Huonekuusi – toinen lempparikasvini

Pitkään blogiani lukeneet tietävät jo, että en juurikaan pidä viherkasveista omassa kodissani. Olen sillä tapaa ronkeli, että en pidä kovinkaan monen kasvin ilmeestä tai lehtien muodoista. Kahta lempparikasviani, oliivipuuta ja huonekuusta yhdistää yksi tekijä ja se on puumainen ilme. Niinpä kolmannen oliivipuuni kuoltua äskettäin (siis sen puun, jonka sain selviytymään viime talvesta ja joka nyt teki totaalisen harakirin muutamassa viikossa nostettuani sen ulkoa sisätiloihin), päätin jättää oliivipuut tauolle ja hankkia huonekuusen.

Mitenkään kovin menestyksekäs en ole tämänkään kasvin kanssa ollut – olen mitä todennäköisimmin kastellut kasvia liikaa saaden kaksi edeltäjää jo bioroskikseen, joten yritän tämän kanssa edetä varovaisemmin. Minulle suorastaan naureskeltiin Plantagenissa, että miten ihmeessä olen saanut jo kaksi huonekuusta hengiltä?! Hmm… minusta tämä on kyllä aika vaativa kasvi hengissä pidettäväksi!

Istutin huonekuusen betoniruukkuun tekemällä sinne ensin salaojan pienistä kivistä. Jospa se auttaisi vähän liikakasteluongelmassa myös.

Ensiksi sijoitin huonekuusen keittiön ikkunalaudalle, mutta yhdessä viime viikonlopun aikana keittiöntuoleihin lisäämieni taljojen ja jatkuvasti jo kotona ollessani polttamieni pimeää taltuttavien kynttilöiden kanssa yleisilme jouluuntui liikaa jopa minunkaltaiseni jouluhullun mielestä. Oli aivan pakko siirtää huonekuusi hetkeksi vielä samaisessa avotilassa olevan eteisen puolelle. Nostan sen siitä sitten kuukauden kuluttua paremmin framille, kun joulua voi alkaa hehkuttaa jo olan takaa.

Tänään oli asteet pakkasen puolella kun lähdin töihin ja hanskoja oli kaiveltava esiin! Saa nähdä tuleeko Helsinkiin ensilumi jo ensi viikon alussa, kuten lupailivat. En kyllä panisi pahakseni (kun ei se kuitenkaan vielä maahan jää) ja usein tyttären syntymäpäivän tienoilla (myös silloin kun hän syntyi), sataa maahan ensi lumi. Tosin viime vuosina se on ollut vähän kortilla…

Nyt toivottelen mukavaa viikonloppua kaikille!

Blogini parhaimmat osumat!

Tein taas parin vuoden tauon jälkeen vähän salapoliisityötä blogin tilastotietoihin. Tosi analysoijahan käyttäisi tuntikausia aikaa sukeltaen syvemmälle analytiikkaan tutkien yksittäisen kävijän reittiä blogin sivuilla, käytettyä aikaa, poistumissivua, maantieteellisiä tietoja sun muita ja osaisi käyttää niitä hyödykseen miettiessään erilaisia strategioita kävijämäärän kasvattamiseen ja tehdessään tiukempaa tutkimusta kiinnostavista teksteistä, mutta tällainen perus jantteri, joka kirjoittaa blogia omaksi ilokseen ilman Hollywood-tason sukseehaluja ja toivoo samalla tuottavansa mukavaa ja kepeää sisältöä sisustuksesta ja lifestyle -postauksista kiinnostuneille lukijoille, tyytyy katsomaan blogin kohdalta ihan perustietoja.

Ilokseni huomasin, että blogin parissa viihtyvien määrä on syksystä asti ollut maltillisessa, mutta tasaisessa nousussa. Siitä ilahduin suuresti!

kollaasi.jpg

Ylivoimaisesti suosituin hakusana, jolla blogiini päädytään, yllätti itsenikin. Se nimittäin paljastui Kinder-kakuksi! Mikäpä siinä, sehän onkin mainio pääsiäisajan herkku ja oli tosi paljon esillä mediassa viime pääsiäisen tienoilla. Ei siis ihme, että google-hauilla päädyttiin myös minunkin blogiini.

