Tennarimaniaa

Vaikka korkkareille ja pienen siroille ballerinoille on omat hetkensä, olen kyllä ehdottomasti tennarityttö! Onhan ne nyt vaan niin paljon mukavammat jaloissa kuin päkiän päälle käyvä ja vaivasenluita painavat korkokengät tai lättänät baltsut, joiden jälkeen korkeaa holvikaarta kivistää.

Sitä paitsi siisteissä tennareissa voi tätä nykyä mennä minne vain ja yhdistää ne minkälaiseen vaatteeseen vain! Kannatan! Tennareiden pariksi käy niin mekko kuin siistimpi housu/paitis -asu. Esim viime viikolla tennareiden parina minulla oli mustat farkut, valkoinen pitsitoppi ja vaaleanpunainen bleiseri – kävi siististä toimistoasusta heittämällä ja samalla setillä jatkoin vielä Ikean bloggaaja-tilaisuuteen töiden jälkeen.

Edelliset valkoiset Guessin tennarini ostin Nykistä. Putsailin reunoja ja kärkeä, mutta sivujen kangasosat auttamattomasti likaantuivat, eikä lähteneet enää millään puhtaaksi. Heitin poposet riskillä pesukoneeseen ja niinhän siinä sitten kävi, että käyttökelvottomaksihan ne menivät. Kangasosassa oli osin hopeoitu kuvio, joka sitten pesussa irtosi ja tilalle tuli pissankeltaisia läikkiä. Roskiin menivät. Koska kenkähyllyyni jäi yksi valkoisten tennareiden mentävä aukko, suuntasin suoraan Guessin liikkeeseen katsomaan löytäisinkö edellisille seuraajan.

Päädyin ostamaan Super Lofo -mallin, sillä se oli tosi kivannäköinen malli; kokovalkoinen kauniilla kohokuvioinnilla olematta liian bling, mutta olemalla selvästi enemmän kuin perustennari. Vaikka yleensä olen Guessin kengissä käyttänyt kokoa 38, tässä mallissa se oli yllättävän napakka ja olikin otettava kokoa isompi. Kengät olivat juuri tulleet myymälään, siellä niitä kissojen ja koirien kanssa minulle varastosta etsittiin.

Täällä aletaan vähän jo olemaan täpinöissä – lomakammassa on enää kuusi piikkiä! Sitten päästään vihdoin kunnon lämpöön ja helteeseen nauttimaan. Montenegrossa on lämpötila ensi viikollakin kolmenkympin tietämissä, ihanaa! Pääsee vihdoin maistelemaan vähän kesää, uimaan mereen ja nauttimaan ihoa hellivästä lämmöstä! Täällä kotimaassa kun tämä kesä oli suorastaan onneton.

Näissä tunnelmissa toivottelen mukavaa uutta viikkoa kaikille!

Wondersin ballerinat

Oli huhtikuinen perjantaiaamu. Seisoin ennen kello seitsemää Stockan kellon alla kymmenien muiden kanssa keltaisen katalogin tuotteita metsästämässä. En tiedä mitä heillä oli mielessään, mutta minun silmissäni kiilui nudenväriset nahkaiset ballerinat. Selvisi minuuttien päästä, että aika monen muunkin naisen ajatuksissa kummitteli samaiset kengät, sillä sellainen hurrikaani kävi kenkälaatikoiden äärellä! Minä nappasin nudet ja konjakinruskeat ja vielä varuiksi kahdessa eri koossa kainalooni ja lähdin sovittamaan.

Konjakinruskeat eivät koskaan päätyneet enää jalkoihini asti, sillä kokeilin ensin nudeja ja se oli rakkautta ensi silmäyksellä.

wonders_1.jpg

Aika kauan joutui ballerina-kelejä odottamaan, kevät oli armottomasti myöhässä tänä vuonna. Vetäisin kengät rohkeasti tiistaina ekaa kertaa jalkaan koko työpäiväksi ennen mitään sisäänajoja!  Nahka on oikeasti todella pehmeää ja tuntui muokkautuvan jalkoihini jo heti ensi minuutista. Pientä hankausta aiheutti lähinnä kantapäät, mutta nahkahan pehmenee nopeasti, joten tämä on poistuva haitta. Ihan jokaisen sentin arvoiset kengät, vaikka pidinkin noita hieman arvokkaina ollakseen Hullujen Päivien hinnoissa.

Valitsin nudensävyn lähinnä siksi, että se sopii ”kesälaukkuuni” parhaiten. Käytän Michael Korsin vaaleaa laukkua vain kesäisin, sillä jostain syystä vierastan käyttää vaaleita sävyjä myöhään syksyllä tai talvella. Syys- ja talvitakkini ovat mustia ja vaalea laukku on liian suuri kontrasti niihin, joten suosin tuolloin tummia laukkuja ja asusteita. Nyt onkin ihanaa, kun vaihdoin Milanosta ostamani harmaan Liu Jo:n laukun tähän kesäiseen Korsiin ja sujautin jalkoihini unelmanpehmeät baltsut! Uusin huivihankintani toistaa vaaleita sävyjä ja tuo ihanaa raikkautta asuun mintunvihreällä viileydellään.

wonders_2.jpg

Ehkä vähän tuli tiistaina kylmä pienissä kengissä, pakko sittenkin odottaa vielä vähän lämpimämpiä kelejä, mutta kun jalkoja on hautonut puoli vuotta erilaisissa nilkkureissa ja saappaissa, ei malta odottaa, että enää riittäisi tennareiden lisäksi vain pienet ballerinat.

