seutu sekä rinnanympärys, tarkalleen selkäpuoli. Sinne kertyneen rasvan sanotaan johtuvan insuliiniherkkyydestä, eli toisinsanoen keho sietää huonosti hiilihydraatteja. Jenkkakahvojen kerrotaan taas johtuvan siitä, että hiilihydraattien määrä on liian suuri kehon sietokykyyn verrattuna. Ei tarvitse olla Einstein tajutakseen, etttä hiilarin laatu ja määrä on jatkossa katsottava tarkkaan. Jalat ja takapuoli minulla on ollut aina hyvässä kuosissa, eikä niissä ole rasvankertymäongelmia. Päin vastoin näihin ripakinttuihin tulisi saada lisää lihaa! Ei siis ollut yllätys, että suurin senttimäärä lähtikin nimenomaan rinnanympäryksestä ja vyötäröstä. Rinnanympärys kutistui 11cm. Huikeeta! Ei ihme, että paidat istuu ihan eri tavalla juuri nyt! Mittasin vyötäröstä sekä kapeimman että leveimmän kohdan, eli juurikin jenkat. Vyötärön kapein kohta kutistui neljä senttiä ja jenkkakahvoille heitin hyvästit yhdeksällä miinus-sentillä. Kyllä on niin paljon tiiviimmän näköinen peilikuva nyt! Ostin jo puolessa välissä projektia yhden koon pienemmät farkut ja nappi kiristi silloin hiukan. No, ei kiristä enää! Myöskin kaapissa jonkin aikaa lojuneet paidat pääsevät taas käyttöön kun ne istuvat niin paljon nätimmin ylle. Kesään mennessä toivoisin vielä karistavani jäljelle jääneen 1,5 kiloa ja silloin olisin täydellisessä ihannepainossani pituuteeni (170cm) nähden.

Näillä kiloilla ja senteillä mitattuna projekti oli huikea suksee! Tulevaisuudessa aion pitää neliviikkoisen vastaavan kuntokuurin, jos tuntuu, että sitä tarvitsee. Muutoin jatkan nyt aika lailla samalla mallilla, ainoastaan päivällistä hölläten. Myöskään ruoan punnitsemiseen en enää lähde, mutta nyt näen silmämääräisesti onko annoksessa sopiva määrä kaikkea. Lisäksi pidämme yhden ”herkkupäivän” viikossa, jolloin voi nauttia jotain hyvää, jos siltä tuntuu. Arkena syödään vain terveellistä ja ravintorikasta ruokaa. Näin emme koe, että jostain pitäisi luopua tai että elämä olisi pelkkää kituuttamista jonkun dieetin parissa, sillä se vasta olisi kamalaa! On kuitenkin turha haaveilla pysyvänsä ihannemitoissa, jos joka ikinen päivä antaa periksi himoille ja syö herkkuja tai liikaa ruokaa kulutukseen nähden. Ihan maalaisjärjellä tässäkin pärjää.

Nyt jos jotakuta kiinnostaa millä tämä tulos saavutettiin, suosittelen erittäin lämpimästi näin kuuden viikon kokemuksella kurkkaamaan Fitnet.fi -sivuston. Ohjelmat (niin treeni -kuin ruokavaliokin) on fitness-mimmi Linda Manuellan käsialaa ja olemme olleet erittäin tyytyväisiä molempiin. Minulla oli Fit for Bikini -ohjelma ja miehellä Fit for Beach. HIeman kutkuttaisi sivustolta löytyvä HIIT -treeniohjelma… ehkä jos sen repäisisi syksyllä? 🙂 Mainittakoon vielä loppuun, että tämä ei ole yhteistyöpostaus, vaan suositus perustuu omaan henkilökohtaiseen kokemukseen.

Tässä kaikki kuulumiset tämän projektin osalta. Muut osat tarinoista löydät näistä linkeistä:
Viikko 1
Viikko 2
Viikko 3
Viikko 4
Viikko 5

Energistä uutta viikkoa kaikille! 🙂

Kuntokuuri vko 5

Negatiivisen ajattelun voima ja kaikki vaikuttaa kaikkeen. Siinä kiteytettynä tämän viidennen kuntokuuri-viikon tunnelmat, jotka sain karvaasti tuta nahoissani.

Kirjoittelin eilen asioista, jotka ovat viime viikon ajan myllertäneet mielessäni. Viime viikko menikin enemmän tai vähemmän siipi maassa erilaisia labratuloksia odotellen ja yhden ison päätöksen edessä ollessa. Jälkimmäiseen liittyi tärkeä tapaaminen, jota stressasin ja jännitin ja hermoilin etukäteen monta päivää samalla kun pelkäsin, että kokeista löytyisi jotain ikävää. Annoin siis oivan kasvualustan niin stressihormonille kuin mielessä paisuville ajatuksillekin ja koko viime viikkoa varjosti epäily, hermoilu, jossittelu ja tunteiden vuoristorata. Tämä ei voi muuta, kuin näkyä myös elimistön toiminnassa.

_MG_9810.jpg

Voin rehellisesti myöntää, että tässä projektissa kuukausi taisi olla omalla kohdallani aikalailla se raja, joka kulki epämukavuusalueen ja silkan ketutuksen välissä. Tämä viides viikko on ollut aiemmin mainittujen asioiden takia yhtä hemmetin taistelua, alavireistä fiilistä, kaikki alleen hukuttavaa väsymystä, nälkää ja törkeetä sokerihimoa ja aika ison ongelman on alkanut aiheuttaa ruoka. Olen lopen kyllästynyt siihen.