Todella paljon blogiini myös päädytään erilaisilla hakusanoilla liittyen kylpyhuoneeseen, muovimattoon, kaakelisaumojen käsittelyyn, keittiön välitilan rappaamiseen sekä dc-fixiä koskevilla hakusanoilla. Niitä onkin esiintynyt blogissani jonkun verran, sillä kylppärin make overin kohdalla pohdin juurikin muovimaton käsittelyä, saumojen kirkastamista ja onhan keittiön ovetkin tällä hetkellä päällystetty dc-fix kalvolla ja itse olemme rapanneet keittiön välitilankin. Niistä kaikista on tullut useampaan otteeseen kirjoitettua ja nuo postaukset keräävät aina vain paljon osumia. Kivaa, jos omat kirjoitukset ja kokemukset voivat olla muillekin hyödyksi!

IMG_6802.jpg

Yllättäen listoille on myös kohonnut useampi matkapostaus. Se on tosi ihanaa, matkustus kun on itselleni todella rakasta puuhaa. Varsinkin Lontoota ja Prahaa koskevia postauksia on luettu yllättävän paljon Amsterdamin shoppailusuosituksia tai aina yhtä ihanaa New Yorkia ja Outlet-ostoksia unohtamatta.

Matkapostaukset ovat työläitä (jos siis mikään on kovin helppo tehdä) ja keräävät heti ilmestyttyään todella vähän klikkejä. Se tuntuu välillä nurjalta, sillä minun on joskus vaikea hiffata miksei lukijat ole olleet yhtä innoissaan Vatikaanin kujista, Alppi-maisemista, kaupunkilomien kuulumisista tai etelän tuulissa huojuvista palmuista, kuin mitä ne itselleni merkitsee. 🙂 Kuitenkin matkapostaukseni ovat niitä, jotka keräävät ajan saatossa paljon klikkejä ja pysyvät vuosi toisensa jälkeen luetuimpien listoilla, sillä matkapostaukset ovat valideja läpi vuoden, eikä kulje samalla tavalla sesongeissa, kuten vaikkapa pääsiäisen kinder-kakku.

IMG_1539.jpg

IMG_0484_2.jpg

IMG_4962.jpg

Koska meillä rakastetaan tehdä ruokaa ja järjestää juhlia, liittyy aika moni hakusana myös ruokiin. Kermainen pekonipasta on kohonnut listalla korkealle, samoin intialainen butter chicken tai ihanan makuinen maustekakkuresepti. Listalla on myös gluteenittomat pororullat ja porkkanakakku.

Ylioppilasjuhliin liittyvillä hakusanoilla on yllätyksekseni päädytty blogiini myös todella monta kertaa ottaen huomioon, että ne olemme järjestäneet tasan kerran ja toisia ei tule. Ja vaikka kosmetiikka tai siihen liittyvä ei saa kovin isoa palstatilaa blogissani, on suosituimpien joukossa silti aina parhaaksi ylistämäni hiuslakka. Myös long bob -mittaista kuontaloa pohtii tilastojen mukaan aika moni, nahkalaukun hoitovinkkejä luetaan paljon tai sitten etsitään täsmäsanoilla sisustukseen liittyviä asioita kuten: ritilä seinälle tai lamelliverhokokemuksia. Sisustuspuolelta suosituimpia hakusanoja on sisustustakka ja pillikranssi.

suora%20vs%20laine.jpg

IMG_8208.jpg

Ja kyllähän tähän loppuun viime kerran tavoin listaan niitä oudoimpia hakusanoja, jotka vähän naurattavatkin. Näitä outoja ovat olleet mm. vilkkuluomet ja vihreä räkäallergia. En tiedä miten noilla hakusanoilla on blogiini päädytty, mutta olen melko varma, ettei ne kuulu kovinkaan usein blogissani käyttämiini sanoihin! 🙂

Lisäksi mietin, että jos on etsitty varastoa seinäjoelta tai ihmetelty miten vaikeaa on päästä opiskelemaan, että onko blogistani löytynyt vastausta noihinkaan. Itse sen sijaan ihmettelen mikä on valkea herkku, jota on haettu. Se kuulostaa kyllä ihan mielenkiintoiselta. En usko myöskään tarjoavani kovin paljon luettavaa vaihdevuosista tai osaa neuvoa uusien asiakkaiden hankintaan liittyviä asioita.

