Huonekuusi – toinen lempparikasvini

Pitkään blogiani lukeneet tietävät jo, että en juurikaan pidä viherkasveista omassa kodissani. Olen sillä tapaa ronkeli, että en pidä kovinkaan monen kasvin ilmeestä tai lehtien muodoista. Kahta lempparikasviani, oliivipuuta ja huonekuusta yhdistää yksi tekijä ja se on puumainen ilme. Niinpä kolmannen oliivipuuni kuoltua äskettäin (siis sen puun, jonka sain selviytymään viime talvesta ja joka nyt teki totaalisen harakirin muutamassa viikossa nostettuani sen ulkoa sisätiloihin), päätin jättää oliivipuut tauolle ja hankkia huonekuusen.

Mitenkään kovin menestyksekäs en ole tämänkään kasvin kanssa ollut – olen mitä todennäköisimmin kastellut kasvia liikaa saaden kaksi edeltäjää jo bioroskikseen, joten yritän tämän kanssa edetä varovaisemmin. Minulle suorastaan naureskeltiin Plantagenissa, että miten ihmeessä olen saanut jo kaksi huonekuusta hengiltä?! Hmm… minusta tämä on kyllä aika vaativa kasvi hengissä pidettäväksi!

Istutin huonekuusen betoniruukkuun tekemällä sinne ensin salaojan pienistä kivistä. Jospa se auttaisi vähän liikakasteluongelmassa myös.

Ensiksi sijoitin huonekuusen keittiön ikkunalaudalle, mutta yhdessä viime viikonlopun aikana keittiöntuoleihin lisäämieni taljojen ja jatkuvasti jo kotona ollessani polttamieni pimeää taltuttavien kynttilöiden kanssa yleisilme jouluuntui liikaa jopa minunkaltaiseni jouluhullun mielestä. Oli aivan pakko siirtää huonekuusi hetkeksi vielä samaisessa avotilassa olevan eteisen puolelle. Nostan sen siitä sitten kuukauden kuluttua paremmin framille, kun joulua voi alkaa hehkuttaa jo olan takaa.

Tänään oli asteet pakkasen puolella kun lähdin töihin ja hanskoja oli kaiveltava esiin! Saa nähdä tuleeko Helsinkiin ensilumi jo ensi viikon alussa, kuten lupailivat. En kyllä panisi pahakseni (kun ei se kuitenkaan vielä maahan jää) ja usein tyttären syntymäpäivän tienoilla (myös silloin kun hän syntyi), sataa maahan ensi lumi. Tosin viime vuosina se on ollut vähän kortilla…

Nyt toivottelen mukavaa viikonloppua kaikille!

Taljojen paluu sisustukseen

Olen aina ollut vähän sitä mieltä, että taljat kuuluvat talvisisustamiseen. En hirveästi harrasta kausi-sisustamista, pyrin hankkimaan ja omistamaan ajattomia ja ympärivuoden käytössä olevia tavaroita ja tekstiileitä, mutta kyllähän jotkut tavarat vain kuuluvat tiettyihin vuodenaikoihin tai juhlapyhiin. Taljat ovat mielestäni hyvin vahvasti kylmien vuodenaikojen sisustustekstiileitä, harva kai kesäkuumalla istuu taljan päällä…

Olenkin usein ottanut taljoja esiin vasta marras-joulukuun vaihteessa, kun kotiin on halunnut alkaa päivittämään jo vähän jouluista fiilistä. (Hep! Joulu mainittu!!:)

Kesällä hankitut Neu-tuolit ovat ruiskupuristettua polypropeenia, eli muovia ja tuntuvat todella kylmiltä istua tänä muutenkin kosteana ja viileänä vuodenaikana. Tuolit eivät kesällä tuntuneet ollenkaan kylmiltä, mutta nyt huomasin kaipaavani niihin jotain pehmeää ja lämpöistä alustaa. Ei siis auttanut muu, kuin kaivaa ne talviseksi mieltämäni tekstiilit esiin ja vuoraa tuolit tekotaljoilla. Miten ihanan pehmeitä ja lämpöisiä pesiä niistä tulikaan!