Kana ja jauheliha alkaa tulvimaan korvista ja yhtäkään salaatinlehteä tai kurkunpätkää bataatteineen en haluasi hetkeen syödä. Tumma riisi on kuin söisi hiekanjyviä ja kitalakeen tarttuva leipäpala ilman voita ja muu ruoka kuivuudessaan alkaa ihan oikeasti hitsaamaan. Se on kumma juttu, että treenit eivät vieläkään tunnu ikäviltä ja kertaakaan ei ole edes mielessä käynyt ajatus niiden skippaamisesta, mutta tuo ruoka on iso ongelma. Nälkä on tällä viidennellä viikolla vaivannut isosti. Jo tunnin päästä edellisestä ruoasta suolet kurnii ja oikein tunnen, kuinka energiataso laskee ja patterit alkaa hyytymään. Tuntuu kuin koko aivotoiminta hidastuisi, ei enää pysty keskittymään ja sen näkee myös mielialassa ja pinnan kiristymisessä. Sllä hetkellä ei oikein kestä yhtä pientäkään vastoinkäymistä tai vastalausetta. Töissä on ollut vähän haastavaa pitää palikat kasassa ja mölyt mahassa! 🙂

Pari kertaa nälkä ei ole lähtenyt sillä määrällä ruokaa, mitä lautasella on sillä aterialla ollut. Kerran viikon aikana söin ekstra-ruisleivän (gluteenittoman) ja pari kertaa ekstra-mandariinin sammuttaakseni näläntunteen. Lopuilla kertaa olen vain juonut vettä tai Fun Light -mehua. Kyllä sitä tuossa kohtaa miettii miksi ihmeessä ihminen, jolla on jääkaappi täynnä ruokaa, pitää itseään nälässä! 🙂 Sitten taas toisella kertaa muistaa, että mikäänhän tässä elämässä ei tule ilmaiseksi. Ei myöskään rantakunto, jos sitä havittelee. Töitä on sen eteen tehtävä myös ja siedettävä hetki jos toinen epämiellyttäviä asioita ja tunteita. Jälleen kerran, mielenhallintaahan tämä vain on…

_MG_9807.jpg

Nyt kun suurimmat marinat sain pois alta, voidaan keskittyä muihin. Positiivinen puoli tässä tietenkin on se, että muutoin olo on mitä mainioin. (Siis jos unohdetaan nälkä, erilaiset himotukset, väsymys ja ketutus, heh.) Koska elimistö ei saa mitään sitä ärsyttävää ainesta – sokeria, kovaa rasvaa, laidasta laitaan vaihtelevia ruoka-aineita, huonosti sulavia sapuskoja tai keinotekoisia ja teollisia aineksia, se voi hyvin. Suolisto on rauhallinen ja jaksan istua töissä koko päivän työpöydän ääressä ilman vatsanturvotusta ja sahanpuruja. Istumatyössä nesteet eivät pääse liikkumaan aineenvaihdunnan jämähtäessä juurikin suoliston kohdalle kropan ollessa 90 asteen kulmassa koko päivän ja ainakin itselläni huomasin aina housujen alkavan kiristämään viimeistään lounaan jälkeen ja kotiinlähtiessä maha oli kuin jalkapallo. Kaikenlainen turha pöhötys on poissa ja sen myötä olo tottakai erittäin paljon keventyneempi.

En voinut vaa’alle tänä aamuna hypättyäni olla huomaamatta miten kaikki negistely viikon aikana on vaikuttanut. Ekaa kertaa petyin. Viidennen viikon tuloksena oli vain -200g. En uskonutkaan että puolen kilon viikkotahti ilman painonpudotuksen jämähtämistä jatkuisi, mutta en kyllä uskonut, että kävisi näinkään. Miten voimakas vaikutus on siis negatiivisilla ajatuksilla, jos ne päästää kunnolla myllertämään mielessä! Tällä hetkellä tulos kokonaisuudessaan on -2,7g viiden viikon ajalta. Se vähän harmittaa, sillä niin kuin mainittua, projektin alkuun kirjattu tavoite -5kg kummittelee edelleen mielessä. Miehellä oma tavoite paukkui jo ylikin, sillä huimalla -1,1g tämän aamuisella pudotuksella hänen tuloksensa on ennen vikan viikon puristusta yhteensä jo 5,8kg.

Vaikka todella tiukille tämä alkanut viimeinen viikko ottaakin, nyt unohdan negistelyn, sillä siihen ei ole enää syytä ja painan kuin pieni orava tämän vikan viikon täysillä! Pienesti harmittaa, että oma tavoite jää saavuttamatta, mutta yli kolmen kilon yritän pusertaa tuloksen vielä! Se on minun kokoiseltani erittäin hyvä suoritus silti! Ja odotan toki innolla mitä mittanauha näyttää senttien osalta. Kuten jo viime kuulumisissa tuli mainittua, niin ainakin todistettavasti jo yksi farkkukoko ollaan kutistuttu.

_MG_9805.jpg

Kuvissa vilahtelee tämänhetkinen aamupalani. Ai nami! Herkkua! Yhteen smoothieen saa kaiken tarvittavan ja tuo herkkupommi jää taatusti vakkari-aamupalakseni.

Tällä viikolla piristystä tuo Hullut Päivät, johon olen jo valmistautunut taittelemalla kuvastosta hiirenkorvalle hankittavia asioita. Mikään ei ole must -juttu, eikä harmita jos niitä en saa, mutta monta kivaa löytyi, joita käyn ainakin katsomassa paikan päällä. Lisämotskua tuo toki se, että projekti päättyy pian ja palmusunnuntaille olenkin jo varannut herkkuja! Tuon päivän otan todellakin iisisti ja kiellottomasti ja nautin elämästä, saavutetusta tuloksesta ja niistä himoitsemistani herkuista!

