Yllättävä Zürich

Jostain syystä luulin etukäteen etten välttämättä lämpeäisi Zürichistä. Ehkä mielikuva business-maailman keskuksesta, jossa pyörii raha ja liikemiehet puvuissaan, sai minut jotenkin kuvittelemaan harhaisesti, että kaupunki koostuisi peilimäisistä rakennuksista, kiireisistä ihmistulvista ja kolkosta fiiliksestä. Kuvitelmani ei olisi voinut olla pahemmin metsässä.

z1.jpg

Zürich yllätti positiivisesti pienuudellaan, kauneudellaan ja tunnelmallaan ja herätti minussa jopa pienen etelä-euroopalaisen kiireettömän fiiliksen. Vaikka helmikuussa oltiin, oli kevät hurjan pitkällä ja kaupunki kylpi 14 asteen auringonpaisteessa. Tuli aika kuuma paksussa toppatakissa, jota ilman ei taas olisi parin kilsan korkeudella reissun muissa kohteissa pärjännytkään.

Zürich oli kaunis ja keskusta-alue kivan pieni. Meidän hotelli oli vähän syrjempänä pääkaduista ja se valikoitui ainoastaan hinnan perusteella. Jos olisimme halunneet asua vähänkään keskemmällä kaupunkia, olisimme maksaneet yhdestä yöstä 500 euroa. Nyt hotelliyömme kustansi ”sentään vain” 280 euroa meiltä kolmelta.

z2.jpg

z3.jpg

Hotelli Hottingen oli moderni ja kaunis ja sijainnistaan huolimatta sieltä oli riittävän lyhyt matka pelipaikoille.

Zürichia ei missään nimessä voi suositella budjettimatkakohteeksi, sen verran hintavaa kaupunki oli,  ja kiitinkin hiljaa pientä lentolippumokaani, jonka vuoksi Zürichissa vietetty aikamme lyheni yhteen vuorokauteen. Jos tyyriyttä ei ajattele, suosittelen kaupunkia ehdottomasti. Siellä oli todella mukava tunnelma ja paljon kaunista katseltavaa.

z5.jpg

Keski-Eurooppa ei paljoa pääse merenrannalla mässäilemään, mutta järvenranta on melkeinpä kivempi! Lake Zürich oli ihana! Miten kotoisan fiiliksen luokaan iso vesilätäkkö kaupunkiin, kun varsinkin Helsingissä asuessa meren läheisyyteen on niin tottunut. Oli mukava nähdä kuinka järvellä oli jo purjeveneitäkin kaukana horisontissa.

Oli ihana nauttia lumisten alppimaisemien jälkeen upeasta keväisestä ilmasta ja kaikesta siihen liittyvästä, kuten jo puistoon istutetuista orvokeistakin. Tuolla sai paljon kaivattua aurinkoenergiaa Suomen pimeän talven jälkeen.

z4.jpg

z6.jpg

Emme juurikaan olleet tutustuneet kaupunkiin etukäteen. Meistä oli vikan päivän kunniaksi mukavampi hortoilla kaduilla ilman karttaa, sitä kun oli tullut tuijotettua aika kiitettävästi tällä reissulla jo muutenkin valtioista toiseen hyppiessä. Oli ihana löytää vahingossa paikkoja, joskin ihan tarkoituksella kävelimme Bahnhofstrassen ostoskadulle ihmettelemään. Mitä luksusmerkkiä tuolla olisi ikinä mieli halajanutkaan, sitä sieltä olisi saanut.

z7.jpg

z8.jpg

z9.jpg

Nälkä yllätti nopeammin kuin osasimme odottaa ja ekan kerran reissun aikana turvauduimme Kultaisiin Kaariin, eli Mäkkärin tarjontaan. Meinasin lentää pyrstölleni nähdessäni, että esim. kana-ateria maksoi 14 euroa! Huhheijaa. Tuolla oli hinnat likimain tuplat, joten olipa hyvä, ettei nälän sattuessa osuttu minkään fine dining -kuppilan eteen. Sieltä olisi poistuttu itku silmässä ja luottokortti tapissa! 😀

z10.jpg

Kipusimme Bahnhofsstrasselta mukulakivikatuja yhä ylemmäs ja löysimme upean näköalapaikan josta näki Zürichin ylle. Tuolla oli ihana viettää aikaa, istuskella muurin päällä ja vain katsella maisemia.