Taljoja on kahdenvärisiä; valkoisia ja siniharmaita ja ne ovat kaikki Hemtexistä hankittuja. Olen jopa käyttänyt nuo siniharmaat kertaalleen pesukoneessa ja ovat ihan uudenveroisia, eivätkä kärsineet pesukoneesta lainkaan. Keittiöön tuli tosi kiva ilme ei pelkästään karvaisten taljojen vuoksi, vaan myös siniharmaan värin myötä. Myönnän rehellisesti, että vähän alkoi jouluttaa taljojen vuoksi, ne toivat heti vähän sellaista joulunsekaista fiilistä kotiin ja uskokaa tai älkää, jokin joululaulukin alkoi päässäni soimaan! 🙂

Vaikka mielessä onkin jo muhinut idea tämänvuotisista joulukorteista – minähän askartelen ne itse joka ikinen vuosi – ja omatekoisista joululahjoista, ihan vielä en ala blogissa hehkuttaa lempi juhlaani. Itselläni on vahvasti liittynyt jouluun kuuluvat valmistelut tyttären syntymäpäivän jälkeiseen aikaan, sillä kun tytär oli pieni ja erilaisia synttärijuhlia piti järjestää useampiakin sukulaisille ja sitten kavereille erikseen, keskityin aina ensin niiden juhlien järjestelyyn lokakuun loppupuolella ja vasta sitten aloin suuntaamaan katsetta joulun suuntaan. Tytär on nyt jo aikuinen ja juhlien järjestelyt ovat sellaisenaan taaksejäänyttä elämää, mutta edelleen vasta hänen syntymäpäivänsä jälkeen alan miettimään vuodenlopun juhlia. Tapa on siis jäänyt, mutta kyllähän elämässä pitää olla perinteitä ja vanhoja pinttyneitä tapoja.

Yritän jossain kohtaa nappailla vähän laajempaa kuvakulmaa keittiöstä. Nyt toivottelen reipasta uutta viikkoa kaikille!

Makuuhuoneen puolella

Pitkästä aikaa kuvia makkaristamme.

Siellä ei ole tapahtunut juurikaan sisustuksellisia muutoksia pariin vuoteen, sillä makuuhuone on viimeisen remontin jälkeen edelleen mieleemme. Mustaksi maalattu päätyseinä on kaikessa jykevyydessään rauhallinen. Pidän makkarin graafisesta musta-valkoisesta ilmeestä, johon yläkerrassa (vieläkin uusimatta) oleva kirsikanvärinen lattia tuo mukavasti lämpöä. Ehkä siksi tuota lattianvaihtoa ei olekaan kiirehditty…

Makuuhuoneemme on hyvin kompakti, mutta siellä on tärkein – mukava sänky hyvillä patjoilla! Lisäksi minun puolellani sänkyä on muutama seinähylly kirjojen ja muutaman pienesineen säilyttämiseksi. Ainoita koriste-esineitä on tuo vanha kiinalainen kaappi, iki-orkidea sekä vanhempieni joltain Aasian matkalta tuoma buddha.

Päätyseinällä on itse ottamistani kuvista tekemäni kuvakollaasi. Musta-valkoinen kollaasi on kyllä yksi lemppari kohdistani koko kotonamme.

Olen miettinyt pitkään lukuvalaisinten vaihtamista. Haluaisin sellaiset, jotka ripustetaan johdosta katossa olevaan koukkuun ja jotka sitten laskeutuvat sieltä oikeaan korkeuteen sängyn vierelle. Valmiiksi pitkällä johdolla olevia on ollut (ainakin jossain kohtaa, nyt en ole pitkään aikaan etsinyt) vaikea löytää valmiina, en itse ole koskaan tehnyt sähkötöitä edes johdonvaihdon verran, joten ihan ekaksi en niitä lähtisi räpeltämään.

HAYn IKEALLE suunnittelmat Ypperlig -tyynynpäälliset päätyivät makkariin kuten suunnittelinkin ja ne sopivat kyllä täydellisesti vähän tuollaisella kukonaskel -kuviota muistuttavalla ilmeellään graafiseen makkariimme.