Näissä tunnelmissa käynnistyi tämä viimeinen viikko projektin osalta!

 

Kuntokuuri vko 4

Kuukausi takana bikinikunnon metsästystä! Tässä taas fiiliksiä ja tuloksia menneeltä viikolta.

Viime viikko meni uuden treeniohjelman parissa, se vaihtui neljännen viikon alussa. Ihmetyksekseni minulta lähti yksi salitreeni kokonaan pois ja niitä on tällä hetkellä kolme. Sen sijaan yksi aamuaerobinen tuli lisää ja niitäkin nyt sitten yhteensä kolme. Näiden lisäksi teen kerran viikossa viikonloppuaamuna yhden hikisen, erilaisia hyppyjä ja loikkia sisältävän treenin, joka saa sykkeen nousemaan pilviin, eli treenejä viikolle kertyy yhteensä 7. Tällä tahdilla mennään nämä kaksi viimeistä viikkoa. Tuon 7 treenin päälle menen vapaaehtoisesti vielä yin-joogaan, jossa viikon kolotukset saa vähän lempeämpää käsittelyä ja lihaskalvot kaivattua aukomista. Kehonhuoltoa ei pidä unohtaa tällaisenkaan projektin aikana.

_MG_9629.jpg

Treenit on tuntuneet tosi rankoilta. Kroppa huomaa kyllä heti, kun liikkeet vaihtuu ja lihas saa uutta ärsykettä. Jalkoihin on taas palannut se kokoaikainen outo tuntemus – ei varsinaista leposärkyä, mutta outoa kihelmöintiä. Vaikka koko päivä saa ihan toisenlaisen reippaan alun niinä aamuina, jolloin vuorossa on n. 45 minsan aamuaerobinen, se tuntuu selvästi illalla lisääntyneenä väsymyksenä. Loppuviikolla, torstaista eteenpäin väsymys oli todella voimakasta. Iltapäivisin alkoi suorastaan nukuttamaan ja silmiä oli vaikea pitää auki. Fyysinen väsymys on ollut todella kovaa. Kroppa on iltapäivästä kuin räsynukke ja jo vesilasin nostaminen huulille on tuntunut jumalattoman raskaalta. Treeneihin on kuitenkin jostain kaivettu vielä forcea ja ne on saatu suoritettua hyvin. Kotiin päästyä ei ole energia riittänyt enää mihinkään. Ei ole outoa, että raahaudun viimeisillä voimillani jo puoli kahdeksalta sänkyyn!

Eniten ärsyttää se, että arkipäivinä aika ei riitä mihinkään muuhun kuin treenaamiseen ja ruoanlaittoon. Kämppä on hujanhajan – kukaan ei siivoa viikkoon ja pölypallerot ja koiran tassuissa sisään kulkeutuvat pikkukivet narskuu jaloissa. Keittiö on pysynyt jotenkuten kunnossa, sillä astioita ja eväsrasioita on tällä ruoanlaittotahdilla pakko pyörittää koko ajan tiskikoneessa. Tällä dieetillä ollessamme onkin viikonloppupäivät olleet ainoita, jolloin huusholli keretään hoitamaan kuntoon ja pyykkikone pyöräyttämään. Epäsiisti koti ärsyttää, mutta ei ole oikeasti aikaa eikä todellakaan energiaa tarttua enää imurin- tai mopinvarteen kahdeksalta illalla, kun hampaidenpesukin tuntuu jo täysin ylivoimaiselta teolta.

_MG_9620.jpg

Itsellä ruoka on ollut koko ajan se suurin ongelma. (Kuvituskuvina muuten sapuskoja, joita tällä hetkellä syömme. Näyttävät ihan hyviltä, mutta jos kuukauden ajan syöt joka aterialla tismalleen samaa, alkaa se kyllä tulla korvista…) Tällä viikolla myös miehellä on alkanut tökkiä tämä jatkuva ennakoiminen, eväiden pakkaaminen ja roudaaminen joka paikkaan mukaan, ruoanlaittoon kuluva aika ja raaka-aineiden punnitseminen. Emme iki kuuna päivänä voisi elää jatkuvasti näin.

Onneksi tämänkaltaiset dieetit onkin suunniteltu lyhyeen käyttöön, jolla saa hyvän boostauksen motivaatiolle hyvillä tuloksilla! Ja vaikka aika paljon olen valittanutkin tuosta ruoasta ja ruokailusta, huomaan todellakin missä on itse menty metsään aiemmin. Tämä on ollut todella opettavainen kokemus. Näin orjallista ruokailua emme tämän kuuden viikon jälkeen jatka, mutta varioimme siitä itsellemme paremmin arkeen, elämään ja mieltymyksiimme sopivan setin. Tosi paljon jää tästä käyttöön ihan normaaliin elämään.

_MG_9689.jpg

Kun ryhdyimme tähän projektiin ja ilmoittauduimme valmennukseen, piti ilmoittaa ihan konkreettinen tavoite pudotettavien kilojen suhteen. Ilmoitimme molemmat -5kg. Vaikka tämän projektin suurin motivaattori ei ollutkaan painonpudotus, on se kumma juttu, että ilmoitettu tavoite alkaakin kummittelemaan mielessä niin, että siihen on päästävä! Yhtäkkiä siitä näin projektin loppupuolella onkin muotoutunut se virstanpylväs, johon tähdätään.

