Joko teillä on kausivalot?

Taidettiin olla ekat naapureistamme, jotka viritteli tänään kausivalot pihapuuhun.

IMG_9966.jpg

Tehtiin ekaksi aikamoinen homma siivotessa villiviinin ja muiden pensaiden lehdet terassiltamme – tuolta koristekivialueelta kun ne pitää ihan sormin nyppiä! Seuraavaksi ripustelimme jo lyhdyt roikkumaan talven varalta, ei niitä pakkasessa enää erkkikään virittele näpit kohmeessa. Terassin kupeessa kasvavalle tuijalle annoimme kyytiä oksasahalla. Muotoilimme über tuuheaa puuta vähän kapeammaksi ja lyhyemmäksi ja siitä tulikin todella siisti! Miten näppärä vekotin tuollainen oksasaha! Tuon lainasimme testiin kaveriltamme, mutta oman ostamme ensi keväänä ihan varmasti – mökilläkin riittää pensaita karsittavaksi.

IMG_9963.jpg

Havupuut onkin hyvä leikata näin syksyllä, kun kasvukausi on ohitse ja puut vaipuvat jo talvilepoon. Toinen vaihtoehto olisi keväällä heti ennen kasvukauden alkua, mutta se on mielestäni vähän vaikeampi ajoittaa. Trimmauksen yhteydessä ripustimme puuhun jo valot. Eipähän tarvitse enää takapihalla tehdä mitään ennen talven tuloa – sen kuin sytyttää kynttilät lyhtyihin ja nauttii! Etupihalle en ihan vielä viitsinyt kirsikkapuun valoja viritellä, ne laitetaan sitten ekana adventtina pikkujoulujen kunniaksi.

Päivä vierähti pihahommissa, jonka päälle nautimme neljä tuntia uunissa muhinutta karjalanpaistia. Nyt on sauna lämpiämässä ja loppuilta kuluukin Netflixin parissa.

Ihanaa sunnuntai-iltaa!

Antaa kattopeltien paukkua!

Näin eräänä päivänä auton ratin takaa sellaisen näkymän, joka tuntui minusta jotenkin ihan erityiseltä. Tilanne oli tuiki tavallinen, eikä kestänyt kauaa, vain suojatien eteen pysähtymisen verran, mutta nostatti pintaan tuhat ja yksi lapsuudenmuistoa, välähdyksiä luetuista kirjoista ja lapsena tehdyistä asioista. Kaikki tulvahti mieleeni ihan oudolla tavalla ja olen miettinyt tuota hetkeä monesti näin jälkikäteen.

Sade ropisi tuulilasiin niin, ettei pyyhkijät meinanneet riittää. Tuuli puski pisarat vaakatasossa ihmisten syliin, jotka yrittivät ilman sateenvarjoa kiirehtiä kuka mihinkin. Pysähdyin suojatien eteen ja katsoin kuinka oranssinkirjavat, suuret vaahteranlehdet lehdet liitivät ilmavirrassa keikkuen, syöksyen kohti katua ja ohikulkevan bussin ikkunoita niihin liiskautuen. Kuin ilakoivat lapset, ne tanssivat tuulen pyörteissä, rapisivat kantapäillä erilaisten kenkien. Tuo hetki oli niin täydellisesti syksy vihmovine tuulineen ja minä tunsin oloni jotenkin niin onnelliseksi nähdessäni sen. Se tapahtui kuin elokuvissa. Kuin hidastetussa elokuvassa.

_MG_9404.jpg

Nopeasti mieleeni välähti lapsuuden syksyt – kumpparit, joilla hyppelin lätäköihin loiskuttaen. Se pieni sateenvarjo rimpsureunoilla, jolla joskus kauhottiin sitä samaista lätäkköä, tehtiin patoja kaduille kumppareilla asfalttia raapien. Se ääni mikä siitä lähti, muistatteko sen? Tai ne vaahteranlehdistä kasatut keot, joihin pihan lasten kanssa hypittiin ja piilouduttiin. Tai kun heitettiin kasa lehtiä ilmaan ja sukellettiin niiden alle lehtisateeseen. Se tuoksu. Saan sen nenääni tuoksumaan vieläkin. Märkä maa, multa, reunoistaan jo ruskistuneet kirjavat lehdet. Ja kun niitä löytyi hiuksista vielä illallakin niskassa rapisemassa nukkumaan mennessä.