Loppuun vielä kuva suunnasta, jota ei ole ikinä ennen blogissa nähty. Tyttären huonetta en ole koskaan blogissa esitellyt, se ei ole tuntunut jotenkaan oikealta tai tarpeelliseltakaan, aikuisen tyttären huone on hänen omaa yksityistä aluettaan hänen omilla tavaroillaan. Tämän verran kuitenkin annan kurkistaa siihen suuntaan avointen ovien lomasta.:)

Ennen alakerrassa palvellut iso nojatuoli ja rahi sekä isovanhempieni vanha jalkalamppu päätyivät tyttären huoneeseen alakerrassa kolmisen vuotta tehdyn rempan jälkeen. Tyttären huone on yli tuplasti isompi kuin meidän, joten sinne mahtuu kuvassa näkyvien huonekalujen lisäksi vielä loistavasti parisänky, iso tv-taso/kirjahylly ja toinen nojatuoli vaatekaappirivistöstä puhumattakaan. Tyttären huone noudattaa muun kodin tapaan musta-valko-harmaata linjaa, vaikka ihan itse on saanut huoneensa sisustaa ja maalata. Poikkeuksena ja väripilkkuna huoneessa on ripaus tummanpunaista.

Meidän makuuhuoneessa ei varmaan suurensuuria muutoksia nähdä tulevaisuudessakaan, mutta jalkopäädyn seinä pitäisi maalata. Se tarvitsee uuden, raikkaan valkoisen maalikerroksen ylleen.

Mukavaa tiistaita!

Uudet IKEA Ypperlig -tuotteeni

Eilen perjantaina lanseerattiin IKEA / HAY -yhteistyön tulos, Ypperlig -mallisto. Minä vierailin IKEAssa heti työpäivän jälkeen saadakseni käsiini joitain pientuotteita tästä mallistosta. Minusta on tulossa kovaa vauhtia tanskalaisen HAY:n suurensuuri fani…!

Ihan ekaksi olin päättänyt ostaa maailman parhaimman kestokassin, eli FRAKTAn uudessa HAYn suunnittelemassa kuosissa. Kassejahan oli uusilla kuoseilla monen monta, mutta itse päädyin viininpunasävyiseen. Vihreäkin olisi itse asiassa ollut kiva…

Lisäksi kassalle kiikutin mukanani 2 musta-valkoista tyynynpäällistä (jotka ovat kätevästi kaksipuoleisia) sekä kaksi hauskaa ja matalaa kynttilänjalkaa. Olen pitkään kaivannut makkariin uusia graafisia tyynynpäällisiä sekä nimenomaan matalia jalkoja, joihin saisi kruununkynttilöitä. Ypperlig -malliston tuotteet täyttivät molemmat tarpeeni. En tiedä kuinka paljon täydennystä tästä mallistosta myymälöihin tulee, olin silti ihmeissäni, että nämä musta-valkoiset päälliset olivat viimeisiä, joita minä onnistuin myymälästä löytämään. Muita värejä näytti olevan vähän enemmän.

Tytär ei muuten pitänyt kynttilänjaloista, kutsui niitä kauheiksi, mutta minä näin niissä jotain. Ne ovat vähän kuin kauniit riikinkukonpyrstöt. Ja onneksi toistaiseksi minun makuni ratkaisee tässä huushollissa…! 🙂

IKEAsta tarttui matkaani myös tuo ihana, kultaisilla neppareilla koristeltu huopakori. Näin sen heti toimittavan pitkien kynttilöiden säilyttäjän virkaa.

Joko te olette kerenneet IKEAan ja uuteen Ypperlig -mallistoon tutustumaan?

Ikkunalaudan lisäys keittiöön

Pari oikeaa veikkausta tuli teiltä aiemmin – ikkunalautahan siitä laudanpätkästä tehtiin!

Ruokapöydän vaihtuessa pyöreään ja sen sijoituttua keskemmälle keittiötä, meillä on ensimmäistä kertaa mahdollisuus hyödyntää ikkunanedusta nyt kun ruokapöytä ei ole siinä kiinni.

Vaikka pyöreän pöydän ympärille mahtuu likipitäen saman verran ihmisiä ruokailemaan kuin vanhan suorakaiteen muotoisen, on kattaustilaa vähemmän. Sitä minä kyllä kaipaan, sillä pidän todella paljon kattauksien tekemisestä ja arkiruokailua lukuun ottamatta pidän siitä, että myös pöytään mahtuu kantamaan ruokaa. Esimerkiksi jouluna pöytään tulee helposti kymmenittäin kippoja ja kuppeja erilaisia ruokia varten. Ikkunalautaa voi hyödyntää kattauksiin ja ruoan esillelaittoon todella kätevästi.

