Virtaavan veden kuvaamista

Hehkutin edellisessä postauksessa kuinka pääsin vihdoin paneutumaan vähän paremmin valokuvauksen eri tekniikoihin ja kuvaamaan mm. pitkällä valotusajalla. Olin pitkään haaveillut virtaavan veden kuvaamisesta, mutta siihen ei ole ollut aiemmin kunnon mahdollisuutta.

Viikonloppu Itä-Suomen mökkimaisemissa muutti kuitenkin tämän ja pääsin kuvaamaan sekä vesivoimalaitoksen kuohuja että kosken virtauksia. Oma haaveeni liittyi juurikin veden liikkeen vangitsemiseen, joka vaatii pitkää valotusaikaa sekä sitä liikkuvaa vettä.

Tätä yhtä kokemusta rikkaampana tärkeimmät asiat veden kuvaamiseen onkin a) varusteet b) lokaatio c) vallitseva valo ja d) kärsivällisyys

Ensimmäinen asia on tietysti kamera. Virtaavan veden kuvaaminen niin, että liikkeen saa vangittua mukaan, vaatii pitkää valotusaikaa, f-arvon, eli aukon sekä herkkyyden, eli ISO-arvon säätämistä. Näihin ei kännykkäkameralla pysty, joten järkkäri on must. Toinen tärkeä varuste on hyvä ja tukeva jalusta. Pitkä valotusaika on herkkä tärähdyksille ja usean sekunnin, joskus useiden kymmenien sekuntien valotusajan aikana ei kukaan pysty pitämään käsivaralla kameraa vakaana. Jos jalusta puuttuu matkasta, kuten minulla kävi, voi kameran asettaa tukevaan kohtaan kiven tai kallion päälle tms. Jos alusta on tarpeeksi vakaa, pystyy laukaisijaa painamaan ilman, että kamera tärähtää tuolloinkaan, mutta kaukolaukaisin olisi hyvä olla olemassa. (Note to Joulupukki…) Jos sitäkään ei ole, voi käyttää kameran ajastinta, jolloin ei tarvitse pelätä napin painalluksen aiheuttamaa tärähdystä.

Toisena mainitsen tietty lokaation. Vettä on vaikka missä, harvoissa paikoissa se kuitenkaan virtaa vuolaasti tai kuohuen, joten itsellä jäi nämä kuvaamiset odottamaan vähän helpompaa vaihtoehtoa, kuin lähteä varta vasten sellaista lokaatiota kaupungistä etsimään. Mökkireissu oli siis omiaan tähän. Minä en ihan täydellistä spottia saanut vesivoimalaitoksen kuohuja ajatellen, sillä välimatka oli liian pitkä. Yllättäen vesivoimalaitos ei ole paikka, jonne on esteetön kulku. Jouduin siis tyytymään koskentörmään joka oli niin lähellä kuin mahdollista ja sain kuohut kuitenkin jotenkin taustalle näkymään. Sen sijaan ihan vieressä kiemurrellut koski pyörteineen oli helppo kohde ikuistaa.

Kolmas ja tärkeä asia on myös vallitseva valo ja sen voimakkuus. Itse odotin kärsimättömänä vain siihen asti, että aurinko alkoi juuri mennä mailleen. Olisi pitänyt odottaa tunti tai kaksikin pidempään, mutta minä malttamattomana lähdin liikkeelle liian aikaisin ja ennen selkeää hämäräntuloa. Tämä kostautui kuvien ylivalottumisena, joten piti vain odottaa vielä hetki. Tuntuihan se vähän typerältä ajaa ensin mökiltä koskelle, istua siellä sitten autossa 20 minuuttia odottamassa edes vähän hämärämpää aikaa ja sitten kuvata.

Liika luonnonvalo aiheutti myös sen, että en pystynyt käyttämään 50mm kiinteän polttovälin linssiäni, jolla olisi päässyt lähemmäs voimalaitoksen kuohuja. Valovoimainen linssini vain lisäsi valon määrää ja kuvista tuli yhtä valkoisia kuin paperista! Aika harvoin tulee valitettua siitä, että luonnonvaloa on liikaa, mutta veden kuvaamisessa hämäryys on todellakin se mitä haetaan ja liika valo on myrkkyä.