Ah, tervetuloa kesä ja lämpö!

Liu Jo -käsilaukku

Olen tullut melko krantuksi käsilaukkujen suhteen. Laukussa pitää miellyttää niin moni asia, ennen kuin sellaisen hankin. Ensisijaisia asioita on tietenkin ulkonäköön liittyvät asiat; malli sekä väri. Kantohihnat ovat tärkeät, samoin sisätaskut sekä miten laukku suljetaan – vetskari, neppari, nauhat vai mitkä. Eikä pidä unohtaa tietenkään laukun kokoa ja käyttötarkoitusta.

Minulla on ennen tätä uusinta hankintaani neljä laukkua. Kaksi niistä on ”kesälaukkuja”, sillä ne ovat vaaleita ja vierastan käyttää kovin vaaleita ja valkoisia asusteita ja vaatteita myöhään syksyllä sekä talvella. Pimeään vuodenaikaan käytössä on ollut kaksi muuta laukkuani (ruskea ja musta), mutta kaipasin niiden rinnalle jotain uutta, sillä toinen on melko pieni, eikä mukaan voi ikinä ottaa mitään ”ylimääräistä” laukun vakiokamojen ulkopuolelta. Toiseen, johon mahtuu taas enemmän, olen hieman jo kyllästynyt paljon käytön vuoksi. Kaipasin lisäksi vaihtelua kantohihnoihin, sillä kolme laukuistani on yliolan -hihnalla.

_MG_8816.jpg

Nyt hankinkin Milanosta uuden käsilaukun, joka poikkeaa muista laukuistani. Merkki on italialainen Liu Jo. Kahden veljeksen perustama trendikäs yritys valmistaa mielestäni kauniita laukkuja, joista jotkin tosin liian koristeellisia ja erikoisia makuuni. Uskallan verrata Liu Jo:ta amerikkalaiseen Michael Korsiin ja hintatasokin on aika lailla sama. Milanossa oli Liu Jo -merkin liikkeessä vielä osa vanhan malliston tuotteista -50% alennuksella. Löysin omani sieltä jäätyäni ensin harkitsemaan ostosta. Vasta toisella vierailukerralla liikkeeseen kävin laukun ostamassa, kun mieskin jo käski mennä hakemaan sen! Mahtoi olla kyllästynyt jahkailuuni! Aika uhkarohkeaa oli jättää laukku ekalla kerralla ostamatta, sillä se oli viimeinen kappale, mutta ajattelin, että se odottaa siellä kyllä, jos se on minulle tarkoitettu 🙂

Tässä laukussa on muista laukuistani poiketen montakin asiaa; ensiksi liukuväritys. Mietin kyllästyisinkö tuohon efektiin pian, mutta koska väriero on aika pieni, ajattelin sen kestävän kuitenkin aikaa ja katsetta. Toisekseen mietin pitkään pussimaista mallia. Kokisinko mallin käytössä hankalaksi, sillä suuaukko on pienempi kuin pohja. Kolmanneksi mietin lyhyttä kantohihnaa, sillä kuten mainitsin, olen yleensä suosinut yliolan-hihnoja, sillä ne jättää kädet ihan toisella tapaa vapaaksi, kuin yhdellä olalla roikkuva kassi. Koska halusin nimenomaan olemassa olevista poikkeavan laukun, tämä täytti sen kriteerin.

_MG_8827.jpg

Ihastuttava tekoturkis-pallero on irroitettavissa, mutta ainakin näin kevättalveen se vielä sopii. Pidän myös logosta. Se on isolla, mutta koska se on samanvärinen laukun kanssa ja jää aavistuksen kiristysnauhojen alle, se ei ihan huuda sitä ääneen. Kultaiset pienet niitit ovat nätti ja vähän rock-henkinen lisä ja minä kun tuosta keltakullasta vielä kovasti pidän! Niitit kulkevat lisäksi laukun sivuilla, kuten ekasta kuvasta peilin kautta näkyykin.

Pukeudun aika simppelisti ja arvostan yksinkertaisia linjoja ja ilmeitä vaatteissa. Laukut ja muut asusteet saavat sitten mielellään olla näyttäviä ja koreilevia, joilla asuun saadaan pientä twistiä.

Muodin mekka Milano

Ei Milanoa turhaan sanota muodin mekaksi. Siellä on kaikki mahdolliset merkit edustettuna muutaman kadun varrella ja varsinkin maan omat huippunimet, kuten Valentino, Gucci, Prada, Salvatore Ferragamo jne. ovat esillä upeine näyteikkunoineen joka kadunkulmassa.