Lauta on tavallista, männystä valmistettua liimapuulevyä. Se kiinnitettiin seinään kolmella kannattimella, sillä halusimme varmistaa ettei se ala rotkottamaan ja sen päälle uskaltaisi laittaa myös painoa ruokatarvikkeista ruukkuihin. Ikkuna on pienessä, viiden sentin syvennyksessä ja lauta kiinnitettiin suoraan syvennyksen päälle. Maalasin sen valkoiseksi ja se maastoutuu mielestäni todella hyvin keittiöön – ihan kuin se olisi aina ollut siinä!

Ikkunalauta on pieni lisäys keittiöömme, mutta tuo siihen heti ihan toisenlaista ilmettä ja käyttömahdollisuuksia! Se toi mielestäni myös kodikkuutta lisää ja nyt laitoinkin laudalle ison lyhdyn, lemppariruokakirjoja ja mm. timjamin luonnonvaloa saamaan. Olen harkinnut kunnon yrttiruukkujen hankkimista, olisi kivaa saada niitä muutama riviin ikkunalle. Kaiken kaikkiaan monikäyttöinen ja kaivattu lisä keittiöömme!

Ja ah, nuo tuolit… ♡ Jos jostain huonekaluostosta voi olla onnellinen, niin noista! Niin täydelliset!

Totaalinen tekstiilipäivitys olkkariin

Tein olohuoneessa likipitäen totaalisen tekstiilipäivityksen ja sen myötä meille on vihdoin ja viimein löytyneet myös uudet matot, wuhuu!

Aloitetaan kuitenkin pienemmistä tekstiileistä… tajusin nimittäin etten ollut uusinut pitkään aikaan sisätyynyjä ja sen kyllä huomasikin! Kaikki tyynyt olivat lässähtäneitä, joita ei pöyhinnästä huolimatta saanut enää muhkeiksi ja onhan se nyt ihan hygieniasyistäkin koristetyynyjä välillä kannattavaa uusittava.

En ole ostanut todella pitkään aikaan uusia päällisia. Olen pyöritellyt niitä samoja makkarista olkkariin ja olkkarista tytön huoneeseen ja nyt tuskastuin kaikkiin jäljellä olleisiin, sillä myin todella ison osan pois viimeksi kirpparilla. Oli aika harkita sekä uusia tyynyjä että niiden päällisiä. Sattuikin kilahtamaan sähköpostiin sopivaan rakoon Hemtexin Ota 3, maksa 2 -tarjous, jonka turvin hankin pari uutta tyynyä päällisineen (valmis setti siis) sekä pehmeän huovan.

Uudet päälliset ovat todella kauniit! Niissä on rouhean leveä vetoketju ja iso ruskea nahkakoriste. Tyynyjen monikäyttöisyyttä lisää erilaiset kääntöpuolet ja käytänkin toista tyynyä kauniilla vaaleanharmaalla puolella ja toista tuolla syvän tummansinisellä. Nämä olivat ihan nappiostos! Kolmantena tarjoustuotteena valikoin mukaani valkoisen huovan, joka on ihanan lämmin ja unelmanpehmeä.

Olen pitkään ollut kyllästynyt normaaleihin 50×50 ja pienempiin 40×40 kokoisiin neliönmallisiin tyynyihin. Nuo Hemtexistä mukaan lähteneet pitkulaiset 40×60 kokoa olevat ovatkin kivaa vaihtelua, joita täydensin vielä toisilla suorakaiteen mallisilla tyynyillä ja päällisillä; HM Home -myymälästä ostin edulliset sisätyynyt ja Zicos’in verkkokaupasta nakuttelin tilaukseen House Doctorin valkoiset päälliset mustilla katkoviivoilla muutaman päivän harkinta-ajan jälkeen.

Sohvalle lisäsin myös Ikean tilaisuudesta mukaan saamani pehmeään beigeen taittavan tyynynpäällisen ja myymälästä itse ostamani vihreänsävyisen päällisen, jotka ovat samettisen pintansa vuoksi myös nyt myös todella trendikkäitä! Yhdessä kaikki värit sohvista kutsuvat ja syksyyn sopivasti vähän tummanpuhuvat. Pidän todella paljon tästä ilmeestä!