Mies saavuttaa omansa, jostain syystä tuo fyysisempi sukupuoli saa helpommin painoa alas ja lihasta esiin, kuin me naiset. Omalla kohdallani olen valitettavasti tullut siihen tulokseen, että tämä kuuden viikon puristus ei tule riittämään itselleni saavuttaakseni halutun lopputuloksen. Aika ei vain riitä, vaikka paino tuleekin tasaisesti alas. Eniten tässä ärsyttääkin se, että en voi oikein tehdä enempää kuin mitä nyt jo teen päästäkseni tuohon.

_MG_9706.jpg

Jostain syystä pomppaaminen vaa’alle näin maanantaiaamuisin aina vähän jännittää. Onneksi tämän aamuinen -500g vaakaluku kuitenkin näytti, että homma etenee edelleen erittäin tasaisesti. Neljän viikon aikana paino on pudonnut yhteensä 2,5 kiloa. Miehellä vaakaluku näytti tänään taas tasaisen -800g ja tässä kohtaa hänen tuloksensa neljältä viikolta on jo 4,6kg.

On ollut kiva huomata, että tämä aherrus ei mene hukkaan. Alkuun ei peilistä nähnyt tuloksia, mutta nyt neljän viikon jälkeen sielläkin jo pikkuhiljaa katsoo keskivartalosta hoikistunut tyyppi, jolta on kaikki ylimääräinen turvotus ja pöhö poissa. Kokoa pienemmät farkut sujahtaa jalkaan tuosta noin ja ne isommat lörpöttää likipitäen käyttökelvottomina. Kello on alkanut pyörimään ranteessa ja vaatteet istuu paremmin. Fiilis on tosi korkealla ja nyt vain täyttä häkää kohti taas tätäkin uutta viikkoa!

Taistelu arpea vastaan

Siinä se nyt on. Kamala 1,5 cm vekki keskellä otsaa rumine ommeljälkineen. Tämä kuva on otettu tuoreeltaan tikkienpoiston jälkeen. Jälki on punoittava, iho ei vielä ole kunnolla parantunut ja se on vielä haavoilla. Kun tikit poistettiin ja näin arven, meinasi itku päästä. Onhan tuo nyt ihan järkyttävän näköinen!

Olen aina ollut tarkka ulkonäöstäni. Olen aina huoliteltu ja saanut olla tyytyväinen kasvojeni ihoon. En ole ikinä kärsinyt finneistä tai muistakaan ikävistä iho-ongelmista. Ikääni nähden ihoni on nuorekas ja olen toistaiseksi säästynyt kummemmilta rypyiltäkin, otsassa näkyy muutama kevyt juonne. Minulta kysytään vieläkin papereita saunasiidereitä ostaessa ja useimmiten minun veikataan olevan paljon nuorempi kuin olenkaan. Tässä neljänkympin kynnyksellä se tuntuu aika hyvältä! Olinkin aika järkyttynyt, että tästä eteenpäin moinen jälki koristaisi kasvojani ikuisesti. Niitä kasvoja, joissa ei ole ollut ennen mitään iho-ongelmia…

_MG_9229.jpg

Aloin samantien tutkimaan miten arpea voisi hoitaa niin, ettei se kohoaisi tai levenisi ja miten punoituksen saisi nopeammin häipymään. Arpeutumisprosessihan kestää vuoden verran. Vasta vuoden päästä näen minkälaiseksi arpi tulee jäämään. Tämä eka vuosi onkin arven kannalta kriittisin siis. Koska arpi on todella liki keskellä naamaa, aion hoitaa sitä kunnolla. Plastiikkakirurgin suosituksesta pidän arven päällä ihoteippiä seuraavat 2 viikkoa. Teippi auttaa tukemaan arpea ja estää sen leviämisen. Teippi on onneksi todella huomaamaton ja arven kokoiseksi leikattuna se sulautuu hyvin oman ihonvärini sekaan. Sain sairaanhoitajalta vinkin toisestakin teipistä, joten aloin tutkimaan asiaa enemmän.

Lampsin googlettelun tuloksena apteekkiin ja keskustelin oikein asiantuntevan henkilön kanssa. Hän katseli kuvaa arvestani (kuva oli samana aamuna otettu) ja arvioi ihon olevan vielä haavoilla, eikä heti suositellut vaihtamaan nyt arven päällä ollutta teippiä toiseen. Odottelen siis vielä jonkun päivän arven parantumista ja sitten vaihdan teipiksi Mepiformin. Se on silikoniteippivalmiste, jonka on kliinisesti todistettu ennaltaehkäisevän, madaltavan, pehmentävän ja häivyttävän punaisia ja kohollaanolevia arpia. Tätä teippiä pidetään 24 tuntia vuorokaudessa ja se poistetaan ainoastaan suihkun ajaksi. Sama teippi kiinnittyy tarvittaessa uudelleen kuivaan ihoon.

_MG_9298.jpg

_MG_9300.jpg

On olemassa myös silikonigeeliä, jota voisi alkaa sivelemään arven päälle. Se muodostaa kerroksen arven päälle ja toimii ikäänkuin laastarina, mutta apteekkihenkilökunta suositti ennemmin tätä Mepiform-teippiä alkuun. Voidetta voi alkaa käyttämään myöhemmässäkin vaiheessa, se toimii parhaiten 1-3 kuukauden ikäisiin arpiiin, mutta sillä voi hoitaa myös ikivanhoja arpia. Tosin niiden hoitaminen vie luonnollisesti enemmän aikaa.