Perheet pelasivat shakkia jättimäisillä nappuloilla, nuoriso hengasi t-paitasillaan iltapäivää viettäen ja musaa kuunnellen. Kaikki mahtuivat samalle alueelle mukavasti.

z11.jpg

z12.jpg

z13.jpg

z14.jpg

Kaupunki oli täynnä ihania mukulakivikujia, aukioita ja kirkkoja. Jokin noissa kapeissa kujissa viehättää ja kameran muistikortti täyttyi useista vastaavista kuvista.

z15.jpg

z16.jpg

z17.jpg

Olisin todella mielelläni kokeillut kaupungin erikoisuutta, eli Polybahnia. Se on funikulaari, eli kiskoköysirata. Sitä käytetään jyrkillä rinteillä ja kyllähän se aika jyrkästi lähti asemalta ajotien yli kohti vuorenrinnettä nousemaankin. Emme tienneet, että kaupungissa oli sellainen, joten emme olleet kerenneet tutustumaan siihen etukäteen. Minä olisin suinpäin hypännyt kyytiin tietämättä edes mihin se ajaa, mutta loppuperheen seikkailuinto oli vikana päivänä jo vähän vähissä.

z21.jpg

Jälkikäteen selvisi, että tuo ratikkaa muistuttava vaunu ajaa vain 180 metrin matkan lower stationilta upper stationille ja palaa sitten takaisin. Matkan aikana vaunu kiipeää 41 metriä ylöspäin, eli aika jyrkästi. Mielenkiintoinen! Harmi kun jäi väliin!

z18.jpg

z20.jpg

Reissu alkoi jo painaa aika lailla, mutta saimme nälän voimin itsemme liikkeelle hotellihuoneesta pienen huoneessa vietetyn lepotauon jälkeen. Illastimme ennakkoon katsomassamme Italialaisessa ravintolassa, se oli yksi harvoista, jotka tarjosivat gluteenittoman menuun. Valitsin ruoakseni pizzan, sillä en ollut reissun aikana saanut sitä vielä mistään. Laskussa se paljastui elämäni kalleimmaksi pizzaksi, sillä hinta oli 30 euroa. Jaiks. 🙂 Siinä oli vähän gluteenitonta lisää ja Sveitsin lisää…!

z19.jpg

Zürich oli kyllä todella miellyttävä yllätys ja matkustaisin tuonne mieluusti uudestaankin. Erittäin kaunis kaupunki. Toivottavasti teillekin välittyy kuvien kautta sen mukava tunnelma.

Nyt on reili-reissumme kaikki kohteet niputettu kasaan. Koska haluan ehdottomasti lausua muutaman sanasen reissusta kokonaisuudessaan ja vetää hommaa vähän yhteen, kirjoittelen vielä pikapuoliin yhteenvedon matkajärjestelyistä, budjetista, aikataulun onnistumisasteesta ja siitä miltä tuntui lähteä tekemään tällainen aikuiseen makuun upgreidattu interrail. Ja oliko se kannattava kaikin tavoin.

Aurinkoista kesäpäivää!

Alppikyliä ja Bernina-juna

Luitko jo postauksen Milanosta – reilireissumme ekasta etapista?

Nyt siirryn matkareportaasissani seuraaviin kohteisiin, sillä kaikki nämä ansaitsevat tulla esitellyksi. Lähdimme Milanosta paikallisjunalla kohti Tiranoa, pieneen kaupunkiin kylään, joka sijaitsee ihan Pohjois-Italian ja Sveitsin rajalla. Junamatka Milanosta Tiranoon kesti 2,5 tuntia ja sinne saapuessamme olin hihkua riemusta – lumihuippuiset vuoret ympäröivät pientä kylää, jossa oli raikas ilma ja aurinko paistoi täydeltä terältä! Pieni hotellimme sijaitsi 20 metrin päässä juna-asemasta, joten heitimme vain äkkiä kamat huoneeseen ja lähdimme ihastuneina tutkailemaan katuja.

_MG_7730.jpg

_MG_7732.jpg

_MG_7889.jpg

_MG_7853.jpg

_MG_7859.jpg

tiranon%20teatteri.jpg

Tirano oli pienestä koostaan täyden palvelun kylä. En keksi yhtäkään palvelua, jota siellä ei olisi ollut. Oli optikkoa, eläinlääkäriä, suutaria, solariumia, kameraliikettä, tatskamestaa, kahvilaa ja sisustusliikettä. Oli autokorjaamoa, kenkäkauppaa ja savenvalamo. Tiranossa myytiin ilmalämpöpumppuja, autoja ja puhelimia. Siellä oli myös ravintoloita mistä valita.

katu%20tiranossa.jpg

_MG_7899.jpg

patsas%20tiranossa.jpg

talo%20tiranossa.jpg

Tiranossa on Unescon maailmanperintökohde – junarata Tiranon ja Sveitsin Chur -nimisen (lausutaan Khur) kaupungin välillä. Tämä juna lähtee Tiranosta niin, että se lävistää kylän tärkeimmän aukion, Santuario della Beata Vergine -kirkon aukion. Tästä erikoisuudesta saimme napattua kuvat lähtöpäivänämme, kun yksi aiempi juna tuli ja lähti kylästä.