Vihdoin ja viimein olen myös löytänyt uudet matot olkkariimme. Hain joko erittäin lyhytnukkaista ryijymattoa tai paksua ja tiiviillä kudonnalla tehtyä puuvillamattoa, jota pystyisi pesemään myös itse. En tajua miten en aiemmin hiffannut lähteä ihan mattojen erikoisliikkeeseen hankintaa tekemään postimyyntiliikkeiden sijaan, sillä luoja yksin tietää kuinka monta mattoa olen kesän aikana ja jälkeen tilannut ja samantien palauttanut. Kyllä matto pitää nähdä livenä ennen ostopäätöstä! Ainakin, jos on yhtä vaativa valkoinen lattia kuin meillä, jossa vähäänkään lämmin sävy näyttää pissankeltaiselta ja tunkkaiselta.

Löysin melkein samantien Mattokymppi -kaupasta toiveeni täyttäneen maton! Mattoon on kudottu graagisia neliökuvioita ja bonuksena matossa on vielä musta loimilanka, joka antaa pienen ryhdikkyyden mattoon ja viimeistellen ilmeen mustilla hapsuilla. En yleensä välitä hapsuista, mutta jotenkin ne antavat niin täydellisen kontrastin vaalealle matolle, että lämpenin niille.

Olkkarimme on telkkariseinältä pidempi, joten huone on enemmänkin pitkulainen. Huonekalujen asettelun kannalta koen normaalit mattokoot vähän haastavina; 160×200 on auttamatta liian pieni ja siitä suuremmat koot vääränmallisia. En halua korostaa suorakaidemaisuutta, vaan luoda sohvaryhmän yhteyteen enemmänkin neliön. Suosinkin siksi mielelläni yleensä kahta pientä mattoa, jotka sijoitan rinta rinnan. Manhattan-matto valikoitui kotiimme 120×180 kokoisena ja kahdella matolla pääsen aika täydellisiin 180x240cm mittoihin.

Totaalinen tekstiilipäivitys toi kotiin tummemman, hyvin syksyyn sopivan, pehmeän kotoisan ilmeen. Olohuone on nyt ihanan kutsuva ja pehmeän pesämäinen, juuri niin kuin syksyllä kuuluukin. Ihastuin Ikeasta saamaani samettipäälliseen niin paljon, että ostin tuon ”vedenvihreän” päällisen lisäksi vielä tummanvihreän- ja sinisenkin, voin sitten vaihdella jos siltä tuntuu. Matot ovat taas niin täydellisesti makuuni etten voisi olla tyytyväisempi!

Syksy on alkanut sisustusrintamalla vauhdikkaasti! Koti on ollut muutoksien kourissa jo keittiössä tapahtuneen ruokailukalustonvaihdon vuoksi ja sinne kaavailtu pieni lisäprojektikin on nyt valmis, josta jo aiemmin mainitsin. Siitä muuten tulossa juttua heti huomenna!

Olkkari sai uuden ilmeen pelkillä tekstiileillä, mutta vielä tuo sohvan taustaseinä mielessä kummittelee… uutta ideaa seinän uusimiseksi on jo viritelty, uskoisin siihen littyvän maalia sekä tauluhyllyn katoamista. Oikeastaan viimeksi mainittu ohjaa ensiksi mainittua, katsotaan mitä sen kanssa tehdään.

Toivottavasti teillä on ollut mukava lokakuun 1. päivä!

Keittiössä tapahtuu

Keittiöön on tulossa pieni-suuri lisäys.

Siihen tarvittiin ensin idea, sitten idean hauduttelu, sitten idean myynti miehelle, sillä hänelle lankeaisi toteutuspuoli. Sitten päästiinkin jo käymään rautakaupassa hankkimassa vähän liimapuulevyä ja muita tykötarpeita ja kohta on jo aika päiviä sitten nykyhuusholleista kadonnut 80-luvun hitti meidän keittiössä! En ihan heti olisi ajatellut sen meillekään takaisin tulevan, mutta homma on kuitenkin niin, että kun tarpeita on tilaa enemmän, on oltava kekseliäs ja tehdä tilaa sinne minne on mahdollista.

Ihanan ympäripyöreää – kekkaatko sinä mikä meille on tulossa? Jos et, niin pysy kuulolla, eiköhän tuo viikonloppuun mennessä selviä!