Kuvasin kaikki kuvat siispä Sigman 10-20mm laajakulmalinssillä, joka toisaalta tallensi kuvaan maisemaa paljon laajemmin. Olisin tietty voinut kokeilla vielä kittilinssiäni ja yrittää zoomata lähemmäs kuohuja, mutta sen linssin olemassa olon unohdin kaikessa innokkuudessani. Harmaasuodin olisi ollut omiaan vähentämään valoa, mutta kah kun kameralaukustani ei sellaista löydy. (Second note to Joulupukki…)

Ja tästä päästäänkin sulavasti neljänteen kohtaan – kärsivällisyyteen. Niin, sen puutteesta olen aika tunnettu, heh. Ensin pitää siis malttaa odottaa hämärää ja toiseksi pitää jaksaa kärsivällisesti säätää asetuksia säätämisen jälkeen, sillä ekat menevät pilalle aivan varmasti. Minä kärsin tässä kohtaa myös innokkuuden aiheuttamasta koheltamisesta, enkä tajunnut tarpeeksi kokeilla erilaisia säätöjä. Kun löysin yhden hyväksi katsomani, kuvasin kaikki sillä. Näin jälkikäteen typerää, että hassasin pitkään odottamani mahdollisuuden, enkä kokeillut riittävästi eri asioita, mutta menkööt aloittelijan piikkiin. Ensi kerralla olen varmasti viisaampi!

Halusin kuvia, jossa veden liike pehmenisi yhdeksi massaksi. Onnistuinkin siinä aika hyvin! Voimalaitoksen kuohuissa vesi on kuin valuvaa massaa, kosken virtaukset taas muuttuivat osin peilityyneksi mustaksi jääksi, osin harmaaksi sumuksi pinnan päälle. Vesi näyttää mustalta ja hieman uhkaavalta, aika magee efekti.  Koska kuvasin ilman suodinta, valotusaika olisi voinut olla lyhyempikin kuin käyttämäni 10 sekuntia. Halusin kuitenkin veden pinnan takia kokeilla näinkin pitkää aikaa.

Aukon säätäminen voi alkuun olla hankalaa, pitää ensin sisäistää aukon merkitys kuvissa. Aukon koko kertoo paljonko valoa pääsee objektiivin läpi. Lisäksi arvot ovat hassusti käänteisarvoja, eli iso f-arvo tarkoittaa pientä aukkoa, pieni f-arvo taas suurta aukkoa. Suuri aukko päästää enemmän valoa kennolle ja päinvastoin. Näiden kanssa on tullut itsekin painittua ja kuvasin nämä kuvat vähän turhan suurella arvolla f18. Arvon säätöä olisin kyllä voinut testata enemmän, joten otan opiksi. Toisaalta, koska aukon koko vaikuttaa toki myös syväterävyyteen ja suurempia kokonaisuuksia, kuten juuri maisemia kuvatessa toivotaan yleensä kaiken näkyvän yhtä tarkkana ja siihen iso f-arvo on parempi pitkän syväterävyysalueen vuoksi. Siinä mielessä käyttämäni f18 siis toimi. Yksityiskohtaisempia kuvia ottaessa on mukava, että taustan saa pehmeän sumeaksi ja varsinaisen kohteen tarkaksi (kuten muotokuvauksessa) ja silloin pieni f-arvo on omiaan taas lyhentämään syväterävyysaluetta.

Nämä kuvat otin ISO-arvon ollessa vain 100. Kun suljinaika on pitkä, kuten näissä kuvauksissa, on ISO syytä pitää mahdollisimman pienenä. Valoa tulee jo riittävästi pitkästä valotusajasta, joten arvon nostamista ei tarvita. ISO-arvon nostaminen nimittäin nostaa myös kennon herkkyyttä ja lisää näin ollen kohinaa. Sitä voi toki siistiä jälkikäteen kuvankäsittelyvaiheessa.

Kaiken innokkaan kohelluksen jälkeen olen kyllä tosi tyytyväinen tähän kokeiluun. Sain todella arvokasta kuvauskokemusta ja osaan aivan varmasti ottaa tekemistäni virheistä opikseni jatkossa. Onneksi valokuvaus on harrastus, jossa ei tule koskaan tarpeeksi hyväksi, aina voi kehittyä! Kirjoista ja netin syövereistä voi lukea hyviä kuvausvinkkejä ja teoriaa ja tekniikoita, mutta siperia opettaa parhaiten.  Kun kokeilee, tekee virheitä ja ottaa niistä opikseen  – ihan niin kuin elämässä yleensä – pystyy kehittymään paremmaksi.