Plastiikkakirurgi varoitteli myös auringosta. Varsinkin kevätaurinko on iholle kamalinta. Iho on ohuinta juuri kevään aikaan kun talven jälkeen ihon sarveiskerros, joka suojaa ultraviolettisäteiltä, on heikoimmillaan. Jos tuore arpi saa aurinkoa ja ruskettuu, se jää ikuisiksi ajoiksi ruskeaksi! Joudun siis suojaamaan arven ihan erityisen hyvin juuri nyt. Myös kesälomamatkan aikana arpi tulee suojata, sillä kuumassa, 30 asteen lämmössä muutaman kuukauden ikäinen arpi joutuu todella kovalle koetukselle ja mitä todennäköisimmin palaa ilman tehokasta suojaa. Arpi olisi parhainta saada vaatteiden alle suojaan, mutta se on minun tapauksessani vaikea toteuttaa. Tällöin ainoa vastaus on 50 suojakerroin.

Näin kotimaan kevätauringon alla ei vielä ihan tuohon tarvitse ryhtyä, mutta Mepiform-teippi antaa vain pienen n. 5 kertoimen suojan. Tämä ei riitä suojaamaan arpea tarpeeksi. Olin siis vailla kasvoihin laitettavaa suojakerroinvoidetta. Minulta löytyy sen verran punapigmenttiä, että kasvoissani on pisamia, jotka korostuvat auringossa ja vasta kahtena viime vuotena olen havainnut ikävän efektin kasvoissani – pigmenttiläiskien ts. maksaläiskien ilmestymisen mm. suun ympärille auringonvalon seurauksena. Päätin yhdistää voidetarpeeni myös tähän asiaan ja hankkia voiteen, joka sisältäisi korkean suojakertoimen ja suojaisi ihoani myös näiltä muutoksilta jatkossa.

_MG_9290.jpg

Ostin apteekista Louis Widmerin päivävoiteen, jossa on 30 kertoimen suoja. Hajusteeton kosteusemulsio ehkäisee ihon ennenaikaista vanhenemista ja suojaa UV-säteiltä. Voide ehkäisee myös pigmenttiläiskien syntymistä, joten tuote sisältää kaiken sen, mitä nyt tarvitsen. 

_MG_9294.jpg

Aion seurata arven ihoa todella ahkerasti nähdäkseni muutoksia. Ompeleiden jäljet, jotka itse asiassa tekevät arvesta juuri nyt todella ruman, haalentuvat onneksi ja niiden pitäisi häipyä kokonaan. Nythän arpi tosiaan näyttää ihan sellaiselta merirosvo-arvelta, joillaisia lapset piirtää.

Itse viilto on kuitenkin tosi siisti ottaen huomioon, että minulta on poistettu kuitenkin myös pala ihoa leikkauksen aikana. Nätisti on plastiikkakirurgi kuronut ihon umpeen. Arven ei soisi kuitenkaan levenevän tuosta yhtään! Kun teipin käytöstä pääsen vähän eroon ja jos arpi tuntuu esteettisesti vaivaavan, on varmaan aika turvautua Joe Blascoon. Aurinkovoide alle ja Joe Blascon Dermaceal -peiteväri päälle ja arpi on enää muisto vain!

Kuntokuuri vko 3

Puolet takana – puolet edessä!

Kuuden viikon kesäkunnon metsästys -projekti on saavuttanut puolivälin. Muistan ekalla viikolla ajatelleeni, että herranjestas, miten kestän kuusi viikkoa ja nyt mietin, että onpa kolme viikkoa mennyt nopeasti! Tässä kerkeää tapahtua vielä vaikka mitä seuraavan puoliskon aikana! Aloitetaan tunnelmien purku alkuviikosta, jolloin vihdoin aloin rauhoittumaan projektin suhteen niin, etten enää jaksanut pullikoida yksitoikkoista sapuskaa vastaan. Nyt ajattelen, että se tosiaan toimii polttoaineena, jolla tämä kuusiviikkoinen viedään läpi.

_MG_9325.jpg

Omalta osaltani treenaus meni vähän vihkoon, sillä leikkaushaavan takia en saanut hikoilla. Yritä siinä nyt sitten tehdä tehokas treeni! Sain kuin sainkin tehtyä kaikki salitreenit varioiden ja tuntumaa sain ihan perillekin asti lihaksiin. Käytin lähinnä staattisia pitoja aika pitkälti ja sehän tietty ärsyttää lihasta aika nopeastikin, ilman, että syke nousee ja hiki pukkaa iholle. Aamuaerobiset jäi väliin, sillä niiden tarkoitus taas on nimenomaan nostaa se hiki. Odotankin jo innolla tänään käyttöön otettavia uusia salitreenejä, joiden mukaan treenataan loppuaika. Nyt ei enää leikkaushaava pidättele! Motivaation piristäjäksi kävin myös hieman urkkavaateostoksilla ja matkaan lähti aivan ihana kirkkaanpinkki toppi! Kauniit kukkakuvioiset liivit tempaisin mukaan myös ja aika uusi hankinta on myös harmaa, teknisestä materiaalista valmistettu treenitakki, jonka ostin joulun alla Berliinistä.