Tästä luksusta tulvivasta kaupungista alkoi meidän interrail -reissumme.

_MG_7509.jpg

_MG_7508.jpg

Shoppailijan unelmaparatiisiksi voi kutsua Galleria Vittorio Emanuele II:sta. Se on upea, katettu (ja millä katolla!!) ja hintava ostospaikka, johon emme viitsineet edes kahville pysähtyä, mutta jokaisen tulee maleksia tuolla huippuliikkeiden edustalla ja aistia tunnelmaa.

_MG_7507_2.jpg

_MG_7506_2.jpg

Piazza del Duomo, tuon ison tuomiokirkon aukio on loistopaikka aloittaa kiertely Milanossa, katsoit sitten nähtävyyksiä tai shoppailupaikkoja.

Duomo di Milano itsessään oli vakuuttava. Vaaleasta marmorista rakennettu goottilaistyylinen kirkko oli henkeäsalpaavan kaunis ja yksityiskohtainen. Kuvasin tuon kirkon joka kulmasta, mutta sisään emme valitettavasti menneet – jonot olivat niin massiiviset ja koska minä taisin olla ainoa, jota kiinnosti nähdä kirkko myös sisältä, jäi se tällä kertaa tekemättä.

duomo%201.jpg

duomo%202.jpg

Aukiosta haluan sanoa sen verran, että luonnollisesti se on täynnä turisteja. Ja puluja. Ja taskuvarkaita. Me emme (onneksi) joutuneet pitkäkyntisten uhreiksi, mutta ehkä osasimme välttää niitä pahimpia sudenkuoppia. Aukiolla oli paljon tummaihoisia miehiä, jotka melkein puoliväkisin halusivat kiinnittää turistin ranteisiin ohuita lankanaruja, vähän kuin jotain rannekoruja. Pari kertaa näimme poliisien puuttuvan tilanteisiin. Nämä ovat mitä todennäköisimmin niitä klassisia harhautuskeinoja – yksi kiinnittää narua ranteeseen, kun toinen vie kaiken mitä irti saa.

Heillä oli myös tapana heitellä siemeniä turistien jalkoihin, jotta tuhannet pulut ryntäisivät lähelle. Minä näin tuonkin taas harhautuksena ja lähdin samantien toiseen suuntaan, kun näin siementen lentävän jalkoihini. Tuo oli todella inhottavaa ja aukiolla ei saanut liikkua tai kuvata rauhassa. Tuntui koko ajan siltä, että jos keskittyminen omaisuutensa läsnäolosta (puhelin taskussa, kamera kaulassa, reppu selässä) herpaantuu hetkeksikin, se katoaa.

katu%201.jpg

Milano oli sateinen koko vierailumme ajan, mutta me silti kiertelimme eri katuja, jotka olivat täynnä ihania liikkeitä. Onneksi koko perhe tykkää shoppailla ja kierrellä kauppoja. Kävisi muutoin miehelläkin aika pitkäksi, kun perheen naiset ravaa kaupasta toiseen! Rahaa ei aina tarvitse käyttää kierrelläkseen liikkeitä, mekin piipahdimme lukuisissa myymälöissä vain katsomassa ja fiilistelemässä.

Muoti- ja merkkitietoisen parhaimpia katuja onkin Via Torino, Via Mazzini tai Corso Vittorio Emanuele II. Näiden varrelta löytää myös ketjuliikkeitä aina Zarasta Mangoon tai Tezeniksestä Alcottiin – eli myös tavallisenkin kuluttajan kukkarolle sopivia kauppoja löytyy, jos tuntuu, ettei Louis Vuittoniin tai Armaniin halua käyttää parin kuun palkkaa.

katu%202.jpg

Mainitsemisen arvoinen paikka on myös La Rinascente -tavaratalo, vähän kuin meidän Stockmann. Nappasin pari valokuvaa myös tuolta, sillä esillepanot olivat aivan huikeita!

rina%201.jpg

rina%202.jpg

rina%203.jpg

Varsinaiset alet olivat Milanossa jo ohitse, parhaimmat alet ovat tammi- ja heinäkuussa, mutta vielä löytyi superhyviä tarjouksia joissain liikkeissä. Mies osti nahkaiset merkkikengät ja itse löysin uuden käsilaukun italiaiselta merkiltä. Esittelen tämän ihanuuden erikseen. Minulle tuntui tärkeältä hankkia paikallisen suunnittelijan laukku, mutta voitte uskoa, ettei sitä ihan Pradalta kyllä ostettu…!