Seuraavassa valokuvaus-postauksessa esittelen teille lisää pitkän valotusajan aikaansaamia kuvia. Jos tässä postauksessa maattiin maassa ja kuvattiin maata myöten, ensi postauksessa nostetaan katse vähän ylemmäs, aina taivaalle saakka…:)

Maisemavalokuvausta

Me olemme viettäneet viikonlopun mökkimaisemissa Itä-Suomessa. Viikonloppu on tuntunut tosi pitkältä, se on aina niin, kun viikonlopun viettää muualla kuin omissa nurkissa. Ollaan vain oltu ja nautittu vapaasta ajasta, syöty hyvin, leivottu banaanikakkua ja saunottu. Ainakin Itä-Suomessa on ollut myös ihanan aurinkoinen ja lämmin viikonloppu, siitä olen nauttinut erityisesti. Hyvä sää mahdollisti kivoja kuvausmahdollisuuksia keskellä viljapeltoa, järvenrannalla ja kuohuvan kosken reunalla, kirkas syysyö taas upeita yökuvia!

Tänä viikonloppuna pääsin oikein kunnolla paneutumaan valokuvaamiseen. Olen pitkään halunnut kokeilla kuvaamisen eri tekniikoita, mutta useimmiten siihen ei ole ollut aikaa tai olosuhteet eivät ole olleet otolliset. Tänä viikonloppuna oli kumpaakin!

Sain kokeiltua oikein kunnolla pitkän valotusajan kanssa kuvaamista virtaavan veden äärellä ja yöaikaan. Voin kertoa, että kummatkin saivat sydämen pomppimaan sekä innostuksesta että ihastuksesta! Että minun kamerani, joka ei toki ole huono erilaisine putkineen ja minun taitoni onnistuivat taltioimaan sellaisia kuvia! Kannatti maata märillä sammaleisilla kivillä peläten samalla kierähtävänsä vieressä kuohuvaan koskeen tyttären pelotellessa paikalle mahdollisesti tassuttelevasta karhusta tai palella saunan jälkeen tukka märkänä laiturinnokassa tunnin ajan iltamyöhään niin ettei enää tuntenut sormiaankaan.

Haluan ehdottomasti palata niihin kuvauksiin vielä tarkemmin omissa postauksissaan.

Valokuvaus on kyllä sellainen harrastus, että se vie täysin mennessään. Haluaisin päivittää kalustoani muutamalla tarvikkeella, kuten paremmalla jalustalla. Sen lisäksi totesin, että myös harmaasuotimesta olisi ollut huima apu!

Lisää valokuvausjuttuja tulossa ensi viikolla!

Syyskukkia sisälle

Oletteko te kokeilleet syksyisten kasvien tuomista sisälle sisustusta piristämään?

Jotkut syyskukat soveltuvat oikein hyvin myös sisätiloihin ja niillä saa helposti tuotua kotiin kuluvaa vuodenaikaa. Kaikki eivät toki kuivassa ja lämpimämmässä sisäilmassa menesty, mutta oikeastaan kaikki, jotka kuivuvat kauniisti menettämättä väriään, ovat oikein passeleita!

Edellisessä postauksessa vilahtikin jo kanervat. Kanervat (tai callunat) sopivat todella hyvin mainittuun tarkoitukseen, sillä ne kuivuvat paikalleen juuri sennäköisiksi, kuin ostaessa olivat. Ne kuivuessaan tietty varistaa jos niihin koskee, mutta harvoin sitä kukkia tai kasveja muutenkaan tulee hipelöityä. Kuivattaminen onnistuu niin näiden vihreiden, vähän havumaisten kanervien kanssa kuin ihan perinteisten puna-lilaa kukkaa tekevienkin kanssa.