Alkuviikko sujui meillä molemmilla oikein hyvin. Safka upposi ja treenit kulki. Loppuviikkoa kohden huomasimme kuitenkin molemmat saman ilmiön kiusaavaan – väsymyksen. Joinain päivinä väsymys on tullut niin kovana, että välillä on pitänyt väkisin pitää silmiä auki kesken työpäivän! Iltaisin ei ole jaksanut ilta-yhdeksää pidempään heilua pystyssä ja uni on tullut kuin halolla päähän lyötynä. Välillä kroppa on tuntunut niin vetelältä ja voimattomalta ja lihaksissa, varsinkin jaloissa on ainakin itselläni ilmennyt sellaista jatkuvaa lepotuntemusta – en kutsuisi sitä leposäryksi, ehkä sellaiseksi kihelmöinniksi tms. Miehellä on jonkin verran fyysinen työ ja hänellä väsymys on tuntunut ehkä vielä raskaammalta. Lisäksi hän on tällä viikolla valittanut aika paljon nälkää, jota aiemmin ei ole ilmennyt. Itselläni taas on ollut vähän päinvastoin – seuraava ruoka-aika on tuntunut tulevan aivan liian nopeasti.

_MG_9332.jpg

Mainitsin viimeksi ruokakustannuksiemme nousseen tuntuvasti tämän projektin aikana. Piti ihan kauppakuittia tutkia nähdäkseni mikä sitä loppusummaa hilaa ylös. Ekana silmiin osuu pähkinät. 500g pussi, joka ei montaa päivää meillä kestä, maksaa liki 9 euroa. Seuraavana tulee marjat. Me kulutamme niitä tällä ruokavaliolla puolisen kiloa päivässä. Kesän marjat on syöty omasta pakkasesta ajat sitten ja niinpä turvaudumme kaupan pakastealtaaseen. Kuten kaikki tietää, ulkomaiset marjat ovat nou-nou ilman kypsennystä ja koska me nautimme ne pakkasesta suoraan, ostamme luonnollisesti kotimaisia. Puolen kilon mansikkapussi maksaa yli 4 euroa, sekamarjapussi kolmisen euroa. Mustikoita saa edes vähän edullisemmin, vajaalla parilla eurolla. Marjaostoksemme saattaa helposti siis olla jo sekin yli 10 euroa per kerta. Kananmunia ei nyt vaihtuneella ruokalistalla mene niin paljon, kuin kahdella ekalla viikolla, mutta söimme tuolloin yhteensä 10 kananmunaa päivässä. En halua syödä muita kuin luomumunia, joten siinä nousee äkkiä summa tosi korkeaksi!

Tässä ruokavaliossa määritellyt hedelmät maksaa 2-4 euroa kilo hedelmästä riippuen. Me ostamme niitä helposti 2-3 kiloa per kauppareissu. Koska kulutamme kasviksia paljon myös, ei nekään halpoja ole – bataatti maksaa reilu 2 euroa kilo ja jos koriin heittää kolme-neljä isoa bataattia, ne painaa helposti 1,5 kiloa. Sitten kun siihen lisää erilaisia salaatteja, kiinankaalia, lehtikaalia, parsaa -ja kukkakaalia, porkkanoita ja yrttejä, kurkusta tai tomaatista puhumattakaan, alkaa hevi-osastolla kulumaan helposti 30 euroa yhdellä kauppareissulla. Tässä kohtaa laskuri näyttää yhteensä jo 50-60 euroa ja ostoskärryssä ei ole vielä edes proteiininlähteitä – niitä, jotka oikeasti maksaa.

Pari pakettia broilerin jauhelihaa ja lisäksi naudan vähärasvaista jauhelihaa menee ostoskärryyn joka kerta. Lisäksi broilerin rintafileitä. Ja maitorahkaa ja raejuustoa. Nämä tekevät helposti parikymppiä lisää. Jos vielä pitää täydentää puurovarastoa, täysjyväpastapusseja, riisikakkuja, kalkkunaleikettä, vihreää teetä tai jotain vitamiini/hivenainevalmisteita, alkaa kauppakassien arvo lähentelemään helposti sataa euroa tai yli. Käymme kolme kertaa viikossa kaupassa tällä kuurilla ollessamme. Vaikka normaalisti käymme vain kaksi kertaa, ei jotenkaan pysty tällä dieetillä tuota noudattamaan. Kuitissa komeilee joka kerta n. 100 euron loppusumma. Viikossa meillä menee siis 300 euroa ruokaan. Puhtaaseen, lisäaineettomaan, terveelliseen ruokaan.

_MG_9333.jpg

Meillä on käytännössä noussut ruokakulut puolella. Normaalisti meillä menee sellainen 600 euroa kuussa ruokaan, nyt summa lähentelee 1200 euroa. On se kieltämättä vähän lompakossa tuntunutkin ja meidän perheessä on kuitenkin kaksi työssäkäyvää aikuista. Miten tällaista ruokavaliota noudattaisi yksinhuoltajavanhempi tai matalapalkkaisella alalla työssä olevat? Kyllä Suomessa ruoka on niin pirun kallista, varsinkin juuri se terveellinen, jota joka paikassa toitotetaan syömään; ”Ostakaa luomua!” ”Suosikaa lähiruokaa” ”Syökää kasviksia vähintään puoli kiloa päivässä”… millä rahalla kaikki ihmiset noita ostaa, kun nuo on juuri niitä kaikkein kalleimpia tuotteita?

No, tämän pohdinnan jälkeen taas tulokset. Viime viikolta en odottanut ihmeitä, sillä uskoin iisimpien treenien vähän hidastavan mm. painon putoamista. Vielä mitä. Puolisen kiloa taas oli lähtenyt! 🙂 Miehen tulos -0,8kg, eli todella tasaisella vauhdilla tässä edetään! Yhteensä kolmessa viikossa minulta on lähtenyt tasan 2kg ja mieheltä 3,7kg.