_MG_9393.jpg

Vaikka nyt onkin ollut kauniita päiviä, minua ei haittaa syksyn tuulet tai sateet. Antaa myrskyn pauhaa ja kattopeltien paukkua! Vedän takkia tiukemmalle ja keuhkot täyteen raikasta ilmaa. Vedän sormikkaat käteen, laitan juoksuksi, jos sateenvarjo unohtui. Lapsena ei kastuminen haitannut. Silloin oli kaikki muukin vain yksinkertaisen kivaa. Milloin lakkasimme nauramasta lätäköille tai tukan kastelleelle sateelle?

Kotiin päästyäni sytytin kynttilät, napsautin sisustustakan päälle ja kuuntelin ropinaa ikkunalla. Katsoin tuulessa tempovia puita sateen piiskaamina. Ajatus päässäni oli, olen turvassa. Olen kotona. Olen lämpimässä. Se vasta on hyvä tunne.

_MG_9411.jpg

Minusta syksy on kivaa aikaa. Tunnelmallista aikaa. Mukavaa valmistautumista talveen ja niihin oikeasti vielä pimeneviin päiviin. Harmauteen ja kaduilla kiilteleviin lätäköihin, kun suurin hohto syksyn kauneudesta on jo haravoitu kompostiin. Silloin puutkin näyttävät ankeilta ja paljailta risuilta odottaen oksilleen kuuraa. Valkeaa lunta. Sillä se tulee vielä. Ja sitten nautitaankin jo ihan toisenlaisista tunnelmista ja maisemista…

Eletään hetki vielä tässä. Lehtensä luovuttavasta luonnosta voimaa saaden.

Sunnuntaina

Takana on kiva ja rento viikonloppu, miten näitä kahta päivää odottaakaan aina työviikon jälkeen?

Tällä hetkellä odotan eniten lämpenevää saunaa, sillä tunnen koko ajan selkäni menevän jumiin enemmän ja enemmän. Vietimme päivän ulkohommissa mökillä. Hirveä määrä lehtiä maassa, jotka piti käydä haravoimassa. Noin äkkiseltään kun tekee kolmisen tuntia hommia haravanvarressa tehden normaalista poikkeavaa liikettä, tulee paikat kipeäksi piankin! Alaselkä ja olkapäät huutaa tällä hetkellä hoosiannaa. No, sauna tekee hyvää ja niin teki myös se raitis ilma! Viikko on ollut kiireinen, happirikas ilma tuuletti hyvin aivoja.

_MG_9692.jpg

Tänään huokaisin isosta helpotuksesta – molemmat toisen tutkinnonosan tehtävät on nyt valmiina! Yes! Käytin sunnuntaiaamun tehtävien viimestelyyn ja nyt voin todeta, että hommat on paketissa! Iso A3 kokoinen juliste, jonka suunnittelin ja tein itse alusta asti sekä 28-sivuinen tuote, jonka myös sekä kuvasin, suunnittelin että taitoin itse, on nyt tehty! Ja hei, vielä kuukautta dead linea aiemmin! Nyt kun nuo on niskasta pois, voin keskittyä täysillä töissä käsillä olevaan isoon projektiin, jossa oma panokseni on visuaalisesti isossa roolissa. Miten mahtavaa saada tehdä sellaisia juttuja työkseen, jotka oikeasti kiinnostaa ja joista olen tämän nykyisen kouluni myötä oppinut hurjasti lisää.

_MG_9695.jpg

Edessä siis taas kolmen päivän lähiopetussetti ja uusia taitoja tulee taas varmasti opittua.