Toinen hyvä esimerkki värinsä ja muotonsakin kauniisti kuivuessaan säilyttävästä kasvista on hopealanka. Tämä kuvassa näkyvä yksilö on jo vuoden vanha! Ostin sen viime syksynä, lakkasin samantien kastelemasta ja siihen se ruukkuun kuivui. Olen itse asiassa kuivattanut hopealangan ruukkuun jo monena vuotena ja heittänyt sitten aikanaan pois, yleensä kevään koittaessa (hopealanka soveltuu täydellisesti myös nimittäin talvisisustukseen), mutta tätä kasvia en koskaan hävittänyt. Se, että nostin vuosi sitten kuivatetun kasvin uudelleen esiin, on todellista kausikukkien kierrätystä! 🙂

En malttanut olla ostamasta koristekaalia keittiöön, sillä niiden upeat lilahtavat sävyt vihreiden rinnalla on niin kauniit! Koristekaali sopii muutenkin ilmeeltään todella hyvin keittiöön, siitä kun tulee mieleen ihan oikea kaali ja raaka-aine ruoanlaittoon. Koristekaali ei kuivu nätisti, lehtevänä kasvina lehdet luonnollisesti alkavat lerputtamaan veden puutteesta, mutta kyllä se tuossa ruukussa kasteltuna jonkin tovin elää sisälläkin.

Jos sisällä kodissa on syyskasvit ojennuksessa, niin ulkona on vähän parantamisen varaa. Etuovi huutaa valtavaa pallokrysanteemia, olen sellaisen ostanut joka syksy ovelle, mutta tällä hetkellä siinä asustaa vielä puksipuu. Koitan talvettaa sen takapihalla lumelta suojassa ja harsokankaan alla. Se on vähän fifty-sixty mitä sille tulevan talven aikana käy ja selviääkö se hengissä.

Mieleni tekisi tehdä etuovelle myös jokin syksyinen kranssi, juurikin vaikka kanervista tai nyt puiden oksilla notkuvista pihlajanmarjoista. Pimenevien iltojen iloksi olen jo takapihan terassilla polttanut lyhdyissä kynttilöitä sekä pitänyt terassin poikki viriteltyjä pallovaloja päällä. Niistä tulee ihana tunnelma ihan sisälle saakka. Kohta voi ripustaa lyhdyt jo etuovellekin…

Syksy on minusta ihanaa aikaa, varsinkin näin alkusyksystä! Ilmat ovat vielä kohtuulliset ja aurinkokin näyttäytyy silloin tällöin. On ihana lähteä lenkille työpäivän jälkeen ja tuulettaa aivoja raikkaassa syyssäässä. Mikään ei voita myöskään syksyn tuoksua, se on niin omaleimainen ja saa hyvälle tuulelle!

Aamuauringosta huolimatta puin hiukan paksumman takin nahkatakin sijaan tänään päälle. Työmatkalla päätin myös kaivaa illalla paksumman kaulaliinan esiin, sillä mikään ei ole inhottavampaa kuin suoraan kurkkuun tai niskaan puhaltava kylmä tuuli joka pääsee ohuen huivin läpi! Onneksi pidän todella paljon syyspukeutumisesta, niin paksumpiin tamineisiin verhoutuminen ei haittaa. Aloin tässä jo haaveilemaan uusista ruskeista nilkkureistakin…

Joko teillä on kausivalot?

Taidettiin olla ekat naapureistamme, jotka viritteli tänään kausivalot pihapuuhun.

IMG_9966.jpg

Tehtiin ekaksi aikamoinen homma siivotessa villiviinin ja muiden pensaiden lehdet terassiltamme – tuolta koristekivialueelta kun ne pitää ihan sormin nyppiä! Seuraavaksi ripustelimme jo lyhdyt roikkumaan talven varalta, ei niitä pakkasessa enää erkkikään virittele näpit kohmeessa. Terassin kupeessa kasvavalle tuijalle annoimme kyytiä oksasahalla. Muotoilimme über tuuheaa puuta vähän kapeammaksi ja lyhyemmäksi ja siitä tulikin todella siisti! Miten näppärä vekotin tuollainen oksasaha! Tuon lainasimme testiin kaveriltamme, mutta oman ostamme ensi keväänä ihan varmasti – mökilläkin riittää pensaita karsittavaksi.