Tänään heräsin klo 05 aamuaerobiselle ja töiden jälkeen kutsuu taas sali. Kuulumisia tältä saralta päivitän jälleen viikon päästä.

Work out – own it!

Kuntokuuri vko 2

Jo kolmannes (kuulostaa paljon pidemmältä ajalta kuin kaksi viikkoa) tätä kuntokuuria takana – on siis aika kerrata viikon kuulumiset.

Alkuviikko sujui oikein hyvin. Treenit kulki, eivätkä tuntuneet ihan niin maailmanlopun lähestymiseltä kuin ekana viikkona. Liikkeet olivat tutumpia nyt toisella kierroksella ja lihaksetkaan eivät kipeytyneet enää niin turkasen paljon. Ei treenit silti iisiltä tunnu; hiki virtaa, keuhkot puuskuttaa täysillä ja lihakset on ihan loppu vikojen toistojen aikana.  Ilalla kotona ruoan ja suihkun jälkeen olo on kuitenkin aika auvoinen. Liikunta on parasta mielen nollausta ja tuo poikkeuksetta aina paremman olon.

_MG_9180.jpg

Tuli tuo ruokakin jo tuossa mainittua, jatketaan sillä aiheella. Ei tämä ruokavalio mitään raaka-aineiden ilotulitusta ole, se on selvä. Aika yksipuolista se on, vaikka makroarvot ovat täydelliset ja kuvunkin sillä täyteen saa. Kuitenkin meidän perheen jäsenet ovat pienimuotoisia kulinaristeja. Ruokaa on vaikea ajatella vain polttoaineena tämän projektin aikana, kun oma ajatus ruokaan liittyen on nautinto. Me nautimme kokkaamisesta ja ruoan tekemisestä. Tykkäämme eri valmistustavoista ja leipomisesta ja nautimme myös syödä hyvää ruokaa, jossa yhdistyy monia makuja ja elementtejä. Ruokaan liittyy myös niin paljon sosiaalisia kanssakäymisiä, hyvä viini tai rapeakuorinen leipä, että ruoka ei ole meille vain ruokaa. Se on tärkeä osa elämää, joka jaetaan muiden ihmisten kanssa. Niin jokapäiväisenä arkirutiinina kuin juhlankin hetkenä. Ei tällaisen ruokavalion aikana nautita kaverin nelkytvuotispäivän juhla-antimista, lähdetä ystävien kanssa ravintolaan illalliselle tai lasilliselle tai testailla uusia reseptejä.

Tämän projektin ruoasta intohimoinen kokkailu on kaukana. Mättäämme vaa’an kautta yksitoikkoiset ruoat pannulle tai pellille paistumaan tai kattilaan keittymään. Nekin yksitoikkoisesti, vaikka kuinka yritämme miettiä variointimahdollisuuksia. Tämän projektin aikana ei leivota, eikä liioin yhdistellä makuja tai elementtejä. Lautasella ovat kerta toisensa jälkeen sama protskunlähde, sama hiilarinlähde ja samat rasvat ja kuidut. Alan arvostamaan ihan toisella tapaa ihania raaka-aineita ja ruokia ja valmistustapoja…

Ihme kyllä ruoka kaikessa yksitoikkoisuudessaan (olenkohan jo toistanut tarpeeksi tuota sanaa…?) ei ihan vielä tulvi korvista. Hyvä niin, sillä tätä jotakuinkin samaa menua pitäisi jatkaa vielä 4 viikkoa. Ikävöin eniten erilaisia purutuntumia suussa. Eri makuja ja tuoksuja. Kastiketta. Jotain kosteutta lautasella. Keittoja. Nämä ajatukset on kuitenkin pakko yrittää työntää taka-alalle, sillä muutoin tästä tekee kaksinverroin haastavampaa itselleen. Onneksi olemme keksineet muutamia vaihtelevia tapoja yhdistellä käytössä olevia raaka-aineita. Maustamalla eri tavalla ne saa vähän uusia ulottuvuuksia.

_MG_9183.jpg

Sanon suoraan, että tämä koko projekti menee vain sen ajatuksen voimalla, että kohta se loppuu. Heh! 🙂 Tämä on pientä henkistä taistelua päivästä toiseen odottaen, että viimeinen päivä viimein koittaa. En oikein osaa nauttia tästä kokonaisuutena yhtään, mutta en kyllä tiedä pitäisikö edes. Tässähän viedään oma mieli ja keho sinne epämukavuusalueelle. Ei tämän kuulukaan tuntua päiväkävelyltä puistossa. Tämän kuuluu olla epämukavaa, vähän vaikeaa ja haastavaa ja käydä hermon päälle. Miten muutoin ihminen kehittyisi – enkä puhu nyt mistään lihaksista, vaan mielestä. Sillä tämähän ei ole mistään muusta kiinni, kuin mielenhallinnasta. Vasta sitten kun joutuu räpiköimään itselle epämukavilla vesillä, voi löytää itsestään ihan uusia juttuja ja kasvattaa henkisiä voimavaroja.

Eka viikko meni totutellessa, toka viikko pullistellessa vastaan ja kiukutellessa, kolmas viikko alkaa nyt jo aika levollisin ajatuksin ja tähän kaikkeen tottuneena.