 

Pimenevät illat terassilla

Niin se taitaa olla, että kohta varmaan pistetään terassi talviteloille. Kesä on jo mennyt menojaan, eikä pihalla tule enää juurikaan vietettyä aikaa. Alati viilenevät kelit eivät enää houkuttele istumaan iltaa, saati grillaamaan ruokaa. Vaikka pidän syksystä ja lähenevästä talvesta todella paljon, jotenkin pihakalusteiden varastointi ja grillin paketoiminen merkitsee taas yhden vuodenajan totaalista ohittumista. Kesä jäi – niinkuin olen jo useasti todennut – todella tyngäksi tänä vuonna (kun ei se koskaan oikein alkanutkaan).

Viilenevistä ja varsinkin pimeistä illoista olen kuitenkin nautiskellut toisella tapaa terassin puolella. Siellä on lämpöinen fiilis matalista asteista huolimatta, sillä siitä pitää huolen lukuisat lyhdyt, tuoleille levitetyt taljat ja terassin poikki kulkevat pallovalot, jotka kaikki antavat ihanan tunnelman takapihalle. Lämpöinen valo loistaa sisälle asti ja onhan pihalle paljon mukavampi sohvalta katsella, kun siellä ei ole pilkkopimeää, vaan siellä täällä tuikkii valonlähteitä ja elävä, lepattava liekki.

Minulla ei ole ollut juurikaan tapana laittaa syyskukkia takapihalle. Ne jää tänäkin vuonna väliin, sillä ei niitä siellä oikeastaan kukaan katsele ja pimeässä ne eivät näy sisälle kotiinkaan. Sen sijaan lyhtyjä suosin todella paljon ja poltan niissä kynttilöitä liki joka ilta. Tarvitsisikin tehdä vähän päivitystä sillä osastolla, sillä osa lyhdyistä alkaa vetelemään viimeisiään; yhdestä on luukku rikki, toisesta lukitussysteemi, eikä luukku pysy kiinni ja parissa on liian isot tuuletusaukot, joista vähänkin isompi tuulenhenkäys onnistuu sammuttamaan kynttilät. Onneksi halpakaupoista tekee useimmiten erittäin hyviä lyhtylöytyjä edulliseen hintaan. Minusta täysin luonnonarmoilla ulkona oleviin lyhtyihin ei tarvitse laittaa montaakaan ropoa kiinni, sillä ne helposti ruostuu tai saa muunlaisia osumia ja kulumia.

Mukavaa torstaita.

 

 

Keittiön uudet tuolit

Lomamatkan aikana kypsyttelin ideaa uusista ruokapöydän tuoleista ja niin alkuperäinen ajatus vahvistui päätökseksi asti. Viime torstaina posti toi isot paketit kotiimme ja käärimme niistä esiin Hayn Neu -tuolit.

Alunperin olin jo hyvin vahvasti Neu -tuolien kannalla, niiden istumamukavuus oli parhain ja jalkojen väri kaunein kolmesta vaihtoehdosta, joita mielessäni olin pyöritellyt. Eniten jännitti miten Neu -tuolien istuinosan väri, Soft Cream, sulautuisi vitivalkoisen lattian ja pöydän pariksi, mutta turha oli pelko likaisen näköisistä tuoleista – Soft Cream on melkein kirkkaanvalkoinen ja näyttää ihan yhtä puhtaalta muiden valkoisten sävyjen rinnalla. Saarnijalka on taas liki täydellisesti samansävyinen keittiön tasojen kanssa, joten sain kauan kaipaamani lämpimän väriparin myös tasoille.