_MG_7919.jpg

IMG_7960.jpg

IMG_7978.jpg

Ja hetken päästä samainen juna lähti asemalta takaisin Sveitsiin.

IMG_8000.jpg

IMG_8005.jpg

Tirano on sen verran pieni paikka, että jos haikailee Bernina -junan reitistä, kannattaa tehdä reissu niin, että tulee aamulla aikaisin Tiranoon, pyörii siellä joitain tunteja ja lähtee iltapäivän junalla jatkamaan matkaa. Me kuitenkin halusimme viettää yönkin tuossa kylässä. Hotelli Bernina oli alppikylämainen ja saa meiltä täyden suosituksen.

_MG_7873.jpg

Bernina -juna, tuo punainen, tosi elämän Tylypahka -juna oli yksi elämäni hienoimmista kokemuksista! Junalippuja oli tuskaisen vaikea saada, mutta se oli kaiken vaivan arvoista. Ensin niitä ei meinannut mistään löytyä kyseiselle reitille, vaikka joka paikassa reittiä mainostettiin. Sitten kun vihdoin löytyi junaliput italialaiselta yhtiöltä, samainen yhtiö ei myynyt junan paikkalippuja. En tiedä tajutaanko tuolla miten epäloogista moinen on asiakkaan mielestä. Kun vihdoin sain ostettua istumapaikat hollantilaiselta yhtiöltä, kävi ilmi, ettei juna kulje kyseisenä matkapäivänä, vaikka ostin junalipun juuri sille päivälle. Uskomatonta säätöä, jota selvittelimme monta viikkoa!

IMG_8067.jpg

Juna kulki St. Moritzin, tuon kuuluisan hiihtokeskuksen ohitse. Mekin seisoimme tuolla junalaiturilla happea haukkaamassa junan ottaessa lisää vaunuja letkaan. Näimme vilaukselta myös ihanat laskettelurinteet.

Kun juna starttasi Tiranosta, se kerkesi kiipeämään muutaman sata metriä vuorille ylös, kun olimme jo Sveitsin puolella. Heti sen jälkeen olikin vuorossa yksi erikoisimmista kohdista reitillä, kun juna tekee täyden ympyrän sillan päällä.

IMG_8118.jpg

IMG_8124.jpg

Kokonaisuudessaan matka oli huikaiseva reissu Alpeilla ja juna kipusi parhaimmillaan 2,5km korkeuteen merenpinnasta. Huimaa!

IMG_8181.jpg

IMG_8245.jpg

Yhdessä vaiheessa maisemat muuttuivat siniseksi. Edessä näkyi alavaa lumista maata ja horisontissa kiipesi vuoret vieläkin ylemmäksi pilvien jäädessä harsoksi puoleen väliin. Henkäilin ihastuksessani ihan loputtomiin! Juna kulki hitaasti vuoren rinnettä ylös kiiveten. Ihan parhaimpia kokemuksia ikinä!

IMG_8259.jpg

Junan Panorama-vaunusta kelpasi katsella maisemia.

IMG_8299.jpg

Saavuimme pimeän tultua Churiin. Juna-asemalta oli helppo suunnistaa hotellille, sillä olin valinnut sen läheltä asemaa vanhan kaupungin puolelta. Kello lähenteli jo kahdeksaa, joten heitimme vain kamat huoneeseen ja menimme lähimpään ravintolaan syömään. Väsy painoi jo tuossa kohtaa aika paljon, joten ruoan jälkeen me palasimme suosiolla huoneeseen.

Kylppärissä oli amme, minä valutin itselleni vaahtokylvyn ja rentouduin pitkän matkustuspäivän päätteeksi siellä.

IMG_8319.jpg

_MG_8322.jpg

Illalla ei nähnyt ympärilleen yhtään, mutta aamulla kun raotin silmiäni hotellihuoneessa, kohtasin ikkunan takana tämän maiseman – ah, ihanuutta! En lakannut ihastelemasta noita vuoria. Alpeilla ollessa ne ovat koko ajan läsnä. Ne ovat joka paikassa minne vain käännyt ja katsot.