Oma mielenkiintoni heräsi nähtyäni, että joku on ihmetellyt mikä on maailman kallein laukku tai maailman suurin pääsiäismuna! Nuo olisikin ihan kivoja tietää! Lisäksi ihmettelen suuresti miksi vastausta Maria Veitolan kasvoissa olevaan arpeen on etsitty blogistani todella monin eri hakusanoin todella monta kertaa. Mainittakoonkin selvyyden vuoksi, että en todellakaan tiedä Marian arven alkuperää. Olen myös pahoillani kuullessani, että jonkun unelma on kellastunut. En tiedä miten tuohon olisi apua blogistani löytynyt, mutta onhan se ihan surkuteltava asia. Unelmien ei koskaan pitäisi kellastua!

Vaikka läjään näitä ihmettelyitä en osaa tarjota vastausta tai edes mitään tekstiä niihin littyen, onhan ne ihan hauskoja! Miten noilla hakusanoilla onkaan google tarjonnut blogiani osumaksi?! 🙂 Joskus on ihan huimaa, miten asioita yhdistellään toisiinsa tuolla bittimaailmassa!

Hauskaa päivää kaikille!

Neljä viikkoa tästä eteenpäin – Loma!

Ai että, tätä hetkeä on odotettu! Tänään alkaa vihdoin  l o m a !

Kaksi viimeistä viikkoa on olleet aika tuskaisia, kun mieli on halajanut lomalaitumille väkisinkin, mutta on pitänyt yrittää pitää katse pallossa vielä hetken. Tänään painan ajoissa toimiston oven kiinni, enkä avaa sitä seuraavaan neljään viikkoon! Kaikki loma tulee aina tarpeeseen, mutta eritoten nyt koen odottaneeni lomaa ihan erityisesti. Olen pitkään taistellut aika kovaa väsymystä vastaan jota ei ole saanut taltutettua viikonloppujen pitkilläkään yöunilla. Tuntuu, että olen varsinkin loppukevään vetänyt ihan puolivaloin rämpien.

kukka_1.jpg

Lähden lomille hyvillä mielin. Kaikki keväältä työpöydälle roikkumaan jääneet rästihommat on tehty ja pöytä jää oikeasti puhtaana odottamaan syksyä ja lomiltapaluuta. Hyvillä mielin lähden siksikin, että syksystä on tulossa todella mielenkiintoinen! Työrintamalla pyyhkii lujaa ja syksy tuo tullessaan uusia haasteita ja uusia aluevaltauksia. Kevään aikana kuvioita on hiottu töissä ja vihdoin nytkähtää ne kauan odotetut isommat palat liikkeelle, jotka työntävät omankin pikkulauttani jälleen eteenpäin tällä urakehityksen ulapalla. Nyt on kuitenkin aika kerätä voimia ja ladata akkuja kesälomalla, sillä kiirettä tulee syksyllä pitämään. Todella isolla mielenkiinnolla odotan mitä tuleman pitää!

Suuntaamme tänään suoraan mökille, vaikka mies on töissä vielä ekan lomaviikkoni aikana. Onneksi lyhyen matkan takia myös mökiltä pystyy käymään töissä. Lomasuunnitelmat ovat melkoisen auki, tiedossa on lähinnä pari sovittua mökkiviikonloppua ystävien seurassa sekä yksi keikka, jota mennään katsomaan. Ja oikeastaan hyvä niin, en kaipaakaan mitään järjetöntä bucket listiä tälle lomalle. Sitä paitsi spontaanisti syntyneet päätökset ja tekemiset tuntuu aina spesiaalimmilta kuin ennakkoon suunnittellut! Pieni haave ex tempore repäisystä jollekin lyhyelle parin päivän kaupunki-visiitille Eurooppaan elää… jos säät jatkuvat yhtä surkeina koko heinäkuun, on lentolipun osto etelämpään enemmänkin realiteetti kuin haave.