_MG_9178.jpg

Mietin juuri yksi päivä erilaisia himotuksia. En voi mitenkään olla enää sokerikoukussa, sillä viime lokakuusta lähtien sokerinkulutukseni on ollut hyvin vähäistä tai sitä ei ole ollut lainkaan. Loka -ja marraskuu meni sokeri- ja herkkulakossa kokonaan. Joulukuussa söin suklaakalenterin suklaat aamuisin ja aaton liepeillä ihania, jouluun kuuluvia suklaita. Aika maltillisesti silloinkin. Tammikuu oltiin taas täysin sokerittomalla ja helmikuussakin herkuteltiin vain reili-reissumme aikana. Eikä silloinkaan karkkia, vain jälkkäreitä ruoan yhteydessä. Tuo sokerikoukku on siis katkennut jo viime vuoden puolella. Kuitenkin eräänä päivänä kaveri postasi Instaan herkkukuvan; ison kulhollisen irtokarkkeja ja meinasin seota. Yhtäkkiä mieleni teki irtokarkkeja enemmän kuin koskaan! En kuitenkaan ollut haikaillut irtokarkkeja ennen kuvan näkemistä, eli se juuri toimi trikkerinä himotukselleni. Hullua. Himoitsin siis karkkia enemmänkin silmilläni kuin niinkään fyysisesti!

_MG_9186.jpg

Näiden pohdintojen jälkeen sitten niihin tuloksiin.

Kolmannen viikon alun kunniaksi hyppäsin aamulla vaa’alle ja sehän näytti taas mukavasti -600g vähemmän kuin viikko sitten. Kahdessa viikossa on lähtenyt siis 1,6 kiloa. Ei huano, kuten Uotisen Jorma toteaisi! Miehellä vaaka näytti tänään -1,9kg vähemmän ja yhteensä hänellä on lähtenyt kahdessa viikossa 2,9kg. Kyllähän tämä taas kannustaa jatkamaan ja sietämään kurjia sapuskoita.:)

Tämä projektin kolmas viikko tuo vähän haasteita treenaamiseen. Viime perjantaina tehdyn leikkauksen jäljiltä minulla on otsassa leikkaushaava ja tikit. En saa hikoilla seuraavaan kuuteen päivään tai muutenkaan aiheuttaa kasvoihin liikettä, joka vaikuttaisi arpikudoksen muodostumiseen. Kovat salitreenit, jossa hiki alkaa virtaamaan ja jossa viimeisten toistojen aikana kasvotkin vääntyvät tuskaiseen vääntöön, ovat siis täysin poissuljettu – enhän toki halua riskeerata, että leikkaushaava tai arpeutumisprosessi jotenkin vaarantuisi, varsinkin kun kyse on kasvojen alueesta. Tämän viikon teen siis kevyempää treeniä, joka tietysti harmittaa, mutta näin asia nyt on. Ruokavalio toivottavasti pitää kuitenkin kiinni projektin etenemisessä edelleenkin.

Ensi viikolla pureudun kuulumisteni kanssa myöskin raha-asiaan. Tällainen kuuri, jossa terveellisesti syöminen viedään ihan uusille leveleille, aiheuttaa taloudellisesti myös hyvin isoja muutoksia. Ei ole tuulesta temmattua kun sanotaan, että vain rikkailla on varaa syödä terveellisesti… Siitä kuitenkin lisää ensi viikolla!

Naama paketissa

Tänään olen sairaslomapäivällä.

Kasvoistani, tarkemmin otsastani tammikuussa löytynyt patti on nyt vihdoin poissa. Sitä yritettiin jo kerran poistaa viiltämällä iho auki ja tyhjentämällä, sillä sen luultiin olevan joku outo nestekertymä. Patti tuli kuitenkin takaisin (joskaan se ei omasta mielestäni ikinä pois lähtenytkään!)  ja sitten sitä tutkittiin ultralla. Radiologi poissulki syövän, mutta koska ei pystynyt selvittämään tarkasti mistä oli kyse ja patti jäi epäspesifiksi, hän suositti sen leikkaamista. Ei sinäänsä, että olisin itsekään halunnut esteettisesti ikävästi näkyvän patin jäävän kasvoihini iäksi, kun ei sen kuulu siellä olla…

Takaisin siis plastiikkakirurgin pakeille. Voin kertoa, että jo kertaalleen kolmen puudutuspiikin kokeminen otsaan tuikattuna aiheutti pienen kammon tätä uutta operaatiota kohtaan. Ne piikit tuntui aivan kamalilta tälläkin kertaa! Muutenkin ajatus skalpellin uppoamisesta kasvoihin jättäen lopullisen jäljen ja arven ei ole mukava. Naisena koen arvet kasvoissani  epämiellyttävänä, kun niitä on jo kaksi ennestään.

_MG_9011.jpg

Nyt on patti (mitä todennäköisimmin kysta – tarkempi tieto tulee jossain kohtaa patologilta) poissa. Tilalla on tikkejä kolmessa ihokerroksessa ja otsassa 1,5 sentin leikkaushaava. Lisäksi tietysti järkyttävä turvotus, joka saa silmäluomet painumaan silmien päälle. Ihan toisinto ekasta poistoyrityksestä; naama on puutunut ja turvonnut ja otsa on kuin Klingonilla. Painoside puristaa, sen on tarkoitus estää veren kertyminen tyhjään onteloon ja mustelman synty. Tänään on maattava koko päivä ja ilta aloillaan, jotta veri ei pääsisi valumaan tehden silmästä mustan. Se tästä vielä puuttuisi!

Rauhoitun siis jo nyt viikonlopun viettoon viettäen vielä huomisenkin tosi iisisti ja toivottelen teille mukavaa viikonloppua! Nyt taidankin seuraavaksi kipaista Burana-paketille…