Mutta nyt saunaan! Mukavaa uutta viikkoa kaikille! 🙂

Makuuhuoneen iltatunnelmia

Viihdyn niin paljon paremmin nykyisessä mustassa makkarissamme. Sinne tekee mieli käpertyä iltaisin rauhoittumaan hyvän kirjan kanssa, sillä huone tuntuu nyt tosi kotoisalta pesältä.

_MG_9385.jpg

Makkariin tulee mentyä yhä aiemmin arki-iltoina, enkä jää enää alakertaan hengaamaan liian pitkäksi aikaa. Tarvitsen nykyään selvästi sellaisen oman pienen rauhoittumishetken ennen nukkumaanmenoa ilman hälyä, ilman jutustelua, ilman stimuloivia telkkari -tai puhelinruutuja. Hyvä kirja toimii kuin nuijanukutus – pari sivua ja kohta kutsuu höyhensaaret. Koira-herra ei enää jaksa hypätä sänkyyn, mutta minä usein nostan karvaisen kaverin kainalooni tuhisemaan hetkeksi ennen yöpuulle menoa. Se rauhoittaa meidät molemmat.

Yöksi ikkunan eteen vedetään musta pimennysverho. Verho ja seinä tekevät kivan kulmauksen yhdessä. Elävä liekki lyhdyssä antaa levolliselle hetkelle viimeisen silauksen.

_MG_9383.jpg

_MG_9379.jpg

Nyt ne on niin käsillä – pimeät, tunnelmalliset illat. <3

Terassin väriloisto

Sytytän joka ilta lukuisat kynttilät ympäri alakertaa heti kun alkaa hämärtää. Onko oikeastaan mitään rentouttavampaa, kuin kynttilän lämpöinen valo, josta saa nautiskella sohvalla istuskellen tai ruokapöydässä hyvää ruokaa syöden työpäivän jälkeen? Nuo on sellaisia arjen pieniä hetkiä, jotka joskus voivat tuntua ihan luksukseltakin.

_MG_9224.jpg

Olemme harkinneet kohta jo takapihan talviteloille laittamista. Ilmojen viiletessä terassilla ei tule enää istuskeltua, kalusteet ovat olleet viime viikot jo aika turhan panttina pihalla. Grilli ajateltiin kuumentaa vielä kerran viikonloppuna, sitten senkin voi kuurata puhtaaksi odottamaan ensi kevättä. Kesäkeittiön ylle vedetään pian pressu. Tuntuu jotenkin haikealta. Se kesä todellakin meni.

En kuitenkaan jää tuota kauaksi aikaa harmittelemaan, meneillään on upean aurinkoinen syksy ja raikkaat kuulaat ilmat suorastaan huutavat lenkkipoluille ja metsään! Eikä mene kauaakaan, kun voi jo alkaa odottaa vuoden kohokohtaa. En kuitenkaan sano sitä vielä ääneen… en vielä. 🙂

_MG_9206.jpg

_MG_9216.jpg

_MG_9221.jpg

Piha on oikeastaan kauneimmillaan juuri nyt – villiviiniköynnös on vielä tuuhea ja se on pukenut ylleen syksyn upeimmat värit. Niin kaunista! Tunnelmaa tuo kivetykselle asetetut lyhdyt, joita mielellään ihastelee olohuoneen ikkunasta.

_MG_9217.jpg

Leppoisaa loppuviikkoa!

Mukava syyskuu

Jos heinäkuun vaihtuminen elokuuksi tuntui hieman harmittavan lähestyvän syksyn takia, olen nyt jo ihan sinut asian kanssa. Syksy on kuitenkin tosi mieluinen vuodenaika, mutta kyllähän tuo kesä vähän tyngäksi tuntui viileiden ilmojen vuoksi jäävän. Mennyt elokuu oli aika vilakka.

Nyt on kuitenkin kalenterinlehti kääntynyt syksyyn ja minä ainakin odotan jo innolla lehtien punertumista, kumpparikelejä ja metsälenkkejä raikkaassa ilmassa.