kukka__2.jpg

Eniten mieltä lämmittää kuitenkin se, että vaikka kuukauden kesäloma jossain kohtaa loppuu, ei töissä tarvitse huhkia kuin kolme viikkoa ja taas on loma! Siitä jo kerkesin aiemmin mainitakin ja me tosiaan suuntaamme vielä elo-syyskuun vaihteessa suunnitellusti ulkomaille. Suomessa kelit perinteisesti viilenee jo tuolloin ja onkin ihana ajatus, että meillä on luvassa vielä kuumat kesäpäivät Montenegron maisemissa.

Blogia päivittelen lomankin aikana. Luvassa on postauksia ainakin mökkirempasta, sitä jatketaan heti viikonloppuna. Juttua on tulossa myös päämökin sisustuksesta, uudesta sohvapöydästä, sekin nimittäin saapuu kotiin näillä näppäimillä ja muita keveitä kesäkuulumisia! Nautitaan kaikki kesästä, toivottavasti lämpimistä säistä, mansikoista, kylmistä juomista, jätskistä ja grilliherkuista, laiturilla lekottelusta, mökkeilystä ja kaupunkimenoista, ystävistä ja sukulaisista ja kaikesta siitä ihanasta vapauden tunteesta, mitä ihminen lomalla ilman aikatauluja ja aamuheräämisiä voi kokea!

Arkikorut ja säilytys Iittalan Vitriinissä

Käytin nuorempana valtavasti koruja. Niitä oli kaulassa, ranteissa ja sormissa vino pino. Olen aina pitänyt keltakullasta todella paljon. Tyyli on näinä päivinä todella paljon hillitympi ja korujen suhteen mottoni onkin nykyään less is more. Rakkaus keltakultaan ei ole haihtunut, koen sen edelleen omimmakseni.

mk5.jpg

Arjessa käyttämäni korut ovat viimeisen kahden vuoden aikana vakiintuneet samoiksi, kiitos viimeisimpien koruhankintojen.

Kihla -ja vihkisormukset ovat tottakai vakiovaruste. Tätä nykyä vasenta rannetta koristaa miehen ex tempore -ostos minulle Prahasta, siro ja suorastaan keijumaisen keveä Michael Korsin bracelet. Siinä on laskujeni mukaan 51 kappaletta pieniä Swarovskin kristalleja ja se on kaikessa yksinkertaisuudessaan täydellisesti minun tyylinen.

mk4.jpg

Vaikka olen oikeakätinen, olen aina käyttänyt kelloa ”väärässä kädessä”, eli oikeassa. En moneen vuoteen käyttänyt kelloa lainkaan, sillä en ollut löytänyt mieluista. Haaveilin lisäksi isoista kelloista, mutta luulin niiden aina näyttävän naurettavalta lapsen ranteen paksuisessa ruippa-ranteessani. Mieli kuitenkin muuttui kokeillessani Nykissä Korsin myymälässä malliston yhtä isoimman kellotaulun omaavaa kelloa.

mk1.jpg

Kellotaulun tausta on sekin täynnä Swarovskeja ja kultaiset MK -kirjaimet paistavat isoina. Mietin hetkellisesti onko kello aivan liian blingbling ja överi, mutta jokin siinä vetosi ihan totaalisesti ja miehen yllyttämä ostin sen itselleni.

Koska muutoin korunkäyttöni on nykyään hyvin maltillista, ajattelin, että ranteeni kestää kyllä yhden näyttävän asennekorun/kellon. Sitä paitsi harakka minussa rakastaa molempien ranteessa heiluvien kultaisten helyjen kimallusta! 🙂

mk2.jpg

Siinäpä ne arkikoruni sitten olivatkin; rannekoru, kello ja sormukset. Noita käytän joka päivä. Ennen säilytin niitä yön ajan olkkarin astiakaapissa. Niille ei ollut vakiintunut mitään muuta hyvää paikkaa, kunnes sain ystäväpariskunnalta valmistujaislahjaksi Iittalan vitriinin pari viikkoa sitten. Miten ihana! Ja miten en ollut aiemmin itse tajunnut hankkia sitä! Se on juuri täydellisen kokoinen sormuksille ja rannekorulle. Jälkimmäinen mahtuu siihen just, eikä melkein!