IMG_9963.jpg

Havupuut onkin hyvä leikata näin syksyllä, kun kasvukausi on ohitse ja puut vaipuvat jo talvilepoon. Toinen vaihtoehto olisi keväällä heti ennen kasvukauden alkua, mutta se on mielestäni vähän vaikeampi ajoittaa. Trimmauksen yhteydessä ripustimme puuhun jo valot. Eipähän tarvitse enää takapihalla tehdä mitään ennen talven tuloa – sen kuin sytyttää kynttilät lyhtyihin ja nauttii! Etupihalle en ihan vielä viitsinyt kirsikkapuun valoja viritellä, ne laitetaan sitten ekana adventtina pikkujoulujen kunniaksi.

Päivä vierähti pihahommissa, jonka päälle nautimme neljä tuntia uunissa muhinutta karjalanpaistia. Nyt on sauna lämpiämässä ja loppuilta kuluukin Netflixin parissa.

Ihanaa sunnuntai-iltaa!

Antaa kattopeltien paukkua!

Näin eräänä päivänä auton ratin takaa sellaisen näkymän, joka tuntui minusta jotenkin ihan erityiseltä. Tilanne oli tuiki tavallinen, eikä kestänyt kauaa, vain suojatien eteen pysähtymisen verran, mutta nostatti pintaan tuhat ja yksi lapsuudenmuistoa, välähdyksiä luetuista kirjoista ja lapsena tehdyistä asioista. Kaikki tulvahti mieleeni ihan oudolla tavalla ja olen miettinyt tuota hetkeä monesti näin jälkikäteen.

Sade ropisi tuulilasiin niin, ettei pyyhkijät meinanneet riittää. Tuuli puski pisarat vaakatasossa ihmisten syliin, jotka yrittivät ilman sateenvarjoa kiirehtiä kuka mihinkin. Pysähdyin suojatien eteen ja katsoin kuinka oranssinkirjavat, suuret vaahteranlehdet lehdet liitivät ilmavirrassa keikkuen, syöksyen kohti katua ja ohikulkevan bussin ikkunoita niihin liiskautuen. Kuin ilakoivat lapset, ne tanssivat tuulen pyörteissä, rapisivat kantapäillä erilaisten kenkien. Tuo hetki oli niin täydellisesti syksy vihmovine tuulineen ja minä tunsin oloni jotenkin niin onnelliseksi nähdessäni sen. Se tapahtui kuin elokuvissa. Kuin hidastetussa elokuvassa.

_MG_9404.jpg

Nopeasti mieleeni välähti lapsuuden syksyt – kumpparit, joilla hyppelin lätäköihin loiskuttaen. Se pieni sateenvarjo rimpsureunoilla, jolla joskus kauhottiin sitä samaista lätäkköä, tehtiin patoja kaduille kumppareilla asfalttia raapien. Se ääni mikä siitä lähti, muistatteko sen? Tai ne vaahteranlehdistä kasatut keot, joihin pihan lasten kanssa hypittiin ja piilouduttiin. Tai kun heitettiin kasa lehtiä ilmaan ja sukellettiin niiden alle lehtisateeseen. Se tuoksu. Saan sen nenääni tuoksumaan vieläkin. Märkä maa, multa, reunoistaan jo ruskistuneet kirjavat lehdet. Ja kun niitä löytyi hiuksista vielä illallakin niskassa rapisemassa nukkumaan mennessä.

_MG_9393.jpg

Vaikka nyt onkin ollut kauniita päiviä, minua ei haittaa syksyn tuulet tai sateet. Antaa myrskyn pauhaa ja kattopeltien paukkua! Vedän takkia tiukemmalle ja keuhkot täyteen raikasta ilmaa. Vedän sormikkaat käteen, laitan juoksuksi, jos sateenvarjo unohtui. Lapsena ei kastuminen haitannut. Silloin oli kaikki muukin vain yksinkertaisen kivaa. Milloin lakkasimme nauramasta lätäköille tai tukan kastelleelle sateelle?

Kotiin päästyäni sytytin kynttilät, napsautin sisustustakan päälle ja kuuntelin ropinaa ikkunalla. Katsoin tuulessa tempovia puita sateen piiskaamina. Ajatus päässäni oli, olen turvassa. Olen kotona. Olen lämpimässä. Se vasta on hyvä tunne.