IMG_8266.jpg

Syyskuu ei tule myöskään tuntumaan tylsältä erilaisten tapahtumien valossa. Katsoin juuri kalenteria ja totesin ilokseni syyskuun sisältävän kaikkea ihanaa!

Tässä kuussa vietämme isot sukujuhlat, niitä odotan jo kovasti! Luvassa on myös vuoden parhaimmat messut, eli Habitare sekä aina mielenkiintoinen Design Market -tapahtuma Kaapelitehtaalla jo tämän viikon lauantaina. Menoihin on ruksattu lisäksi kampaaja sekä mahtipontinen korkeakulttuuritapahtuma ja cocktail-tilaisuus töihin liittyen. Tätä juhlaa silmällä pitäen kävin jo ostoksilla ja aivan mielettömän kaunis, yhden lempparimerkkini Ted Bakerin mekko roikkuu nyt henkarissa juhlia odotellen. Tuon esittelen varmasti teillekin jossain vaiheessa. Aika paljon siis kaikkea kivaa ja erilaista on syyskuussa tiedossa!

IMG_8270.jpg

Arkea pyrin rauhoittamaan kuitenkin joiltain osin, mitä näiltä menoilta ja harrastuksilta pystyy. Joitain iltoja täytyy nimittäin saada viettää vain kotona oleskellen, kuten tänään. Joskus, jos oikein on ollut hektisiä työpäiviä ja niiden päälle vielä jotain iltamenoja, tuntuu oikein helpottavalta jos voikin jonain iltana tulla töistä kotiin, eikä tarvitse enää minnekään lähteä. Tällöin pesen heti meikit pois, sidon tukan nutturalle ja vedän ylleni pyjamanhousut ja paksut villasukat. Sitten usein möllötän sohvalla joko läppäri sylissä blogihommia tehden tai Netflixiä katsellen.

Jos virtaa piisaa, sisustelen ja somistan paikkoja kotona, askartelen tai tuunaan jotain, vähintään pöyhin koristetyynyjä ja pyydän miestä pois valokuvien tieltä. Minä rentoudun myös tuolla tavalla mukavaa hömppää puuhastellen. Tänään nostin sisälle oliivipuun, vaikka kai se olisi vielä hetken pihallakin pärjännyt. Talvella se kupsahtaa sisällä kuitenkin, kuten jo kaksi edeltäjäänsä, joten en pidätä hengitystäni tämänkään yksilön kohdalla.

IMG_8284.jpg

Ja sainpahan tuon ihanan karvaturrimmekin valokuvaan! <3

Kohta ilmassa tuoksuu märkä maa, omena ja multa. Kohta puskee tuuli sadepisaroita syliin sateenvarjosta huolimatta. Pian kahisee pudonneet lehdet kenkien alla ja kaduilla saa väistellä pieniä lammikoita. Minua ei haittaa, syksy on kaunis ja tunnelmallinen.

Kaunista syyskuun ensimmäistä päivää kaikille.

Rapujuhlien aikaan

Tämän kauden ekat ja näillä näkymin myös vikat rapujuhlat vietettiin mökillämme viime lauantaina. Nämä juhlat ovat kyllä loppukesän parhainta antia! Mahtava viettää iltaa ystävien kanssa, kun puitteet ja tarjoilut on kohdallaan. Vielä sattui ihanan lämmin ja aurinkoinen viikonloppu kohdalle – mikä onni!

IMG_8014.jpg

IMG_8052.jpg

IMG_8009.jpg

Rapujuhliin kuuluu tietenkin teemaan sopiva kattaus ja koristukset. Meillä mentiin perinteisellä puna-valko-värityksellä, eihän ne ole edes rapujuhlat ilman näitä värejä!