Ystävänpäivä (joka tuolloin oli lähestymässä) näkyi myös ihanasti joillain kaduilla. Via Della Spiga on muutoinkin yksi kauneimmista Milanon kaduista – se on kapea ja täynnä ihania putiikkeja. Myös pienten paikallisten käsityöläisten myymälöitä ja taitelijoiden ateljeita löytyy tältä kadulta.

katu%203.jpg

Milanon lähiympäristössä on outlet -myymälöitä, mutta näihin emme lähteneet tällä reissulla. Muuta Milanosta mainittavaa on toki ruoka – italiaista ihanaa ruokaa piisaa joka kulmassa ja me nautimme niin risottoja, pizzoja ja pastoja. Suosittelen lämpimästi Bebop -nimistä ravintolaa illallispaikaksi! Sinne kannattaa tehdä ehdottomasti pöytävaraus. Ravintola on tasokas ja tunnelmallinen ja palvelu on erinomaista.

Bebopissa tunsi olonsa kuin kuninkaalliseksi! Ravintolassa on myös erikseen gluteeniton ruokalista, joten minäkin sain valita ihan mitä halusin! Kun seuraavan kerran menemme Milanoon, menemme tuonne syömään aivan varmasti. Kameraa en viitsinyt juurikaan kaivaa esiin, sillä se tuntui tuossa paikassa tosi tökeröltä kuvata annoksia. Sisääntullessa jokaista asiakasta pyydettiin myös hiljentämään matkapuhelimet. Olipa ihanaa, kun kenenkään puhelin ei piipannut kertaakaan!

Milanossa yövyimme Hotel Five -nimisessä hotellissa. Se sijaitsi Porta Romanan metroaseman vieressä, josta oli hyvät kulkuyhteydet juurikin esim. Duomolle.

_MG_7540.jpg

_MG_7491.jpg

Metroliikenne on suurkaupunkien tapaan sujuvaa ja helppoa käyttää. Yksi yhdensuuntainen lippu maksoi 1,40. Eli halpaakin vielä. Tosin tuossa lipussa ei ole vaihto-oikeutta, kuten täällä kotimaassa olemme tottuneet.

Milano oli varsinaisen reilireissumme eka etappi. Olimme Milanossa kolme päivää, josta sitten lähdimme junalla eteenpäin.

juna.jpg

Seuraavista kohteista on tulossa reportaasia pikapuoliin! Stay tuned! 🙂

Kyllä täällä tarkenee!

Yleensä vahvat mielikuvat jostain vaatteesta tai tuotteesta jota olet vailla, kääntyy itseään vastaan, sillä kaupoille päästyäsi toteat, ettei niissä ole lähimainkaan sellaista jota etsit. En voinutkaan uskoa silmiäni löytäessäni talvitakin ekalla yrittämällä!

_MG_1704.jpg

Takki on Luhdan ja siinä oli likimain kaikki mitä halusin; musta väri, tarpeeksi pitkä malli yli pepun, mutta alle polven, sopivan kokoinen ja tiukka huppu, joka pysyy päässä tuulessakin ja jossa runsas tekoturkisreunus. Istuva malli ilman vyötä ja pienillä tikkauksilla. Takkia voi helposti käyttää kaupungilla nahkasaappaiden kanssa, toisaalta se on myös sopivan rento, jotta sen kanssa voi yhdistää myös UGG-bootsit ulkoiluun. Siis täydellinen juuri minulle!

_MG_1705.jpg

Joudun yleensä ottamaan takeista koon 38, sillä olen aika pitkä ja omaan myös apina-kädet, eli turkasen pitkät kädet ja hihat jäävät aina liian lyhyiksi. Joskus ongelmaksi tuleekin se, että hihat ja hartiat sopii, mutta vyötäröltä tai helmasta takki on kuin teltta. Katsoinkin epätoivoisesti, kun rekissä roikkui vain koon 36 takkeja. Onneksi kuitenkin sovitin, sillä Luhdan mallista 36 oli täydellinen! Sopivan istuva vyötäröstä, eikä kuitenkaan ahdas hartioista sekä tarpeeksi pitkät hihat, eikä helmakaan lerpata liian leveänä! Jihuu! Mieltä lämmitti myös -50% hintalappu, joten kannoin takin kassan kautta kotiin aika nopeasti!

_MG_1701.jpg

Takki on ohuennäköinen ja tuntuinen, mutta valmistettu materiaalista, joka on vettähylkivä, eikä päästä tuulta läpi. Takki on testattu jo viime viikkoisessa -26 asteen pakkasessa, eikä tullut vilu, vaikka alla oli vain ohut paita ja neuletakki.

_MG_1707.jpg

Vetskari tulee tarpeeksi ylös tehden kauluksesta sopivan tiukan, josta tuuli ei pääse puhaltamaan ja huppu on aivan ihana tullen tarpeeksi yli pään ja kasvojen – tämän takin kanssa ei tarvitse käyttää kaulaliinaa eikä pipoa. Kätevää! Joskus nimittäin ärsyttää viritellä ensin takki päälle ja sitten kaulaliina ja parhaimmillaan vielä pipo. Tuossa kohtaa onkin jo tullut kuuma. Nyt ei tarvitse vetää kuin vetskari kiinni ja menoks!