Istuimme miehen ja tyttären kanssa tuoleissa pitkin iltaa ja makustelimme ovatko ne kaikkien mielestä mukavat, kauniit ja meidän kotiimme sopivat. Pohdinnan jälkeen päätimme koko perheen voimin, että tässä on meidän uudet ruokatuolit. Ja onhan ne nyt ihan superkauniit! Pidän valtavasti tuolien istuinosien pyöristetystä reunasta, se antaa viimeistellyn ilmeen tuoleille. Keittiön ilme yhtenäistyi nyt kun tuolit ovat taas kaikki samanlaisia keskenään. Myös koko huoneen ilme pehmeni vaalean ja lämpimän puunsävyn myötä. Vaikka pidin eriparituoleistani, eniten niissä häiritsi selkänojien korkuuserot. Uusien tuolien myötä koko ruokailuryhmästä tuli paljon siromman näköinen ja nyt se on mittasuhteiltaankin sopivampi kaikin puolin. Olen kyllä todella iloinen tästä onnistuneesta hankinnasta! Viimeisen silauksen keittiömme uudelle ilmeelle antaa nurkkaan sijoitettu oliivipuu. Se lisää kotoisuutta ja viihtyisyyttä, mutta siihen on kyllä suunnitteilla eräs toinenkin lisäys. Tuo nurkka oli ennen koiraherramme valtakuntaa ja hänen petinsä ja vakiopaikkansa oli siellä. Nurkka onkin tuntunut sydäntäriipaisevan tyhjältä… <3 Pientä karvaisen ystävän halipulaa helpottamaan saamme tuttavan koiran hoitoomme viikonlopuksi, kivaa!

Keittiömme on kompakti, se on aina vähän vaivannut, mutta ensimmäistä kertaa tuntuu siltä, että kalusteet on vihdoin oikeissa mittasuhteissa ja sisustus spot on! Keittiössä on nyt tosi paljon sitä hakemaani raikasta ja yksinkertaista skandinaavista ilmettä ja kotoisuutta. Mustaa on pienin ripauksin siellä täällä taulunkehyksissä, kattovalaisimessa ja lyhdyssä ja ne rytmittää yhdessä eteisen kenkäkaapin kanssa koko tilaa. Ilman mustan antamaan ryhtiä tila saattaisi jäädä kokonaisuutena pliisuksi.

Materialistinen minä on niin onnellinen uudesta ruokailuryhmästä ja keittiön ilmeestä, että ihan sydämessä aina läikähtää katseen osuessa sinne! Todella onnistunut hankinta ja aivan varmasti myös pitkäikäinen!

 

Uudet ruokatuolit mietinnässä

Kuuluisa lumipallo-efekti on tainnut käynnistyä. Mieheni ylitsepääsemättömäksi riemuksi.

Nyt kun keittiössä on uusi pöytä, se on mielestäni tuonut ihan uuden tyyppisen ilmeen keittiöön. En ihan osaa kuvailla sitä fiilistä joka siitä syntyy itselleni – ehkä modernimpi, mutta myös yksinkertaisempi ja kevyempi. Jollain tapaa ilme ei ole enää niin ”tavallinen”. Ruokapöydän tuolit näkyvät ihan eri tavalla ja ovat paljon enemmän esillä nyt kuin suorakaiteen mallisen pöydän kanssa. Vaikka pidän ihan valtavasti mustista TON Dejavu 378 -tuoleista sekä noista isovanhempieni vanhoista ruokatuoleista jotka vielä itse äitini kanssa restauroin, on varsinkin nuo mustat alkaneet tuntumaan epäsopivilta.

Niin, se on kai se sana. Ne ovat jotenkin mielestäni kovin irrallisen oloiset, kuin eriparia uuden pöydän kanssa. Tuntuvat myös värinä tosi kovilta ja pomppaavat silmään. Olen ehkä myös alkanut kaipaamaan keittiön puutasoille kaveria ja vaaleaa puuta voisi esiintyä mm. tuolien jaloissa. Kun varsinkin TON:it vielä edustavat ehkä enemmän sellaista sisustuksen klassisempaa linjaa jota muutoin en koe kovin omaksi, olen kallistumassa siihen, että ne lähtee eteenpäin.

Koska olen todella viehättynyt tanskalaisesta muotoilusta, olenkin pyöritellyt mielessäni lähinnä tanskalaisilta merkeiltä tuoleja uuden pöydän pariksi. Ne miellyttävät modernin ja yksinkertaisen muotokielelensä vuoksi ja ovat mielestäni rentoja ja nuorekkaitakin. Toisivat keittiöön kaipaamaani vibaa; lämpöä ja kotoisuutta.