_MG_9411.jpg

Minusta syksy on kivaa aikaa. Tunnelmallista aikaa. Mukavaa valmistautumista talveen ja niihin oikeasti vielä pimeneviin päiviin. Harmauteen ja kaduilla kiilteleviin lätäköihin, kun suurin hohto syksyn kauneudesta on jo haravoitu kompostiin. Silloin puutkin näyttävät ankeilta ja paljailta risuilta odottaen oksilleen kuuraa. Valkeaa lunta. Sillä se tulee vielä. Ja sitten nautitaankin jo ihan toisenlaisista tunnelmista ja maisemista…

Eletään hetki vielä tässä. Lehtensä luovuttavasta luonnosta voimaa saaden.

Sunnuntaina

Takana on kiva ja rento viikonloppu, miten näitä kahta päivää odottaakaan aina työviikon jälkeen?

Tällä hetkellä odotan eniten lämpenevää saunaa, sillä tunnen koko ajan selkäni menevän jumiin enemmän ja enemmän. Vietimme päivän ulkohommissa mökillä. Hirveä määrä lehtiä maassa, jotka piti käydä haravoimassa. Noin äkkiseltään kun tekee kolmisen tuntia hommia haravanvarressa tehden normaalista poikkeavaa liikettä, tulee paikat kipeäksi piankin! Alaselkä ja olkapäät huutaa tällä hetkellä hoosiannaa. No, sauna tekee hyvää ja niin teki myös se raitis ilma! Viikko on ollut kiireinen, happirikas ilma tuuletti hyvin aivoja.

_MG_9692.jpg

Tänään huokaisin isosta helpotuksesta – molemmat toisen tutkinnonosan tehtävät on nyt valmiina! Yes! Käytin sunnuntaiaamun tehtävien viimestelyyn ja nyt voin todeta, että hommat on paketissa! Iso A3 kokoinen juliste, jonka suunnittelin ja tein itse alusta asti sekä 28-sivuinen tuote, jonka myös sekä kuvasin, suunnittelin että taitoin itse, on nyt tehty! Ja hei, vielä kuukautta dead linea aiemmin! Nyt kun nuo on niskasta pois, voin keskittyä täysillä töissä käsillä olevaan isoon projektiin, jossa oma panokseni on visuaalisesti isossa roolissa. Miten mahtavaa saada tehdä sellaisia juttuja työkseen, jotka oikeasti kiinnostaa ja joista olen tämän nykyisen kouluni myötä oppinut hurjasti lisää.

_MG_9695.jpg

Edessä siis taas kolmen päivän lähiopetussetti ja uusia taitoja tulee taas varmasti opittua.

Mutta nyt saunaan! Mukavaa uutta viikkoa kaikille! 🙂

Makuuhuoneen iltatunnelmia

Viihdyn niin paljon paremmin nykyisessä mustassa makkarissamme. Sinne tekee mieli käpertyä iltaisin rauhoittumaan hyvän kirjan kanssa, sillä huone tuntuu nyt tosi kotoisalta pesältä.

_MG_9385.jpg

Makkariin tulee mentyä yhä aiemmin arki-iltoina, enkä jää enää alakertaan hengaamaan liian pitkäksi aikaa. Tarvitsen nykyään selvästi sellaisen oman pienen rauhoittumishetken ennen nukkumaanmenoa ilman hälyä, ilman jutustelua, ilman stimuloivia telkkari -tai puhelinruutuja. Hyvä kirja toimii kuin nuijanukutus – pari sivua ja kohta kutsuu höyhensaaret. Koira-herra ei enää jaksa hypätä sänkyyn, mutta minä usein nostan karvaisen kaverin kainalooni tuhisemaan hetkeksi ennen yöpuulle menoa. Se rauhoittaa meidät molemmat.

Yöksi ikkunan eteen vedetään musta pimennysverho. Verho ja seinä tekevät kivan kulmauksen yhdessä. Elävä liekki lyhdyssä antaa levolliselle hetkelle viimeisen silauksen.

_MG_9383.jpg

_MG_9379.jpg

Nyt ne on niin käsillä – pimeät, tunnelmalliset illat. <3

Terassin väriloisto

Sytytän joka ilta lukuisat kynttilät ympäri alakertaa heti kun alkaa hämärtää. Onko oikeastaan mitään rentouttavampaa, kuin kynttilän lämpöinen valo, josta saa nautiskella sohvalla istuskellen tai ruokapöydässä hyvää ruokaa syöden työpäivän jälkeen? Nuo on sellaisia arjen pieniä hetkiä, jotka joskus voivat tuntua ihan luksukseltakin.