Aloinkin saman tien haaveilemaan isommasta vitriinistä, johon saisin kellon ja korvikset mahtumaan. Ehkäpä esitän vienon toiveen joulupukille sitten lähempänä…

mk6.jpg

mk3.jpg

Ja nyt kun tuo korvakoru-asia tuli mainittua, olen pitkään etsiskellyt itselleni sopivia korviksia, mutta satunnainen korunetsintä ei vielä ole tuottanut tulosta. Käytänkin tällä hetkellä aika vakkaristi töissä erilaisia nappikorviksia ja fiiliksestä riippuen isoja ja ohuita, kultaisia renkaita. Juhliin tai muihin laitan aina jotain isompaa ja näyttävämpää korvista!

Arkikäyttöön olisi kuitenkin yksi kultainen korvispari tervetullut lisä.

Avaimenperä MioSa. designilta

Hajotin vahingossa vanhan avaimenperäni ja autonavain kaipasi kipeästi uutta. Tuen mielelläni kotimaista pienyrittäjyyttä – yrittäjän elämää kun ei ole tässä kotimaassamme kovin helpoksi muutenkaan tehty – ja arvostan itsekin kovana askartelijana/tuunaajana ja erilaisten hommien tekijänä käsityötä. Tiesin samantien mistä ostaisin uuden avaimenperän ja otinkin yhteyttä All you need is White – blogin Satuun, joka myös MioSa. designin perustajana nykyisin tunnetaan.

_MG_0163.jpg

Satu tekee kauniita tuotteita puuhelmistä, jotka sopii täydellisesti yksinkertaista tyyliä arvostavalle henkilölle. Tuotevalikoimasta löytyy avaimenperien lisäksi avainkaulanauhoja, pannunalusia, pyyhenipsuja, magneetteja, kaulakoruja ja vaikka mitä! Rakastan keltakultaa ja Satu valmistikin toiveitteni mukaisesti tyylikkään musta-kultaisen avaimenperän.

_MG_0164.jpg

Näin jälkikäteen ajateltuna itse avaimen hopeat osat riitelee keltakullan kanssa, mutta eikös nykyään ole muotia sekoittaa eri metallinsävyjä…? 🙂

Tuota samaista avaimenperää voi helposti käyttää myös vaikka laukkukoruna.

Epätoivoiset – minä ja oliivipuuni

Talven yli selvinnyt oliivipuuni alkaa taas näyttää huolestuttavan kaljulta. Sekin on jo ihan yhtä epätoivoinen kevään säiden suhteen – lämpöasteet kun ei millään tunnu kipuavan edes siihen asti, että yöpakkasista oltaisiin selvitty jotta puun voisi ostaa ulos raittiiseen ilmaan ja jossa auringonsäteet edes vähän hellisi sen oksia. Juhlin siis todellakin liian aikaisin, kun helmikuussa totesin puuni selvinneen talvesta. Tai juu, se selvisi talvesta, ei tästä marraskuun tapaisesta keväästä…

Tänä aamuna satoi märkää räntää maa valkoisenaan ja olo oli jotenkin niin blaah. En usein anna sään vaikuttaa mielialaan, mutta nyt tuntuu, että tämä kevät ei etene millään. Samat lämpöasteet junnaavat paikallaan kylminä, raakoina ja tuulisina.

_MG_0109.jpg

Puu eli koko pimeän talven mainiosti portaiden toisella puolella eteisessä, jossa se ei saanut vetoa, eikä vuodenajasta riippuen myöskään valoa.

Siirsin puun helmikuusta lähtien takaoven eteen ajatellen, että siinä se saa maksimimäärän luonnonvaloa lähestyvän kevään myötä. Se pudottaa nyt kuitenkin lehtiänsä etenevässä määrin ja jäinkin miettimään, että ehkä talven yli selviytymiseen vaikutti kaikista eniten vedoton tila, vaikka valoa ei saanutkaan. Jospa pilasinkin itse hienon selviytymistarinan asettamalla puun oven eteen vetoa saamaan? Nyt se nököttää tuossa pianon vieressä ja odotan näkeväni pian toipumisen merkkejä.