Harmikseni, niin takin käytön osalta, kuin ihan vain yleisen mielialan ja maiseman takia sää on taas muuttunut ikäväksi tihkuksi parilla plussa-asteella. Saisi tulla takaisin kunnon pakkaset ja lumisateet! Nythän on kuitenkin talvi! 🙂

Shoppailusaldo Nykistä

Oh boy, did we shop!!

New York on mitä mainioin paikka shoppailulle. Mahdollisuudet ovat rajattomat, merkkien määrä loputon, myymälöiden koko tajuton ja valikoima älytön. Kuitenkaan rahapussin ei tarvitse olla lottovoittajan kokoa, joskin jotkut merkit ovat kalliita tavalliselle kuolevaiselle aina ja ikuisesti, mutta Nykissä on mahdollista tehdä todellisia löytöjä edullisestikin. Omaksi suosikiksemme nostan ehdottomasti Woodburyn Outletin, jossa vierailimme jo toistamiseen. Yli 200 merkkiliikettä täynnä edullisia design-tuotteita, jotka harvoin ovat edes pelkällä Outlet-hinnalla myynnissä, vaan hinnan päältä riipaistaan usein pois vielä 20-60%! That’s what I call a bargain!

IMG_7613.jpg

Yrittäkää kestää mukana – nyt alkaa tykitys shoppailusaldosta!! 🙂 Woodburystä tarttui ihan ensimmäiseksi matkaan Ugg-bootsit. Olen haaveillut näistä kengistä jo useamman vuoden, mutta 250 euron hinta on tuntunut aina liian rasvaiselta. Kahden vuoden takaiseltakaan reissulta en näitä ostanut, sillä ne ei vain mahtuneet budjettiin sillä kertaa. Tältä reissulta lähdin hakemaan mm. juuri näitä bootseja, joten ne ostin ihan ensimmäiseksi. Halvimmillaan olen nähnyt popoja täällä kotimaassa Stockan kanta-alessa 230 euron hintaaan, Woodburystä nämä kengät lähti mukaan alle puoleen tuosta.

Ugg%20Collage.jpg

Seuraavaksi suuntasin kohti Guessin liikettä ja farkkuhyllyä. Suosin matalia super skinny –malleja, mutta harmikseni näihin kinttuihin oli tarjolla tosi monta mallia, jotka jäivät lörpöttämään reisistä. Ei hyvä. Saaliikseni sainkin Woodburyn tehtaanmyymälästä ainoastaan yhden parin lempparifarkkumerkkiäni. Suomessa näistä maksaisi pitkälti toista sataa, minä ostin nämä neljällä kympillä. Toiset löysin onneksi Century21:stä, josta kohta lisää.

IMG_7662.jpg

Jos vilkaisitte ennen reissua tekemääni To Shop -listaa, niin mainitsin huppariosastoni kaipaavan täydennystä, sillä pidän huppareita ja college-vaatteita paljon urheillessani tai vapaa-ajalla. GAP tarjosi parinkympin hintaan huppareita, joten niitä nappasin mukaan heti kaksi. Woodburyn Superdry –myymälä  sen sijaan jätti kylmäksi, mutta onneksi tilanne korjaantui myöhemmin reissun aikana…:)

IMG_7626.jpg

Omat ostokseni huipentuivat Woodburyssä Michael Korsin liikkeeseen. Lähdin ostamaan uutta vaaleansävyistä laukkua ja sen sain hankittua huikeaan -60% hintaan! Näitä laukkuja oli enää 2 kappaletta jäljellä ja minä sain kuin sainkin omani!

MK%20laukku%20Collage.jpg

Ex tempore ostos sen sijaan oli kaunis kelloni! Näitä olen kuolannut jo pitkään, mutta nyt se jotenkin osui. Kelloista sai Woodburyssä -25% alen ja kun mieskin vieressä kannusti kellon ostamaan, niin kyllähän se kassalle kiikutettiin!

kello%20Collage.jpg

Jo ekan reissun jälkeen suosittelin lämpimästi mahduttamaan Nykin matkaan päivän Woodburyssä. Teen sen jälleen, sillä tuota paikkaa ei vaan voi missata! Me lähdimme liikenteeseen aamulla puoli yhdeksän bussilla, olimme n. tuntia myöhemmin ostostaivaassa ja lounaan lisäksi kiersimme kauppoja aina puoli neljään saakka, jolloin hyppäsimme paluubussiin. Liput Woodburyyn olimme ostaneet jo Suomen päässä. En voi tarpeeksi korostaa, kuinka edullisia ostoksia tuolla voikaan tehdä! Paikassa on myös monta hyvää ruokapaikkaa ja kahvilaa. Me söimme – missäs muuallakaan kuin Shake Shackissä! Siellä on niin parhaat burgerit ja pirtelöt!! Tuolla tankkauksella jaksoi kiertää kauppaa toisensa perään. Ja hei, tuolla ei kyllästy mieskään! Varsinkaan jos pitää urheilumerkeistä!