_MG_9224.jpg

Olemme harkinneet kohta jo takapihan talviteloille laittamista. Ilmojen viiletessä terassilla ei tule enää istuskeltua, kalusteet ovat olleet viime viikot jo aika turhan panttina pihalla. Grilli ajateltiin kuumentaa vielä kerran viikonloppuna, sitten senkin voi kuurata puhtaaksi odottamaan ensi kevättä. Kesäkeittiön ylle vedetään pian pressu. Tuntuu jotenkin haikealta. Se kesä todellakin meni.

En kuitenkaan jää tuota kauaksi aikaa harmittelemaan, meneillään on upean aurinkoinen syksy ja raikkaat kuulaat ilmat suorastaan huutavat lenkkipoluille ja metsään! Eikä mene kauaakaan, kun voi jo alkaa odottaa vuoden kohokohtaa. En kuitenkaan sano sitä vielä ääneen… en vielä. 🙂

_MG_9206.jpg

_MG_9216.jpg

_MG_9221.jpg

Piha on oikeastaan kauneimmillaan juuri nyt – villiviiniköynnös on vielä tuuhea ja se on pukenut ylleen syksyn upeimmat värit. Niin kaunista! Tunnelmaa tuo kivetykselle asetetut lyhdyt, joita mielellään ihastelee olohuoneen ikkunasta.

_MG_9217.jpg

Leppoisaa loppuviikkoa!

Mukava syyskuu

Jos heinäkuun vaihtuminen elokuuksi tuntui hieman harmittavan lähestyvän syksyn takia, olen nyt jo ihan sinut asian kanssa. Syksy on kuitenkin tosi mieluinen vuodenaika, mutta kyllähän tuo kesä vähän tyngäksi tuntui viileiden ilmojen vuoksi jäävän. Mennyt elokuu oli aika vilakka.

Nyt on kuitenkin kalenterinlehti kääntynyt syksyyn ja minä ainakin odotan jo innolla lehtien punertumista, kumpparikelejä ja metsälenkkejä raikkaassa ilmassa.

IMG_8266.jpg

Syyskuu ei tule myöskään tuntumaan tylsältä erilaisten tapahtumien valossa. Katsoin juuri kalenteria ja totesin ilokseni syyskuun sisältävän kaikkea ihanaa!

Tässä kuussa vietämme isot sukujuhlat, niitä odotan jo kovasti! Luvassa on myös vuoden parhaimmat messut, eli Habitare sekä aina mielenkiintoinen Design Market -tapahtuma Kaapelitehtaalla jo tämän viikon lauantaina. Menoihin on ruksattu lisäksi kampaaja sekä mahtipontinen korkeakulttuuritapahtuma ja cocktail-tilaisuus töihin liittyen. Tätä juhlaa silmällä pitäen kävin jo ostoksilla ja aivan mielettömän kaunis, yhden lempparimerkkini Ted Bakerin mekko roikkuu nyt henkarissa juhlia odotellen. Tuon esittelen varmasti teillekin jossain vaiheessa. Aika paljon siis kaikkea kivaa ja erilaista on syyskuussa tiedossa!

IMG_8270.jpg

Arkea pyrin rauhoittamaan kuitenkin joiltain osin, mitä näiltä menoilta ja harrastuksilta pystyy. Joitain iltoja täytyy nimittäin saada viettää vain kotona oleskellen, kuten tänään. Joskus, jos oikein on ollut hektisiä työpäiviä ja niiden päälle vielä jotain iltamenoja, tuntuu oikein helpottavalta jos voikin jonain iltana tulla töistä kotiin, eikä tarvitse enää minnekään lähteä. Tällöin pesen heti meikit pois, sidon tukan nutturalle ja vedän ylleni pyjamanhousut ja paksut villasukat. Sitten usein möllötän sohvalla joko läppäri sylissä blogihommia tehden tai Netflixiä katsellen.