_MG_0114.jpg

Kyse ei kuitenkaan ole enää vain lehdistä, valitettavasti näen puulle tapahtuvan saman kuin kahdelle entiselle jotka päätyivät biojätteeseen – myös oksat kuivuvat ja muuttuvat käppyröiksi ja katkeileviksi ja niitähän ei enää henkiin herätetä millään.

Mene ja tiedä, ehkä joudun ostamaan vielä tämän kevään/kesän aikana neljännen puun ja kaikista edellisistä viisastuneena saan sen näkemään vielä seuraavankin kesän…

Eva Solon vesipullo

Varsinkin kesällä tulee kannettua vesipulloa laukussa mukana ja usein olenkin heittänyt kassin pohjalle jo aika moneen otteeseen täytetyn, kertakäyttöiseksi tarkoitetun vesipullon. Niistä on hygienia kaukana ja niistä liuekenee veteen kaiken maailman muovimyrkkyjä.

_MG_9845.jpg

_MG_9847.jpg

Hulluilla Päivillä oli tarjouksessa Eva Solon pullot ja nappasinkin mukaani kaksi niitä, sillä varsinkin tytär käyttää joka päivä jotain ”ärrä” vesipulloa koulussa ja kotonakin.

_MG_9849.jpg

Nyt on tyylikkäät ja turvalliset BPA-vapaat pullot niin äidillä kuin tyttärellä. Tänä vuonna Hullareilta tulikin hankittua asioita, jotka ovat pitkään roikkuneet ostoslistalla. Nämä vesipullot hyvä esimerkki sellaisesta.

Aurinkoista päivää!

Koti uinuu talvessa

Alkanut vuosi ei ole ainakaan vielä tuonut kotiin uusia sisustustuulia.

Joulun riisuin pois asiaankuuluvasti loppiaisperjantaina kuusineen päivineen ja yhtä amaryllista lukuun ottamatta kaikki joulun kukkasetkin ehti jo nähdä parhaat päivänsä. Kotiin menneestä juhlakaudesta jäi vain talviset tekstiilit sekä runsas määrä kynttilöitä ja lyhtyjä. Niillä voi fiilistellä vielä pitkään.

_MG_1659.jpg

Talven tulon myötä tuntuu, kuin koti olisi jäänyt uinumaan pientä horrosta. Vielä ei houkuta yhtään luopua paksusta matosta tai lämpimistä tekoturkistekstiileistä. Moni tuntuu jo odottavan kevättä ja ja tulppaaneita, mutta minä elän mielelläni tätä talvea pakkasineen ja pihamalla notkuvine lumikinoksineen. Ehkä olen itsekin vähän talviunessa.

Kotona saa vielä olla utuisen pehmeä ja lämmin fiilis rapsakan ilman vastapainoksi.

_MG_1670.jpg

Tuleva sisustusvuosi voisi tuoda tullessaan yläkertaan uudet lattiat. En kyllä tiedä kuka ne sinne asentaa, sillä kummallakaan meistä ei ole varsinaista hinkua hommaan ryhtyä. Myös makkarin valkoiset seinät kaipaa kipeästi uutta raikasta valkoista ylleen. Koneellinen ilmastointi on tuhrannut ikkunan läheisyydessä seinät ja ne eivät lähde enää pesemälläkään pois.

Myös kipinä uudesta keittiön pöydästä kituu sekin vielä. Vuosi sitten aloin siitä ja itse asiassa uudesta olkkarin sohvapöydästäkin haaveilemaan, mutta haluamiani ei vielä ole tullut vastaan, olkoonkin, että etsintä kävi loppusyksystä tosi kuumana. Katsotaan, josko tänä vuonna! Tytär kinuaa uutta sänkyä, jossain kohtaa se pitää hoitaa, sillä vanhalle on tilausta taas mökillä. Luulenpa, että aika pienillä sisustusmuutoksilla mennään tämä vuosi – vaihtuvat tekstiilit, kukat ja asetelmat on varmaan tänä vuonna se juttu.