Vaikka Woodburysta teinkin jo löytöjä, jäi pari aukkoa vielä paikattavaksi. Asian korjasi Century21 – Outlet-tavaratalo. Noitahan on Manhattanilla kaksi, me suosimme suurempaa, Lower Manhattanilla sijaitsevaa myymälää. Sieltä löysin kaipaamani valkoiset tennarit Guessiltä, jotka toivoinkin löytäväni.

G%20Collage.jpg

Ykskaks yllättäen tavaratalosta löytyi myös sama Superdryn huppari, jota oli Woodburyssä katsellut, mutta josta ei löytynyt minulle sopivaa kokoa. Mikä tuuri kävikään! Näitä oli hyllyssä enää yksi ja pidin siitä visusti kiinni aina kassalle saakka!

IMG_7619.jpg

Etsin kuumeisesti reissussa vielä mustia tennareita, mutta mitään kivoja ei tullut vastaan. Ei edes DKNY:ltä, jonka varaan olin vähän laskeskellut. Niinpä olin jo heittänyt toivoni, kunnes Rockefeller Centerin kupeessa olevasta Michael Korsin liikkeestä bongasin ihanaakin ihanammat mustat poposet kultaisilla yksityiskohdilla. Kävelin kengät jalassa pitkin myymälää. Ne tuntuivat niin pehmeiltä, kuin olisi pilvien päällä kävellyt. Jätin kuitenkin kengät myymälään, sillä tuntui, että budjetti oli jo aika hyvin täynnä. Mies kyllä kannusti kiikuttamaan ne kassalle, mutta halusin vielä jäädä miettimään.

Pari päivää myöhemmin kolutessamme SOHOn kaupunginosan katuja, tuli Korsin myymälä vastaan. Jälleen tepastelin ne kenkulit jalassa pitkin myymälää miehen ja tyttären istuessa penkillä odottamassa melkoisen kypsän näköisinä. Aikailin kuulemma liikaa. 🙂 Tällä kertaa kannoin kengät aina kassalle asti.

MK%20Collage.jpg

Oi… ne on kyllä minusta aivan super makeat!!

Näiden ostosten lisäksi vierailin suunnitellusti Victoria’s Secretillä täydentämässä alusvaatevarastoa. Kokonaisuudessaan ostossaldo on vaikuttava, mutta kaikki tuli tarpeeseen ja olivat ennalta suunniteltuja. Ainoastaan kello oli ns. heräteostos. Satsaan nykyään mieluummin laatuun ja ostan hyväksi havaittuja merkkejä, jotka kestävät, kuten esim. Guessin farkut, jotka eivät haalistu pesussa kahden kerran jälkeen, eivätkä ala lörpöttää muodottomasti muutamassa kuukaudessa. (Edelliset farkut kahden vuoden takaa edelleen käytössä.)

Jos joitain hirvitti tämä ostosten määrä, mainittakoon, että en ole kahteen vuoteen ostanut mm. yhtiäkään tennareita, sinisiä farkkuja tai käsilaukkuja (yhtä kirpparilöytöä lukuun ottamatta). Säästin ostoshimoni ja rahani tälle reissulle täydentääkseni taas garderobiani tuotteilla, joita ei joko saa täältä tai jotka saa rapakon takaa huomattavasti paljon edullisemmin.

Nyt on taas vuosiksi eteenpäin varastoa käytettäväksi! 🙂

Mahtava kirpparilöytö!

En ikinä, koskaan, löydä kirppareilta yhtään mitään! En ole hyvä kirppareilla kävijä. Minulta puuttuu sellainen tonkija-geeni. En ole sellainen, joka jaksaa/viitsii/osaa koluta pöydät ja rekit läpikohtaisin ja tehdä super hyviä löytöjä. Tuskastun vaatteita pursuaviin pöytiin, jossa takit, farkut, trikoot ja kimalletopit ovat yksi iso röykkiö – sellaisen ohitan samantien, koska en vaan jaksa mennä penkomaan niitä kasoja. Karsastan pöytiä, joissa on tiukasti riveihin viikattuja vaatepinoja, niitä ei tee mieli mennä sotkemaan. Ja tiedän, juuri tuon takia en löydäkään ikinä mitään! 😀

Sen kerran kun kirpparille menen, ostan yleensä tavaraa; sisustuskamaa tai pokkareita, joskus asusteita. Vaatteita en juurikaan osta, ellei ole jotain todella houkuttelevaa tarjolla, jotenkin vain toisen, vieraan ihmisen ennen yllään pitämä vaate ei tunnu sellaiselta, jonka haluan itse pukea iholleni. I’m funny that way. En myöskään kehtaa tinkiä. Ajatella! Voisin saada jonkun tavaran halvemmalla vain ehdottamalla uutta hintaa, mutta maksan aina mukisematta sen mitä pyydetään. 🙂