Me syömme mökkioloissa ravut kertsilautasilta, mutta niiden huonoihin puoliin kuuluu pahvin (olkoonkin muovitettu pinta) nopea hajoaminen rapunesteistä. Viime vuonna oli aika ikävä hinkata pöydästä myös pöytäliinan läpi menneitä liemiä, joten tänä vuonna kattasin suuret punaiset katelautaset kertsien alle. Miten kätevää ja myös kaunista! Pöytäliinaksi valikoitui punaisten katelautasten vuoksi valkoinen liina, jota piristettiin punaisilla tuikkukipoilla ja punaisilla servieteillä.

IMG_8019.jpg

Halusin suuresta ruokailualueesta vähän intiimimmän tuntuisen, sillä tämänvuotiset rapujuhlat olivat vain 5-henkiset. Kaikki ylhäältä alaspäin tuleva pienentää tilaa ja tuo sen lähemmäs, joten ripustin punaista serpentiiniä suuresta aurinkovarjosta pöydän ylle roikkumaan. Pieni lisä – suuri vaikutus.

IMG_8013.jpg

Juomana rapujen kanssa tietenkin raikas valkoviini sekä kohmeinen kirkas snapsi! Lauluvihkoja ei myöskään rapujuhlista sovi unohtaa ja niin raikasi iloisesti Helan Går ja kaikki muutkin rapulaulut meidän mäellä!

IMG_8055.jpg

IMG_8046.jpg

IMG_8051.jpg

IMG_8060.jpg

Rapujahan nautitaan vain alkuruoaksi, joten masun täytteeksi grillasimme tuhdit pihvit. Lisukkeena grillatut bataattikiekot ja fetasalaatti. Oi nam! Emme yleensä nauti rapujuhlissa jälkkäriä, mutta tällä kertaa olin vähän sitä vailla. Suussa sulavan herkun paikan voitti päässäni käydyn mittelön jälkeen aina ihana juustokakku. Tällä kertaa pienellä vadelmaisella twistillä. Harmi vaan, että nuo herkut vetäisimme parempiin suihin ennen kuvia!

Loppuilta sujui rennosti saunoen, jutellen, ikivanhoja biisejä kuunnellen ja ihan vaan iltaa istuen pihapöydän ääressä. Miten kesäinen sääkin meitä vielä helli! Ihan täydellinen juhlasää!

IMG_8027.jpg

Meillä oli aivan mahtavat rapujuhlat! Vietetäänkö teillä niitä?

PS: Vielä on huomiseen pe klo 23.59 asti aikaa osallistua Habitare-messulippujen arvontaan täällä.

Portaikossa

Kylmyys ei koskaan hiivi Helsinkiin, se tulee kerralla. Talven lähestymisen voi aistia. Minä kaivoin jo heti Roomasta palattuani villakangastakin esiin, tepastelin saappaissa töihin. Sormikkaatkin puin. Minua ei kylmyys haittaa, se on pukeutumiskysymys. Kotona kylmyys karkotetaan lepattavilla kynttilänliekeillä ja pehmeillä torkkuhuovilla, joihin kääriytyy yks sun toinen.

Portaikon seinällä on suuri perhekuvakollaasi. Siinä on kaikista rakkaimmat. Kaikista tärkeimmät. Leveimmällä nurkkaportaalla pidän lyhtyä, jota uskaltaa polttaa kotona ollessa.Yhtäkkiä kuvaan kiipeää karvainen ystävä tuijottaen hetken seinällä tanssivaa liekkiä. Ehkä hänestäkin on kiva torkkua lempeässä tunnelmavalossa. Nukkua koiranunta. Vahtia talon tapahtumia.

R%20kollaasi.jpg

Mukavaa päivää teille <3

Kausijuhlintaa

Moneen vuodenaikaan tulee kalenterin puolesta erilaisia juhlia ja pyhiä; talvella on joulu ja uusivuosi, keväällä pääsiäinen ja vappu, kesällä juhannusta ja sen sellaista. Syksy on juhlapyhien osalta vähän nihkeää, jollei rapakon takaista Halloweenia lasketa mukaan. Siksipä on kiva, kun on erilaisia kauteen sopivia ruokia, joiden ympärille on kiva rakentaa juhlia. Yksi perinteinen esimerkki moisesta on tietysti rapujuhlat!