Jos virtaa piisaa, sisustelen ja somistan paikkoja kotona, askartelen tai tuunaan jotain, vähintään pöyhin koristetyynyjä ja pyydän miestä pois valokuvien tieltä. Minä rentoudun myös tuolla tavalla mukavaa hömppää puuhastellen. Tänään nostin sisälle oliivipuun, vaikka kai se olisi vielä hetken pihallakin pärjännyt. Talvella se kupsahtaa sisällä kuitenkin, kuten jo kaksi edeltäjäänsä, joten en pidätä hengitystäni tämänkään yksilön kohdalla.

IMG_8284.jpg

Ja sainpahan tuon ihanan karvaturrimmekin valokuvaan! <3

Kohta ilmassa tuoksuu märkä maa, omena ja multa. Kohta puskee tuuli sadepisaroita syliin sateenvarjosta huolimatta. Pian kahisee pudonneet lehdet kenkien alla ja kaduilla saa väistellä pieniä lammikoita. Minua ei haittaa, syksy on kaunis ja tunnelmallinen.

Kaunista syyskuun ensimmäistä päivää kaikille.

Rapujuhlien aikaan

Tämän kauden ekat ja näillä näkymin myös vikat rapujuhlat vietettiin mökillämme viime lauantaina. Nämä juhlat ovat kyllä loppukesän parhainta antia! Mahtava viettää iltaa ystävien kanssa, kun puitteet ja tarjoilut on kohdallaan. Vielä sattui ihanan lämmin ja aurinkoinen viikonloppu kohdalle – mikä onni!

IMG_8014.jpg

IMG_8052.jpg

IMG_8009.jpg

Rapujuhliin kuuluu tietenkin teemaan sopiva kattaus ja koristukset. Meillä mentiin perinteisellä puna-valko-värityksellä, eihän ne ole edes rapujuhlat ilman näitä värejä!

Me syömme mökkioloissa ravut kertsilautasilta, mutta niiden huonoihin puoliin kuuluu pahvin (olkoonkin muovitettu pinta) nopea hajoaminen rapunesteistä. Viime vuonna oli aika ikävä hinkata pöydästä myös pöytäliinan läpi menneitä liemiä, joten tänä vuonna kattasin suuret punaiset katelautaset kertsien alle. Miten kätevää ja myös kaunista! Pöytäliinaksi valikoitui punaisten katelautasten vuoksi valkoinen liina, jota piristettiin punaisilla tuikkukipoilla ja punaisilla servieteillä.

IMG_8019.jpg

Halusin suuresta ruokailualueesta vähän intiimimmän tuntuisen, sillä tämänvuotiset rapujuhlat olivat vain 5-henkiset. Kaikki ylhäältä alaspäin tuleva pienentää tilaa ja tuo sen lähemmäs, joten ripustin punaista serpentiiniä suuresta aurinkovarjosta pöydän ylle roikkumaan. Pieni lisä – suuri vaikutus.

IMG_8013.jpg

Juomana rapujen kanssa tietenkin raikas valkoviini sekä kohmeinen kirkas snapsi! Lauluvihkoja ei myöskään rapujuhlista sovi unohtaa ja niin raikasi iloisesti Helan Går ja kaikki muutkin rapulaulut meidän mäellä!

IMG_8055.jpg

IMG_8046.jpg

IMG_8051.jpg

IMG_8060.jpg

Rapujahan nautitaan vain alkuruoaksi, joten masun täytteeksi grillasimme tuhdit pihvit. Lisukkeena grillatut bataattikiekot ja fetasalaatti. Oi nam! Emme yleensä nauti rapujuhlissa jälkkäriä, mutta tällä kertaa olin vähän sitä vailla. Suussa sulavan herkun paikan voitti päässäni käydyn mittelön jälkeen aina ihana juustokakku. Tällä kertaa pienellä vadelmaisella twistillä. Harmi vaan, että nuo herkut vetäisimme parempiin suihin ennen kuvia!

Loppuilta sujui rennosti saunoen, jutellen, ikivanhoja biisejä kuunnellen ja ihan vaan iltaa istuen pihapöydän ääressä. Miten kesäinen sääkin meitä vielä helli! Ihan täydellinen juhlasää!

IMG_8027.jpg

Meillä oli aivan mahtavat rapujuhlat! Vietetäänkö teillä niitä?

PS: Vielä on huomiseen pe klo 23.59 asti aikaa osallistua Habitare-messulippujen arvontaan täällä.