IMG_2700.jpg

Käyn kuitenkin usein itse myymässä kirppareilla. Se on hyvä ja hauskakin tapa saada vanha, itselleen tarpeeton tavara eteenpäin ja tienata siinä samalla muutama ropo. Tällä hetkellä lompakkoa tyhjentää tyttären parin tonnin autokoulumaksut, pienikin ylimääräinen rahapuro auttaa kerralla liki viidensadan euron laskuja maksettaessa. Kirppareilla on lähtökohtaisesti kiva fiilis ja usein tulee myös juteltua pitkät pätkät mielenkiintoisten ihmisten kanssa myyntitouhujen lomassa. Parasta tietty se, että itse pääsee eroon ylimääräisestä tavarasta, joka jollekin voi olla tosi tarpeen. Samalla tyhjentyy kaapit ja kellarit ja olokin jotenkin kevenee, kun pääsee maallisessa romusta irti. Ja jos itse en osaa tinkiä ostaessani, pidän kyllä puoleni myyjänä – en todellakaan suostu mihin tahansa hintaan kun minulta tingitään. 🙂 Siinä astuu neuvottelija-minä kehiin! 🙂

IMG_2697.jpg

Meitä vastapäisellä pöydällä näytti olevan mielenkiintoisia juttuja. Nainen nosteli myyntiä varten esiin Guessin käsilaukkuja. Sitten ilmestyi rekkiin saman merkin toppeja, neuleita ja puseroita ja pöydät täyttyivät samaisen kolmiologon farkuista. Katsoin omaa vaatetustani; jalassa Guessin tennarit ja farkut. Olalla keikkui saman merkin käsveska. Pakkohan se oli mennä sitä pöytää ihmettelemään! Ekana tietty mielessä, että mitähän feikkejä nuo on…

Kävi ilmi, että tuotteet olivat myynnissä merkin entisen maahantuojan toimesta ja olivat luonnollisesti aitoja ja sen kyllä näki kaikista yksityiskohdistakin. Jos on työskennellyt merkin parissa vuosikaudet tuoden sitä maahan, on selvää, että omat kaapit pursuilevat merkin tavaroista ja myyntiin nainen oli tuonut kotoaan ”ne huonoimmat”. Tämä käsitti melkein käyttämättömiä laukkuja, pari kertaa pestyjä vaatteita, vähän pohjasta kuluneita tennareita, eli täysin uutukaisia juttuja! Merkin fanina olin taivaassa. Harmillisesti farkuista ei löytynyt sopivia, ei ollut tarpeeksi pillejä ja jos oli, niin lahje loppui kesken näihin metrikoipiin. Pöh. Sen sijaan se eka veska, johon löin silmäni jo oman myyntipöytäni takaa, oli minun!

IMG_2695.jpg

IMG_2691.jpg

Guessin ihan kaikki laukut eivät iske, jotkut ovat aivan liian täynnä krumeluuria, mutta tässä kohtasi kaikki toiveeni; pitkä (vieläpä irroitettava) olkahihna, joka mahdollistaa yli olan kannettavuuden sekä vaihtelun vuoksi nätit kantohihnat jos haluaa veskaa kädessä roikottaa. Musta, kaunis kuosi, kultaisia yksityiskohtia mm. niitit ja naisellinen lukkosysteemi sekä kivaa ekstra jujua beigen värisistä kantohihnoista. Koko on aavistuksen suurempi, kuin nykyisissä käyttämissäni, joka sekin pelkkää plussaa, sillä olinkin ollut vähän isompaa laukkua vailla.

Malli on Cheatin Heart ja se on pari vuotta vanhasta mallistosta. Googlasin huvikseni mihin hintaan sitä saisi ostaa verkkokaupoista tällä hetkellä ja hinta pyörii siinä 130 euron tuntumassa ja nekin alennuksessa. Minä maksoin tuskin paria kertaa enempää käytetystä laukusta 30 euroa!! Hah! That’s what I call a bargain!! 🙂

IMG_2692.jpg

Laukku on mielestäni todella kaunis ja naisellinen ja arvokkaan näköinen. Tyttömäisyyttä lisää irroitettava rusettikoriste, jossa kuitenkin vähän särmää tuovia niittejä siinäkin. Minä en kyllä tuota aio irroittaa, olen aina ollut vähän heikkona pieneen blingiin. Ai että, että oli sitten ihana löytö! Kyllä voi ihminen tulla onnelliseksi käsilaukusta!  Materialistinen minä on ihan onnesta soikeana! 🙂

Viikonloppuna kerkesin vähän sisustelemaankin, siitä lisää huomenna. Ja hei, mahtavaa blogini 2-vuotisarvontaa pukkaa myös alkuviikosta, joten pysykäähän kuulolla!

Nyt toivotan kaikille rentoa sunnuntai-iltaa. <3

Hullujen Päivien ostoslista

Kohta ne keltaiset kassit valtaa taas katukuvan! Kuvastoa on tullut plärättyä ja tällä kertaa sieltä löytyi useampia mielenkiintoisia juttuja, joita ajattelin käydä katsomassa.