_MG_8324.jpg

Churin vanha kaupunki oli kaunis. Pastelliset rakennukset reunustivat mukulakivikatuja ja ihmisiä ei juurikaan näkynyt arkiaamuna. Saimme rauhassa koluta katuja ja pysähtyä valokuvaamaan.

_MG_8341.jpg

_MG_8350.jpg

_MG_8358.jpg

Korkealla olemisen huomasi. Näitä portaita kavutessa hengästyi ihan tosissaan, ilma on sen verran ohutta.

_MG_8376.jpg

_MG_8371.jpg

_MG_8377.jpg

_MG_8382.jpg

Churissa ei ole mitään erityistä nähtävää vanhan kaupungin lisäksi, joten me kiersimme kylää pari tuntia ja hyppäsimme jälleen junaan kohti seuraavaa etappia, joka näin jälkikäteen ajateltuna oli lempparini!

Tästä lisää taas seuraavassa osassa! Toivottavasti nautitte näistä kuvista ja tunnelmista!

Reilausta aikuiseen makuun Alpeilla

Aika monta viikkoa tätä mietittiin ja venkslattiin, tutkittiin karttoja, hintoja, siirtymiä, vertailtiin mieltymyksiä, kiinnostuksia ja yritettiin löytää täydellinen kombo. Vaikeuksiltakaan järjestelyiden suhteen ei ole säästytty ja pitkin Eurooppaa on tarvinnut soitella ja meilailla kaikkien järjestämiseksi. Vihdoin kaikki saatiin kuntoon ja me lähdemme reilaamaan Alpeille!

_MG_7422.jpg

Tosi-reilaajat tuskin kutsuisivat tätä meidän versiotamme ihan ehdaksi, mutta meille tämä on aika lailla juuri sitä. 9 päivää ja 4 valtiota – kaupunkeja ja kyliä siinä sivussa monen monta. Aika kauan tosiaan hinkattiin reittejä, että saatiin reissusta mahdollisimman toimiva ja päästäisiin näkemään niitä paikkoja, jotka kiinnostivat eniten. Piti myös miettiä, ettei koko matka menisi ravaamiseksi ja että siirtymät olisivat lyhyitä. Keski-Euroopassa se kyllä onnistuukin, sillä pyöriessä tiiviillä alueella pystyy lyhyeenkin reissuun upottaa monta kohdetta.

Valitsimme reissun alkuun muutaman päivän vietettäväksi samassa paikassa, muutoin siirrymme rivakasti uuteen kohteeseen, joskus siis kuitenkin vain vartin siirtymällä, joten kovin rassaavaksi tätä reilausta en kutsuisi! 🙂

_MG_7420.jpg

No, mikä on meidän reittimme?

-Aloitamme Tanskasta! 🙂 Pitkällä välilaskulla lentoliput tulivat 3 kertaa halvemmaksi, kuin suorat, joten me käymme syömässä lentojen välissä brunssin Kööpenhaminassa ja tytär pääsee näkemään samalla myös tuon kaupungin ekaa kertaa. Köpiksen keskustan ostoskatuineen, satamineen ja tivoleineen kiertää nopeasti muutamassa tunnissa oikein hyvin. Varsinainen loma alkaa kuitenkin Italian puolelta.

Lennämme Köpiksestä Milanoon ja vietämme tässä upeassa muodin mekassa kolme päivää nähtävyyksiin tutustuen. Odotan erityisesti Duomoa, sitä suurta kirkkoa. Sen jälkeen aloitamme matkan kohti Alppeja. Alla tarkempi reitti kartalla.

reilireitti.jpg

Milanosta matkaamme junalla Tiranoon Como-järven rantaa sivuten. Odotan kauniita järvimaisemia tältä legiltä. Matka tuohon ihan Pohjois-Italiassa rajan tuntumassa olevaan kaupunkiin kestää reilu pari tuntia. Tiranossa vietämme yhden yön valmistautuen reissumme pisimpään junalegiin, joka sekään ei ajallisesti vastaa matkaa edes Helsingistä Joensuuhun!

Herättyämme Tiranossa hyppäämme siis maisemajunaan, jonka kyydissä kiidämme Alpeilla parhaimmillaan 2,5 kilometrin korkeudessa kapealla radalla ylittäen solia huimia siltoja pitkin tulipunaisella junalla! Oman elämäni Tylypahka -junakokemus! Tuolla matkalla tuskin pystyy irrottautumaan kamerasta!