IMG_2430.jpg

IMG_2434.jpg

Tänä vuonna me järjestimme pieninmuotoiset rapujuhlat mökillämme ja on se kyllä ihme homma, kun joka kerta niistä ravuista tulee niin huono olo seuraavana päivänä! Minullekin, vaikka kala -ja äyriäisallergikkona en syö edes koko rapuja! Heh heh…:) No, rapujuhliinhan kuuluu olennaisesti tietysti laulut ja jääkylmän kohmeinen kirkas snapsi, joka kumotaan lurautuksen päälle. Pitäähän sitä pyrstölle perinteisesti yksi aina ottaa!

Kirkkaat, väkevät viinat ei yleensä ole oma kuppi teetä, mutta jos sitä kerran kesässä… Silloin suosin itänaapurista kotoisin olevaa kirkasta. Kohmeisuudesta huolimatta siitä tulee sellainen hennon pippurinen maku. Kotimainen ”kosander” ei vehnäpohjaisena sovellu vilja-allergikolle sekään ja maistuu kaiken lisäksi aivan kamalalta! Silloin jos otetaan, niin otetaan sitten kunnon tavaraa!

IMG_2449.jpg

Sottaista puuhaa tuo rapujen kanssa askartelu kyllä on, joten teemaan kuuluvat rapukaulurit ovat kyllä paikallaan!

IMG_2452.jpg

Kunnon rapukekkereissä on myös lauluvihkot!

IMG_2440.jpg

Ei noita rapujuhlia voi kyllä kovin usein juhlia, käy kunnon päälle ihan tosissaan, vaikka hauskaahan meillä taas oli laulellessa Täti Monikaa tai Jos sull’ lysti on -lauluja hieman aikuisempaan ja kosteampaan suuntaan uudelleen sanoitettuna.:) Vielä pitäisi yhdet rapujuhlat tänä loppukesänä kestää…

Vaikka olenkin äyriäis -ja kala-allergikko, rapujuhlien vietto on silti kuulunut elämääni jo lapsuudesta saakka. Ravustimme aina mökillä kun olin pieni; päivällä ongittiin syöttikalat ja kiinnitettiin ne mertoihin ja upotettiin järveen. Aamuyöllä meidät herätettiin hakemaan saalista hiljaa järven poukamissa soutaen. Parasta oli mertojen noukkimisen lisäksi se, kun sai itse ravustaa pelkän fikkarin ja haavin avulla. Nämä jos jotkut, uppoaa siihen ”Hyviä lapsuusmuistoja” -kategoriaan. <3

Onko teillä tapana viettää rapujuhlia?

Pyhäinpäivä

Meillä on tänään perinteiset Pyhäinpäivän illalliset. Jo vuosien ajan sama ystäväpariskunta on tullut meille aina Pyhäinpäivänä syömään ja saunomaan. Illan pää -ja jälkiruoka koostuu ruokavieraiden toiveista. Alkuruoan sain sentään itse päättää 😉 No, mitä meillä tänään sitten tarjoillaan
– se selvinnee myöhemmin!

IMG_5970.jpg

Aamu tänään alkoi rauhallisesti heräämällä. Aurinko paistoi heti aamusta ja ilma oli kirpeä. Hyödynsin auringonpaisteen ja napsin kuvia kerrankin päivänvalolla. Sitten vasta oli koirakin valmis lähtemään aamulenkille. Kotiin tultuamme muut vielä nukkuivat, joten hyppäsin autoon ja ajoin hautausmaalle. Minusta Pyhäinpäivä on yksi niistä, jolloin rakkaita poismenneitä on hyvä muistaa, ihan niinkuin perinteisiin kuuluu. Sytytin kynttilän samalla rakkaan karvakorvamme muistolle. Siitä on jo kuukausi…

Minä lähden nyt valmistelemaan alkuruokaa ja viimeistelemään kattausta, vieraat tulevat muutaman tunnin kuluttua.

Tunnelmallista Pyhäinpäivää <3