Muutama Cristelle & Co:n musta-valkoinen paita osui silmään, näihin on hyvä yhdistää joku siistimpi neule ja menee työkäytössäkin helposti. Tuo Be Silly t-paita on taas muuten vaan, no, hassu! 🙂

Sisustuspuolelta kivoja juttuja on Tolixin jakkara. Se on niin ihana, mutta harmi, ettei sille oikeasti ole paikkaa kotona… Pentikin tabletit sen sijaan olisi tarpeellinen lisä keittiöön ja tuo ruskeanharmaa väri olisi juuri täydellinen! 

HP%20final.jpg

Lumin nahkalaukku on ykkösehdokkini näistä ostoksista ja jos se vaan näyttää livenä yhtä kivalta ja tuntuukin siltä, niin se kyllä lähtee mukaan. Olen mustaa nahkalaukkua vailla ja tuo laukun ulkonäkö leveällä hihnalla miellyttää kovasti!

Koska kesälomamatkakin on jo buukattu (tästä lisää myöhemmin), naisellinen lierihattu voisi olla ihana hellepäivän suoja! Oliivipuun käyn myös ostamassa heti! Edellinen ei yrityksistäni huolimatta elpynyt talven jäljiltä, joten uudelle on tilausta.

Kuvastosta löytyi lisäksi pari muuta vaatetta, jota ajattelin vilkaista. Onneksi työpaikkani on parin askeleen päässä Stockalta, joten ennen töihinmenoa kerkeää hyvin piipahtaa hulluttelemassa. 🙂

Löysitkö sinä jotain kivaa kuvastosta?

Kevyempää kenkää

 Nyt en jaksa hauduttaa jalkojani paksuissa talvikengissä enää hetkeäkään! Olen pitänyt erilaisia talvisaappaita ja nilkkureita jaloissani lokakuusta lähtien ja nyt ne alkoi ahdistamaan. Jostain syystä kevyempi kenkäosastoni on ollut aina vähän heikonlainen. Tennareita ja ballerinoja löytyy läjäkaupalla, mutta jälkimmäisiä ei vielä voi pitää kelien puolesta ja ensiksi mainittuja en voi pitää töissä.

IMG_1041.jpg

Menin Sokokselle tietämättömänä 3+1 päivää -kamppiksesta ja kas, sieltä löytyi sopivat popot alesta. Ruskeat olivat tällä kertaa kivempi valinta, kuin musta. Mustana samat kengät näyttivät ihan vanhemman täti-ihmisen popoilta, ruskeana paljon trendikkämmiltä.

IMG_1043.jpg

Vapaa-aikaani kuuluu vääjäämättä tennarit, eikä kävelykengät ole todellakaan oma kuppi teetä, mutta työpukeutumisessa valitettavan välttämättömät. Väriltään uudet kevyemmät kengät sopivat täydellisesti MK:n laukun kanssa.

IMG_1048.jpg

Vielä kun saisi vaihtaa villakangastakin keveympään versioon, olisin onnellinen! Nahkatakkia en ole vielä uskaltanut ulkoiluttaa, ohuesta Korsin anorakista puhumattakaan, mutta ne hetket tulevat ihan kohta…!

Eiliseltä matto-ostosreissulta jäi käteen myös perunanarsisseja, jotain istutusta etuovelle olisi tarkoitus tehdä.

Aurinkoista päivää!

Pientä sievää shoppailua

Joskus mietin, miksei niin upeaa alusvaateliikettä, kuin Victoria’s Secretiä ole Suomessa. Sitten mietin miten upeaa on, kun sitä ei ole Suomessa. Sekin menisi vain pilalle. Suomessa ei yksinkertaisesti riitä imu moisille liikkeille.

IMG_0837.jpg

Ulkomailla VS:n liikkeet ovat vertaansa vailla. Upeita, glamorööseja. Asiakaspalvelu on loistavaa ja ystävällistä ja asiantuntevaa. Lontoon liikkeen ovella oli mustiin villakangastakkeihin pukeutuneet miehet avaamassa ovea. Sisällä odotti nainen toivottamassa tervetulleeksi, valmiina neuvomaan mistä löytyy mitäkin. Osastojen välissä pyörii myyjiä mittanauhat kaulassa valmiina avustamaan pienimmässäkin asiassa.

IMG_0840.jpg

Olen vuoden aikana ostanut muutaman kerran alusvaatteita, kaksi kertaa niistä VS:n liikkeestä. Taidan tehdä jatkossa samoin. Liikkeessä asiointi tuntuu pieneltä luksukselta, alusvaatteet tuntuvat luksukselta ja ovat hyvää laatua. Tällainen tavallinen duunari ei asioi sellaisissa ”oikeissa” luksusliikkeissä, joissa voit istua valkoisella nahkasohvalla shampanjaa siemaillen ja henkilökunta tekee juoksemisen puolestasi. VS ei ole ihan noin ökyilyä, mutta upeaa palvelua, upeita tuotteita ja vähän sitä makua pienestä ylellisyydestä, kuitenkin tavallisenkin ihmisen kukkarolle sopien.

Liikkeessä voisi viettää aikaa vaikka kuinka kauan. Mies oli toista mieltä. Hmph.