BERNINA%20.jpg

Matka panoraama-vaunussa, jossa on ikkunat kattoon asti ja vähän ylikin, kestää reilu neljä tuntia. Voipi olla, että tuollaisten kuvissa näkyvien siltojen kohdalla sieppaa vähän sydämestä… hui että!! 🙂 Juna matkaa parhaimmillaan 2,5 kilometrin korkeudessa ohittaen mm. maailmankuulun St. Moritzin hiihtokeskuksineen. Reitin päätteeksi saavumme Sveitsin puolelle Churiin, joka näytti sekin ihanalta paikalta kuvien perusteella!

Churista suuntaamme sitten kohti yhtä maailman pienimmistä valtioista – Liechtensteinia. Tämä oli listallani ihan ehdoton! Milloin muulloin tulisi mentyä tuohon maahan, jos ei nyt?! Useinhan Liechtenstein onkin läpilkulkupaikka Euroopassa liikkuessa. Yövymme pääkaupungin, Vaduzin ulkopuolella vähän ylempänä vuorella. Alhaalla kiemurtelee Rein-joki ja aika huikaisevat olivat näkymät hotellin kuvien mukaan. Liechtensteinin maisemat kiertää suurinpiirtein kävellen, joten yhtä yötä kauempaa emme tässä valtiossa ole. Siirrymme seuraavana päivänä vartin junamatkan verran Itävallan puolelle. Sieltä löytyi mitä söpöin pieni paikka, Feldkirch, perinteisellä alppimajatalolla puisine sänkyineen. Minua houkutteli takka, kylpyamme ja ne lumiset maisemat! Ah!

20150313_124835.jpg

Feldkirchistä matkaamme taas junalla reissumme viimeiseen kohteeseen, Zürichiin. Hyppelemme siis edestakaisin Sveitsin ja parin muun maan väliä. Zürichin suuressa kaupungissa lomailemme viimeisen päivän ennen kotiinpaluuta. Tämä sveitsiläinen kaupunki on tunnettu liikemaailman keskuksena. Ja rahan. Sen kyllä huomasi hotellihinnoissakin ja melkein päätä huimasi maksaa yhdestä yöstä kolmisensataa. Yllättävän monessa zürichläisessä hotellissa, jotka lähenteli meidän hintaluokkaamme, oli kauhukseni jaettava kylpyhuone. Siis what? Ymmärrän hostellit, mutta että ihan kolmen tähden hotelleissa jaettava kylppäri käytävällä. Ei ihan sovi meille, joten maksoimme vähän kylppärilisää saadaksemme oman.

Alunperin meidän piti viettää kaksi päivää Zurichissä, mutta tuon alppijunan takia jouduimme siirtämään kaikkea yhdellä päivällä eteenpäin. Tuon junan lippuhankinta oli oikea farssi ja veisi kaksi postausta kertomaan mitä sekoilua tuon takia näimme ja koimme, joten tyydyn vain sanomaan, että en enää ikinä aio ostaa Suomesta käsin Keski-Eurooppalaista junalippua!

20150314_112316.jpg

Matkasta tulee varmasti ihan huikea! Miettikää noita maisemia, mitä junien kyydistä näkee ja mitä kaikkea kävellen kerkeämme kiertämään. Nämä kaksi alppikuvaa on omalta laskettelureissultani Itävallan Alpeille parin vuoden takaa. Noita maisemia jaksoin ihastella suksien päältä ihan loputtomiin!

Tämä reili-reissusuunnitelma syntyi vähän kuin vahingossa. Alunperin lähdimme miettimään lämmintä allaslomaa, mutta hinnat lyhyen lentomatkan päähän (Kanaria/Dubai) olivat mielestäni pilvissä laatuun nähden, varsinkin ensiksi mainitun kohdalla. Ei tästä reili-reissustakaan ilmaiseksi selvitä, mutta lentoliput, majoitukset ja junaliput tulivat silti edullisemmaksi kuin viikon loma Kanarian altaalla. Ja uskon, että saamme tällä matkalla enemmän kokemuksia plakkariin.

Nyt onkin siis rinkan pakkaus edessä ja sitten ei kun reppu selkään ja kohti seikkailuja!

Koti ja koira jää äitini huomaan, joten levollisin mielin lähdemme reissuun niiltäkin osin. Olen ajastanut muutamia postauksia matkan ajaksi, joten lukuhetkiä tarjoilen teille lomankin aikana. Palataan tarkemmin reissutunnelmiin kotiin palattuamme! 🙂 Ciao! Auf wiedersehen!

Bernina Express -junakuvat lainattu täältä, täältä ja täältä.