_MG_1680.jpg

Juuri nyt kuitenkin uinutaan talviunessa ja nautiskellaan pakkaspäivistä. Tämä loppiaisviikonloppu on tuntunut ihan mielettömän pitkältä! Olen käynyt joogassa pariin otteeseen ja saanut kroppaa vihdoin vähän aukeamaan. Olen saunonut, syönyt hyvin ja levännyt. Olen ulkoillut, saanut napsittua kuvia ensi viikon postauksien varalta ja katsellut Netflixistä Good Wifea jakso toisensa perään. Tuntuu, kuin olisi pidemmälläkin lomalla ollut!

Energistä sunnuntaita ja uuden viikon alkua kaikille!

Lazy Sunday

Jos eilen herättiin hitaasti lauantaihin, ei tänäänkään ole vauhti paljon päätä huimannut. Tassuteltiin herätessä koiran kanssa metsään ja haisteltiin kilpaa raikasta ilmaa. Ulkona ei ollut ristin sielua, vaikka kello lähenteli jo puolta yhtätoista. Ehkä muillakin oli kevyt sunnuntai-moodi päällä.

Tajusin onneksi ajoissa hiljentää vauhtia ja viettää pari päivää kotioloissa leväten. Flunssa ei sittenkään päässyt niskan päälle ja höttöinen olo aivasteluineen jäi onneksi yritykseksi tällä kertaa. Taisi auttaa valkosipulikeitto, sauna ja lepo siis! Nyt vielä tänään ollaan ihan hissun kissun inkivääristä ja mausteista kanaruokaa nautiskellen ja sohvanpohjaa kulutellen. Ei siis todellakaan ole tuulesta temmattua, että levolla, paljolla juomisella ja vanhan kansan kikoilla pystyy parissa päivässä torjumaan päälle hyökkäävät taudit.

_MG_9295.jpg

Täällä ollaan mietitty ensi talven lomaa ja tehty hotellivarauksia. (Se mihin lähdetään, ansaitsee ihan oman postauksensa myöhemmin.) Ja huomasinpa ekaa kertaa tehneeni mokan lentolippujen kanssa – bookkasin paluulennon päivää tarkoitettua myöhemmäksi. Oh well… onneksi on lomaa sekin päivä, eli kiirettä töihin ei ole, eikä oikeastaan muutkaan suunnitelmat kärsi, joten ei kai tässä auta, kuin varata hotelli vielä siksikin yöksi. 🙂 Kysäisen nyt kuitenkin ensin muutosoikeutta lipuille, katsotaan sitten mitä pitää säätää.

Me jatkamme lepäilyä vielä tänään. Minä ja koira-herra näköjään kumpainenkin…

Kohti uutta viikkoa

Lähdin aamulla kamera kainalossa koirulin kanssa ulkoilemaan. Vanha herra tassuttelee sen verran hitaalla vauhdilla, että kerkeän hyvin kyykistelemään valokuvia ottamaan. Meidän talon päästä alkava puisto tarjoaa paljon mielenkiintoisia kuvauskohteita, mutta koska koira-herra ei suostu enää kallioille kiipeilemään, piti tyytyä lähimaaston räpsimiseen.

IMG_8359.jpg

Alkuviikko vierähtää mukavasti koulun penkillä pitkästä aikaa! Viime lähipäivät ovat olleet toukokuussa, joten innolla painun taas pulpetin ääreen,varsinkin kun luvassa on lisää vektorigrafiikkaa, taittamista ja kuvankäsittelyä tiedossa!

Keskiviikkona pääsenkin sitten vuoden odotetuimmille messuille, eli Habitareen heti aamusta ammattilaisille varattuun aamupäivään. Tätä odotan mielenkiinnolla.

IMG_8367.jpg

Ensi viikolla meillä on kotona luvassa kokeileva keittiö – tästä laitan lisää heti huomenna aamulla! Luvassa on jotain, mitä ei ole ennen meidän huushollissa tapahtunut…

Me tästä lähdemme sukulaislasten synttäreille, jos vaikka saisi itsekin palan gluteenitonta kakkua…? 🙂