Olen jo pystynyt kartoittamaan muutaman kerran koeistumisella ja tuolien hiplailulla kolmen kärjen, vaikka näistäkään kaikki ei ole ihan täydellisesti mieleeni. Useiden satojen eurojen hintaiset tuolit ovat poissuljettu ihan vain budjettisyistä, onneksi kuitenkin vähän edullisempiakin design-kalusteita löytyy. Ja ehkäpä yhtä lukuun ottamatta nämä oman Top 3:sen tuolit eivät ole edes niitä ”nähdyimpiä” tai jopa ”blogi-tuolin” leiman saaneita. Kaikille kolmelle tuolille yhteistä on aika samankaltainen ilme; hieman tuollainen kuppimainen istuinosa pyöristetyillä kulmillla ja vaalea puunvärinen jalka.

Ensimmäinen on Hayn Neu -tuoli. (Lausutaan ”noi”) Valkoinen polypropeliini-muovi ja vaalea saarnijalka ovat kaunis yhdistelmä. Jalka on livenä lämpimämpi ja hieman tummempi kuin tässä esimerkkikuvassa. Ne ovat aavistuksen pökkelömäiset, muttei ole mikään häiritsevä tekijä. Istuinosaa kiertävä reuna tuo kivan, viimeistellyn ilmeen tuolille.  Harmittavasti Hay ei valmista kyseistä tuolia enää vitivalkoisella istuinosalla, vaan sävy on Soft Cream. Se on puhtaan valkoista pehmeämpi, hieman beigeen taittava sävy, kuten nimikin kertoo. En tiedä miten paljon tuo riitelisi kylmänsävyisen, vitivalkoisen lattiamme ja uuden puhtaanvalkoisen pöydän kanssa…

Muuton Visu -tuoli ei istuinosaltaan kamalasti poikkea Haysta, se on tasaisempi ja ehkä aavistuksen ”lättänämpi”, joka osuu omaan silmään jotenkin. Visussa on kaunis pyöristetty jalan yläosa, josta tykkään tosi paljon. Jalan väri on sen sijaan aavistuksen keltainen makuuni ja tässäkin istuinosassa sama kuin Neu-tuolissa, väri ei ole puhdas valkoinen, enemmänkin luonnonvalkoinen.

Normann Copenhagenin Form -tuoli jatkaa samaa linjaa. Istuinosaltaan Visu ja Form ovat tosi samankaltaisia. Jalka on kaunis ja moniulotteinen, hieman kellertävä sekin, ja en voi oikein olla miettimättä tapahtuuko siinä jotenkin liikaa kaikkine poikkipuineen? Formin ansioksi on sen sijaan mainittava puhdas valkoinen väri, josta iso iso plussa.

Tätä tuoli-asiaa pitää kyllä vielä pohtia, mutta valinta osunee johonkin näistä kolmesta. Hayn About a Chair on aivan ihana, mutta valitettavasti liian massiivinen pieneen keittiöömme ja pienen pöydän ympärille. En myöskään usko miehen pitävän tuolin kuppimaisesta ja sitä myöten melko raskaasta ilmeestä. Mitä tulee luonnonvalkoiseen väriin noissa istuinosissa, värissä ei niinkään ole mitään vikaa, se on tosiaan pehmeämpi ja kotoisampi sävy kuin puhdas valkoinen, eniten tässä mietityttääkin riiteleekö se muiden vitivalkoisten materiaalien kanssa ja näyttääkö sävy likaiselta niiden rinnalla? Ulkonäköseikkojen lisäksi ei pidä tietenkään unohtaa istumamukavuutta ja kauan näissä tuoleissa istuttuani on yksi noussut ylitse muiden. Siinä on vain yksinkertaisesti mukavampi istua hieman joustavan selkänojansa takia.

Jätän asian hautumaan lomareissumme ajaksi ja täytyyhän kai tuolta perheen kaksilahkeiseltakin jokin mielipide kysyä. Yleensä hän kyllä luottaa makuuni ja saan vapaasti sisustaa kotia ja toteuttaa omaa näkemystäni. Joskus kuitenkin tulee joku yllättävä reaktio, kuten vaikkapa tiukka ei BeDesignin Deer -hyllylle! Siis täh? Tuotako en siis saa koskaan…?

Löytyykö muuten blogin lukijoista TON Dejavu 378 -tuoleista kiinnostunutta…? Ne laitan myyntiin jahka uusista tuoleista tehdään päätös. Isovanhempieni tuolit säästän sen sijaan varatuoleiksi viidenneksi ja kuudenneksi tuoliksi.